Jeesus oli Uuden testamentin mukaan ”Daavidin poika” ja hänen mainitaan olleen Daavidin huonetta ja sukua.
Mutta koska Maria, tuolloin pelkkä tyttölapsi, joka tämän tahtomattaan tuli astutetuksi, ellei peräti raiskatuksi, sen korkeimman toimesta, ei kaiketi ollut sukua Daavidille, eikä Joosefilla, jonka kyllä kerrotaan olleen ”Daavidin huonetta ja sukua”, ollut mitään tekemistä tämän neitseellisen siemenkylvön kanssa, tulee miettineeksi, miten ihmeessä Jeesus sitten olisi ollut Daavidin sukua. Tai jos Mariakin sitten oli Daavidin sukua, niin lienee Daavidin jälkeläiset olleet ahkeria siementensä levittäjiä niin, että kaikki tienoilla olleet olivat toisilleen sukua. Sisäsiittoisuus ei noihin aikoihin alueella liene ollutkaan kovin harvinaista.
Jeesuksen sanotaan olevan ”kuningasten kuningas”, joten tietty kuninkaallinen Daavidin suku sopii tälle kaikkien janoisten ja syntisten sankarille. Eikä niin väliä, vaikka tuo mystinen Daavid eli peräti tuhat vuotta ennen Jesseä, siis kerrotaan eläneen. Mutta miten voisi tietää varmaksi mitään henkilöstä, joka on elänyt pronssikaudella, joku 1000 vuotta ennen ajanlaskun alkua? Mitään kirjoituksia tai muuta luotettavaa todennetta ei ole koko Daavidista, saati siitä hirmuisesta jättiläisestä, Goljatista, jonka sankarillinen kaataminen teki paimenpojasta loppujen lopuksi kuninkaan. Sankaritarinaan kuuluu aina vaatimattomat lähtökohdat.
Mielenkiintoisesti septuagintassa Goljat mainittiin parimetriseksi, mutta myöhemmässä masoreettisessa versiossa tämä onkin jo kolmemetrinen. Ja siinä Daavid tappaa Goljatin kahteen kertaan. Ensin linkoamalla kiven ja sen jälkeen miekalla. Daavid onkin kirjurien kokoon raapaisema legenda. Daavidin ja Goljatin yhteenotto on sekin kopsattu muista legendoista, kuten Homeroksen Iliaasta.
Tarinat kuvailevat Daavidia kauniskasvoiseksi, luonteeltaan hartaaksi, viisaaksi, nöyräksi ja sävyisäksi. No, totta Mooses! Eihän sankari voi olla mikään rujo, kauhistuttavan olomuodon omaava ja luonnevammainen. Kuvataanhan Jessekin aina (lähinnä siis länsimaissa) vaaleaihoisena, sinisilmäisenä ja komeana, mutta samalla vaatimattoman ja lempeän näköisenä. Sellainen olemus, jollainen tuon ajan levanttilaisen miehen olemus oikeasti oli, ei oikein sovi meidän länsimaisten uskovien sankari-ihanteeksi.
Mutta olettaen, että jos Jesse tosiaan oli tuo ns. Daavidin poika isälinjaa pitkin, niin tulee miettineeksi, että oliko tarujen kuningas Daavid peräti sukua itse ukko Jumalalle..? Ja onko muuten kukaan miettinyt, mitä sukua tuo itse Jumala oli tai on, mikäli tämä nyt vielä jossain olemassa on? Kaikki elolliset olennot ovat jotain sukua. Jos Jumala on tyystin ilman sukua, voiko tämä sitten olla elollinen..?
Mielenkiintoisesti tällä kyllä oli vaimo, Asera, jota ei kristinuskossa enää ole. Olemattomiin häivytetty. Mitähän mieltä Jumala siitäkin on? Tuskin tämän luvalla tuota sensurointia tehtiin. Mutta tottahan se vaimo piti olla. Miten niitä Jumalan poikia muuten olisi syntynyt? Mutta se tarkoittaisi, että Jumala olisi silloin sukupuoliyhteydessä. Sellaisen ajatteleminenkin olisi kauhistus. Ja syntikin varmaan. Mutta koska oli Asera, jumalatar, Jumala oli mies. Ja Jeesuksella velipuolia enemmänkin kuin vain ne maalliset.
– – –
On muuten sitten hieman kiusallista katsoa Guido Renin maalausta Pyhä Joosef ja Kristus lapsena. Mikäli tai kun Jeesuksen isäpuoli, Joosef, oli nähtävästi vanhemman puoleinen, kuten tutkijat ovat olettaneetkin, ja Maria lienee ollut juuri ja juuri murrosiän ohittanut, ellei murrosikäinen, niin vähän tuntuu siltä, että tuo aika olisi kaivannut ihan kunnolla WOKEA..!
by 
Daavidista on niin vähän konkreettisia jälkiä, että hänen historiallisuudestaan voi nousta epäilyksiä. Mutta toisaalta 3000 vuotta on pitkä aika. Kirjuri-näytelmää kirjoittaessa kiinnitin huomiota siihen, miksi Paavali (tai hänen kirjurinsa) jotenkin korostetusti sanoo: ”Muista, että Jeesus Kristus, Daavidin jälkeläinen, on herätetty kuolleista, niin kuin minä julistan”. Miksi tuo Daavidin jälkeläinen on tässä niin tärkeä? Muualla kirjeessä Paavali vetoaa siihen, että Timoteus tuntee pyhät kirjoitukset (on oppinut tuntemaan ne äitinsä ja isoäitinsä kautta – sivuhuomautuksena vain). Paavali on järkeillyt, että nimenomaan Jeesus on se Daavidin jälkeläinen, jota profeetat tarkoittavat, esim. Jeremia 23. Tässä ei itse asiassa ole kovin tärkeää, oliko Daavid historiallinen kuningas vai sankaritarujen myytti. Tuskinpa Paavali Jeesuksen sukuluetteloita edes tunsi.
Täytyi muistaa että apostolit olivat saaneen Pyhän Hengen lahjan jonka kautta kirjoitukset syntyivät, muuten ei voi käsittää sitä miten paljon tietoa menneestä ja tulevasta apostolit kuten myös Paavali on kirjoituksissa meille ilmoittaneet.
Ja ketkähän apostolit ne kertomukset kirjoittivat..? Harva Raamatun teksti on voitu identifioida historiallisen henkilön kirjoittamaksi.
Voi miettiä myös, miksi tuo Pyhä Henki antoi sellaisen lahjan, että nämä lahjan saaneet kirjoittivat jäljentäen varhaisempien kulttuurien legendoja ja vielä samoista tapahtumista kirjoittivat toisistaan poikkeavasti…
Missä muuten se Pyhä Henki nyt on, kun maailmassa on poliittisia katastrofeja vähän siellä täällä? Vai onko se tuon Pyhän Hengen tarkoituskin..? Mutta mitä varten?
Voi miettiä sitä, kuinka monta sukupolvea mahtuu tuhanteen vuoteen. Voiko oikeastaan tuhat vuotta jälkeenpäin syntynyttä pitää henkilön X jälkeläisenä. Sitten on mielenkiintoista se, kuinka yleisesti jälkeläisyyttä lasketaan lähinnä vain isälinjaa myöten.
Varmasti kristinuskon kehittelijä Paavali järkeilikin noin. Uskon sankarille on saatava sankarin sädekehää ja kuninkaallinen suku noina aikoina varmasti on kiehtonut. Mielenkiintoisesti ne aikaisten profeettojen povaamat messiaat eivät koskaan olleet Jeesus -nimisiä.
Jesaja: ”Sentähden Herra itse antaa teille merkin: Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.”
Daavid ei todennäköisimmin ole muuta kuin legendaa. On myös epäilyjä siitä, että Jeesuskin oli enimmäkseen legendaa.
Raamatuntutkija ja -opettaja dominikaaniveljeskunnan jäsen Tom Brodie, uskovainen, julkaisi 12 vuotta työstämänsä kirjan ”Beyond the Quest for the Historical Jesus”. Siinä hän osoittaa, että Jeesus olisi jälkeenpäin keksitty myytti, ei historiallinen henkilö. -Ei olisi kannattanut, ura loppui siihen.
Ruotsalainen Jonas Gardell taas on kirjoittanut kirjan Jeesuksesta, jossa hän esittää Jeesus- tai Joosua -nimisiä vaeltajia ja kansankiihottajia olleen useampikin.
1800-luvulla elänyt teologi Bruno Bauer taas väitti, ettei Jeesus ollut historiallinen henkilö. Hän ei (kuten jälkeensä tulleetkaan) ollut nähnyt Rooman historian tutkimuksissaan ainuttakaan viitettä Jeesukseen.
Niin se on, että Raamatun totuus ei ole kirjaimissa ja kansien välissä, vaan siinä miten se luetaan ja tulkitaan.