Kristinuskossa Jeesuksen ristinkuolema on se suurin uhraus. Uhrikuolema. Sille perustuu koko kristinusko. Jos ei olisi päähenkilön ristiteloitusta, ei olisi ollut kuolemanjälkeistä ylösnousemistakaan, eikä siten koko uskontoa. Tosin pelkkä kuolema, uhrautuminenkin olisi hyvin riittänyt. On hyvin todennäköistä, että Jeesus-niminen kapinallisen liikkeen johtaja teloitettiin. Mutta koska Pilatus oli julma ja pidäkkeetön, aivan varmasti teloitettiin myös kiinni saadut seuraajatkin. Mutta se on eri asia. Uuden uskonnon perustajat tekivät teloituksesta siis sen pelastusasian. Siihen otettiin aineksia Mooseksen kirjasta …, jossa Jumala käski Abrahamia uhraamaan ainoa poikansa Iisakin polttouhrina hänelle. Abraham teki työtä käskettyä (vaikka en ymmärrä, miten 100-vuotias ukko sai raahattua jäntevän nuoren miehen sinne kivikasaan ja vielä piti tappaakin tämä puukolla tms. astalolla). Mutta Jumala, kuten tiedämme, lähetti enkelin kertomaan, että vitsi vitsi, ei sinun tarvitse poikaasi tappaa ja käräyttää. Se oli leikkiä vaan. ”Koklasin, totteletko”.
Tuota järjetöntä kehotusta tappaa poikansa teologit ovat selittäneet sillä, että Jumala halusi sillä näyttää, kuinka suuren uhrauksen Hän itse tulisi aikanaan tekemään. Ikään kuin nyt ei ilmankin sitä ymmärtäisi. Mutta en ymmärrä, miksi ihmeessä kaikkivoipa ja kaiken tietävä Jumala tarvitsee moista veristä spektaakkelia, ruoskimista, kiduttamista ja ristille lyömistä, kun tämä voisi tehdä sen ”pelastuksen” ilman muuta. Että uskoisimme paremmin? Että vaikuttuisimme? Että pelästyisimme ja kääntyisimme? Ei selity näinkään. Hän olisi aivan hyvin voinut tehdä maailman ja ihmisen, joka EI tarvitse mitään pelastusta.
Tuomarien kirjassa (11:29–40) on kuvaus Gileadista (Atwoodin kirjan Orjattaresi valtion nimi muuten), jossa Jefta lähtee sotimaan ammonilaisia vastaan. Hän lupaa Jumalalle, että jos tämä sallii hänen voittaa, hän tulee uhraamaan Herralle ensimmäisen, joka tulee vastaan hänen palatessaan voittajana kotiin. Niin tietysti käy, että Jefta palaa voitokkaana. Kunnon tarinaan kuuluu tietysti, että ensimmäisenä riemuiten ja tanssien häntä vastaan tuleekin Jeftan oma tytär. Ainokainen tietysti. Isä ja tytär ovat kauhuissaan, mutta luvattu mikä luvattu. Herralle annettu lupaus on pidettävä. Tytär haluaa kuitenkin kaksi kuukautta mennäkseen vuorelle itkemään neitsyyttään. Sen jälkeen hän palaa ja Jefta tappaa tyttärensä. Uhriksi Jumalalleen. Mielenkiintoista, että nyt Jumala EI lähetä enkeliä sanomaan seis. Että älä moista kauheutta tee.
Kristinuskon Jumala on perso lihalle. Hänelle uhrattiin siellä ja täällä ja pääsiassa eläimiä. Lampaita, karitsoja, lintuja, mitä hyvänsä. Alttarille piti virittää tuli ja siihen sijoittaa tapettu eläin. Ja todellakin: ELÄIN. Kuten tiedämme, ei Kainin pellosta tuottama vegetaarinen uhri kelvannut Jumalalle, vaan tämä piti herkullisempana Kainin veljen, Abelin, tarjoilemaa lammaspaistia. Paistetun lihan käry on selvästi Jumalalle mieleen. Ei tarvitse ihmetellä: meihin sekasyöjiin on pitkän evoluution tuloksena tullut mekanismi, että paistetun lihan tuoksi on ruokahalua herättävä. Paistettu liha on ollut ravitsevaa ja energiapitoista. Pitänyt hengissä. Vegaanius on tullut vasta ihan äskettäin. Vegetaristejakin lienee ollut vasta pari tuhatta vuotta. Silmänräpäys ihmisen evoluution mitassa.
