Kauhea pamaus! Lyijylasi-ikkunat, kristallikruunut kilisivät ja ehtoolliskalkki kalahti, kun salama iski täydellä voimallaan ja raivollaan kirkon tornin ristiin.
”Kuului kova, kaikuva pamaus. Kyllä sitä pelästyi kesken oman puheen. Loin kanttoriin katseita ja mietin, mitä tehdään.” Näin mietti jälkeenpäin Tampereen rovasti Heikki Honkamäki kovaa kokemustaan virkatehtäviään tehdessään. Oli kaste- ja vihkitilaisuus meneillään. Läsnä oli 30 henkilöä.
Tampereen ortodoksikirkossa oli usko koetuksella, voiko seremoniat jatkua, kun Taivaan Isä näytti voimiaan. Kun Luojamme luoman luomakunnan raju ilmiö iski 1000 ampeerin voimalla ja 30 000 °Celsiusasteen kuumuudella kirkkoon, oli palokunta kutsuttava paikalle hätiin. Ja näin oikein. Maallisin voimin on paras saada uhkaava ja jopa katastrofaalinen tilanne haltuun. Ei auta loitsut, veisuut eikä rukoukset!
Läsnäolleista eräs kommentoi Iltalehdelle näin: ”Sitten klo 17 jälkeen tulivat palomiehet ja autot. Se oli vaikuttavaa”. Totta vieköön! Kyllä riuskien palomiesten työn seuraaminen on varmasti vaikuttavaa. Henkensäkin uhalla nämä pyrkivät minimoimaan tulipalojen vahingot ja pelastavat ihmishenkiäkin. Kuten myös eläinhenkiä. Ei siinä auta Herrat eikä Jumalat, vaan ihmisen on tehtävä pelastustyö. Ihmisen käsissä se on se Pelastus.
Rovasti Heikki Honkamäki ei Iltalehden mukaan ”halua nähdä salamaniskussa mitään uskonnollista”. No eipä varmasti haluakaan. Kukapas Jumalan hyvyyteen uskova haluaisi ajatella, että nyt taisi olla koolla liian suuri määrä syntisiä sieluja, että jumala näin halusi muistuttaa meitä kurjia kuolevaisuudesta…
Eihän siinäkään ollut mitään uskonnollista, kun Lissabonin maanjäristyksessä 1.11.1755 useat kirkot sortuivat ja näissä jumalanpalveluksissa olleet kuolivat sortumisiin ja kirkkojen kynttilöiden sytyttämiin tulipaloihin. Kirkoissa olleet hartaudenharjoittajat kuolivat, kun taas laitakaupungin bordelleissa oleskelleet syntiset selvisivät hengissä, kun matalat majat eivät sortuneet. Oli muuten pyhäinpäivä tuolloin.
Tai ei ollut uskonnollista se, kun Suomen tuhoisimmassa maanjäristyksessä vuonna 1626 Pohjanmaalla tuhoutui Paltamon kirkko. Ei ollenkaan uskonnollista.
Uskonnollista, tai johdatuksellista, on kyllä sitten se, jos joku vakavasti sairastunut parantuukin, kun tämän puolesta oli rukoiltu, ja on monenlaisia muita onnekkaita tapauksia ollut. Näissä siunaus on aina ollut mukana – ei sattuma. Mutta kun ikävää tapahtuu ja tulee luonnonkatastrofeja, on kyseessä aina luonnonvoimat. Näin se menee.
On muuten mielenkiintoista sekin, että lauhkeilla alueilla maasalamia esiintyy kaikista salamoista noin puolet, kun taas tropiikissa lähes kaikki salamat ovat pilvensisäisiä. Lauhkeilla alueilla on eniten kristittyjä, kun taas tropiikissa lienee muut uskonnot ja pakanallisuus enimmäkseen vallitsevia. Ja siis maasalamat aiheuttavat tuhoja, kun pilvisalamat eivät.
On ne Jumalan tiet ja suunnitelmat kyllä tutkimattomat.
by 