Aattelin listata vähän koronakuulumisiani. Ja olisi kiva kuulla, mitä tämä hässäkkä on vaikuttanut teidänkin elämään..
- Eniten on muuttunut työni. Opetan zoomilla ja välillä äänitän luentoja. Se on aika leppoisaa, kun ei tarvitse matkustella mihinkään. Opiskelijat ilmestyy enimmäkseen livenä paikalle, vaikka esityksestä jää nauhoituskin jälkeen. En tiedä, miten sujuu kesäkurssilla, kun ei livenä ole nähnytkään ketään. Kerran kokeilin break-out roomeja. Tosi näppärää jakaa ihmiset ryhmiin keskustelemaan. Täytyisi varmaan innovoida koko opetusteknologiaa jotenkin perusteellisemminkin uusiksi, vaikka en oikein tiedä miten…
- osa-aikaisesta taksinkuljettamisesta luovuin epidemia-ajaksi. Eipä sitä uutta autoa nyt aja kukaan muukaan enää. Harmittaa. Harmittaa sekin, että tuntuu, että nämä opetushommat vie ihan liikaa aikaa, kun pitäs ehtiä ajamaan taksia sitten joskus hamassa tulevaisuudessa, jos tuo pirulainen saadaan kuriin. Se on hirmuisen mukavaa hommaa kyllä. Aivan uskomatonta, miten ihmiset ehtivät 10 minuutissa kertoa elämäntarinansa ja tekevät sen.
- Mutta koitan nyt digitalisoida kaikkea mitä voi. Ovat nämä opetusinstituutiotkin keksineet, että tämähän voisi olla hyvä juttu jatkossakin. Mikäs siinä… Ehkä tämä todella on hyvä juttu.
- eli työt eivät ole loppuneet, melkeinpä päin vastoin
- Viikon asustelin täällä maalla ihan yksin, mutta sittemmin olen saanut seuraa isosta kaupungista. Sikäli olen vähemmän yksin kuin normaalisti, paitsi äidille ja sisaruksille voi puhua vaan puhelimessa. Ovat aika tarkkoja nykyään. Veli kävi kyllä kaatamassa joku päivä sitten yhden koivun, että saa vähän sen parissa puuhastella.
- Nettiyhteys on aika kriittinen resurssi, kun kolme läppäriä ja kolme puhelinta ja chromecast on kytköksissä siihen. Piti käydä ostamassa uusi reititin ja päivittää yhteydet, kun alkoi pätkiä. Hämeenlinnan keskustassa Elisan liikkeessä olin ainoa asiakas. Juttelin myyjälle jostain 3 metrin päästä. Sitten tuli pari muuta asiakasta, ja nekin pitivät minuun sen 3 metrin hajuraon. Paikallisessa S-marketissakin ihmiset vaihtavat sujuvasti kaistaa jos yrittää samalle hyllyriville käyskentelemään. Hämäläisen taivas…
- Tilattiin Netflix ja nyt katsotaan joka ilta jakso Crown-sarjasta. Aika ajankohtaista asiaakin paikoitellen. Älkää kysykö missä suhteessa, kun unohdin jo.
Olisi kiva kuulla, mitä teillekin kuuluu. Oletteko kaikki vanhukset pysyneet kiltisti kotona? Mitä muutoksia tai aatoksia tms. tämä virus on elämäänne tuonut?
by 
Etäopetusta täälläkin harjoitellaan. Kävi ihan hyvä tuuri, kun ehdimme päivittää verkon kiinteäksi. Nyt meitä täällä kolme tekee töitä etäyhetyksillä.
Aika yllätys on ollut nuo opiskelijat. Lupaisn, että kiitettävästi tehtyä laaja kirjallista ryhmätyötä ei tarvitse tenttiä. Ymmärsivät ja hyväksyivät idean ja nyt koko vuosikurssi saa kiitettävän. Ovat tehneet työtä aivan vakavissaan. Teams-palaverissa yksi opiskelija oli pysäyttänyt täysperävaunun tienposkeen.
Totesi, että tulee lepoajat hoidettua samalla. Hankin meille toisen sähköpyörän ja tänään käytiin 1,5 tunnin ajelulla golf-kentälle katsomaan kuulumisia. Siellä oli rangen täydeltä porukka lumihangen keskellä harjoittelemassa. Aiva selvästi ulkoiluihmisillä on seinät kaatuneet niskaan.
Haikailen kesäkuussa työmatkaa Sveitsiin. Sveitsin valtio maksaa viulut. Saa nähdä onnistuuko.