Uhri ja uhraus ovat yksi tärkeimmistä draaman elementeistä. Kaikissa kulttuureissa on uhriteema ollut tarinoissa ja legendoissa. Kuten myös uskonnoissa, joissa kaikissa kannetaan jumalalle lahjoja, uhreja, koska kaikki jumalat ovat persoja liehittelylle ja lahjuksille. Edelleenkin elokuvissa ja kirjoissa se esiintyy eri muodoissaan. Draaman lait eivät juuri ole muuttuneet. Sana uhrautuminen kuuluu meidän jokapäiväiseen kielenkäyttöömme. Aina joku uhrautuu jonkun tietyn yhteisen päämäärän saavuttamiseksi. Näin on ollut aina ja tulee olemaan. Abrahamin poikansa melkein-uhraus on vain tarina. Hyvä tarina, jos tuollaisista tarinoista pitää. Samoin tuo kauhea Tuomarien kirjan uhrijuttu. Se on kyllä jo perverssin ja mässäilyn puolelle menevä.
En muuten tiennyt ennen, että tapa viedä haudoille kynttilöitä ja kukkia on jäänne uhritoimituksesta. Nämä uhrit ovat tarkoitettu vainajalle, tämän sielulle. Vaikka tosin se lienee varsin taka-alalle mennyt motiivi. Enimmäkseen ihmiset vievät omaistensa haudoille näitä siksi, kun se nyt vain kuuluu tehdä. Ja tunnetaan huonoa omaatuntoa, mikäli tuon jättää väliin. Itse en ole vienyt koskaan haudoille mitään kukkia tai kynttilöitä, ellen sitten ole ollut vaimoni apuna hänen viedessään vanhempiensa haudoille kynttilät. Isäni kuoli viisi vuotta sitten. En ole juuri käynytkään haudalla. Nähtävästi tiedostamattani olen pidättäytynyt uhraamisesta, vaikka uhrautua voinkin porukan puolesta. Vaikka tiskaamaan kaikkien astiat.
by 
Kiito Yki asiantuntevasta Raamatun analyysistäsi. Mielenkiintoista seurata liberaaliteologien ja vastaavien tulkintoja, jotka lähestyvät logiikan huippua omalla suuntauksellaan.
Olemme näillä palstoilla useaan kertaan käyneet läpi nämä samat kuviot, enkä ole niin naiivi, että uskoisin sinun (tai muidenkaan) vakuuttuvan omista sepustuksistani. Suonet toki pari huomiota.
Jos palataan aivan alkuun. niin Jumala oli luonut ihmisen yhteyteensä, eli elämän alkulähteeseen. Ihminen halusi erottautua elämästä ja valitsi kuoleman. Jumala rakkaudessaan ei jättänyt ihmistä tähän ”aikuiseen riippumattomuuteen”, vaan halusi että ihminen palaisi elämään (eli Jumalan lapseksi). Ainoa tapa siihen oli, että Jumala itse kuoli ihmisen puolesta, eli uhrasi itsensä ihmisen takia. Erilaiset uhrit olivat esikuvia, niin kuin asiantuntevasti huomautit.
Toinen huomio: Se, että ihmiset etääntyivät tuosta esikuvallisuudesta, ja että se perversioitui mm. lasten polttamiseen Molokin kidassa (vrt nykyään lasten murhaaminen kohtuun), ei ole ollut Jumalan tahto.
Mutta tämä tulkintahan ei tietenkään voi olla muuta kuin erään ryhmän höyrähdystä, eli valtakunnansyyttäjällä olisi lisää tutkittavaa.
Kari: ”(vrt nykyään lasten murhaaminen kohtuun), ei ole ollut Jumalan tahto.”
Eikö vedenpaisumuksessa tapahtuneet kohtukuolemat olleet Jumalan tahto? Ja Egyptin esikoisvauvojen murhat, eikö ne tapahtunet Jumalan tahdosta?
Heprean eräs uhraamiseksi käännetty verbi merkitsee myös ’elättää’. Ja leeviläiset papit pistivätkin polttouhreista jääneet kypsät lihat liiveihinsä.
Kuten eräs jalo ihmeparantaja frouvakin näyttää ’uhratuille’ euroilleen paljolti tehneen.
Yki on melkoinen uskonnon asiantuntija. Kyllä sinulle näissä tv asiantuntijaporukoissa paikka ehdottomasti kuuluisi kommentoimaan Päivi Räsäsen ja vastaavien tulkintoja raamatullisista ihmiskäsityksistä.
Tuo kynttiläjuttu lienee jotain siltä väliltä mitä arvelen. Kyllä sitä sieluakin siinä yritetään muistella ja minä olen tämän kynttilä/kukkatoimituksen suorittanut kymmeniä jos en satoja kertoja. Minusta se on kuin kohtaisi isänsä kun siinä haudan äärellä saa muistella menneitä. Se on myös muistutus maailman katoavaisuudesta.
