Olin lähdössä Medad Birungin ja Martti Tuuren kanssa Kokkolaan ja sieltä sitten Martin kanssa edelleen Ylivieskaan tapaamaan Tuomo Hirveä.
Medad oli edeltävän yön luonani ja kun hän aamulla varhain kömpi huoneestaan esille, hän sanoi nähneensä kummallista unta. Siinä oli ollut ydinohjus – ei tiennyt oliko P-Koreasta lähtöisin vai mistä – ja se lähestyi ja lähestyi ja lähestyi, mutta unesta ei selvinnyt minne sillä oli matka. Sitten hän oli herännyt.
Kysyin, että näkeekö tuollaisia useinkin. Sanoi, että ei näe. Kysyin, että olisi se pelottava uni. Sanoi, että oli.
Ei siitä sitten sen enempää. Lähdimme ajamaan Tampereelle, jossa Martti ja vaimonsa tarjosivat meille vähän muutakin herkkua kuin tilatun aamupuuron. Martti liittyi seuraamme ja nokka kohti Kokkolaa.Kaikenlaista siinä Martin kanssa juteltiin kirkosta ja uskomisista kovastikin minun nähdäkseni samanhenkisesti. Yhtäläistä skeptisismiä havaittavissa suhteessa kaikenlaisiin ihmistekoisiin uskonilmiöihin yms. Vaihdettiin englantiin silloin kun takapenkin kuorsaaminen loppui.
Jossain vaiheessa tuli puheeksi Medadin aamuinen uni. Tulin ajatelleeksi ääneen puoliksi leikilläni, että minä kyllä yleensä selitän kaikki jumalalliset unet. Olisiko tuollainen uni Jumalalta vai Al-Jazeeran uutisista, joita Medadilla on usein tapa katsoa?
Ajan kuluksi lähdin mysteeriä ääneen pohtimaan sillä oletuksella, että se olisi Jumalan antama uni. Ok. Olisiko se oikea ydinohjus, joka lähestyy Suomea? Miksi Jumala näyttäisi sellaisia unia – ajattelin ääneen. Eihän me voitaisi sille mitään. Mitäpä meitä tuollaisella pelotella. Eli Rakettimies on suljettu pois.
Oltiin menossa saarnamatkalle, joten jospa se ydinohjus oli tuhoamassa kirkon? Tämän luterilaisen kirkon, jonka saarnoihin Medadia olin valmistellut. Olin kertonut mitä ei missään nimessä saa tehdä aamujumalanpalveluksissa, ja sitten se kuitenkin teki juuri sen minkä olin kieltänyt. Mutta asiaan.
Siis ydinohjus lähestyy ja lähestyy. Puuttuu vain iso räjähdys. Poks pam vaan. Ohjus iskee. Kehittelin ajatusta, mutta ei se tuntunut oikealta. Eihän kirkko voi räjähtää hetkessä..
Vai voiko? Tuli mieleen loputtomat Blogimetsän eroakirkosta.fi-sivuston lukujen seuraamisprojektit. Näimme silloin jo vuosia sitten, miten eroluvut reagoivat kaikkiin uutisiin kirkosta, ei väliä oliko ne hyviä vai huonoja. Se oli kuin olisi seurannut pörssikursseja. Paitsi tietysti Räsänen.. Siinä oli aina massiivinen piikki. Ne olivat aikoja, jolloin Räsänen oli vielä lehdistön inhokki.
Niin.. Mitäpä jos tulossa olisi joku isompi juttu, joka laukaisisi hetkessä joukkopaon kirkosta. Sellainen ydinpommi, että mitään ei jäisi jäljelle. Suomen Kirkko räjähtäisi tuhkana tuuleen, koska siihen ei enää kuuluisi juuri kukaan.
Olisi tuollainen tilanne mahdollinen? Sitä siinä pyörittelin pidempään. Ja totesin, että kaipa se periaatteessa olisi mahdollista. Mutta että kylläpä on nyt vaikeasti selitettävä uni. Ehkä se oli peräisin Al-Jazeerasta.
