Kesäteräteologisia mietteitä 15. Helvetti

Ikuinen rangaistus. Mielenkiintoinen ajatus. Vain sadistinen luonne voi edes ajatella ikuista rangaistusta, saati sitten tehdä siitä totta omassa mielessään ja julistaa sitä muille. Uskovathan uskovat löytäneensä totuuden. Ainakin jotkut. Myös totuuden hyvästä ja pahasta, palkinnosta ja rangaistuksesta.

Lestadiolaiset muiden fundamentalistien ohella pelottelevat lapsiakin helvetillä. Että uskoton tai väärin uskova joutuu ikuisesti tulijärveen. Lestoilla on itse asiassa kaikkein rajuin eetos helvetin miehittämisestä: he, noin 100.000 pelastuvat. Loput 7 miljardia (tai mikä luku tuomiopäivänä onkin) joutuvat helvettiin. Tulijärveen.

Yksi järjettömimmistä ja jäätävimmistä helvetin ilmaisuista oli eräitä vuosia sitten eräässä radio-ohjelmassa kuulemani erään nuoren tytön miete siitä, että hän pääsee taivaaseen, mutta hänen uskossa olemattomat perheenjäsenensä ja sukulaisensa ehkä eivät. Kun haastattelija kysyi, miltä moinen tuntuisi, vastasi tyttö, että nämä ikään kuin lakkaavat silloin olemasta, että näitä ei olisi ikinä ollutkaan olemassa. Helvetti olisi siis todellakin eeppinen ”kadotus”.

Helvetti, tulijärvi. Helvetille oli esikuvana aikoinaan Jerusalemin ulkopuolella ollut kaatopaikka, Gehenna, jossa poltettiin kuolleita eläimiä, teloitettuja rikollisia ja muuta jätettä. Siellä siis paloi tuli, eikä paikka liene ollut kovin viihtyisä. Sopiva paikka rangaistussiirtolalle. Muinaiset foinikialaiset uhrasivat siellä lapsiakin Moolok-jumalalle.

”Mutta ketä kiinnostaa totuus? Olen huomannut, että mitä korkeauskovaisempi on, sen enemmän rakastaa helvettiä. Vaikka helvettiuskovaisille rautalangasta vääntää, että Mark.16:16 ei ole sanaa kadotus, niin heidän mielestään siinä kuuluu olla ja kirkko on tehnyt oikein väärentäessään jaetta. Kadotus tarkoittaa heille helvettiä. He lukevat jakeen: ´Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu; mutta joka ei usko, se tuomitaan´.” (Tapio Tuomaala 3.2.-19 oman Kotimaa24-bloginsa kommentissa)

Tuossa on ilmaistuna se, mitä itsekin olen jo kauan ounastellut: mitä uskovampi, sitä enemmän hekumoi rangaistuksella, joka kerran koittaa suruttomille. Mutta tämä kärjistäen. On siis niin, että täytyy olla valmiiksi sadismiin taipuisa luonne, että helvettiajatus tuottaa julkilausumatonta koston mielihyvää. Mutta on sitten ne uskovat, joille helvettiajatus on varmasti ongelmallinen. Miten selittää ja sovittaa yhteen hyvä jumala, kaikkivoipaisuus ja ikuinen helvettirangaistus? Rangaistuksen suhteettomuus ja epäreiluus paistaa silmiin kuin vaalimakkaraa tarjoavan ehdokkaan hymy.

Mutta helvetti paikkana ei ole kristinuskon keksintöä. Nimittäin jo vanhemmissa mytologioissa on tunnettu tällaisia kuolleitten paikkoja. Esim. Mesopotamiassa 2500 eaa uskottiin Kur-alamaailmaan, jossa hallitsi kuoleman jumala Nergal. Ja siellä kunnottomia sieluja piinasi galla-demonit. Tuttua kuvastoa. UT:n kirjoittajathan ottivat aikoinaan aineksensa muista mytologioista uutta mytologiaa kehitellessään.

Kristinusko on täynnä paradokseja. Yksi on se, että Jeesus käski rakastamaan vihollisia, mutta hän itse julisti kadotusta ja ikuista hammasten kiristystä – ja Gehennaan joutumista – omille vihollisilleen, joita siis olivat ne häneen uskomattomat. Toinen se, että on kaikkivaltias, kaikkeen pystyvä, hyvä jumala ja sitten on se helvetti, jonne ikuisiksi ajoiksi joutumisesta ”pelastetaan”, mutta vain sillä ehdolla, että uskoo Jesseen.

”Helvetin pelko katosi kuin tajusin, että olin jo vuosia elänyt helvetissä. Päätin erota sekä lsetadiolaisista että miehestäni”. (ote Iltalehden 9.8. jutusta herätysliikkeistä lähteneistä)

Helvetti on sadismiin, omahyväisyyteen, kateuteen ja kaunaisuuteen taipuvaisen ihmismielen tuote. Ei mitään muuta. Tästä pelottelun kulttuurista olisi jo syytä päästä eroon.

by