No niin, en nyt menisi väittämään olevani asiantuntija uskonnossa… Pelkkä diletantti, mutta ei siinä asiantuntijuutta tarvita, kun kritisoi uskonnon tai uskovien piirissä esiintyviä käsityksiä silloin kun ne ovat ristiriidassa tavallisessa ja maallisessa elämässä vallitsevien arvojen tai käytäntöjen kanssa. Tällöin siis voisin aivan hyvin kommentoida Räsäsen ja vastaavien tulkintoja. Ja täällä olenkin kommentoinut. Ja oikaisen väärät käsitykseni heti kun ne osoitetaan.
Mutta talviteologisena diletanttina pohdin ja käsittelen Raamatussa esiintyviä kummallisuuksia. Ja niitä riittää.
”Jumala itse kuoli ihmisen puolesta…”
Kari, syyllistyt jumalanpilkkaan kutsumalla Jeesusta Jumalaksi. Samoin kuin kaikki kristityt, jotka näin sanovat.
Nimittäin nythän on niin, että Jeesus ei tiettävästi (ainakaan Raamatussa) itse itseään jumalaksi väittänyt. Ei edes Messiaaksi saati ”Jumalan pojaksi”. Hänkin olisi syyllistynyt jumalanpilkkaan silloin. Nuo epiteetit ovat alkukirkon ja uskonnon perustajien keksimiä juttuja.
Yki, vilkaisepa ystävällisesti Johanneksen evankeliumin luvun 8 jaetta 58 (Oik.”Minä olen” = Jumalan Pyhä Nimi), sekä erityisesti luvun 10 jae 30 sekä jakeet 34-38.
Juuri tämän takia juutalaisten johtomiehet tuomitsivat hänet kuolemaan, koska hän oli sanonut olevansa Jumala.
Entäs ne muut evankeliumit? Entäs Paavalin kirjeet, jotka ovat vanhimpia Jessestä kertovia tekstejä. Ja milloinkas se Johanneksen evankeliumi olikaan kirjoitettu? Kuinkas luotettavana pidät tuota Jussin evankeliumia, joka nyt kuitenkin poikkeaa aika paljonkin noista synoptikoista, jotka nekin poikkeavat toisistaan?
Ja muuten, olettaen että historiallinen Jeesus tai Joshua, kuten se oikea muoto kuuluu, todella tuomittiin kuolemaan, niin se tapahtui SIKSI, että tämä uhmasi Rooman valtaa – ja tämän sanottiin olevan juutalaisten kuningas. Siis hänen seuraajansa, ei hän itse. Tai mistä minä tiedän. Eipä oikein kukaan muukaan.
Kari: ”Yki, vilkaisepa ystävällisesti Johanneksen evankeliumin luvun 8 jaetta 58 (Oik.”Minä olen” = Jumalan Pyhä Nimi), sekä erityisesti luvun 10 jae 30 sekä jakeet 34-38.
Juuri tämän takia juutalaisten johtomiehet tuomitsivat hänet kuolemaan, koska hän oli sanonut olevansa Jumala.”
Ylitulkintaa Kukkaselta. Ylipapit hikeentyivät, koska Jeesus käytti YLIPAPIN (rajattua) OIKEUTTA käyttää ANI HU eli EGO EIMI formelia. Niinpä heprealaiskirjekin pitää Jeesusta ylipappina eikä suinkaan Jumalana. Jeesus nimenomaan kielsi itsensä jumalallistamisen. Ylipapit pelkäsivät Jeesuksen haluavan ’kalifiksi kalifin paikalle’…
Taas opin jotain uutta, Mielenkiintoinen selvennys Jeesuksen ”Minä Olen.. ” lausahduksille.
Yki, muissa evankeliumeissa Jeesus varoitti levittämästä tietoa jumaluudestaan ennen aikojaan, jotta hän ehtisi opettaa oppilailleen kaiken tarpeellisen. Vrt. Matt. 16:16-20.
Jumalan Poika ei tarkoita sitä että vaikka kaikki ihmiset ovat Jumalan luomina hänen lapsiaan, niin Jeesus on ’ainosyntyinen’ monogennatos, ennen aikojen aikoja ollut.
Toinen Jeesuksen evankeliumeissa käyttämän nimitys itsestään on ’Ihmisen Poika’, bar enosh, mikä tulee Danielin profetiasta 7:13-14. Siinä Hänelle annetaan kaikki valta ikuisesti mikä on mahdollista vain Jumalalle,
Sitä paitsi Johannes, vaikka kirjoittikin evankeliuminsa ilmeisesti yli 80-vuotiaana n. v. 95 (jotkut tutkijat sanovat että se olisi kirjoitettu jo 60-luvulla), oli silminnäkijä Jeesuksen lähimpänä opetunlapsen. Hänen kokemuksensa jäivät lähtemättömästi muistiin, ja hän kirjoitti sen täydentääkseen muita evankeliumeita.