Itseäni jäi hämmästyttämään oma selitykseni sikäli, että tuo tilanne – siis kirkon hajoaminen hetkessä – tuntui todella pelottavalta ja ihan hereillä selvin päin ollessa. Miksi ihmeessä? Enhän edes ole kuulunut koko kirkkoon moneen vuoteen… ja suorastaan en halunnut taloudellisesti sitä tukea. Sivumennen sanoen olen aina inhonnut ja pelännyt ydinvoimaa.
Uni unohtui..
Pysähdyimme ABC:llä. Kahvitellessa hiukan huolestuin, että Martti luulee, että minä ja Medad tapellaan, kun leikimme omia roolejamme. Tai siis minä leikin. Medad on kait aina tosissaan. Medad on karismaatikko, ja minä sitten esitin perusluterilaista pappia tai kirkkoherraa tai vastaava, joka haluaa toimittavan käsikirjan mukaan. Tästä oli tullut jo vähän tapa. Kun Medad menee saarnaamaan niin pitäähän miestä valmistaa olosuhteisiin. Oikeasti kuuntelen aika herkeämättä mitä Ugandan mies puhuu, sillä hänen sanansa ovat usein varsin yllättäviä ja painavia. Martti ikuisti hetken aika tarkasti. Tottunut kuvaamaan nopealiikkeisiä lintuja kait.
Medadilla oli hyvä vastaanotto Kokkolan ruotsinkielisessä luterilaisessa seurakunnassa, jonka tilaisuudessa kävimme nelisen vuotta sitten ensi kertaa. Pastori Jan Nygård otti meidät kovasti hymyillen vastaan ja Medadin kotiinsa yöksi. Tilaisuuteenkin näkyi tulevan väkeä paljon enemmän kuin viime kerralla.
Minä ja Martti jätettiin Medad Kokkolaan Janin hoitoon ja lähdimme ajelemaan yöksi Ylivieskaan. Tuomon luona istuttiin iltaa ja muisteltiin Blogimetsän historiaa ja kaikenlaista asiaa. Tuomo kertoi erään ystävänsä unesta, joka johti todella ilahduttavaan muutokseen asioiden tilassa. Olipa todella mukava kuulla tuosta, sillä uskoni kaikenlaiseen Jumalan puheeseen tai tilanteisiin puuttumiseen oli aika lailla nollatilassa (vaikka huvikseni sitä ydintuhoa yritinkin selittää). Nimittäin kaikki suuriuskovaisten touhut tuntuivat säännönmukaisesti päättyvän hyvin huonosti – paitsi Medadin – toistaiseksi.
Aamulla Tuomo meni valmistautumaan ”kirkolle” viulunsa kanssa, ja me liityimme Martin kanssa seuraan kellon lähestyessä kymmentä. Jumalanpalvelus oli todella kotoisa ja mukava. Tuomo soitti, ja kanttori soitti, ja helluntailainen kuoronjohtaja johti naiskuoroa, ja ilmeisesti vanha kirkkoherra saarnasi. Viimeistään kirkkokahveilla kävi ilmi, että seurakunnassa todellakin kaikki lahkot toimivat sulassa sovussa. Sitähän Tuomo on aina todistanut täälläkin.
Siinä istuessa kävi mielessä niinkin kerettiläinen ajatus, että pitäisiköhän liittyä kirkkoon uudelleen. En yhdistänyt tuota ajatusta ydinohjukseen, mutta ehkä se vaikutti taustalla.
Kirkkokahvien ja Nepal-esityksen jälkeen Tuomo vei meitä Ylivieska-kiertoajelulle. Kävimme paikallisella ”ydintuhopaikalla”.
