Trump ja graduni mun – ja Blogimetsälle kiitos!

Meillä on Trumpin kanssa niiiiiin paljon yhteistä. Ainakin päivämäärä 20.1.2017.

Silloin alkaa uusi aika. Nimittäin aika gradun jälkeen. Sitä onkin odotettu varmaan yhtä kauan kuin Trump presidenttiyttä. Klo 11 pe aamulla on mun deadline. Trumpista en tiedä.

En osaa edes ajatella, miltä tuntuu aika, johon ei liity enää fiilistä tuosta ”keskeneräisestä” työstä.  Olen sivulla 50, viimeistä lukukierrosta. Vielä riittää hommia huomiseksi, keskiviikkona on muita hommia, ja torstaina aattelin kirjoittaa tiivistelmän ja johtopäätökset viimeistään. Toivottavasti se ei ole työläs homma.

Eihän sitä tosin koskaan tiedä. Voihan läppäri hajota. Joku vihamielinen hakkeri iskeä, tai virustauti tai en vain saa hommaa siirtymään elektronisesti oikeassa muodossa yliopistolle. Mutta hällä väliä. Se on niin valmis, että se on yhtä valmis kuin Trumpin presidenttiys.

Mitä sitten tapahtuu? Saako se hirmuista kritiikkiä, ala-arvoisen arvosanan ja syytteitä vihapuheesta. No, hällä väliä, minusta se on kyllä ”awesome, beautiful, and very exceptional work”. En viitsi jatkaa niillä Trumpin muilla itsekehuilla.  Siis olen vallan tyytyväinen lopputulokseen kuitenkin. Ainakin sillai noin suurin piirtein.

Mietin voiko gradun alkuun laittaa kiitoksia. Eihän se ole tapana. Proffa, jolle yritin laittaa meiliä kysyäkseni jotain muutakin, ei vastaa. Taitaa olla virkavapaalla.

Mutta siis tämä Paavalin tarkoitusten lopullisen totuuden (vitsi, sarkasmia tms. trumpismia) kirjaantuminen graduuni on vallan suuressa kiitollisuuden velassa Blogimetsän asukeille kaikkinensa.

Kirjallisuusluetteloon sain materiaalia ainakin Kauko Puottulalta, Risto Auviselta ja Tuomas Hynyseltä, jolta sain Dunnin jättiopuksen ihan omaksikin. Noissa oli tärkeitä juttuja.

Blogimetsä-tapaamisessa Tampereella sain ihan ensimmäistä ja toistaiseksi viimeistä kertaa ihan ääneen esitellä tuloksiani, ja nähdä, että sen pystyi tekemään ja kuulijat kuulemaan. Sitä paitsi sen tähden tuli kirjoitettua englannin kielinen paperikin siitä, jonka taitavat julkaistakin tasa-arvo järjestön akateemisessa lehdessä. Kiitos vain seminaariväelle, Kaukolle, Martille, Sepolle, Tuomakselle ja Tuomolle. Oliko muita?

Tapio Tuomaala kävi läpi joulun aikaan koko jutun kielellisesti läpi, ja kehui sillai sopivan ylitsevuotavasti. Meri Vesanto auttoi kirjallisen juonen luomisessa, niin että tekstissä säilyy jännitys. Ja tarkisti myös kieltä.

Markku Hirn on vuosikausia kannustanut. Monasti juuri silloin, kun oma usko jo on ollut turhautunut.  Misku Välimäen kanssa teimme jutun aikoinamme, joka auttoi selvittelemään aatoksia.

Luultavasti on niin, että ilman Tauno J. Jokisen joitain niitä kaikkein tylyimpiä  kommenteja (tyyliin eksegeettien saivartelusta, vaikka teksti on ihan selvä) olisin tyytynyt epätäydelliseen lopputulokseen tai en olisi loppuun asti päätynytkään. Niin ja ennen kaikkea auttoi irti yltiöpäisestä feminismistä. Se tarvittiin, että tekstiin tuli järki. Mun oikea proffa oli vähän sillai lepsu, että sanoi jo varmaan 10 vuotta sitten, että työ oli valmis. Eikä ollut…, mutta kehuja tietty silloin tarttinkin hirmuisesti, että sai mut houkuteltua eksegetiikkaan alun alkaenkin. Oli proffalla psykologista silmää.

