Trump ja graduni mun – ja Blogimetsälle kiitos!

Meillä on Trumpin kanssa niiiiiin paljon yhteistä. Ainakin päivämäärä 20.1.2017.

Silloin alkaa uusi aika. Nimittäin aika gradun jälkeen. Sitä onkin odotettu varmaan yhtä kauan kuin Trump presidenttiyttä. Klo 11 pe aamulla on mun deadline. Trumpista en tiedä.

En osaa edes ajatella, miltä tuntuu aika, johon ei liity enää fiilistä tuosta ”keskeneräisestä” työstä.  Olen sivulla 50, viimeistä lukukierrosta. Vielä riittää hommia huomiseksi, keskiviikkona on muita hommia, ja torstaina aattelin kirjoittaa tiivistelmän ja johtopäätökset viimeistään. Toivottavasti se ei ole työläs homma.

Eihän sitä tosin koskaan tiedä. Voihan läppäri hajota. Joku vihamielinen hakkeri iskeä, tai virustauti tai en vain saa hommaa siirtymään elektronisesti oikeassa muodossa yliopistolle. Mutta hällä väliä. Se on niin valmis, että se on yhtä valmis kuin Trumpin presidenttiys.

Mitä sitten tapahtuu? Saako se hirmuista kritiikkiä, ala-arvoisen arvosanan ja syytteitä vihapuheesta. No, hällä väliä, minusta se on kyllä ”awesome, beautiful, and very exceptional work”. En viitsi jatkaa niillä Trumpin muilla itsekehuilla.  Siis olen vallan tyytyväinen lopputulokseen kuitenkin. Ainakin sillai noin suurin piirtein.

Mietin voiko gradun alkuun laittaa kiitoksia. Eihän se ole tapana. Proffa, jolle yritin laittaa meiliä kysyäkseni jotain muutakin, ei vastaa. Taitaa olla virkavapaalla.

Mutta siis tämä Paavalin tarkoitusten lopullisen totuuden (vitsi, sarkasmia tms. trumpismia) kirjaantuminen graduuni on vallan suuressa kiitollisuuden velassa Blogimetsän asukeille kaikkinensa.

Kirjallisuusluetteloon sain materiaalia ainakin Kauko Puottulalta, Risto Auviselta ja Tuomas Hynyseltä, jolta sain Dunnin jättiopuksen ihan omaksikin. Noissa oli tärkeitä juttuja.

Blogimetsä-tapaamisessa Tampereella sain ihan ensimmäistä ja toistaiseksi viimeistä kertaa ihan ääneen esitellä tuloksiani, ja nähdä, että sen pystyi tekemään ja kuulijat kuulemaan. Sitä paitsi sen tähden tuli kirjoitettua englannin kielinen paperikin siitä, jonka taitavat julkaistakin tasa-arvo järjestön akateemisessa lehdessä. Kiitos vain seminaariväelle, Kaukolle, Martille, Sepolle, Tuomakselle ja Tuomolle. Oliko muita?

Tapio Tuomaala kävi läpi joulun aikaan koko jutun kielellisesti läpi, ja kehui sillai sopivan ylitsevuotavasti. Meri Vesanto auttoi kirjallisen juonen luomisessa, niin että tekstissä säilyy jännitys. Ja tarkisti myös kieltä.

Markku Hirn on vuosikausia kannustanut. Monasti juuri silloin, kun oma usko jo on ollut turhautunut.  Misku Välimäen kanssa teimme jutun aikoinamme, joka auttoi selvittelemään aatoksia.

Luultavasti on niin, että ilman Tauno J. Jokisen joitain niitä kaikkein tylyimpiä  kommenteja (tyyliin eksegeettien saivartelusta, vaikka teksti on ihan selvä) olisin tyytynyt epätäydelliseen lopputulokseen tai en olisi loppuun asti päätynytkään. Niin ja ennen kaikkea auttoi irti yltiöpäisestä feminismistä. Se tarvittiin, että tekstiin tuli järki. Mun oikea proffa oli vähän sillai lepsu, että sanoi jo varmaan 10 vuotta sitten, että työ oli valmis. Eikä ollut…, mutta kehuja tietty silloin tarttinkin hirmuisesti, että sai mut houkuteltua eksegetiikkaan alun alkaenkin. Oli proffalla psykologista silmää.

Ja tietysti silloin muinoin ainakin jaksoitte monet katsella ja  lukea ja kommentoidakin niitä lukemattomia esseitä ja graduversio-tekstin pätkiä, joissa oli aina se sama teema, milloin minkäkinlaisella kierteellä ja miesvihalla sävytettynä :).