Mutta se oli vain rakennus. Seurakunta kokoontuu edelleen. Mitäpä jos ei olisi seurakuntaakaan? Jos kirkko olisi niin kuollut, ettei olisi varaa maksaa palkkoja, eikä urkuja, eikä kappelia, eikä enää kokoonnuttaisi yhteen? Olisihan se varmaan aika pelottava skenaario ainakin noilla lakeuksilla.
Vieressä muuten kuva ylivieskalaisten rakentamasta kesäkirkosta, jonka risti on koottu palaneen kirkon jäljelle jääneistä osasista.
Illaksi ajelimme Martin kanssa sitten takaisin Kokkolaan, jossa Medad oli saarnannut sunnuntai-aamun jumalanpalveluksessa, ilmeisesti jotain ”haastavaa”..
Illalla oli Kansanlähetyksen ilta, johon sitten mekin menimme. Medad puhui anteeksiantamuksesta. Siellä puhui myös jokseenkin haastavaa asiaa – ainakin sisarestaan, joka on vihitty pappi ja johtaa isoa seurakuntaa. Jostain syystä tulkki jätti tuon kääntämättä. Käänsi tilalle jotain ihan muuta. Minun piti korjata…. Paljon sielläkin oli väkeä, jotka vilkuttivat Ugandaan.
Illalla sitten lähdimme harhailemaan lumisateessa kotia kohden. Sitä ennen olin kuitenkin jättänyt Medadille virallisen hakemuksen siitä, että minusta tulisi hänen virallinen tulkkinsa. En ole neljään vuoteen häntä tulkannutkaan, kun olen mielelläni antanut nämä ”varasaarnaajan tehtävät” muille vapaaehtoisille. Hakemukseni otettiin mieluusti vastaan toteamuksella, että jatkossa hän ilmoittaa, että hänellä on oma tulkki. Mitä mä tein?
Pian alkoi taas kuorsaaminen kuulua. Martti yritti mun kanssa lauleskella virsiä ajan kuluksi. Eihän ne värssyt olleet mielessä. Laulettiin sitten aluksi jouluvirsiä, kun niiden sanat oli tutumpia. Aika paljon siinä laulettiin lopulta.
Seuraavana päivänä sitten heitin Medadin Ugandan koneeseen… ja palasin arkeen.… unohtaen ydintuhon
…kunnes joku oli linkannut FB-sivulleen Suomenmaan jutun 1.4. (ei varmaankaan aprillipila), jonka otsikko kuului seuraavasti:
Kirkon jäsenmäärälle on olemassa kipuraja, jonka alittaminen johtaa syöksykierteeseen – ja se on joka päivä entistä lähempänä.
Siinä haastatellaan muuten myös Ylivieskan kirkkoherraa, joka ei kannattanut naispappeutta. Kuinkahan kiva Ylivieskassa kuitenkaan olisi olla pappi naisena. Vaan mitäpä tuosta. Se on varmaankin niiden ongelma. Tai no ei. Järjestetäänhän me konferenssikin ihan tästä teemasta.
Mutta siis liittyäkö kirkkoon, ihan vaan puolustaakseen kristinuskoa Suomen maassa, ettei tulisi ydintuhoa? Nimittäin jos yhden yön yli kirkon jäsenmäärä Suomessa laskee skotlantilaiselle tasolle, eli n. 25 prosenttiin, niin silloin kyllä taitaa kaikki kristillinen perinne ja ihan perusjuttujenkin välittyminen tuleville sukupolville hävitä. Ei jää mitään, ja tilalle tulee sitten niitä muita vaihtoehtoja, koska ihminen…
by 
Minusta otsikon olisi voinut laittaa vähemmän raflaavaksi, esimerkiksi: Medadin uni ”Ydinohjus lähestyy” – ja Ylivieskan matkaraportti, jotta herkimmät lukijat – joita heitäkin blogimetsässä ehkä on – eivät suotta säikähtäisi. Mutta blogihan on Annen. Itse en osallistunut Annen Medadin unen johdosta käymään yksinpuheluun eikä tainnut Medadkaan osallistua. Myöhemmin olen Annen kanssa tällaisista unista ja profetioista keskustellut. Oman matkaraporttini ”Menkää kaikkeen maailmaan” kirjoitin blogimetsään 30.3.2018.