Jessekö suunnitteli, mitä eri evankeliumeissa hänen sanomakseen kerrotaan? No, oli miten oli, ne sanomiset, tekemiset ja tapahtumat poikkeavat eri evankeilumeissa. Milloin hän on silmiin ja korviin sylkevä manaaja ja eksorkisti, milloin Ihmisen poika, milloin väkivaltainen temppelin puhdistaja, milloin äitiään tuntematon, milloin miekkaa vaativa, milloin opetuslapsiaan ilman sauvaa, puolustusvälinettä, matkaan lähtemään kehottava rauhan saarnaaja, milloin mitäkin.
Mitä Johanneksen evankeliumiin tulee, harvat tutkijat pitävät siinä Jeesuksen sanomiksi kerrottuja juttuja paikkansa pitävinä. Vaikka sama pätee useimpiin evankeliumeissa kerrottuihin Jeesuksen sanomisiin. Useimmat puheista ja tapahtumista ovat lainattu VT:n teksteistä. Johanneksen evankeliumin kirjoittajasta ei tiedetä mitään. Kuten ei muidenkaan evankeliumien. Ne on vain nimetty näiden henkilöiden mukaan. Mitään todennetta siitä, että Johannes olisi tuon kirjoittanut, ei ole. Vai onko? Lähde? Siitä suurin osa tutkijoista lienee yhtä mieltä, että sitä ei ole kirjoitettu ainakaan ennen vuotta 70.
Sitten: JOS Johanneksen evankeliumi todellakin olisi Jeesuksen opetuslapsen Johanneksen kirjoittama silminnäkijätodistus, niin mitä ovat nuo muut evankeliumit? Epätosia? Ja ketkä ne kirjoitti? Väärensi? Sepitti? Edelleen, JOS Johannes olisi se kirjoittaja, niin miksi ihmeessä hän ei kirjoittanut näitä tapahtumia heti tai vaikka muutama vuosi niiden jälkeen? Nyt sen sijaan meni vuosikymmeniä. Outoa.
Muuten, Jumalan poika -käsite oli varsin tavallinen noihin aikoihin. Eri uskontojen jumalat ja jumalattaret synnyttivät tai adoptoivat kuninkaita, varsinkin Egyptissä, Syyriassa ja Babyloniassa. Eli lähiseuduilla. Rooman keisarit pitivät itseään jumalien poikina jne. Tavat ja käytänteet leviävät ja muuttuvat eri kulttuurien perinteeksi.
Onhan itsestään selvää, että ateistit sekä naturalismiin hirttäytyneet liberaaliteologit eivät pidä Jeesusta Jumalana.
Matteus 16.16-20 ei tee Jeesuksesta Jumalaa. Rabbiinisen perimätiedon mukaan vapaustaistelija Messiaan tuli toimia ensin salassa, jotta Hän saisi rauhassa koottua joukot sotaan miehittäjiä vastaan. Mikä on tietysti luonnollista.
Bar enosh Danielin kirjassa ei ole ’Ihmisen poika’ vaan joku ’ihmisen pojan k a l t a i n e n’
’Monogenos’ ei merkitse ’ainoa’ vaan ’yksisyntyinen’,mikä saattoi viitata siihen,että Jeesus katsottiin täydelliseksi sieluksi, jonka ei enää tarvitsisi syntyä uudelleen; juutalaisuudessa uskottiin, että sielun tulee syntyä uudelleen niin monta kerta että se ’täydellistyy’. (Filon)
Kari: ”Onhan itsestään selvää, että ateistit sekä naturalismiin hirttäytyneet liberaaliteologit eivät pidä Jeesusta Jumalana.”
No mikäs ihme tuo, kun Jeesus ei näy itsekään pitäneen itseään Jumalana. ”Miksi kutsut minua (Jeesusta!) hyväksi YKSIN Jumala on hyvä….” (Jeesus)
Yki. On mielenkiintoista että ateistit surevat vilpittömästi sitä että Nikean kokous ei ottanut mukaan erilaisia 150-300- luvuilla tehtailtuja uskonnollisia romaaneja liitettäväksi Raamatuun, mutta haluasivat polttaa nykyisen (siis jo 100-luvulla yleisesti käytössä olleen) Raamatun tekstin.
Samalla logiikalla pitäisi Raamattuun liittää esim. Dan Brownin romaanit tai Nietzschen teokset.
Käsitys, että 4 evankeiumia olisivat ainoat, jotka kuvaavat nuo aikansa tapahtumat riittävän kattavasti ja oikein, on yksinkertaisesti naivi- ja mihinkään tietelliseenkään vakavan tutkimukseen perustumaton.