Kiva , Anne on löytänyt seurakuntansa. Onko noissa taxi-keskusteluissa ollut hyötyä teologian opiskeluistasi? Kuka tekee aloitteen keskusteluille? Itselläni on hieno TAXI-kokemus Birgimhamista Englannissa. Siellä meitä oli kolme matkustajaa ja kuski joka tuli jostain Karibiasta päin. Varttitunnin aikana ehdimme saada hyvän kuvan hänen elämästään ja uusia piirteitä kavereitteni elämästä.
Itselläni ei muita muutoksia ole kuin koronalomautus. Työpaikaltani hävisi koko kevään duunit peruutusten ja syksyyn lykkäämisten vuoksi. Lomautus ei sinänsä uutta silti ole, kun siihen on jouduttu jo muutamana viime vuotena.
Wanhaa äitiä, 89 v., ei ole voinut kuljettaa hänen viikottaisille rinkeplummakäynneilleen (muistisairaiden päivätoiminta), eikä häntä ole juuri voinut käydä moikkaamassa kuin ovelta huutamassa pari sanaa.
Täällä kotona lähinnä oleillaan, mikä tällaiselle vartti-introvertille nyt ei hankalaa ole. On aikaa lueskella, kirjoitella, pilkkoa klapeja ym. Vaimo, peruskoulun opettaja, etäopettaa, mikä on alkanut jo käydä rasittavaksi niin hänelle kuin eräille oppilaille. On alkanut ilmetä taisteluväsymystä… tehtäviä ei meinata tehdä, niiden palauttaminen roikkuu ja sen sellaista. Opettajakollegat myös ovat alkaneet olla jo kurkkuaan ja cromebookiaan myöten täynnä koko epäopetusta…
Niin, että mitäkö koronasta. No kalenteri tyhjeni lähes kaikesta. Muutama nettikonsertti ja radiolle ohjelmaa olen soitellut mutta työt on seis ja nyt harjoitellaan olemaan eläkeläinen. Jotkut oppilaat ovat pyytäneet nuotteja lisää ja niitä olen sitten lähetellyt emailiin. Siinä se eli kahtelen Mexicon olympialaiset uudelleen ja siitä sitten niin paljon kuin ehdin ja satoja ja taas satoja erilaisia musiikkijuttuja on jo nyt tullut selailtua. Olen aikanani jollekin luvannut tehdä muutaman viulukappaleen ja yhden vähän isomman. Sekin on vielä alkuasteella, se projekti mutta aikaahan on.
Kiitos kuulumisista. Mukava lukea näitä.
Markku: ”Onko noissa taxi-keskusteluissa ollut hyötyä teologian opiskeluistasi?”
– Ei kai.
Markku: ”Kuka tekee aloitteen keskusteluille?”
– Minä tietenkin kun sanon hyvää päivää. Sen jälkeen sitten jää vähän asiakkaan vastuulle osoittaa aktiivisuutta. Hyvin harva hämäläinen on maineensa veroinen.
Kerran kyllä kävi niinkin, että tulin sanoneeksi, että ”nostan tuon koneesi tuonne takakonttiin”. Rolaattorin kutsuminen koneeksi herätti sen verran huvitusta, että piti mainita, että pyörän keksiminen oli suuri keksintö ihmiskunnan historiassa (talouskasvun teoriat tuli avuksi tässä siis, ei teologia). Ennen kuin reissu oli ohi asiakas oli lausunut minulle takapenkiltä pitkän runon ulkoa, joka liittyi jotenkin johonkin sanomaani. Siinä vielä sain sitten kuunnella runon loppujakeet ennen kuin pääsin jatkamaan matkaa. Yleensä kyllä juttu lähtee ihan asiakkaan omista jutuista tai vaan kuuntelen tarinan. Joskus taas ovat uteliaita ja haluavat tietää minusta kaikenlaista. Samojakin ihmisiä saattaa tavata aika pian isossakin kaupungissa.
Ei näitä reissuja ole kahta samanlaista. Kyllä siinä aika pian näkee kaikenlaista, ja tulee Kanta-hämeen keskussairaalan osastot ja rollaattorimallit tutuiksi.
Aika paljonhan aluksi ihan luontainen tilannekomiikka loi puheenaihetta. Useammat tykkäävät kun saavat neuvoa.
Kiitos vastauksesta Anne. Pitäisiköhän näin eläkeläisenä ryhdistäytyä ja kokeilla noin monipuolista ihmistentapaamis keinoa?
