Tämän kesäloman kuuma uutinen on Garden-Areena. Vapaavuori pyysi pääministerin avustajaa runttaamaan hankkeelle rahat ja pääministeri melkein onnistui. Ikävä kyllä media sai asian tietoonsa ja muutaman vaiheen jälkeen pääministeri joutui kutsumaan eduskunnan koolle ja kertomaan, että ”yhdessä päätettiin”. Eikä kukaan kuulemma tiedä kuka keksi idean – niin kuin Kuubalaisessa serenadissa ”Se oli kai Watkinson.”
Minä ja Hjallis olemme sitä mieltä, ettei tämä Garden-hanke ole taloudellisesti kannattava, vaikka lukuja miten asettelisi. Työtä on nyt tehty 20 vuotta ja velkaa on 20 miljoonaa. Jostain pitäisi saada lisää rahaa, että rahan keräämistä voitaisiin jatkaa. Rahaa tarvitaan aika paljon, että kaikki kaverit pääsevät osille ja puoluetukeakin voidaan hiukan maksaa. Jos valtio vielä takaisi puolen miljardin lainan, niin saataisiin uusi jäähalli Helsinkiin. Sitten aikanaan valtio maksaisi takaamansa lainan pois ja Kokkila keräisi voitot – ”Eikö niin.”
Suomalaisen politiikan suuri vahvuus vaikuttaa olevan kyky tehdä konsensuspäätöksiä – koetetaan jakaa korruptiorahat reilusti ja pidetään suut supussa. Tällä tavalla Suomi säilyy matalan korruption maana – tai ainakin matalan profiilin korruptiomaana. Pitkällä aikavälillä tällainen kuormasta syöminen johtaa talousongelmiin. Näin on käynyt sen seitsemälle hyvinvointivaltiolle kautta aikojen.
Mitä me siitä – meidän jälkeemme vedenpaisumus. Tanssitaan niin kauan, kuin rahaa riittää, kuten Wienissä aikanaan.
by 