Lapsuudenkodissani oli aina radio auki. Muistan yhä, kun kuulin ensimmäistä kertaa (ilmeisesti vuonna 1978) Hectorin silloin uutukaisen kappaleen Kadonneet lapset.
Teksti jäi heti mieleeni ja järkytti minua niin, että kun seuraavan kerran radiosta alkoi kuulua ”Niin tyhjänä vuoteen nään, piiloitan tyynyyn pään”, juoksin toiseen huoneeseen ja panin kädet korville.
Laulun teksti on toki aikuisestakin koskettava, mutta lapsen ymmärryksellä ja mielikuvituksella tulkitsin kirjaimellisesti sen kertovan pienistä lapsista, jotka lähtivät hautajaisiin, ja isä ja äiti menivät matkalla heiltä hukkaan. Lapset lähtivät metsään harhailemaan ja päätyivät lopulta kaupunkiin. Siellä he juoksentelivat paikasta toiseen ja huutelivat isää ja äitiä, kunnes törmäsivät johonkin, joka meni rikki, ja poliisi vei heidät vankilaan. Sielläkään ei heitä ymmärretty, vaan luultiin huonekaluiksi. Sanavarastooni ei tuolloin kuulunut esimerkiksi sellaista ilmausta kuin ”teen sätkän”, mutta asiayhteydestä päättelin sen tarkoittavan pelästymistä.
Onhan se pelottavan näköinenkin
Eksyminen on vakava asia ja eksytys vasta onkin. Jos pitäisi nimetä kristinuskon suurimpia uhkia tällä hetkellä, niin mitä ne olisivat? Maallistuminen? Islam? Uskonnonvastainen politiikka? Kirkon sisäiset ristiriidat? Nämä kaikki uhat voidaan kuitata näppärästi käsitteellä eksytys.
Raamatussa on useita kohtia, joissa varoitetaan eksymästä. Ilmestyskirjan peto tulee ensimmäisenä mieleen. Jeesus varoitti lopun ajan eksytyksistä, vääristä profeetoista, laittomuuksista ja onnettomuuksista, jotka johtavat, jos mahdollista, uskovatkin harhaan. Vääristä profeetoista ja kansan johtajista varoitetaan myös Jesajan ja Jeremian kirjoissa.
Todella erikoinen on 1. Kuninkaiden kirjassa (luku 22) ja 2. Aikakirjassa (luku 18) lähes samanlaisena esiintyvä kohta, jossa Israelin kuningas Ahab ja Juudan kuningas Josafat aprikoivat, pitäisikö lähteä sotaretkelle Ramot-Gileadia vastaan, ja itse Jumala antaa valheen hengen mennä jokaisen heidän profeettansa suuhun (paitsi Miikan) johtamaan heidät harhaan. Josafat säilyy sotaretkellä juuri ja juuri hengissä, mutta Ahab kuolee.
Paavalin toinen kirje tessalonikalaisille käsittelee eksytystä, ja siinäkin Jumalan rooli on, jos ei nyt ihan aktiivinen eksyttäjä, niin kuitenkin eksytyksen myötävaikuttaja sallimuksensa kautta. Eksytys johtaa kadotukseen.
Kysyin tekoälyltä, miten eri kirkkokunnat määrittelevät eksytyksen. Pyysin tiivistämään ja edelleen tiivistämään vastausta, mikä saattoi lisätä kirkkokuntiin hiukan karikatyyriä:
- Ortodoksit: eksytys = harhaoppi ja kirkon ykseyden rikkominen.
- Katolilaiset: eksytys = totuuden ja kirkon auktoriteetin hylkääminen.
- Luterilaiset/reformoidut: eksytys = evankeliumin vääristyminen.
- Helluntailaiset/karismaatikot: eksytys = valheelliset ihmeet ja hengellinen petos.
- Adventistit: eksytys = Ilmestyskirjan petovalta ja käskyjen hylkääminen.
- Evankelikaalit: eksytys = Raamatun totuuden korvautuminen relativismilla.
Miten eksytykseltä sitten voisi säästyä? Näsäviisas blogisti saa tekoälyn vastauksista väännettyä tällaiset johtopäätökset:
- Ortodoksit: Kunnioita perinteitä!
- Katolilaiset: Kunnioita paavia!
- Luterilaiset/reformoidut: Muista syntisyytesi!
- Helluntailaiset/karismaatikot: Älä usko ihmeisiin kuin samoin uskovien joukossa!
- Adventistit: Älä sekaannu politiikkaan!
- Evankelikaalit: Ota Raamattu kirjaimellisesti!
Yhtä hyvin nuo johtopäätökset voidaan nekin tulkita eksytykseksi. Näsäviisas blogisti ei tietenkään omasta mielestään ole eksyksissä. Mutta eivätkö perinteet olekin niitä isien perinnäissääntöjä, joista Paavali varoittaa? Paavi asettuu Jumalan ja ihmisen väliin heitä erottamaan ja hierarkkinen kirkko ihmisiä alistamaan. Ihminen on arvokas Jumalan kuva. Henki kulkee missä tahtoo. Taivasten valtakunta on teidän keskuudessanne.
Se ainakin on eksytystä, jos Raamattua tulkitaan kuin lapsi Hectoria.
by 