Huomasin tämän oman asiani kerrottuani, että oli hetki jolloin kertomukseni herätti hämmennystä mutta kun tosi on niin en minä muuta voinut kertoa. Kyse on minulle itselle tapahtuneesta todisteellisesta ”ihmeestä” viime vuoden lopulla. Olisin toki selvinnyt ilman ”ihmettäkin” mutta näin oli paljon parempi.
Senkin huomasin kuinka väärä kuva ”etelässä” on näiden herätysliikkeiden yhteiselosta. Kyllä me keskenämme touhuamme yli aitojen ja etenkin minä olen siinä suhteessa lähes sokea ja osittain jopa tyhmä. Tapanani on kysyä, jos vähänkin epäilen, että uskommeko me samaan Jumalaan vaikka uskommekin kukin omilla tavoillamme. Minulle riittää se. Olen myös evankeelinen sekä elyläinen että sleyläinen. En ole koskaan löytänyt perusteita Raamatusta pappeuden taikka evankeliumin julistamisen esteeksi sukupuolesta. Sellaista Raamatussa ei ole kuin väritetyin lasien läpi sitä lukien. Toki jos sillä uskolla autuaaksi tulee niin ei kun viisastelemaan ja tappelemaan Jumalan kutsua vastaan. Hän ne tehtävät valtakunnassaan asettaa, ei ihminen.
Lähes kaikki herätys ja myös kirkollisessa kristillisyydessä on ihmisviisautta jota jotkut väittävät Pyhän Hengen aikaansaannoksiksi. Voihan se niinkin olla jos oikein siihen hommaan uskoo mutta väitän enemmän kuitenkin ihan ihmisten vallanhalun ja -himon seurausten vaikuttavan taustalla kuin minkään suuremman voiman. Meillä pitää vain olla vapaus uskoa kunkin tavallamme.
Kertomus oli muutoin hyvinkin todenperäinen. Ydinpommia en ole nähnyt vielä ainakaan näillä nurkilla lentelevän.
Jatkan vielä hieman ensimmäistä kommenttiani: Jumala puhuu tavalla ja toisella, myös unien kautta kuten Jobin kirjassa sanotaan. Mutta onko jollakin unella yleisempää kuin vain henkilökohtaista merkitystä on toinen asia. Eli ainakin seurakunnassa kaikki yleiseen jakoon tuodut unet, näyt ja profetiat on hyvä arvostella, kuka siihen sitten kykenee.
Matkalla – joka oli mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä – sanoin, että kaikenlaisten unien, näkyjen ja ilmestysten eikä välttämättä edes yksittäisten raamatunjakeiden mukaan kannata lähteä suunnistamaan. Tällaisesta ”sokeasta” ”raamatunjae” seuraamisesta itselläni on myös negatiivista kokemusta 1980-luvun alusta. Järkeä ja harkintaa on lupa käyttää.
Luin Suomenmaan kirjoituksen (1.4.), johon Anne viittasi. Itse en osaa tuosta kirkon jäsenkadosta olla huolissani. Kaikki ei tässäkään asiassa kuitenkaan ole pelkästään meidän ihmisten varassa. Kirkko ei ole myöskään tarkoitettu pysymään ikuisesti. Se (maailmanlaaja kirkko, ekklesia) pysyy ja säilyy niin kauan kuin se on ajallisen tehtävänsä suorittanut. Ilmestyskirjassa todetaan, että taivaassa kirkkoa (temppeliä) ei enää ole.
Tarkoittaako Martti – noin niin kuin pastorin roolista – todellakin varoittaa minua, että unen herättämien tuntemusten, mielikuvituksellisen ajatusleikin ja prosessien seurauksena ei kannata kuitenkaan sentään kirkkoon liittyä, eli lähteä suuntaamaan elämää?
