”Itse uskon Jumalaan ja samalla kannatan kuitenkin Natoa.” Kommentti eräästä nettikeskustelusta Uusi Suomi -lehden blogissa.
Voiko Jumalaan luottava ja turvautuva olla samaan aikaan Jumalaan luottava ja turvaava ja samaan aikaan Natoon liittymistä lämpimästi kannattava?
Eikö luottamus Jumalan voimiin ole silloin aika heikoilla? Vai meneekö ajattelumekanismi siinä niin, että Nato on Jumalan työkalu..? Toisten ihmisten kauttahan minulle on kerrottu Jumalan toimivan. Jos näin, niin mieleen tulee, että eikö Jumalalla muita työkaluja olisi saadakseen aikaan vaikka rauhan kahden sotivan maan välillä? Jeesusta on mainittu rauhan ruhtinaaksi, mutta hänkin oli puheissaan toisinaan varsin sotaisa. Jokainen Raamattunsa tunteva tietää mitä tarkoitan – ”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle…”
Seurakuntalainen.fi kertoi, että Helsingissä järjestetään pääsiäisenä ekumeeninen rukoushetki Ukrainan rauhan puolesta. Tarkoitus on rukoilla Ukrainan ja maailman rauhan puolesta. Soitellaan rauhankelloja, johon osallistuvat Helsingin eri kirkkokuntien kirkot soitollaan. Rukoilua rauhan puolesta jatketaan ulkotilaisuuden jälkeen vielä tuomiokirkon kryptassa.
Kirkot soittivat kelloja myös vuonna 2016 Aleppon uhrien vuoksi. Sinänsä hieno ele, mutta miksi kirkko reagoi vasta silloin? Syyriassa oli sodittu, tapettu, tuhottu ja tehty raakuuksia jo viisi vuotta. Ja Venäjähän silloinkin oli asialla. Sivistystä, ihmisyyttä ja toivoa tuhottiin silmittömästi. Sairaaloita pommitettiin. Siviiliuhreja määrättömästi. Ei auttanut rukoilu eikä kellojen soitto. Ellei sitten rukoilijoita ja kellojen soiton kuuntelijoita itseään. Aleppo tuhottiin ja sota on jatkunut ainakin ”jäätyneenä konfliktina” aina näihin päiviin saakka.
Yksikään sota ei ole loppunut rukoilemalla. Sen sijaan moni on sillä aloitettu. Sodat loppuvat aina silloin kun tuhot on saatu megalomaanisiin mittoihin. Kun sota on kuluttanut itsensä loppuun.
”Iloitkoon ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle oikeuteni, ja sanokoot aina: `Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta” (Ps. 35: 27).
Seurakuntalainen.fi -lehdessä oli myös juttu ”Jumala, joka tahtoo parastasi!”. Jutun kirjoittajan, Jaakko Pirttiahon, mukaan Jumala ajattelee lakkaamatta meidän parastamme. Jumala on ”piirtänyt elämämme kauniit ääriviivat ja sykähdyttävät yksityiskohdat jo ennen kuin olemme syntyneet”. Sota ei ole kaunista, vaikka Runeberg niin lukijoilleen uskottelikin. Kuitenkin sota on ajassamme läsnä ja on ollut aina niin kauan kuin ihminen asettui paikoilleen, alkoi viljellä maata ja vaurastua (voisi melkein sanoa, että sota oli olemassa jo ennen kuin Jumalat syntyivät).
Jaakko Pirttiaho kertoo, että kun epätoivo valtaa mielemme ja koemme kosmisiin mittasuhteisiin kohoavaa yksinäisyyttä ja kipua, on meidän muistettava nämä ”Raamatun järkähtämättömät sanat”: Jumala tahtoo parastamme. Sodan jaloissa koko omaisuutensa, läheisensä menettäneen ja raiskatuksi tulleen voi vain olla vaikea uskoa sitä.
Jumala tahtoo meille hyvää, mutta on antanut meille sodan. Ja sotimaanhan ja muita kansoja tuhoamaanhan Hän kehotti omiaan VT:n teksteissä. Tuhoamaan ja orjuuttamaan toiset kansat. Näin siis Raamatussa. Jos tuo pitää paikkansa, niin Jumalalla on epävakaa luonnehäiriö. Jos ei, niin sitten Raamattuun on kirjoitettu mitä sattuu ja hatusta poimien.
Pirttiaho kertoo, että Daavid tiesi Jumalasta kaksi tärkeää asiaa. Ensimmäinen totuus on muotoiltu esimerkiksi Psalmissa 115: ”Meidän Jumalamme on taivaassa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee” (Ps. 115: 3).
Se toinen kuuluu niin, että ”Jumala ei vain ole Kaikkivaltias, vaan Hän on sitä lastensa parhaaksi!” Mutta itse mietin jälleen ja itsekseni kummeksun, että miksi Kaikkivaltias ei vain yksinkertaisesti estä sotia? Miksi Kaikkivaltias ei auta ihmisiä silloin kun näillä on suurin hätä ja kärsimys? Monet uskovat ovat sitä mieltä, että Jumala auttoi Suomea selviytymään omissa sodissaan. Että Jumala esti Neuvostoliittoa miehittämästä maatamme. Mutta miksi tämä antoi koko sodan syttyä? Miksi piti tulla ne kaikki kymmenet tuhannet nuoret miehet kranaattien ja luotien repimiksi?
Ja tähän väliin Ateenalaisten laulu:
”Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä kutrissa
tuoksuavat nuorteat kukkaset on.
Naisista kaunis, miehistä rohkea aina hän olkoon,
Taistossa kaatuen hän kaunis on kuolossa myös.”
Sodassa ei kuole vain totuus, vaan myös toisen puolen Jumala. Nytkin Venäjän ortodoksikirkon Jumala on tapettu. Patriarkka Kirillin on kuvailtu olevan Saatanan töissä. Jos uskonto tuo monille turvaa ja lohtua, ovat uskonnot myös sotien ja tuhoamisen polttoainetta. Lähes jokaisessa konfliktissa uskonto on mukana tavalla tai toisella.
Talvisodasta on kerrottu tarinaa ”Summan enkelistä”. Että taivaalle olisi ilmaantunut enkeli katselemaan taistelevia suomalaisia. Sitä pidettiin joko tuhon tai siunauksen enkelinä riippuen tulkitsijan mielenlaadusta. Enkeli lienee ollut kranaatin räjähdyksestä muotoutunut savupilvi tms. Kuvituksessani on pihallani kasvava pieni mänty, joka vastasataneessa lumessa ja pihalampun valossa muotoontui ristiksi. Monet ilmiöt ja uskomukset selittyvät hahmopsykologialla.
Monen mielestä Jumala on myös Naton puolella. Moni uskova on Natoon liittymisen kannalla. ”Itse uskon Jumalaan ja samalla kannatan kuitenkin Natoa”. Mutta mihin kaikkivaltias ja kaikkitietävä Jumala tarvitsee Natoa? Tai miksi uskova turvautuu tässä maailmantilanteessa Natoon Jumalan sijasta? Lieneekö alitajunnassa olevan epäilys, ettei meille vain hyvää tahtova Jumala kykenekään tuomaan sitä hyvää?
”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle. En minä ole tullut tuomaan rauhaa vaan miekan”.
Kunpa tuo olisikin mennyt: ”tietäkää, että minä olen tullut tuomaan rauhan maan päälle ja viemään miekan teiltä pois”.
by 
Pahoin pelkään, että vilpittömän rauhantahdon lisäksi uskontokunnat järjestävät näitä massatapahtumia paljolti myös profiilinsa nostamiseksi.
Jumalan ohjauksesta kaksi lainattua viisautta: Oliver Cromwell : Rukoilkaa mutta pitäkää ruuti kuivana. Muslimille : Rukoile mutta sido ensin kamelin jalat.
”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle. En minä ole tullut tuomaan rauhaa vaan miekan”.
Ei Jeesus ole yllyttänyt sotimaan, vaan sanonut autuaiksi rauhan tekijät. On hyvä tulkita Raamattua oikein, ettei anna väärää todistusta.
Miten sitten tulkitaan tämä ”oikein”:
”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.
Sillä minä olen tullut ’nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan; ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa.”
Ja sitten sivuseikkana huomautan, että Raamatun kertoman Jeesuksen sanat ja vertaukset ovat usein ristiriitaisia ja erittäin monitulkintaisia. Mutta se ei ole ihme, kun tekstit ovat kirjoittaneet ja aikojen myötä kopioineet useat eri ihmiset. Historian Jeesuksen sanomisista emme taida tietää oikein mitään varmaa. Emme edes siitä, mikä tämä oikein oli.
Sotkua on saattanut aiheuttaa se, että Ut: ssa kirjautuu mahdollisesti kahden eri Jeesuksen sanontoja eli kuningas-messiaan ja pappismessiaan. Essealaiset odottivatkin juuri näitä kahta Messiasta ja on merkittävää, että kuuluisa Barabbas oli itse asiassa Jeesus Bar Abbas eli Jeesus Isän poika. Messiaat olivat siis Jumalan poikia ja Jumala näin heidän ’isänsä’. Toisen voiteli tehtäväänsä Jumala eli Kuninkaan ja toisen eli Papin ihminen, siksi jälkimmäistä sanottiin myös ’Ihmisen pojaksi’.
Ei Jumala ole antanut meille sotaa. Kyllä ihmiset sotivat ihan omaa pahuuttaan.
Miekan tuominen perheeseen näkyy hyvin mm. kun muslimi kääntyy kristinuskoon. Lähes aina hän tulee perheensä hylkäämäksi, koska alkoi uskoa Jeesukseen, ei vain pelkkänä profeettana, vaan Jumalan Poikana. Muslimiperheissä on myös tapettu kristinuskoon kääntyneitä omia perheenjäseniä.
Jeesukseen uskovia vainotaan hyvin monissa maissa.
Onko Jumala hyvä? Pitääkö VT paikkansa vai onko se sepitettä? Vai onko siellä eri jumala?
Mitä tulee kristittyjen vainoihin, ovat ne vain yksi osa eri puolilla maailmaa tapahtuvia eriuskoisten vainoja. Eivät kristityt ole ainoastaan vainojen kohteina, vaan vähän kaikissa kulttuureissa tapahtuu toisuskoisten diskriminaatiota. Itse asiassa muslimit eri haaroista vainoavat toisiaan kaiketi enemmänkin kuin mitä kristityt joutuvat kohtaamaan. Ja muslimiperheitä on muitakin kuin vain noita fundamentalistisia, joissa karmeuksia tapahtuu.
Kristityissäkin on monen monta eri lahkoa ja haaraa ja nämä enimmäkseen vieroksuvat toisiaan. Suomessakin.
Toki Jumala on sama. Jos Israel ei olisi sotinut, se olisi kadonnut maan päältä. Niin ei voinut tapahtua.
Kyllä, ihmiset vainoavat valitettavasti toinen toistaan tavalla ja toisella. Kommentoin vain kohtaa, jossa oli ”Jeesuksen tuomasta sodasta” kyse. Toisaalta hän sanoo, että ”joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu”.
Valitettavaa on sekin, että ns. kristikansa on jakautunutta mutta siinäkään ei ole mitään uutta, eikä yllättävää. Koskapa ihmiset olisivat olleet täysin samaa mieltä asioista, aatteista tai opeista. Mutta kun/jos kristillistä oppia väännetään muotoon, että sen varjolla tehdään pahaa toisille, ollaan pimeällä puolella ja valo on sammunut, jos sitä on ollutkaan.
”Niin ei voinut tapahtua”. Kaikkihan tapahtuu juuri niin kuin kaikkkitietävä ja kaikkivoipa on ennalta tiennyt tapahtuvaksi.
Siis ne kaikki amalekialaiset, hivviläiset, heettiläiset, kanaanilaiset, perissliäiset jne., heidät vain piti tappaa viimeistä lasta, vanhusta ja kotieläintä myöten. Miksi? Sitähän me nytkin kysymme, miksi venäläiset tekee sitä samaa Ukrainassa. Kaikkiko nämä aikanaan uhkasivat israelia? Vai oliko samanlainen vainoharha kuin Putinilla nyt?
”Mutta näiden kansojen kaupungeissa, jotka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi, älä jätä ainoatakaan henkeä eloon, vaan vihi ne tuhon omiksi: heettiläiset ja amorilaiset, kanaanilaiset ja perissiläiset, hivviläiset ja jebusilaiset, niin kuin Herra, sinun Jumalasi, on sinua käskenyt.” 5. Moos. 20:16-17
”Jos saatte tietää, että jossakin niistä kaupungeista, jotka Herra, teidän Jumalanne, antaa teidän asuttaviksenne, on kelvottomia miehiä, jotka ovat viekoitelleet kaupunkinsa asukkaat palvelemaan muita, teille vieraita jumalia … teidän on miekalla surmattava sen kaupungin asukkaat. Julistakaa kaupunki Herralle kuuluvaksi uhriksi, hävittäkää se ja surmatkaa sekä asukkaat että heidän karjansa.” 5. Moos. 13:13-16
Voi kysyä myös, miksei kaikkivaltiaalla ollut MITÄÄN muuta keinoa, kun usuttaa omansa näiden (myös luotujensa) kimppuun. Eikö todellakaan kaikkivaltiaalla ole muuta keinoa? Ja kaikkitietävyydessäänhän tämä on myös tiennyt kaiketi jo ennen ajan luomistakin, että näin tulee tapahtumaan. Että kokonaiset kansat saavat julman kohtalon – myös Sodoman ja Gomorran asukkaat lapsineen kaikkineen. Hyvä jumala?
Niin, onko Jumala hyvä? Hänhän on antanut käskyjä sellaisiakin kuin että jos joku kerää keppejä lauantaina (sapattina), on hänet siksi tapettava. Esiaviollisesta seksistä on molemmat kivitettävä kuoliaiksi. Ja jos raiskauksen uhri ei ole huutanut tarpeeksi kovaa, on tämä tapettava. Niin, ja homothan piti tappaa. Sitä ei Päivi Räsänen sentään ole vaatinut, vaikka hän Raamattuun ja nimenomaan VT:n puolella alunperin kirjoitettuun vetoaakin homovihamielisyydessään.
Oli näköjään vakava asia tuo vieraiden jumalien palveleminen. Ihan näyttää tietyissä yhteyksissä olleen elämän ja kuoleman kysymys. On se vieläkin elämän ja kuoleman kysymys mutta kuten olen aiemminkin kirjoittanut vanhan ja uuden liiton välillä on vissi ero. Jos ei sitä käsitä, paljon puuttuu ymmärrystä näistä asioista ja saa hamaan tappiin ihmetellä Jumalan tekemisiä ja tekemättä jättämisiä.
Mikä se vissi ero on?
On siis sama jumala, mutta silti jotenkin aivan eri jumala?
Ja edelleen, jos tuo jumala tappoi ja tapatti kansoja lapsineen kaikkineen, niin miten tämä voi olla hyvä? Tähän en ole vielä saanut vastausta.
Jos ei usko Jumalan olemassaoloon, niin mitä väliä oikeastaan sillä on, millainen kuva Jumalasta on, jos häntä ei edes ole?
Raamattu sanoo, että Jumala on hyvä. Hän on ollut hyvä minulle.
Ehkä kirjoitan myöhemmin blogin vissistä erosta. Jää harkintaan.
On sillä väliä. Suomalaisista näinä aikoina kaiketi enää 20 – 25 % uskoo Jumalan olemassaoloon, mutta silti kristinusko määrittää monen elämää. Päiväkotilapsia ja oppilaita erotellaan sen mukaan mitä katsomusta koti edustaa. Varusmiehiä erotellaan sen mukaan, miten ja minkä nimiin valansa vannovat. Eduskunta aloittaa valtiopäivät valtiollisella jumalanpalveluksella. Monissa suvuissa ja perheissä käydään katkeria riitoja uskon ja uskomattomuuden vuoksi. Kristityt kirkot eri puolilla maailmaa käyttävät valtaa yli muiden, hengaavat autoritaaristen hallintojen kyljessä ja oikeuttavat sortoa. Moskovan patriarkaatti, joka siis on myös yksi kristinuskon ilmentymistä, kannattaa Ukrainan tuhoamista ja ukrainalaisten tappamista. Näin on Kirill itse ilmoittanut viestissään Venäjän sotilaille.
Sillä on aina väliä, millaista politiikkaa maassa harjoitetaan. Uskonto on hyvin lähellä politiikkaa. Uskonnot ovat ideologioita. Ideologioissa määritellään näkemyksiä ja katsomuksia. Sillä on aina väliä, minkälaisia kuvia jumalasta on. Ihmisillä nimittäin. Sillä ei ole niinkään merkitystä, onko tämä olemassa vaiko ei. Olemassaolo ei ole näkynyt millään lailla milloinkaan. Mutta näkemykset ja mielikuvat jumalista ovat vaikuttaneet voimakkaasti ihmisten elämään.
Kaksi suomalaista kolmesta on kirkon jäseniä. Kyllä silloin aina on kyse uskosta, jos kerran joku on kirkollisveroakin valmis maksamaan.
Sitten on lisäksi ei-kristityt, joita kaduillakin näkee omaa uskoaan tunnustaen pukeutuneina.
Useimmilla suomalaisilla on nykyään jonkinlainen omaehtoinen jumalasuhde. Ei uskota, kuten kirkko opettaa, mutta uskotaan kuitenkin.
Yksi uskoo avaruuoliojumaliin, toinen äiti Ammaan ja kolmas uskoo, ettei sitä jumalaa, johon hän uskoo edes ole – uskoa se on sekin.
Ateisti on väkisinkin ihmeissään tässä uskon moninaisuudesta, kun niin monimuotoiset jumalat pitäisi osoittaa olemattomiksi.
Riippuu sitä minä mitäkin uskoa pitää. Kirkon omienkin tutkimusten mukaan vain joku neljännes uskoo niin kuin kirkko opettaa.
Eri asia on sitten kaikenlaiset enkeli- ym. hörhöuskomukset. Kyllähän niitä riittää. Riittäähän suomalaisillakin uskomuksia siitä, että Putin meni Ukrainaan vapauttamaan veljeskansaa natseista, narkomaaneista ja kansainvälisestä lastenhyväksikäyttösalaliitosta.
Kirkkoon kuulutaan kun se ikään kuin kuuluu asiaan, vaikka ei uskotakaan jeesuksiin ja jumaliin. On vähän kuin kansallisidentiteettiin ja tapakulttuuriin kuuluva juttu. Kirkkoveroa ei edes huomata sitä maksettaessa, mutta jos kotiin tulisikin kerran vuodessa 200 – 300 euron jäsenmaksulappu, niin kyllä alkaisi mietityttää.
Ateistin ei tarvitse olla ihmeissään uskontojen moninaisuuden edessä. Itse asiassa suurin osa ateisteista vähät välittää saati sitten yrittää osoittaa monet jumalat olemattomiksi. Itse näen koko ajan asioita ja seikkoja, jotka osoittavat ainakin itselleni jumaluuksien olemassaolon ajatuksen absurdiuden.
Luterilaisen teologian mukainen uskonoppi on tieteen menetelmin aika helppo havaita huojuvaksi korttitaloksi ja teologiseksi tuotekehitysmokaksi. Siinä suhteessa ei ole lainkaan outoa, että vain harva uskoo, kuten kirkko opettaa. Luterilaisen teologian heikkouksille naureskeleminen on kuitenkin pelkkä no-brainer.
Uskossa merkittävää on yksilön suhde uskon kohteeseen, ei uskon kohde sinällään. Tältä pohjalta on aika hyödytöntä sanoa uskon kohdetta hörhöuskomukseksi, kun arvokkaampaa olisi tarkastella yksilön suhdetta omaan uskoonsa – mitä usko tälle yksilölle merkitsee.
Aika paljon mielestäni näet vaivaa osoittaaksesi jumalat olemattomaksi siihen nähden, ettet pidä sitä osoittamista tarpeellisena. Se, että rajaat jumaluuden joksikin Raamatussa kerrotuksi tai sen kaltaiseksi on absurdia – logiikka on jokseenkin sellainen, ettei lintuja ole olemassa, koska uima-altaassa ei ole kaloja.
Vuosien saatossa olen huomannut, että sinullakin on koko joukko uskomuksia, joista halutessaan voisi koostaa vaikkapa kokonaisen jumalan – alkaen vaikkapa ajatuksesta: ’Alussa oli YK:n ihmisoikeuksien julistus …’
Ilman jonkinlaista hyvän ja väärän erottelua et voi osoittaa Putinin olevan väärässä, eikä oikeaa ja väärää voi määritellä ilman auktoriteettia määritellä oikea ja väärä.
Uskoa kuten kirkko opettaa tarkoittaa siis sitä jumalaa, joka nyt yleisesti katsotaan olevan jumala. Käytännössä suurin osa tapaluterilaisista ei usko jumalaan ylipäätään. Hyvät esimerkit ovat omat vanhempani. Voin varsin suurella varmuudella sanoa, ettei kirkossa käynyt ja miestenpiiriä vetänyt isä-vainaani oikeasti uskonut. Samoin äitini ei, josta asiasta olen täysin varma.
En näe vaivaa osoittaakseni jumalat olemattomiksi, vaan osoittaessani uskon jumalaan /jumaliin absurdiksi. Jos rajaan jumaluuden Raamatussa kerrotunlaiseksi, ei se ole absurdia. Hyvin yleisesti eri uskontokuntien uskovat pitävät kaikkien uskontojen jumalia samana. Että sen ilmentyminen eri uskontojen teksteissä vain vaihtelee. Eri asia sitten on jotkut kaukoidän uskonnot jumalineen, jotka saattavat olla liian eksoottisia länsimaisille jumalanäkemyksille.
Totmaar meillä kaikilla on uskomuksia. Mutta tuo ”alussa oli YK:n ihmisoikeuksien julistus…” ei oikein sovi tähän. Ei ole kyse mistään uskomuksesta, vaan paperista, jossa luetellaan tiettyjä eettisiä väittämiä, jotka on kirjattu tiedettynä ajankohtana päivien tarkkuudella. Ne ovat todellisuutta. Eri asia on sitten, miten niitä noudatetaan ja kuinka paljon niillä on painoarvoa. YK on hyväpalkkaisten ihmisten hyvänmielen kerho eikä oikein juuri muuta.
Siinä ei paljon tarvita hyvän ja pahan määrittelyjä eikä auktoriteettaja, kun jotain Putinia tms. diktaattoreita osoitetaan näiden vääryyksistä.
Koeta todistaa Putinin teot vääriksi määrittelemättä oikeaa ja väärää. Jos koko totuus on tähtipölyä ja evoluutiota, ei oikeaa ja väärää yksinkertaisesti ole.
Oikeaa ja väärää on kulttuurisidonnaisesti olemassa eri yhteisöissä aina, homma palautuu yhteisön etuun eikä siihen mitään jumalia välttämättä tarvita ja jos ja kun tarvitaan voi käydä uudestaan näin: Noidanpolttaminen ja kidutus oli jumaluskovista aivan oikein vielä muutama sata vuotta sitten.
”Kaksi suomalaista kolmesta on kirkon jäseniä. Kyllä silloin aina on kyse uskosta, jos kerran joku on kirkollisveroakin valmis maksamaan.”
Suurin osa roikkuu kirkossa siirtymäriittirituaalien takia; joilla ei ole heille enää juurikaan uskonnollista merkitystä. Tunnustuksellisesti uskovia kansasta on tutkitusti 4-6 prossaa. Kuten Yki sanoi, jos kirkollisveron joutuisi maksamaan kertasuoritusjäsenmaksuna valtaisat määrää kansaa eroasi heti. Kuukausittain tuloista automaattisesti perittävä vero on ovela ratkaisu kirkolta.
Ajatukseni oli se, että jos ei usko Jumalan olemassaoloon, kuinka voi muodostaa kuvan tai mielipiteen jostakin, mitä ei ole?
On eri asia olla kiinnostunut toisten uskosta ja mielipiteistä ja ilmaista omat mielipiteet niiden pohjalta.
Itse asiassa juuri siitä minä olenkin kiinnostunut, toisten uskosta. Itse jumala ei ole oman mielenkiintoni kohteena, paitsi tietysti käsitteenä ja kulttuurin ilmentymänä. Tämä käsite monine sisällöllisine ristiriitoineen ja paradokseineen on nyt vain erityisen kiinnostava. Eikä vain siksi, vaan koska tämä määrittää lukuisten yhteiskuntien ja ihmisten elämää. Ja usein tylyllä tavalla.
Miten ihminen on tullut maailmaan, siinä on atestilla oma uskomuksensa, uskoa sekin, vaikka ei voi sitä todistaa.
On paljon asioita, joihin ihminen uskoo, vaikka ne ovat ymmärryksen ulkopuolella.
Tiede on totta, kun tiedeyhteisöt ovat niin päättäneet. Ei auta, vaikka esittäisi minkälaisia todisteita tahansa. Tosin jotkut älyllisesti rehelliset tieteilijät ovat alkaneet epäillä….
Ei kyllä aivan näin. Tiede on totta silloin, kun riittävän monet tieteilijät ovat vertaisarvioineet ja hyväksyneet tutkimusten tulokset. Mitään tieteessä ei päätetä ilman selviä ja kestäviä perusteita.
Tieteessä on aina epäilijöitä. Ja kilpailua resursseista. Tieteentekijöillä ei olekaan juuri varaa tehdä falskeja päätelmiä ja väittämiä, kun lähellä saattaa olla kilpailija, joka vain odottaa päästäkseen osoittamaan virheen… Tieteessä ollaan suvaitsemattomia – nimittäin falskiuksille. Siksi tieteeseen onkin paljon perusteita luottaa.
Miten ihminen sitten on uskovan mielestä tullut maailmaan..? Ja miten sen voi todistaa?
Kyllä minuakin kiinnostaa se, mihin erilaiset uskomukset johtavat. Esim. Aadolf Hitlerin ideologian taustalla oli evoluutioon pohjautuva ajattelu, kun hän perusteli kansanmurhan oikeutusta. Hän julisti, että eliitit uudistuvat taistelun kautta ja valinnan laki oikeuttaa taistelun sallimalla sopivimpien eloonjäämisen.
Enin Hitleriä juutalaisvainoihin innoitti Martin Luhterin kammotavat teokset ’Shemhamephoras’ ja ’Von den Juden und Ihren Lügen’. Viimeksimainitusta, missä Luther mm. yllytti juutalaisten murhapolttoihin, Hitler otatti 9 painosta kansalaistensa valistamiseksi.
Taitaa kuitenkin olla niin, että Hitler halusi eroon ei-arjalaisista ja hyödynsi tähän Lutherin kirjoitusta.
Kyllä Hitlerin tavoite oli jalostaa arjalaista rotua, eli ohjailla evoluutiota.
Hitler myös muokkasi luterilausuutta omiin päämääriinsä sopivaksi ja lisäsi oppiin skandinaavisia elementtejä.
Kyllä Hitlerin antisemitismi nousi juutalaisten inhoamisesti, jonka oli aikaansaanut kristillisen yhteiskunnan asenne. Juutalaisia inhottiin myös Venäjällä. Arjalaisuus korreloi asiassa, mutta ei ollut sen causa.
Mitä on evoluutioon pohjautuva ajattelu? Tuntuu vähän provolta tällainen ilmaisu… En tiedä, kenen ajattelu on evoluutioon pohjautuvaa. Vaikka tietty luonnontieteellinen ajattelu elollisista lajeista perustuu tietysti evoluutioon, mikä on siis moneen kertaan vahvistettu lajien muodostumismekanismi.
Hitler ei juuri puhunut evoluutiosta. Se ei häntä kiinnostanut. Häntä kiinnosti rotu ja se ylempi rotu, herrakansa. Siinäkin hän meni metsään. Ihmisissä ei ole eri rotuja. Kansanmurhaa hän taas perusteli fanittamansa Martti Lutherin opeilla juutalaisista. Sopivimpien eloonjääminen piti toteuttaa murhalla – ei millään ”darwinismilla”.
(Jahas, huomasin Sepon jo ehtineen vastata)
”Tiede on totta silloin, kun riittävän monet tieteilijät ovat vertaisarvioineet ja hyväksyneet tutkimusten tulokset. Mitään tieteessä ei päätetä ilman selviä ja kestäviä perusteita.”
Yki
Tiede on totta sillä hetkellä, kun sen sen sanotaan olevan totta, mutta tämä totuus muuttuu vuosien mittaan yhä uudelleen ja uudelleen, sitä sanotaan kehitykseksi. Tämä vain todistaa sen, että ihminen joutuu uskomaan sellaista, mikä ei ole totta pysyvästi.
Tieteessä on teorioita, joita esitetään totuutena, jälkeen päin tulee uusia teorioita, jotka kumoavat vanhat teoriat.
Ihminen kumminkin haluaan pysyvää totuutta, joka kestää ikuisesti.
Tiede on kehittyvää ja itseään korjaavaa ja se onkin sen voima. Uskonnot ovat ammoin kirjoitettuja, eikä niitä juuri korjailla – suorastaan on kiellettyä korjailla. Niitä sitten tulkitaankin vain uusilla tavoilla. Ja niinpä uskonnot ovat täynnä keskenään eripuraisia lahkoja.
Mikä on totuus? Uskonnot ja niiden kertoma narratiivi? Mutta se, että tieteen totuus muuttuu vuosien mittaan yhä uudelleen ja uudelleen, on vain osittain paikkansapitävää. Useimmat tieteen avulla selvittämät asiat maailmankaikkeuden rakenteista ja lainalaisuuksista ovat muuttumattomia. Mutta sitten on paljon seikkoja, joista tietous tarkentuu uusien tutkimusten myötä. Ja se on vain hyvä. On ehdottomasti parempi se, että toimitaan uusimman tietämyksen perusteella kuin vanhojen ja epätarkkojen ”totuuksien” pohjalta… Ilman tätä prosessia meillä ei olisi oikein mitään tämän nykyisen maailman laitteista, infraa ja kehittynyttä terveydenhuoltoa.
Jos tieteessä esitetään teorioita, niitä EI esitetä ehdottomana totuutena, vaan sen hetkisen tietämyksen mukaan oletettavimpina selityksinä. Kaukana on ne ajat, kun Marsissa kerrottiin olevan kanavia, jotka osoittavat siellä olevan älykästä elämää, kun todellisuudessa kyse oli kaukoputkin optisista häiriöistä…
Johanneksen evankeliumi
14:6 Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä;
Jumalaan uskova luottaa oman elämänsä tämän uskomisen varaan. Hänelle se on totuus, joka on aina ollut ja tulee olemaan ikuisesti. Kaikki muu muuttuu ajan mukana sukupolvesta toiseen, kun tieto lisääntyy, mutta usko Jeesukseen ei muutu.
Melkoista hybristä ja itserakkautta mainita olevansa ”tie, totuus ja elämä”. Jos tuohon uskoo, niin mikäs siinä. Minusta vain on järkevämpää luottaa tuoreeseen ja vertaisarvioituun tietoon kuin pari tuhatta vuotta vanhaan sen aikaisten äijien kirjoittamaan tekstiin, jossa väitetään sen olevan totuus.
Erityisen arroganttia on ilmoittaa olevansa itse koko elämä…
Mutta joo, nämä runolliset sanat on jonkun taiturillisen tekstinikkarin ammoin kirjoittamia. Lieneeköhän tuokin lause lainaa jostain aiemmasta saagasta.
Unohtui aikanaan kommentoida tätä, mutta annetaan tämmöinen hölmöläisen hiiva, jospa se vielä leivän kohottaisi.
Jeesuksen gnostilais-essealainen sanonta minuudesta, tiestä, totuudesta ja elämästä, on jäänyt symboliikkaan perehtymättömältä eksegetiikalta ymmärtämättä.
Kyse on ego eimi Ἐγώ εἰμι formelista, missä ego on minuus ja jonka keskimnäinen kirjan gamma muodossa γ kuvaa kolmen tien risteystä. Samalla risteyspiste on ihmisen minuuden ydin eli sisin. Tämän minuuden löytäminen on tie totuuteen itsestä, joka mahdollistaa ehjän elämän.
” Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha, ja olet nähnyt Aabrahamin!”
Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennen kuin Aabraham syntyi,
olen minä/minuus ollut”.
ΕΓΩ ΕΙΜΙ
Ἐγώ εἰμι
Kun Jeesus sanoo:”Minä olen”, hän sanoo Jumalan nimen יהוה eli suom. Jahve. Juutalaiset haluavat tappaa hänet sen tähden, että hän kertoo olevansa Jumalan vertainen/Jumalan Poika. Jos Jeesuksen sanat olisivat viitanneet vain minuuteen, miksi uskonnolliset juutalaiset siitä olisivat hermostuneet? Ilmeisesti yllä oleva tulkinta on jonkun ’minä olen’ New Age liikkeen keksintö.
Ei sano, sillä Jeesus ei käytä kertakaan Uudessa testamentissa nelikirjainta יהוה jhvh, joka ei edes merkitse minä olen, joka on hepreaksi אהיה (ahjh). Puhumme kreikan sanoista ego eimi, missä kirjain gamma edustaen heprean gimeliä, on keskeinen. Gimel merkitsee ’kameli’ ja sen lukuarvo 73 vasta heprean sanaa חכמה eli viisaus, kreikaksi sophia.
Mietipä Sinikka H mikä muu paitsi Jeesus yhdistä näitä Raamatun nimiä: Gilgul, Golgatha, Galilea, Getsemane, Gabbata, Gnosis, God, Geo-metria, Gematria?
Ego eimi formelia saivat käyttää ylipapit kerran vuodessa ja juuri ylipapit hermostuivat kun Jeesus käytti heille kuuluvaa sanaparia ja he näkivät Jeesuksessa ’Kalifin yrittämässä Kalifin paikalle’ mitä Jeesus tekikin, sillä heprealaiskirjeen mukaan hän oli myös ylimmäinen pappi ja juutalaisessa perimätiedossa hän kantoi ylipapin rintakilpeä Kirkastusvuorella.
Ego sanan kirjain G ei ole New-agen keksintö, vaan sen symboliikka ja merkitys oli hyvin jo raamatunkirjoittajien tiedossa, mutta tämän ’gnosiksen avaimen’ olivat, kuten Jeesus sanoi, ylipapit ’kätkeneet’ eikä nykyteologit ole sitä uudelleen löytäneet.