Tästä varmaan puuttuu vaikka kuinka monta tärkeää ihmistä, ihan varmasti. Lisätkää perään.  Mun piti vaan kirjoittaa semmoinen päivittäinen pläjäys teemalla Trump ja mää, mutta sitten tästä tulikin tämmöinen.

Mutta siis aivan aikuisen oikeasti. Enhän minä täällä olisi yksin tätä jaksanut pakertaa, ellei mulla olisi teitä, joiden kanssa jotain jutella myös.

Harvemmin on käynyt kyllä niin, että olisi itse tyytyväinen tekeleisiinsä. Tässä on varmaan jotain pahasti vialla.

No tosi testi alkaa huomenna kun vien tekstin äidilleni luettavaksi. Hän ei osaa mitään kieliä suomen lisäksi. Saas nähdä jaksaako lukea. Annoin täksi illaksi jo tehtäväksi lukasta Korinttilaiskirjeen ja pään peittämisjakson valmiiksi. Hän saakin sitten keksiä työlle nimen, jos jaksaa homman lukea.

Uutta aikaa odotellessa. Ei vaan pitää mennä vielä vähän lukemaan..

Mutta kiitos ja kumarrus teille kaikille aivan mahtaville, kauniille ja talentteja täynnä oleville (=talented)  ihmisille, jotka olette elämää ja uskontoja nähneet. Höh. trumpismi toimii vähän huonosti suomeksi, mutta totta se on silti.

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

6 kommenttia artikkeliin ”Trump ja graduni mun – ja Blogimetsälle kiitos!”

  1. En ole vähään akaan vieraillut täällä mutta kannatti katsoa .

    Anne, Sydämmelliset onnittelut sille, että olet kiivennyt kaikkien kynnysten yli ja päässyt näin pitkälle. Aavistelen millaisten vaikeuksien kanssa olet painiskellut ja ne eivät ole olleet vain eksegeettisiä sellaisia. Itsensä motivoiminen vastoin omaa tahtoaan on jättiläismäinen ponnistus.

    Toivon, että voitat vielä muutaman muunkin sisäisen ja ulkoisen vastarinnen ja panet uuden , nyt siunauksen saaneen , kompetensisi käyttöön suuremmassakin yhteydessä.

    Kai olet eksegeettina törmänyt tuohon lauseeseen että kynttilää ei sovi panna vakan alle. Ja viellä että vuorella olevaa kaupunkia ei voi piiloittaa.

    Pyri ja rupea akateemiseksi teologiksi ja kirjoittele lisää nyt kun tutkinto antaa lisäpainoa ajattelullesi.

  2. Kiitos Markku!
    Vastoin omaa tahtoa — mielenkiintoinen ilmaisu.
    En ihan ymmärrä kyllä mitä noilla kaikilla sanoillasi tarkoitat, mutta joo… jotain aika tolkuttoman tiukkoja henkisiä esteitä tuon loppuun saattamisessa oli. Toki aikakin oli vähän kortilla, kun muut työt. Sinällään sisältö ei ole ollut ongelma – tietääkseni – kahteen vuoteen, mutta en vaan saanut tehtyä, kunnes alkoi ahdistaa enemmän keskeneräisenä kuin tehtynä :).

    Aika monta viime hetken vastoinkäymistä tuossa palautusprosessikin oli. Unohdin ilmoittautua ajoissa. Spostit katosi johonkin pilveen, minkä vuoksi proffien viestit tavoitti mut vasta kun tajusin kokeilla lähettää itselleni spostia, ja huomasin että sekään ei tule perille. Eli lähdin etsimään minkä ihme office365 pilven olivat ottaneet käyttöön 10.1.2017. Ja sieltähän sitten löytyi proffien viestejä ja ATK-tuen ja kirjaston kirjakarhuja yms.

    En oikein osaa ajatella mitään jatkon suhteen. En tiedä, mikä olisi edes teoriassa mahdollista. Odottelen nyt ensiksi, mitä palautetta tulee 21.2. Ei mulla ihan hirveästi kyllä ole intoa tai ideoitakaan jatkaa… vaikka toki, jos tuon saisi jossain muodossa akateemisempaankin jakoon, niin se olisi hyvä. Mutta tuskin oikein mahdollista kun se jo englanniksi toisaalla julkaistaan.

