Happamia, sanoi kettu pihlajanmarjoista.
Tuomioja elää aikaa jota ei enää ole.
Kuvittelisin että Tuomiojalla ei ole asemaa puhua kuin yksityisesti tämän kaltaisista asioista.
Silti.
Jos perussuomalainen tällaista puhuisi voisin kuvitella valtakunnanoikeudella uhattavan taikka ainakin eduskunnan oikeusasiamies tukistaisi.
Väyrysen junassa on tilaa toki ja siihen aikaan mitä nämä kaksi maalaavat Kekkosen-Paasikiven linja oli loistava valinta.
Nyt elämme hullun diktatuurin naapurissa, joka on meille erittäin tärkeä monella tavalla ymmärtää uudessa kontekstissa.
Venäjällä politiikan keskiössä on pelko ja väkivalta. Sen hallinto on aina tapettavien listalla. Valtion leipä on diktaattorin almuja ja niitä jaetaan myrkylliseltä lautaselta.
Pimeä keskiaika on palautettu jopa Venäjän kirkon oppiin. Sakramentiksi saatanallisesta kupista.
Tuomioja ja Väyrynen.
Ihan oikeasti eläisin mielelläni harhakuvitteellisessa hyvän naapuruuden, veljeyden, tasa-arvon ja ystävyyden maailmassanne.
Mutta kuten joku viisas on sanonut.
Totuuden tunnustaminen on viisautta.
Pahuus tulee ihmisestä.
Siksi Suomen on syytä turvata totuuteen ja Jumalaan.
tuomo
by 
Jumala on näissä sota-asioissa ollut aina kuin sateenvarjo, joka otetaan pois just silloin kun alkaa sataa.
Osutpa niin oikeaan kuin olla ja voi. Toki sota on ihmisen pahuutta mutta miten Jumala sallii onkin hyvä kysymys. Sadetta toivotaan jossakin ja pelätään jossakin. Ehkä jostakin tällaisesta tässäkin on kysymys.
Tervehdys Tuomo. Pitkästä aikaa.
Joo, on se vähän hankala vaihtaa paradigmaansa itse kunkin. Hiukan hätkähdin, kun Tauno taannoin tokaisi minulle jotain tyyliin, että ”ei pidä mennä pahan kyytiin.” Kiitos vaan Tauno. Tuon voimalla jaksan.
Hämmentävää tosiaan nämä Halosen ja Tuomiojan ja Väyrysen lausunnot. Katkeraa on. Toivon totisesti, että se menee niin päin, että ovat väärässä siis. Vaikkakin kuinka itse olinkin näinollen jotenkin perustavaa laatua väärässä uskoessani rauhanomaisiin suhteisiin. Kekkonen, kekkonen, Kekkonen. Siis oletan tässä jo, että olemme kohta Natossa. Ja sitten mitataan mitä Suomesta on kohta jäljellä. Toivottavasti ei tarvitse sitten haikailla noiden vanhusten perään, ja kuulla näitä ”mitäs minä sanoin” lausuntoja. On se kyllä katkeraa toisaalta kuunnella noita Hautalan tai vihreidenkin ”mitäs minä sanoin” lausuntoja.
Onneksi ei itse tarvitse edes äänestää.
Kiitos Anne tervetulotoivotuksista. Tässä on ollut elämässäni raskain jakso menossa jo pitkään. Lievää piristymistä on havaittavissa ja avaan sanaisan arkkuni sellaisen käsitteen kuin ”uskova” osalta. Olen kohdannut maailman avarana ja nähnyt vierelläkulkemisen sekä välinpitämättömyyden voimakkaimpina siellä missä oppi ja opetus on aivan jotain muuta kuin mitä toiminta oikeasti on.
On olemassa näköjään ns uskon oravia, jotka kätkevät kaiken mammonansa olemattomuuden peitteen alle. Uskovalla ei nimittäin ole omatunto samassa merkityksessä käytössä kuin ihmisellä jolla on sydän paikallaan.
On syntymässä kirja omasta elämästäni ja siinä avaan kohtaamiani uskon kauheuksia. Kun pitäisi kääntää toinen poski niin lyödäänkin takaisin. Kun pitäisi antaa niin otetaankin kaikki mitä otettavissa on.
Jeesus meni erämaahan rukoilemaan. Mitähän Hänen rukouksensa mahtoikaan sisältää. Voisin olettaa että Hänkin aneli armoa vaikka tiesikin kohtalonsa. Kun uskova rukoilee niin tärkeintä on vilkaista sivulle. Tulenko nähdyksi että olen paikalla.
Ilkeilyä. Ehkä mutta itse koettuna totisinta totta.