En tarkoita, puhuin asiasta melko yleisellä tasolla. Itselläni tie aukesi aikoinaan yhden raamatunkohdan perusteella.
Mielenkiintoista tämä keskustelu, jossa muuten sivumennen kukaan ei ole ”arvioinut” itse tätä unitulkintani sisältöä. Sitähän voi arvioida ihan riippumatta siitä, mistä lähteestä tuo alkuperäinen uni oli. Minun selitys oli minun näkökulmasta ainakin ihan omasta päästä.
Hyvä tuo Martin huomio, että kehittelin tuota tarinaani ihan yksin. Medad vain kertoi unen aamulla, ja kysyessäni siihen liittyneen tunnetilan. Sitä paitsi en muista, että Medadin kanssa olisi koskaan ollut puhetta ydinvoimasta tai -aseista. Ei varmaankaan tiennyt, miten Tsernobyl aikoinaan pelästytti minua, ja miten olen inhonnut ydinvoimaa. Piti oikein vartavasten käydä Olkiluodon voimaloilla pelkoa torjumassa. Siitä kirjoitin bloginkin muuten.
https://www.blogimetsa.fi/hyvan-vai-pahan-alkulahteilla/
Unet voi olla ”tarkoitettu” ihan henkilökohtaisiksi, että niihin ei toisilla ole mitään sen kummempaa sanomista. Psykologeilla ja psykiatreilla (esim. Freud) on sitten omanlaisiaan selityksiä. Raamatussakin kerrotaan unista ja myös niiden selityksistä. Esim. Joosef, jota veljet kutsuivat unennäkijäksi selitti vankityrmässä faaraon unia. Uuden testamentin puolella enkeli ilmestyy unessa esim. Marialle ja Joosefille ja ilmoittaa heille jonkin konkreettisen asian. Myös pääsiäisajan tapahtumiin liittyy uni. Pilatuksen vaimo – jonka perimätieto nimeää Claudia Proculaksi – pyytää miestään säästämään Jeesuksen hengen, sillä hän oli nähnyt varoittavan enneunen. (Matt. 27:11-26).
Joo toki Martti. Tämä kertomus – ei niinkään uni itsessään – on nyt sellainen juttu, että siihen on minun itseni reagoitava jotenkin tai oltava reagoimatta. En ole päätynyt mihinkään oikein. Tottakai tämä on pelkästään minun prosessia. Olen kaikkien yhteisten vaiheidemme läpi jo K24:ltä alkaen tätä ”kirkkokriisiäni” prosessoinut blogeina, tämä on vain yksi vaihe siinä.
Kuitenkin tämä pohdintani kirkon hajoamisprosesseista on ihan omaa järkeilyäni, vaikka uni siihen työskentelyyn antoi potkun. Siitä pitäisi järkevien ihmisten kyetä keskustelemaan halutessaan, koska asia on sen luontoinen. ’Tätä voi arvioida. Ja jos haluat tähän sotkea ”profetointi”-terminologiaa (sen on ihan sinun ajatus), niin silloin minusta juuri tätä pitäisi arvioida. Sehän tässä on minulle se villakoira. Mikä kirkko oikeasti on Suomessa. Onko sillä lopulta virkaa? Jos se tuhoutuisi yön yli, haittaisko? Onko pelkoni turha, ja se pitää vain käsitellä järjellä ja todeta, että maailma on parempi paikka ilman kirkkoa, ja/tai kristinuskoa. Voiko näitä erottaa, siinä on se iso kysymys siis myös. Onko Suomen kristillinen tulevaisuus kiinni missä määrin ev.lut. kirkosta. Aika jännä, että huomio kiinnittyy ihan muuhun. Eli siihen tapaan, jolla asia minulle konkretisoituu tai tuli uudelleen tietoisuuteen.
