Käteeni osui sopivasti Paavo Huotarin ja Kirsi Valkaman tänä vuonna ilmestynyt kirja Kuningas Daavidin pitkä varjo – Raamatun tarinat vallan välineenä Israel-Palestiinassa. Heti alkajaisiksi kirjoittajat paljastavat, että kertomukset Daavidista ovat syntyneet pitkän muokkausprosessin myötä, ovat välillä ristiriitaisiakin, mutta vaikuttavat politiikkaan tänäkin päivänä.
Hamasin terrori-iskun jälkeen lokakuussa 2023 Benjamin Netanjahu siteerasi Raamatusta 5. Mooseksen kirjan kohtaa, jossa ajetaan amalekilaisten kansanmurhaa. Palestiinalaisetkin lasketaan tai ainakin rinnastetaan amalekilaisiin.
Kuningas Saul jätti kansanmurhan puolitiehen, rikkoi Jumalan tahtoa ja koki Ceausescu-hetkensä (ks. edellinen postaukseni). Syntyi tilanne, jossa kaivattiin vahvempaa johtajuutta. Jumala valitsi kuninkaaksi Daavidin.
Huotarin ja Valkaman mukaan tämä Saulin synti on todennäköisesti myöhempien kirjureiden keksimä. Ensimmäisessä Samuelin kirjassa nimittäin kerrotaan, että Saul onnistui kukistamaan amalekilaiset. Tosin kun itse tarkistin paikan (1. Sam. 14) Raamatusta, siinä puhutaan filistealaisista eikä amalekilaisista. Liekö se palestiinalaistenkaan viiteryhmä aina ihan varma.
Toisaalta, Vanhassa Testamentissakin amalekilaiset olivat niitä, jotka aloittivat tappelun, joten Jumalan viha heitä kohtaan ei ollut täysin vastoin oikeustajua. Amalekilaiset olivat käyneet israelilaisten kimppuun, kun nämä olivat tulossa Egyptistä heikkoina ja näännyksissä. He olivat surmanneet kaikki, jotka olivat jääneet joukosta jälkeen (5. Moos. 25: 17). Toisessa Mooseksen kirjassa puhutaan samasta tapahtumasta. Kun amalekilaiset oli torjuttu, Mooses rakensi alttarin ja antoi sille nimeksi ”Herra on minun sotalippuni”, koska Herra on käyvä sotaa amalekilaisia vastaan sukupolvesta toiseen.
Saul ei enää kelvannut Israelin kuninkaaksi, mutta jollain tavalla hän siinä hommassa kuitenkin hääräsi edelleen. Eri käsikirjoituksissa on eroja siinä, missä vaiheessa Daavid alun perin saapui Saulin porukoihin. Yhden kertomuksen mukaan Saul kutsuu Daavidin hoviinsa muusikoksi, toisen kertomuksen mukaan hän on paimenpoika, joka yllättäen voittaa Goljatin.
Huotari ja Valkama käsittelevät kirjassaan paljon Daavidiin liittyviä ristiriitoja Samuelin kirjojen eri versioissa (Septuagintassa, Qumranin käsikirjoituksissa tai masoreettisessa tekstissä) ja Raamatun Aikakirjoissa. Monesti Daavid esitellään ihailtavana hahmona. Daavidilla on esimerkiksi tilaisuus tappaa Saul, mutta siihen hän ei alennu. Samuelin kirjoissa mainitaan Daavidin vastoinkäymiset ja synnit, kuten Batseban raiskaus, mutta Aikakirjoista ne on sensuroitu.
Jotta Daavidin erinomaisuus korostuisi, ovat kronikoitsijat ehkä halunneet mitätöidä hänen edeltäjänsä Saulin. Ja buuaus jatkuu tänäkin päivänä. Olikohan ne amalekilaisten lampaat todella sen arvoisia.
by 