    Vielä on joitain kirjatenttejäkin suorittamatta… itse asiassa aika monen monta kirjaa, joten niihin seuraavaksi, jos opetuksilta jää aikaa. Ajattelin yrittää seuraavaksi systiksen kurssia, jossa teemana on identitetti-politiikka ja pahan muodot ja rakkaus tai jotain semmoista. Eli siis meinaan perehtyä kukkahattujen ajatteluun. Siinä on sopivasti haastetta.

  3. Mielenkiintoista on jäädä odottelemaan, miten akateemiset suhtautuvat Annen huomioihin. Annen gradu sopii erinomaisesti omiin päättelyihini. Toivottavasti se lupaa hyvää Annen gradulle 🙂

  4. 🙂 Heh. Tapio. Sanopa muuta. Jos tämä minun tutkimusmetodini (= kuvitellaan Korinttiin niin sekava tilanne, että Paavalin tekstistä tulee loogista ja järkevää) menee läpi, niin Tapio kyllä sinun sitten pitää lähteä teologiseen myös laittamaan uskomusmaailmasi uusiksi (vrt. Markun kommentti). ”Vakaassa uskossa omiin selvityksiin teologiseen ja siellä sitten usko ainakin muuntuu…” …

    Kyllä tämä on aika jännittävää tosiaan, että miten P. Luomanen suhtautuu. En tunne häntä laisinkaan muuten, paitsi pääsykoekirjaa (sitä tylsempää eli teologiaa käsittelevää) oli tekemässä. L.A. tuskin muuttaa mieltään, vaikka eihän sitä koskaan tiedä. Aina voi löytyä joku akateemista pyhää häpäisevä kohta, jota en edes huomannut.

    Onhan tämä minun ns. tutkimusmetodini hiukan innovatiivinen sen suhteen, että miten monimuotoisesti hyväksikäytän puhdasta mielikuvitusta. Ja tietenkin se että lähtökohtaoletukseni on epäperinteinen mitä naiskohtiin tulee eli siis että Paavali kykenee johdonmukaiseen ja järkevään argumentointiin – aikansa metodein tietenkin.

  5. Anne: ”Aina voi löytyä joku akateemista pyhää häpäisevä kohta, jota en edes huomannut.”

    Tämä tuli minulle mieleen lukiessani. Kiva nähdä, onko tiedekunta tieteellinen vai onko se ankkuroitunut kirkollisiin tulkintoihin niin pahasti, että tieteellinen innovatiivisuus pyritään mitätöimällä tukahduttamaan. En löytänyt mielikuvituksen käyttöä, vaan loogista päättelyä, joka toki niin halutessa voidaan kääntää mielikuvituksen liialliseksi käytöksi, kun tulkinta ei sovi perinteeseen.

    Perinteet ovat hyviä suojavarustuksia, mutta aika usein ne rakennetaan muuriksi, jotta estettäisiin näkeminen ulos maailmaan . Tarvitaan ikkuna-aukkojen hakkaajia.

  6. Ei tiedekunta ole kirkollisiin tulkintoihin ankkuroitunut ollenkaan. Eksegetiikka varsinkaan. Ei todellakaan. Mutta siellä on vankka konsensus, että on ”aito” ja ”epäaito” Paavali ja että nuo ns. naiskohdat ovat naisvihamielisiä. Aito-epäaito- ansan varmaan suurinpiirtein onnistuin väistelemään, mutta vain oma ohjaajani taitaa nähdä Paavalin jotenkin edes hiukan samansuuntaisesti kuin minä. Siinä se mahdollinen ongelma onkin.. että siis lähtökohtaoletukseni jo ovat ns. vääriä tavallaan. Se ei toisaalta oikeastaan voi olla ongelma akateemisesti ottaen, koska olen oletukseni heti alkuun selkeästi kirjannut. Ei pitäisi olla ongelma, ellei lukija reagoi jotenkin ”tunnevaltaisesti”. Tämä on tietysti taloustieteen metodia: tehdään hypoteesi ja sitten tarkastellaan – tässä tapauksessa tekstiä – miten pitkälle sen pohjalta asioita voidaan selittää ja ymmärtää.

    Minä kyllä itsekin häkellyin, miten monet palaset sopivatkaan lopulta yhteen, vaikka todella tilanteen vain kuvittelin jotta tekstin palasista tulee järkeviä. Sen jälkeen löytyi paljon muutakin, joka sopii yhteen kuvion kanssa. Sen takia kait itsekin tykästyin selitykseeni. Vaikka eihän siinä nyt noin hengellisesti ottaen oikein mitään jännää taida olla. Vai näitkö sinä siinä jotain siitä vinkkelistä?

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.