Minusta näin Jumala toimii, jos on toimiakseen. Sanoo vain tuolla lailla ”lempeästi”, että mieti nyt ihan itse. Tai ehkä se uni tarkottikin Putinia joka aikoo räjäyttää Suomen.. heh. Tai sitten se tarkotti noita lahoja koivuja, joita Hämeenlinnan kaupunki ei suostu kaatamaan, ja pelkään, että ne tappaa mut kerralla. Eli jos musta ei kuulu… Elämän kuolevaisuus on läsnä joka päivä kun kotoa lähtee. Realiteetti sekin.
Palaan vielä 5.4. kirjoittamaasi kommenttiin: ”Tarkoittaako Martti — ” Tottakai, jos minulta kysytään, kirkkoon kannattaa liittyä. Mutta ymmärrän, että nämä ovat myös henkilökohtaisia asioita. En tiedä, sopiiko tähän apostoli Paavalin ohje: ”Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää.” (1. Tess. 5: 21)
Sopiihan se. Vielä en ole saavuttanut sitä pistettä, että voisin olla ”iloinen antaja”. Tarvittaisiin vielä yksi lisätunne.. Olen siis niin raamatullinen että raamatullisemmaksi ei pääse pyrkimälläkään.
Kiitos Annelle mielenkiintoisesta artikkelista!
Kun Anne pohtii kirkkoon liittymistä, minä pohdin lähtemistä.
Jostain syystä koko ajan tulee eteen materiaalia, joka todistaa, miten kirkot Amerikkaa myöten istuutuivat natsien kelkkaan. Hitler nähtiin nimen omaan hengellisenä johtajana ja uudistajana. Pohdin, että jos uusi hengellinen johtaja ja uudistaja pomppaa jälleen kerran esiin, ehkä sama toistuu. Kirkko ei ole uudistanut oppiaan siten, että se pystyisi näkemään paremmin tulevaisuuteen kuin -30 luvulla.
Toisaalta, on kirkossa ollut näkijöitä vaikeinakin aikoina, mutta aika marginaalissa he ovat joutuneet toimimaan.
Niin, mitä ydinohjus mahtaisi tarkoittaa?
.
Olenkin jo pitkään ihmetellyt tuota kirkkoon kuulumistasi :). Mitenkäs se vakaumus nyt niin horjuvaa.. Montako kertaa olet muuten eronnut ja liittynyt kirkkoon?
Mun ekonomistitutut erosivat kirkosta silloin kun minä siitä innostuin ja sitten kun minä erosin, niin ne liittyi takaisin. Tarttee varmaan kysyä, joko ovat eroamassa, niin mä voisin sitten vastavuoroisesti liittyä, että maailmaa jatkaa radallaan.
Kerran olen eronnut. En liittynyt kirkkoon takaisin vakaumuksesta, vaan kannattaakseni hyvänä pitämiäni asioita, kuten diakoniaa. Kirkon hyvän puolustaminen on uskottavampaa luterilaisena.
Pidän kirkon teologiaa ongelmallisena eikä se osoita halua muutokseen, vaikka ongelmat vääntää rautalangasta. Työnnetään pää pensaaseen, koko populaatio.
Anne: ”Tarttee varmaan kysyä, joko ovat eroamassa, niin mä voisin sitten vastavuoroisesti liittyä, että maailmaa jatkaa radallaan.”
Sitä just meinasin, että jos minä lähden, niin Anne tulee takaisin. Näin pysyy tasapaino.
Kirkko on palaamassa menneisyyteen ja kun en pidä sitä hyvänä asiana, en halua olla paluuta menneisyyteen tukemassa. Mutta ei ennen vuoden vaihdetta kannata erota, koska maksatus katkeaa vasta silloin. Jospa kirkko tekee positiivisen yllätyksen ennen sitä 🙂
Hassua on, että se, mikä olisi minulle positiivista, olisi monelle negatiivista. Ovi ulos käy, tekee kirkko niin tai näin. Kieltämättä kirkon tilanne on haastava.