Ja tietysti silloin muinoin ainakin jaksoitte monet katsella ja  lukea ja kommentoidakin niitä lukemattomia esseitä ja graduversio-tekstin pätkiä, joissa oli aina se sama teema, milloin minkäkinlaisella kierteellä ja miesvihalla sävytettynä :).

Tästä varmaan puuttuu vaikka kuinka monta tärkeää ihmistä, ihan varmasti. Lisätkää perään.  Mun piti vaan kirjoittaa semmoinen päivittäinen pläjäys teemalla Trump ja mää, mutta sitten tästä tulikin tämmöinen.

Mutta siis aivan aikuisen oikeasti. Enhän minä täällä olisi yksin tätä jaksanut pakertaa, ellei mulla olisi teitä, joiden kanssa jotain jutella myös.

Harvemmin on käynyt kyllä niin, että olisi itse tyytyväinen tekeleisiinsä. Tässä on varmaan jotain pahasti vialla.

No tosi testi alkaa huomenna kun vien tekstin äidilleni luettavaksi. Hän ei osaa mitään kieliä suomen lisäksi. Saas nähdä jaksaako lukea. Annoin täksi illaksi jo tehtäväksi lukasta Korinttilaiskirjeen ja pään peittämisjakson valmiiksi. Hän saakin sitten keksiä työlle nimen, jos jaksaa homman lukea.

Uutta aikaa odotellessa. Ei vaan pitää mennä vielä vähän lukemaan..

Mutta kiitos ja kumarrus teille kaikille aivan mahtaville, kauniille ja talentteja täynnä oleville (=talented)  ihmisille, jotka olette elämää ja uskontoja nähneet. Höh. trumpismi toimii vähän huonosti suomeksi, mutta totta se on silti.

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
6 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Markku Hirn

En ole vähään akaan vieraillut täällä mutta kannatti katsoa .

Anne, Sydämmelliset onnittelut sille, että olet kiivennyt kaikkien kynnysten yli ja päässyt näin pitkälle. Aavistelen millaisten vaikeuksien kanssa olet painiskellut ja ne eivät ole olleet vain eksegeettisiä sellaisia. Itsensä motivoiminen vastoin omaa tahtoaan on jättiläismäinen ponnistus.

Toivon, että voitat vielä muutaman muunkin sisäisen ja ulkoisen vastarinnen ja panet uuden , nyt siunauksen saaneen , kompetensisi käyttöön suuremmassakin yhteydessä.

Kai olet eksegeettina törmänyt tuohon lauseeseen että kynttilää ei sovi panna vakan alle. Ja viellä että vuorella olevaa kaupunkia ei voi piiloittaa.

Pyri ja rupea akateemiseksi teologiksi ja kirjoittele lisää nyt kun tutkinto antaa lisäpainoa ajattelullesi.

Tapio Tuomaala

Mielenkiintoista on jäädä odottelemaan, miten akateemiset suhtautuvat Annen huomioihin. Annen gradu sopii erinomaisesti omiin päättelyihini. Toivottavasti se lupaa hyvää Annen gradulle 🙂

Tapio Tuomaala

Anne: ”Aina voi löytyä joku akateemista pyhää häpäisevä kohta, jota en edes huomannut.”

Tämä tuli minulle mieleen lukiessani. Kiva nähdä, onko tiedekunta tieteellinen vai onko se ankkuroitunut kirkollisiin tulkintoihin niin pahasti, että tieteellinen innovatiivisuus pyritään mitätöimällä tukahduttamaan. En löytänyt mielikuvituksen käyttöä, vaan loogista päättelyä, joka toki niin halutessa voidaan kääntää mielikuvituksen liialliseksi käytöksi, kun tulkinta ei sovi perinteeseen.

Perinteet ovat hyviä suojavarustuksia, mutta aika usein ne rakennetaan muuriksi, jotta estettäisiin näkeminen ulos maailmaan . Tarvitaan ikkuna-aukkojen hakkaajia.

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial