Ja Jumala sanoi: Toisille annan toiset askareet

Olen katsellut Helsingin piispan vaaliin liittyviä ennakkospekulaatioita. Muutama on ilmoittautunut halukkaaksi ja muutamille on petattu paikkaa.

Olkoon niin taikka näin mutta näin yksipuolista piispaa ei Suomen Evl-kirkko kestä kuin Irja Askola on piispana ollut. Hänen agendansa on ollut erittäin kapea, Raamatun Sanasta lähtevään uskon sisältöön suorastaan vihamielinen eikä hänen alaistensa toimia ole kyseenalaistettu vaikka avoimesti ovat ilmoittaneet toimivansa kirkon päätösten ja opin vastaisesti.

Niinpä silmiini osuikin juttu piispanvaaliin ilmoittautuneesta professori Jaana Hallamaasta. Tulin erittäin surulliseksi sen luettuani. Hänen käsityksensä suomalaisesta hengellisyydestä hakee kapeudessaan vertaa vain Irja Askolasta.

”Helsinki on yleensä muutoksen ytimessä. Mikä tapahtuu ensin täällä, laajenee usein muualle Suomeen. ”

Toivonpa todella, että Hallamaa ei tässä ole edes vähäisenkään vertaa oikeassa. Helsinki on ajanut Sanan paitsioon ja karkottanut viimeisetkin hengellisyyden rippeet keskuudestaan. Pyhästä on tehty sosiaalietiikkaa ja kukat ja perhoset lienevät saarnojen ytimessä niin että evankeliumin tila on kaventunut sosiaalipornoksi.

Hallamaa toivoo, että piispanvaali toisi keskusteluun aiheita, joita hän pitää tärkeinä.
”Asenteet kovenevat. Nykyään tunnutaan ajattelevan, että moni asia on ihmisen omissa käsissä ja kaikki ovat vastuussa vain itsestään. Harvoinhan se on kuitenkaan niin.”
Hallamaan mukaan esimerkiksi kirkosta eroaminen on myös merkki siitä, että kirkolta odotetaan edelleen paljon.
”Se tarkoittaa, että kirkolla on edelleen merkitys ja sille asetetaan odotuksia. Se osoittaa, että sillä on merkitys”, Hallamaa sanoo.

Niinpä, kirkolla on merkitys. Sanalla on merkitys. Evankeliumilla on merkitys.
Helsingin seurakuntien jäsenmäärät ovat tippuneet kuin lehmän häntä. Oletan, että se merkitys on luettavissa tästä.

Uusi piispa valitaan vaaleilla syksyllä. Joku näsäviisas voisi hyvin kysyä, että miksi?

Tuli mieleeni tämän luettuani Aale Tynnin ”Kaarisilta”. Sille sillalle on nyt tilaus.

”-Ja Jumala sanoi:Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon,että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on ikävä päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksissaan.
Tee silta ylitse syvyyden,
tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.
Minä sanoin:He tulevat raskain saappain,
ja multa-anturoin- mikä sillan kyllin kantavan
ja kirkkaan tehdä voi,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?
-Ja Jumala sanoi:Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan-
pane kappale silta-arkkuun , niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä sen anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta ylitse syvyyden,
tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden ylitse lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi , kun kaarisiltaa teet;
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet.”

tuomo

Kaarisilta sanat Aale Tynni sävel Kari Hämäläinen sovitus Jouni Somero. Ylläs 14.9.2016 Live. www.facebook.com/ArjaKorisevaJouniSomero
YOUTUBE.COM
Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

10 kommenttia artikkeliin ”Ja Jumala sanoi: Toisille annan toiset askareet”

  1. Oikeastaa Kaarisilta ei ole uskonnollinen runo. Jumala on siinä taiteilijan yliminä. Tynni onkin haastateltuna sanonut suortaan että runo on ymmärretty väärin. Siksi hän ei ensin tahtonut antaa sitä säveltää eikä lausua. Mutta näin tehtiin ja paljolti vastoin runoilijan tahtoa.

  2. Hallamaa ei tosiaan ole mikään neutraali ehdokas. Veikkaan että saattavat valita mieluummin Teemu Laajasalon, joka päästää kaikki lahkot kirkkoihin, ja kaikki lahkot tuntuvat häntä siitä arvostavan. Ehkä Helsingissäkin jo aletaan kyllästyä tähän …. jatkakaa itse lausetta.

  3. Seppo, tuon saman olen lukenut ja sitä taustaa vasten juurikin tähän Helsingin piispanvaaliin tämä istuu kuin nakutettu.

    Anne, olen lukenut Teemu Laajasalon nimen tässä yhteydessä useammastakin lähteestä. Saattaa olla, että näin on kuten kerrot. Laajasaloa en tarkemmin tunne kuin julkisuuden kautta.

    Irja Askolan aikana muotoutunut piispan rooli ja Evl-kirkon merkitys helsinkiläisille ei tarvitse uutta samankaltaista piispaa. Tuleekin mieleeni ajatus, että annetaan kirkon Helsingissä hajota omaksi hiekkalaatikokseen, jossa Tulkaa kaikki-saavat leikkiä pakolaispolitiikallaan yhdessä arkkipiispan kanssa. Oli pakolaisuus sitten mitä sorttia tahansa. Ilman seksististä eetosta näyttää olevan mahdoton Helsingissä kristittynä elää. Evankeliumin sisältö on muuttunut aivan muuksi mitä me täällä herätysliike Suomessa evankeliumiksi ymmärrämme. Harmi sinänsä.

  4. Joo. Kyllä minäkin jo kallistuisin sille kannalle, että tehdään Helsingin hiippakunnasta sateenkaaren värinen. Sittenhän syntyy aitoa kilpailua jumalallisuudesta. Jos se on Jumalasta niin tuottaa hyvää hedelmää, eikö niin? Se etu Helsingin hiippakunnasta eräänlaisena Rimpiläisen muistohiippakuntana varmaan olisi, että se sitten keräisi kaikki näitä seksiasioita tärkeimpinä juttuna pitävät. Olisivat sitten samalla pois muualta jumaluuksineen.

    Näin aivan epäilemättä tapahtuu ihan normaalien luonnonlakien perusteella eli vapaaehtoisesti, sillä nuo ihmiset eivät kestä ollenkaan oman kuplansa ulkopuolista elämää ja tiedekunta ja kaikki elämä heille on Helsingissä. Vähän tietysti surettaa kotikaupunkini kohtalo.

    Uusi de facto pääkaupunki voisi sitten kasvaa jonnekin muualle. Liekö peräti Ouluun tai pohjoiseen, jossa sitten toisaalta on nähty Rimpiläisen ahtaan uskon hedelmät, mutta on ainakin säilytetty vanhoja hyviäkin arvoja enemmän. Oulu voisi sitten olla uusi globaalipääkaupunki, jonne tietenkin ulkomaalaisten osaajien ja turistienkin tie vie, onhan siellä turvallista, rauhallista ja revontulet. Voi tuoda lapsetkin rauhalliseen kouluun. Vai menikö tuo aika jo aikoja sitten? Kun sallitaan vapaa poistuminen alueelta, niin eiköhän ne kaikenlaiset pitseria-jengit sun muut rikolliset kansallisuuteen katsomatta siirry myös jossain vaiheessa paremmille vesille, eli Helsingin hiippakuntaan. Sehän on vain hieno juttu, koska etelän täyttä jumalallisuutta heijastava ilmapiiri ja kirkko tietenkin myötävaikuttaa siihen, että he kääntyvät hyvän puolelle.

  5. Voi kun oli Annelta hyvä kommenti eli mielipide. Olisin nyt peukuttanut jos olisi ollut mahdollista.
    On jotenkin surullista kun luullaan, että kirkon rakkauden viesti pitäisi kirjoittaa jokaisen sänkykamarissa. Eihän se aitojen rakentelu täällä pohjoisessa herätysliikereservaatissakaan kovin kaunista ole kaikkine lieveilmiöineen mutta jotain järkeä silti jos puhutaan kirkosta.
    Meillä on tämä Lestadiuksen henki jakaantunut niin moneksi, että se pelottaa joskus rehellisyyden kauaksi ja tekee elämästä hankalaa. Rauhanyhdistysläinen omatunto venyy mutta joukossa se on putipuhdas.
    Ei tämä evankeelinen Hedbergiläisyyskään aina ole ymmärtänyt mikä on Jumalan tahto vaikka niin luulee tekevänsä. Naispappeuden helmasynti tyrkätään Jumalan kutsun saaneille synniksi mennen ja tullen. Siitä saadaan aikaan pakoreittejä kirkosta pihalle.
    Körttien aika näyttää kuluvan pastillien pureskeluun, ja pitää muistaa olla vain kovasti armonkerjääjä niin kaikki on hyvin vaikka vierellä kirkko kaatuu niin pastilli maistuu.

    Onkohan tämä kirkko jotenkin opissaan ongelma ja siksi kriisiytynyt?

  6. On. Tai oikeastaan ehkä paremminkin ongelma on siinä, että maassa ei ole yhtään teologia sanan varsinaisessa merkityksessä. Tiedekunta ainakin päinvastoin dogmatiikassa varmaankin lähinnä torpedoi oman ajattelun. Tutkitaan vaan mitä joku mies joskus sanoi, ja sitä kutsutaan tieteeksi. Teologit oli ennen, ei nyt. Se on yliopiston dogma, koska yliopisto. Oppi, joka on vaikka hyväkin, mutta historiallinen jäänne, joka ei kiinnosta kirkossa ketään…. siinä se ongelma.
    Tai siis ehkä voisi sanoa niinkin, että kukaan ei maksa kenellekään siitä. että olisi teologi sanan varsinaisessa mielessä. Ei kukaan. Ja se varmaan hiukan rajoittaa kuitenkin lopulta hommia, vaikka rahan ei pitäisikään ratkaista.

  7. Eikös tuo teologian ongelma ole ollut tuon suuntainen jo pidempään. Nyt todella näyttää siltä, että tiedekunnasta käsin mikään kirkossa ei ole kiinnostavaa.

    Jotenkin hassua jos Sibelius-Akatemiaa ei kiinnosta mitä ihmiset soittavat ja yleisö tulee kuuntelemaan. Toki senkään tutkimus ei ole kovin elämäkeskeistä eli pölyttyneitä jäänteitä kalutaan aika paljon.

  8. ”Jotenkin hassua jos Sibelius-Akatemiaa ei kiinnosta mitä ihmiset soittavat ja yleisö tulee kuuntelemaan.”
    Siis tarkoitan, että yliopiston yliopistoluonne ymmärretään niin, että ei voi ”kirjoitella omaa teologiaa”. Se olisi uskontoa eikä tiedettä. Näin ollen vaihtoehdoksi jää vain tutkia muinaisia – niitä oikeita teologeja. Eli määritellään itsensä teologin ulkopuoliseksi tarkkailijaksi. Piispakandidaatit tietty erikoistuu sitten Lutherin pyhiin sanoihin, mutta Stop-merkki on edessä jos sitä ikään kuin ajattelisi itse. Teologi ei ole mikään teologi, jos ei ajattele itse. Tämä on varmaan vähän vaikea asia esitettäväksi, varsinkin jos ajattelee että dogma on kiveen hakattu, eikä sitä tarvitse enää pohtia. Mutta jos ei pohdi, eli ajattele itse, ei se homma voi pysyä elävänä. Ja mikä on kuollutta katoaa kielestä muuna kuin kuolleena liturgiana tai korkeintaan noitamenoihin verrattavina loitsuina.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.