”Jumala tahtoo meidän parasta”

Itse uskon Jumalaan ja samalla kannatan kuitenkin Natoa.” Kommentti eräästä nettikeskustelusta Uusi Suomi -lehden blogissa.

Voiko Jumalaan luottava ja turvautuva olla samaan aikaan Jumalaan luottava ja turvaava ja samaan aikaan Natoon liittymistä lämpimästi kannattava?

Eikö luottamus Jumalan voimiin ole silloin aika heikoilla? Vai meneekö ajattelumekanismi siinä niin, että Nato on Jumalan työkalu..? Toisten ihmisten kauttahan minulle on kerrottu Jumalan toimivan. Jos näin, niin mieleen tulee, että eikö Jumalalla muita työkaluja olisi saadakseen aikaan vaikka rauhan kahden sotivan maan välillä? Jeesusta on mainittu rauhan ruhtinaaksi, mutta hänkin oli puheissaan toisinaan varsin sotaisa. Jokainen Raamattunsa tunteva tietää mitä tarkoitan – ”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle…”

Seurakuntalainen.fi kertoi, että Helsingissä järjestetään pääsiäisenä ekumeeninen rukoushetki Ukrainan rauhan puolesta. Tarkoitus on rukoilla Ukrainan ja maailman rauhan puolesta. Soitellaan rauhankelloja, johon osallistuvat Helsingin eri kirkkokuntien kirkot soitollaan. Rukoilua rauhan puolesta jatketaan ulkotilaisuuden jälkeen vielä tuomiokirkon kryptassa.

Kirkot soittivat kelloja myös vuonna 2016 Aleppon uhrien vuoksi. Sinänsä hieno ele, mutta miksi kirkko reagoi vasta silloin? Syyriassa oli sodittu, tapettu, tuhottu ja tehty raakuuksia jo viisi vuotta. Ja Venäjähän silloinkin oli asialla. Sivistystä, ihmisyyttä ja toivoa tuhottiin silmittömästi. Sairaaloita pommitettiin. Siviiliuhreja määrättömästi. Ei auttanut rukoilu eikä kellojen soitto. Ellei sitten rukoilijoita ja kellojen soiton kuuntelijoita itseään. Aleppo tuhottiin ja sota on jatkunut ainakin ”jäätyneenä konfliktina” aina näihin päiviin saakka.

Yksikään sota ei ole loppunut rukoilemalla. Sen sijaan moni on sillä aloitettu. Sodat loppuvat aina silloin kun tuhot on saatu megalomaanisiin mittoihin. Kun sota on kuluttanut itsensä loppuun.

”Iloitkoon ja riemuitkoot ne, jotka suovat minulle oikeuteni, ja sanokoot aina: `Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta” (Ps. 35: 27).

Seurakuntalainen.fi -lehdessä oli myös juttu ”Jumala, joka tahtoo parastasi!”. Jutun kirjoittajan, Jaakko Pirttiahon, mukaan Jumala ajattelee lakkaamatta meidän parastamme. Jumala on ”piirtänyt elämämme kauniit ääriviivat ja sykähdyttävät yksityiskohdat jo ennen kuin olemme syntyneet”. Sota ei ole kaunista, vaikka Runeberg niin lukijoilleen uskottelikin. Kuitenkin sota on ajassamme läsnä ja on ollut aina niin kauan kuin ihminen asettui paikoilleen, alkoi viljellä maata ja vaurastua (voisi melkein sanoa, että sota oli olemassa jo ennen kuin Jumalat syntyivät).

Jaakko Pirttiaho kertoo, että kun epätoivo valtaa mielemme ja koemme kosmisiin mittasuhteisiin kohoavaa yksinäisyyttä ja kipua, on meidän muistettava nämä ”Raamatun järkähtämättömät sanat”: Jumala tahtoo parastamme. Sodan jaloissa koko omaisuutensa, läheisensä menettäneen ja raiskatuksi tulleen voi vain olla vaikea uskoa sitä.

Jumala tahtoo meille hyvää, mutta on antanut meille sodan. Ja sotimaanhan ja muita kansoja tuhoamaanhan Hän kehotti omiaan VT:n teksteissä. Tuhoamaan ja orjuuttamaan toiset kansat. Näin siis Raamatussa. Jos tuo pitää paikkansa, niin Jumalalla on epävakaa luonnehäiriö. Jos ei, niin sitten Raamattuun on kirjoitettu mitä sattuu ja hatusta poimien.