Joo Markku. Ilman muuta pitäisi!
Hankalin juttuhan tässä on opetella noi lukemattomat härpäkkeet ja välitysjärjestelmät. Selvisin siitä kyllä lopulta. On sotekyytiä, kelakyytiä ja normaalia välitysjärjestelmää, joille kaikille on oma pääte (=kännykkä), sitten on maksupääte ja taksamittari ja uusi auto, jota en osannut ekalla reissulla edes sammuttaa kun omistaja laittoi ekaa kyytiä kanssaan ajamaan. Oma auto kun on aina ollut tyyliin tällä hetkellä vuosimallia 2007. Mutta kyllähän nuo oppii kun vaan lähtee tekemään. Aluksi tietysti on vaara että tulee tappiota. Sitä en onnistunut tekemään. Tuntipalkka ei kyllä ollut aluksi varsinkaan oikein mitään, kun joka kyydin jälkeen piti pitää isohkoa meditaatiotaukoa 🙂
Ton oppii kyllä kuukaudessa parissa ihan hyvin teoriasta käytäntöön, jos nyt autoa osaa jotensakin ajaa. Itsehän ajoin vain max parina päivänä viikossa enkä ehtinut kovin montaa kymmentä päivää edes ajaa. Peruutuskamera on huippua siinä hommassa kyllä.
Niin… ja google maps:han sen ajamisen oikeastaan hoitaa, että siitä ei tarvitse huolehtia.
Kuulostaa hyvältä. Visio on siis että muutan Suomeen. Jonnekin maankorpeen järvenrannalle ja rupean osatoimiseksi taksikuskiksi. Vapaa-ajat kuuntelen radiota ympäri maailmaa ja luen kaikki ne kirjat jotka on jäänyt lukematta tai täydennän venäjän ja saksan opinoilla.Iltaisin SKYPEn kautta kontaktit jälkeläisiin ja muihin ystäviin.
Elämän raat tosiasiat eivät taida antaa periksi visioille, mutta kiva niitä on haaveilla.
Mutta Markku… olin ihan siinä uskossa, että pidit monikulttuurista Tukholmaa lähinnä taivaana maan päällä. Oletin että ajaisit taksia siellä… olethan tottunut hankaliin paikkoihin ja siellähän ne maailman radiokanavat on livenä.
Sinällään en tiedä, onko tuo visiosi tästä maailmasta ollenkaan. Ne, jotka asuvat maankorvessa päätyvät kait aika usein vähän mönkimään maata tai räpläämään koneita tai kukkaistutuksia. En ole sellaisesta oliosta kuullutkaan, joka maankorvessa kuuntelis kaiken vapaa-aikaansa maailman radioita :).
Tervetuloa vaan Suomenmaahan, jos olet vielä kansalainen. Muut ei taida päästäkään. Aika hassua muuten, että ilahdut tästä taksiautoilusta tällä tavoin. Yleensä ihmiset ympärilläni katsovat sillai altakulmain, että ”et ole mitenkään tosissasi”, kun kerron tekemisistäni.
Juu, Anne. Tottakai olen myöskin Suomen kansalainen, ei sellaisesta luovuta.
Kaikkia asuinpaikkoja ei valita, niihin ajaudutaan ,niin kuin Tukholmaan. Töölöläisyydestä en ole koskaan päässyt kokonaan irti, mutta kun lapsena jaoin elämäni Töölöntorin ja Hiidenveden maisemien kanssa, niin ei ole mikään ihme jos järvikaipuu löytyy myöskin sielustani.
Myöhäisiän suuria löytöjä on Internetti. Siitä on tullut minulle ikkuna maailmaan ja universumiin. Seikkailen kaikkialla sen avulla tuntikaupalla. Ikkunaostoksia kiinteistömarkkinoilla , sitäkin ympäri maailmaa, on yksi mielihuvejani.
En kuitenkaan ole erakkoluonne, joten osa-aikainen taksinajo tyydyttäisi varmasti sosiaalisten kontaktien nälkääni, sellaisten pienten , intensiivisten ja lyhyiden jotka mietittytävät mutta eivät velvoita muuta kun asiakkaan perilleviemistä. Järvenratahuvila olisi paikka johon vanhat ystävät voisi kutsua. Kun tapaa ihmisiä, niin paikallakin on merkitystä.
Juu , sinun tapauksessasi minua viehättää tuo epätavallinen lisäansioiden hankkiminen akateemisuuden rinnalla.Varsinkin kun näytää siltä että sinulla on oikea asenne sellaiseen elämään.