Ensi viikon keskiviikkona nousen koneeseen ja suuntaan Pariisin kautta eteläiseen Ranskaan. Aamulla reppu selkään ja reippaasti Pyrenneiden yli kohti Roncesvallesia, Zubiria ja Pamplonaa. Mikäli Luoja suo ja kunto kestää, seuraavat 6 viikkoa kuluvat jalkapatikassa tien päällä.
Perillä odottaa pieni arkku, jossa on apostoli Jaakobin maalliset jäännökset. Näitä pyhäinjäännöksiä vaeltaa vuosittain katsomaan 300’000 vaeltajaa kaikkialta maailmasta. Monelle reitin varrella asuvalle ihmisille pyhiinvaeltajien muonittaminen ja yösijan tarjoaminen on elämäntapa ja elinkeino.
Pyhiinvaelluksen houkuttavuus pohjautuu irtautumiseen kaikesta tarpeettomasta ja kiireen korvaamisella yksinkertaisella elämäntavalla. Aamutoimien jälkeen lähdetään liikkeelle, kun on nälkä syödään ja illalla mennään nukkumaan. Kaikki tarpeellinen on mukana repussa – muutama vaatekerta ja hiukan evästä. Loppujen lopuksi kaikki muu on turhaa.
by 
Kuulostaa jännältä! Minua tosin kiehtoisi enemmän itse urheilusuoritus, mutta ehkä se ajatus pyyhkiytyisi matkan varrella mielestä. Ajattelitko ottaa kuitenkin kengät?
Tottakai hyvät kengät pitää olla. Vanhat roomalaisten tiet ovat soratieteitä ja jotkin rinteet ovat aika teräväreunaista liuskekiveä. Illalla vaihdan jalkaan croksit, kun esim. etsitään ruokapaikkaa.
Jotkut kävelevä pyhiinvaelluksella pelkästään viikon mittaisen loppupätkän. Siinä on ehkä enemmän liikuntasuorituksen makua.
Pitkällä caminolla sekä keho, että mieli asettuvat sellaiseen mukavaan lepotilaan. Matka taittuu sen kummemmin miettimättä ja aikaa riittää ympäristön havainnoimiseen..
Mitenkäs kännykkä. Meinaatko seurata maailmantapahtumia?
Otan toki kännykän mukaan. Siitä näkee reitin, ruokapaikat ja yösijat. Maailmantapahtumien seuraaminen saattaa jäädä hieman vähemmälle.
Siunattua pyhää matkaa sinulle. Kiva olisi saada tännekin joku kuva tai miete.
Pyrenniinit selvitetty. Takana Roncesvalles, Zubiri, Pamplona ja Puente la Reina. Nyt lököttelen Estellassa. Huomenna kohti Arcosia.