Pirttiaho kertoo, että Daavid tiesi Jumalasta kaksi tärkeää asiaa. Ensimmäinen totuus on muotoiltu esimerkiksi Psalmissa 115: ”Meidän Jumalamme on taivaassa; mitä ikinä hän tahtoo, sen hän tekee” (Ps. 115: 3).

Se toinen kuuluu niin, että ”Jumala ei vain ole Kaikkivaltias, vaan Hän on sitä lastensa parhaaksi!” Mutta itse mietin jälleen ja itsekseni kummeksun, että miksi Kaikkivaltias ei vain yksinkertaisesti estä sotia? Miksi Kaikkivaltias ei auta ihmisiä silloin kun näillä on suurin hätä ja kärsimys? Monet uskovat ovat sitä mieltä, että Jumala auttoi Suomea selviytymään omissa sodissaan. Että Jumala esti Neuvostoliittoa miehittämästä maatamme. Mutta miksi tämä antoi koko sodan syttyä? Miksi piti tulla ne kaikki kymmenet tuhannet nuoret miehet kranaattien ja luotien repimiksi?

Ja tähän väliin Ateenalaisten laulu:

”Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä kutrissa
tuoksuavat nuorteat kukkaset on.
Naisista kaunis, miehistä rohkea aina hän olkoon,
Taistossa kaatuen hän kaunis on kuolossa myös.”

Sodassa ei kuole vain totuus, vaan myös toisen puolen Jumala. Nytkin Venäjän ortodoksikirkon Jumala on tapettu. Patriarkka Kirillin on kuvailtu olevan Saatanan töissä. Jos uskonto tuo monille turvaa ja lohtua, ovat uskonnot myös sotien ja tuhoamisen polttoainetta. Lähes jokaisessa konfliktissa uskonto on mukana tavalla tai toisella.

Talvisodasta on kerrottu tarinaa ”Summan enkelistä”. Että taivaalle olisi ilmaantunut enkeli katselemaan taistelevia suomalaisia. Sitä pidettiin joko tuhon tai siunauksen enkelinä riippuen tulkitsijan mielenlaadusta. Enkeli lienee ollut kranaatin räjähdyksestä muotoutunut savupilvi tms. Kuvituksessani on pihallani kasvava pieni mänty, joka vastasataneessa lumessa ja pihalampun valossa muotoontui ristiksi. Monet ilmiöt ja uskomukset selittyvät hahmopsykologialla.

Monen mielestä Jumala on myös Naton puolella. Moni uskova on Natoon liittymisen kannalla. ”Itse uskon Jumalaan ja samalla kannatan kuitenkin Natoa”. Mutta mihin kaikkivaltias ja kaikkitietävä Jumala tarvitsee Natoa? Tai miksi uskova turvautuu tässä maailmantilanteessa Natoon Jumalan sijasta? Lieneekö alitajunnassa olevan epäilys, ettei meille vain hyvää tahtova Jumala kykenekään tuomaan sitä hyvää?

”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle. En minä ole tullut tuomaan rauhaa vaan miekan”.

Kunpa tuo olisikin mennyt: ”tietäkää, että minä olen tullut tuomaan rauhan maan päälle ja viemään miekan teiltä pois”.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
38 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Seppo Heinola

Pahoin pelkään, että vilpittömän rauhantahdon lisäksi uskontokunnat järjestävät näitä massatapahtumia paljolti myös profiilinsa nostamiseksi.

Markku Hirn

Jumalan ohjauksesta kaksi lainattua viisautta: Oliver Cromwell : Rukoilkaa mutta pitäkää ruuti kuivana. Muslimille : Rukoile mutta sido ensin kamelin jalat.

Kalevi Kauppinen

”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle. En minä ole tullut tuomaan rauhaa vaan miekan”.

Ei Jeesus ole yllyttänyt sotimaan, vaan sanonut autuaiksi rauhan tekijät. On hyvä tulkita Raamattua oikein, ettei anna väärää todistusta.

Seppo Heinola

Sotkua on saattanut aiheuttaa se, että Ut: ssa kirjautuu mahdollisesti kahden eri Jeesuksen sanontoja eli kuningas-messiaan ja pappismessiaan. Essealaiset odottivatkin juuri näitä kahta Messiasta ja on merkittävää, että kuuluisa Barabbas oli itse asiassa Jeesus Bar Abbas eli Jeesus Isän poika. Messiaat olivat siis Jumalan poikia ja Jumala näin heidän ’isänsä’. Toisen voiteli tehtäväänsä Jumala eli Kuninkaan ja toisen eli Papin ihminen, siksi jälkimmäistä sanottiin myös ’Ihmisen pojaksi’.

