Suomi vihollisen ympäröimänä

2. Toivo vai toivottomuus

Freud sanoi aikoinaan, että ihmiset ovat luoneet itselleen Jumalan ja taivaan lohduttamaan heitä
kuoleman uhan edessä. Tämä on täysin pätevä selitys, jos Jumalaa ei ole. Samoin Marx sanoi että
uskonto on massojen oopiumia. Mutta jos Jumala on, niin Freudin väite voidaan kääntää ympäri.

Tällöin ateistit ovat luoneet Jumalan olemattomuuden lohduttamaan heitä kuolemanjälkeisen
elämän olemattomuudella. Että heillä ei ole vastuuta kenenkään edessä. Mihin puu kaatuu, siihen se maatuu.
Siinä kaikki. Tämä usko ehkä lohduttaa niitä jotka sanovat että toivoa tulevaisuudesta ei ole.

Jotkut sanovat että heidän geeninsä jatkavat olemassaoloa heidän jälkeläisissään.
Mutta entä ne, joilla ei ole lapsia? Ja lopultakin, viimeistään miljardien vuosien
kuluttua kaikki materia ja energia ovat hajaantuneet absoluuttiseen kylmyyteen. Ateisimi on siis
pohjimmiltaan toivotonta. Syökäämme ja juokaamme (ja naikaamme), sillä huomenna kuolemme.

Kuinka toisenlainen onkaan kristillinen toivo. Se ei perustu ihmisten kuvitteluihin vaan Jumalan
lupauksiin. Vaikka ihminen on syntinen ja siten kulkee kohti kuolemaa, kaikki ei päätykään siihen.

Ne jotka ottavat vastaan uskon siihen mieheen, joka sanoi: minä olen tie, totuus ja elämä, tietävät
että heillä on toivo, joka alkaa jo tässä elämässä ja joka täydellistyy tulevassa.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.