Yritän kirjoittaa vähän armosta. Sitä on erityisen vaikea tuntea diktaattoreja kohtaan.
Muistiini on pysyvästi piirtynyt joulukuussa 1989 Suomenkin televisiouutisissa näytetty pätkä. Nicolae Ceausescu puhuu viimeisen kerran Romanian kansalle Bukarestissa, mutta kansa alkaa buuata. Ceausescun ilme kertoo, että peli on nyt pelattu, ja kaikki saavat todistaa hänen nöyryytyksensä.
Olin itse asiassa pettynyt, että USA ja Israel niin nopeasti päätyivät eliminoimaan ajatollah Ali Khamenein ja 40 muuta Iranin johtajaa. USA ja Israel ottivat oikeuden omiin käsiinsä. Khamenein olisi pitänyt saada ensin Ceausescu-hetkensä. Kuolema ilman julkista nöyryytystä on liian armollinen.
Haluaisin, ettei myöskään Putin kuole ennen kuin on kokenut Ceausescu-hetkensä. Mutta ehkä nykypäivän diktaattorit osaavat paremmin varoa joutumasta sellaiseen tilanteeseen kuin ylimielinen Ceausescu.
Pastori Jorma Karanko (ikävä kyllä ei enää keskuudessamme) opetti, että armo on suurinta epäoikeudenmukaisuutta. En muista, liittyikö opetus tuhlaajapoikavertaukseen, syntiseen naiseen vai mihin, mutta logiikka on, että se, jolle annetaan anteeksi enemmän, rakastaa enemmän.
Jos sanon lauseen ”Jumala on oikeudenmukainen”, valehtelen silloin ennen kaikkea itselleni. Jumala toki on oikeudenmukainen, koska hän itse määrittelee sen oikeudenmukaisuuden, ja siihen kuuluu armo, mutta minun oikeudentajuni on toisenlainen. Haluaisin vähintään, että rikollinen joutuu katumaan ja diktaattorit häpeään.
On mahdollista, että oikeustajuni joskus kohtaa Jumalan. Siksi etsin Raamatusta mallitapauksia.
1 Samuelin kirjan luvussa 15 kuningas Saul saa Ceausescu-hetkensä. Jumala on päättänyt rangaista amalekilaisia ja käskee Saulia tappamaan heidät kaikki: miehet, naiset, lapset ja imeväiset, härät, lampaat, kamelit ja aasit. Saul tekee muuten työtä käskettyä, mutta säästää Amalekin kuninkaan sekä parhaat karjaeläimet ja muun arvokkaan omaisuuden, alaistensa mieliksi (korruptio, nääs). Jumala lähettää profeetta Samuelin puhuttelemaan Saulia kaiken kansan edessä, koska Saul ei ole ollut kuuliainen Jumalalle. Kun Samuel kääntyy lähteäkseen pois, Saul tarttuu hänen viittansa liepeeseen, niin että se repeää. Se on ilmeisesti moka kansan silmissä. Samuel lopulta tappaa Amalekin kuninkaan itse, koska Saulista ei ollut siihen. Saul ei enää tämän jälkeen saa olla Israelin kuningas.
by 
Ajatus on kyllä aidosti haastava. Kuolema tavallaan on aina pohjimmiltaan armollinen.
Siltikin minusta kuolema on oikeastaan koko ongelman lopullinen ratkaisu, eikä tarvitse lisämausteita.
Toinen kysymys on tietenkin se, missä määrin kosto on tarpeellista uhreille, jotta uhrit voivat päästä irti kokemastaan vääryydestä.
Oikeudenmukaisuus on siis pelkkä määrittelykysymys. Jumala oli oikeudenmukainen käskiessään kansansa tekemään kansanmurhan eli hävittämään amalekilaiset naisineen, lapsineen, vanhuksineen ja infrastrutuureineen?
Ja sitähän se jumalan silmäteräkansa tekee nyt, palestiinalaiset hittoon ja sama Iranin kansan kanssa.
Vanhan testamentin aikana Jumala kosti ihmisten kautta niille tahoille joisen syntivelka tuli täyteen, mutta nyt elämme Uuden liiton aikaa jolloin kosto kuuluu vain Jumalalle ei ihmiselle. Tämän takia jos kostamme murhan tehneelle murhaamalla hänet niin rikomme Jumalan tahtoa joka on syntiä.
Kristinuskon perusta Jeesus omalla elämällään antoi meille ohjeet siitä miten meidän tulisi elää sovussa kaikkien kanssa. Ei ihminen määrittele sitä mikä on oikein ja mikä väärin vaan sen tekee Jumalan sana.
Armon löytää hän joka tunnustaa Jeesuksen Jumalan Pojaksi ja pyytää syntejään anteeksi sekä tekee parannuksen koska Jeesus on sovittanut meidän kaikkien synnit ristin kuolemallaan.
Vai syntivelka..? Mitähän kaikkea ne mahtoikaan oikein tehdä, että tyystin oikeudenmukainen seuraus oli kaikkien tappaminen imeväisikäiset mukaan lukien?
Mielenkiintoista on sekin, että Jumala saa kostaa, mutta ei tämän omakuvaksi tekemä ihminen. Toisaalta taas tämän silmäteräkansa, Israel, saa kostaa tuhatkertaisesti kaikille sen naapurikansoille.
Että on kahdenlaista kostoa, sitä oikeutettua parempaa kostoa ja sitten sitä kiellettyä.
Mitä tulee Jessen neuvoihin, perustuvat nekin paljon aiemmin koeteltuihin ja muotoontuneihin eettisiin normistoihin. Jeesuksen tarina ja tämän sanomaksi kirjoitetut ohjeet ovat suurimmalta osin lainaa muista saagoista.