Viimeksi muokattu 4 vuosia sitten by Seppo Heinola
Sinikka Hammari

Ei Jumala ole antanut meille sotaa. Kyllä ihmiset sotivat ihan omaa pahuuttaan.
Miekan tuominen perheeseen näkyy hyvin mm. kun muslimi kääntyy kristinuskoon. Lähes aina hän tulee perheensä hylkäämäksi, koska alkoi uskoa Jeesukseen, ei vain pelkkänä profeettana, vaan Jumalan Poikana. Muslimiperheissä on myös tapettu kristinuskoon kääntyneitä omia perheenjäseniä.
Jeesukseen uskovia vainotaan hyvin monissa maissa.

Sinikka Hammari

Toki Jumala on sama. Jos Israel ei olisi sotinut, se olisi kadonnut maan päältä. Niin ei voinut tapahtua.

Kyllä, ihmiset vainoavat valitettavasti toinen toistaan tavalla ja toisella. Kommentoin vain kohtaa, jossa oli ”Jeesuksen tuomasta sodasta” kyse. Toisaalta hän sanoo, että ”joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu”.

Valitettavaa on sekin, että ns. kristikansa on jakautunutta mutta siinäkään ei ole mitään uutta, eikä yllättävää. Koskapa ihmiset olisivat olleet täysin samaa mieltä asioista, aatteista tai opeista. Mutta kun/jos kristillistä oppia väännetään muotoon, että sen varjolla tehdään pahaa toisille, ollaan pimeällä puolella ja valo on sammunut, jos sitä on ollutkaan.

Sinikka Hammari

Oli näköjään vakava asia tuo vieraiden jumalien palveleminen. Ihan näyttää tietyissä yhteyksissä olleen elämän ja kuoleman kysymys. On se vieläkin elämän ja kuoleman kysymys mutta kuten olen aiemminkin kirjoittanut vanhan ja uuden liiton välillä on vissi ero. Jos ei sitä käsitä, paljon puuttuu ymmärrystä näistä asioista ja saa hamaan tappiin ihmetellä Jumalan tekemisiä ja tekemättä jättämisiä.

Sinikka Hammari

Jos ei usko Jumalan olemassaoloon, niin mitä väliä oikeastaan sillä on, millainen kuva Jumalasta on, jos häntä ei edes ole?

Raamattu sanoo, että Jumala on hyvä. Hän on ollut hyvä minulle.

Ehkä kirjoitan myöhemmin blogin vissistä erosta. Jää harkintaan.

Tauno J. Jokinen

Kaksi suomalaista kolmesta on kirkon jäseniä. Kyllä silloin aina on kyse uskosta, jos kerran joku on kirkollisveroakin valmis maksamaan.

Sitten on lisäksi ei-kristityt, joita kaduillakin näkee omaa uskoaan tunnustaen pukeutuneina.

Useimmilla suomalaisilla on nykyään jonkinlainen omaehtoinen jumalasuhde. Ei uskota, kuten kirkko opettaa, mutta uskotaan kuitenkin.

Yksi uskoo avaruuoliojumaliin, toinen äiti Ammaan ja kolmas uskoo, ettei sitä jumalaa, johon hän uskoo edes ole – uskoa se on sekin.

Ateisti on väkisinkin ihmeissään tässä uskon moninaisuudesta, kun niin monimuotoiset jumalat pitäisi osoittaa olemattomiksi.

Tauno J. Jokinen

Eri asia on sitten kaikenlaiset enkeli- ym. hörhöuskomukset.

Luterilaisen teologian mukainen uskonoppi on tieteen menetelmin aika helppo havaita huojuvaksi korttitaloksi ja teologiseksi tuotekehitysmokaksi. Siinä suhteessa ei ole lainkaan outoa, että vain harva uskoo, kuten kirkko opettaa. Luterilaisen teologian heikkouksille naureskeleminen on kuitenkin pelkkä no-brainer.

Uskossa merkittävää on yksilön suhde uskon kohteeseen, ei uskon kohde sinällään. Tältä pohjalta on aika hyödytöntä sanoa uskon kohdetta hörhöuskomukseksi, kun arvokkaampaa olisi tarkastella yksilön suhdetta omaan uskoonsa – mitä usko tälle yksilölle merkitsee.

Aika paljon mielestäni näet vaivaa osoittaaksesi jumalat olemattomaksi siihen nähden, ettet pidä sitä osoittamista tarpeellisena. Se, että rajaat jumaluuden joksikin Raamatussa kerrotuksi tai sen kaltaiseksi on absurdia – logiikka on jokseenkin sellainen, ettei lintuja ole olemassa, koska uima-altaassa ei ole kaloja.

Vuosien saatossa olen huomannut, että sinullakin on koko joukko uskomuksia, joista halutessaan voisi koostaa vaikkapa kokonaisen jumalan – alkaen vaikkapa ajatuksesta: ’Alussa oli YK:n ihmisoikeuksien julistus …’

Ilman jonkinlaista hyvän ja väärän erottelua et voi osoittaa Putinin olevan väärässä, eikä oikeaa ja väärää voi määritellä ilman auktoriteettia määritellä oikea ja väärä.

Tauno J. Jokinen

Siinä ei paljon tarvita hyvän ja pahan määrittelyjä eikä auktoriteettaja, kun jotain Putinia tms. diktaattoreita osoitetaan näiden vääryyksistä.

Koeta todistaa Putinin teot vääriksi määrittelemättä oikeaa ja väärää. Jos koko totuus on tähtipölyä ja evoluutiota, ei oikeaa ja väärää yksinkertaisesti ole.

Seppo Heinola

Oikeaa ja väärää on kulttuurisidonnaisesti olemassa eri yhteisöissä aina, homma palautuu yhteisön etuun eikä siihen mitään jumalia välttämättä tarvita ja jos ja kun tarvitaan voi käydä uudestaan näin: Noidanpolttaminen ja kidutus oli jumaluskovista aivan oikein vielä muutama sata vuotta sitten.

Seppo Heinola

”Kaksi suomalaista kolmesta on kirkon jäseniä. Kyllä silloin aina on kyse uskosta, jos kerran joku on kirkollisveroakin valmis maksamaan.”

Suurin osa roikkuu kirkossa siirtymäriittirituaalien takia; joilla ei ole heille enää juurikaan uskonnollista merkitystä. Tunnustuksellisesti uskovia kansasta on tutkitusti 4-6 prossaa. Kuten Yki sanoi, jos kirkollisveron joutuisi maksamaan kertasuoritusjäsenmaksuna valtaisat määrää kansaa eroasi heti. Kuukausittain tuloista automaattisesti perittävä vero on ovela ratkaisu kirkolta.

Sinikka Hammari

Ajatukseni oli se, että jos ei usko Jumalan olemassaoloon, kuinka voi muodostaa kuvan tai mielipiteen jostakin, mitä ei ole?

On eri asia olla kiinnostunut toisten uskosta ja mielipiteistä ja ilmaista omat mielipiteet niiden pohjalta.

Kalevi Kauppinen

Miten ihminen on tullut maailmaan, siinä on atestilla oma uskomuksensa, uskoa sekin, vaikka ei voi sitä todistaa.

On paljon asioita, joihin ihminen uskoo, vaikka ne ovat ymmärryksen ulkopuolella.

Sinikka Hammari

Tiede on totta, kun tiedeyhteisöt ovat niin päättäneet. Ei auta, vaikka esittäisi minkälaisia todisteita tahansa. Tosin jotkut älyllisesti rehelliset tieteilijät ovat alkaneet epäillä….

Sinikka Hammari

Kyllä minuakin kiinnostaa se, mihin erilaiset uskomukset johtavat. Esim. Aadolf Hitlerin ideologian taustalla oli evoluutioon pohjautuva ajattelu, kun hän perusteli kansanmurhan oikeutusta. Hän julisti, että eliitit uudistuvat taistelun kautta ja valinnan laki oikeuttaa taistelun sallimalla sopivimpien eloonjäämisen.

Seppo Heinola

Enin Hitleriä juutalaisvainoihin innoitti Martin Luhterin kammotavat teokset ’Shemhamephoras’ ja ’Von den Juden und Ihren Lügen’. Viimeksimainitusta, missä Luther mm. yllytti juutalaisten murhapolttoihin, Hitler otatti 9 painosta kansalaistensa valistamiseksi.

Tauno J. Jokinen

Taitaa kuitenkin olla niin, että Hitler halusi eroon ei-arjalaisista ja hyödynsi tähän Lutherin kirjoitusta.

Kyllä Hitlerin tavoite oli jalostaa arjalaista rotua, eli ohjailla evoluutiota.

Hitler myös muokkasi luterilausuutta omiin päämääriinsä sopivaksi ja lisäsi oppiin skandinaavisia elementtejä.

Seppo Heinola

Kyllä Hitlerin antisemitismi nousi juutalaisten inhoamisesti, jonka oli aikaansaanut kristillisen yhteiskunnan asenne. Juutalaisia inhottiin myös Venäjällä. Arjalaisuus korreloi asiassa, mutta ei ollut sen causa.

Kalevi Kauppinen

”Tiede on totta silloin, kun riittävän monet tieteilijät ovat vertaisarvioineet ja hyväksyneet tutkimusten tulokset. Mitään tieteessä ei päätetä ilman selviä ja kestäviä perusteita.”
Yki

Tiede on totta sillä hetkellä, kun sen sen sanotaan olevan totta, mutta tämä totuus muuttuu vuosien mittaan yhä uudelleen ja uudelleen, sitä sanotaan kehitykseksi. Tämä vain todistaa sen, että ihminen joutuu uskomaan sellaista, mikä ei ole totta pysyvästi.

Tieteessä on teorioita, joita esitetään totuutena, jälkeen päin tulee uusia teorioita, jotka kumoavat vanhat teoriat.

Ihminen kumminkin haluaan pysyvää totuutta, joka kestää ikuisesti.

Kalevi Kauppinen

Johanneksen evankeliumi
14:6 Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä;

Jumalaan uskova luottaa oman elämänsä tämän uskomisen varaan. Hänelle se on totuus, joka on aina ollut ja tulee olemaan ikuisesti. Kaikki muu muuttuu ajan mukana sukupolvesta toiseen, kun tieto lisääntyy, mutta usko Jeesukseen ei muutu.

Seppo Heinola

Unohtui aikanaan kommentoida tätä, mutta annetaan tämmöinen hölmöläisen hiiva, jospa se vielä leivän kohottaisi.
Jeesuksen gnostilais-essealainen sanonta minuudesta, tiestä, totuudesta ja elämästä, on jäänyt symboliikkaan perehtymättömältä eksegetiikalta ymmärtämättä.
Kyse on ego eimi  γώ εἰμι formelista, missä ego on minuus ja jonka keskimnäinen kirjan gamma muodossa γ kuvaa kolmen tien risteystä. Samalla risteyspiste on ihmisen minuuden ydin eli sisin. Tämän minuuden löytäminen on tie totuuteen itsestä, joka mahdollistaa ehjän elämän.
” Et ole vielä viidenkymmenen vuoden vanha, ja olet nähnyt Aabrahamin!” 
 Jeesus sanoi heille: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennen kuin Aabraham syntyi,
 olen minä/minuus ollut”. 
 ΕΓΩ ΕΙΜΙ        
 γώ εἰμι                

Viimeksi muokattu 4 vuosia sitten by Seppo Heinola
Sinikka Hammari

Kun Jeesus sanoo:”Minä olen”, hän sanoo Jumalan nimen יהוה eli suom. Jahve. Juutalaiset haluavat tappaa hänet sen tähden, että hän kertoo olevansa Jumalan vertainen/Jumalan Poika. Jos Jeesuksen sanat olisivat viitanneet vain minuuteen, miksi uskonnolliset juutalaiset siitä olisivat hermostuneet? Ilmeisesti yllä oleva tulkinta on jonkun ’minä olen’ New Age liikkeen keksintö.

Seppo Heinola

Ei sano, sillä Jeesus ei käytä kertakaan Uudessa testamentissa nelikirjainta יהוה jhvh, joka ei edes merkitse minä olen, joka on hepreaksi אהיה (ahjh). Puhumme kreikan sanoista ego eimi, missä kirjain gamma edustaen heprean gimeliä, on keskeinen. Gimel merkitsee ’kameli’ ja sen lukuarvo 73 vasta heprean sanaa חכמה eli viisaus, kreikaksi sophia.
Mietipä Sinikka H mikä muu paitsi Jeesus yhdistä näitä Raamatun nimiä: Gilgul, Golgatha, Galilea, Getsemane, Gabbata, Gnosis, God, Geo-metria, Gematria?
Ego eimi formelia saivat käyttää ylipapit kerran vuodessa ja juuri ylipapit hermostuivat kun Jeesus käytti heille kuuluvaa sanaparia ja he näkivät Jeesuksessa ’Kalifin yrittämässä Kalifin paikalle’ mitä Jeesus tekikin, sillä heprealaiskirjeen mukaan hän oli myös ylimmäinen pappi ja juutalaisessa perimätiedossa hän kantoi ylipapin rintakilpeä Kirkastusvuorella.
Ego sanan kirjain G ei ole New-agen keksintö, vaan sen symboliikka ja merkitys oli hyvin jo raamatunkirjoittajien tiedossa, mutta tämän ’gnosiksen avaimen’ olivat, kuten Jeesus sanoi, ylipapit ’kätkeneet’ eikä nykyteologit ole sitä uudelleen löytäneet.

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial