Golf-kentällä on kerrassaan nautinnollista seurailla lintujen elämää. Kotka ja merikotka ovat upean näköisiä liitelijöitä. Pienet mustavalkoiset tukkasotkat miehittävät kentän pikku lampia ja joutsenpari pesii merenrannassa 16-väylän vierellä. Jännityksellä seuraan lähes päivittäin, kuinka moni tukkasotkan pienokaisista on joutunut isompien lintujen ravinnoksi ja kuinka moni jatkaa uimistaan emon perässä.
Viime aikoina olen herennyt ihmettelemään sitä, miten intensiivisesti ja systemaattisesti linnut opettavat poikasilleen elämässä tarvittavia taitoja. Alkukesästä sorsanpoikaset tallustavat emon perässä väylän poikki lammesta toiseen. Sorsaperheen osaa pysähtyä peliväylä reunalle odottelemaan, että golfarit saavat mennä rauhassa perheen ohitse ennen väylälle astumista. Loppukesästä poikaset menevät edellä ja äiti tallustaa valvovana silmänä perässä – mieleen tulee väistämättä ammattiopiston näyttökokeiden suorittaminen.
Jousenperhe piilottelee kaislikossa, kunnes harmaahöyheniset untuvikot ovat valmiita uimaopetukseen. Useampana kesänä olen ollut aistivinani vanhempien ylpeyttä niiden tullessa esittelemään poikasiaan golfareille. Pari viikkoa sitten perhe makoili auringonpaisteessa väylän reunalla golfareiden ihailtavana.
Lentoonlähdön opettaminen oli peräti hämmentävää. Emot lensivät viidenkymmenen metrin päähän poikasista ja aloittivat kauhean kaakatuksen – tulkaa tänne. Yksi poikasista lensi paikalle, mutta kaksi jäi vielä ihmettelemään ja emolinnut joutuivat palaamaan poikasten luokse.
Luontokappaleilla on selvästi enemmän inhimillisiä piirteitä, kuin aikanaan koulussa opetettiin. Tämä saa miettimään, mikä on ihmisen rooli ja merkitys ekosysteemissä. Erityisesti, kun viimeisen vuoden aikana olen siirtynyt tekoälyn käyttäjäksi. Espanjassa hämmästelin tekoälyn kykyä opastaa espanjan kielen vivahteita. Nyt kirjoitan opinnäytetyönä pientä ohjelmistoa. Itse asiassa en kirjoita. Keskustelen yhden tekoälyn kanssa ohjelman toiminnallisuudesta ja saan käyttööni toiselle tekoälylle annettavan sanoitetun tehtävän. Tämä toinen tekoäly kirjoittaa ja testaa koodin ohjeen mukaan.
Tekoälyä sanotaan tyhmäksi ja ettei se oikeasti ajattele. Itse asiassa tekoäly ajattelee yllättävän identtisellä tavalla ihmisen kanssa. Työkaverina tekoäly on välillä aivan raivostuttava besserwisser ja jääräpää, joka pitää kynsin hampain kiinni tekemistään virheistä – kuten moni entinen kolleganikin.
Varsinainen kysymys minusta on, mikä erottaa joutsenen, tekoälyn ja ihmisen? Onko siis tekoälyllä samanlainen tietoisuus, kuin joutsenella ja ihmisellä. Mitä tietoisuus ylipäätään on? Ja lopulta sielu – onko tekoälyllä tai joutsenella sielu – onko ihmiselläkään sielua? Jos ihmisellä ei ole sielua, onko ihmisellä minkäänlaista arvoa sen enempää, kuin joutsenella tai tekoälyllä.
by 