Joo. Minulle konservatiivinen kirkko alkaa vähitellen näyttäytyä todellakin positiivisena asiana – kun suhteuttaa ”äärisuvaitsevaisten” täydelliseen suvaitsemattomaan totalitarismiin ja oikeassa oloon, jotten sanoisi omavanhurskauteen, semmoinen änkyröinkin kirkko alkaa loistaa kirkkaasti pimeydessä 🙂
Erokirkosta.fi-sivuston pitäisi tehdä – jos olisivat avoimuuden asialla – myös tilasto siitä, miten monta kertaa samat ihmiset ovat eronneet.
Ajattelinkin, että Annella alkaa olla positiivisia fiiliksiä kirkosta. Se on hyvä, sillä kirkkolla on paikka suomalaisen identiteetin ylläpitämisessä. Anna siis palaa täysillä.
Omavanhurskaus on taasen sitä kirkon sanoitusta, jota kukaan ei pysty ymmärtämään. Jos pysytään apostolien opissa, niin pitäisi puhua omaoikeudenmukaisuudesta. Siinä asiassa jokainen on mestari, niin uskova kuin ateisti. No, se on jotain kaikkia ihmisiä yhdistävää.
.
Joo. Kiitos Tapio. Kyllä tässä nyt on aika meno ja meininki päällä – vähän yötä päivää. Tässä viime viikonlopun tuotoksia. Aikamoisen puhujalistan saimme sitten lopulta kokoon. Kuvaukset löytyvät linkkien takaa kuvien kera. Tervetuleman kaikki.
https://kumppaneiksiluodut.wordpress.com/
Vau, tuo on kova juttu. Olet hyvässä seurassa ja eduksesi. Hyvä mieli tästä 🙂
Kiitos Tapio. Sinun hyvästä mielestä tulee minullekin hyvä mieli.
Oikeasti on tämä aika hurja juttu. CBE/Mimi Haddad puhui jo monen monta vuotta sitten, että kokivat kutsukseen tulla Suomeen. Me/minä emme uskoneet, että on järkeä tulla, kun ei ole kuulijoita, eikä varsinkaan puhujia Suomesta. Ja se sitten aina viivästyi ja tuntui ettei siitä tule mitään – meidän tähden. Hehän ovat näitä konferensseja järjestäneet yhdessä kenialaisten, intialaisten, e-amerikkalaisten yms. kanssa, mutta Eurooppa on ollut vallan kuollutta maaperää. Suomi on ensimmäinen konferenssikohde Euroopassa Englannin lisäksi, sikäli kun olen tietoinen. Itse kävin joskus aikoinaan Durhamissa CBE:n konferenssissa. Se oli kyllä melkoista lepoa sielulle – olla ympäristössä, jossa oltiin yhteisellä asialla, eikä sukupuolen takia oltu ketään laittamassa johonkin laatikkoon.
Mutta niin se vain sitten lähtee pyörimään kun lähtee. Yhtäkkiä ihmiset uskaltautuvatkin ”leimautua”. Se on varmaan joku ryhmäjuttu. Jotain on ehkä tässä maassa tapahtunut. Ja Saara Ruokonen on osannut hoitaa tätä hommaa alkuun viisaasti – varmaan vuoden eläkepäiviä viettänyt tämän kanssa aikalailla täysaikaisesti. Minä olisin jo monta kertaa luovuttanut, mutta Saara ei, eikä Merikään. Minä olen ollut vallan hidas. Niin monta kertaa päätäni muinoin seinään paukutin, että en jaksanut uskoa oikein tähänkään ennen kuin nyt kun ohjelman viimeiset palaset järjestykseen laitoin ja sitä siinä samalla sitten mietiskelin.
CBE haluaa näillä konferensseillaan tukea juuri paikallisia, ja paikallisten tehtäväksi jää miettiä, ketä haluavat puhujiksi, millä teemalla ja kuinka. Saa nähdä miten tässä sitten lopulta käy.
Kun tuolla virtuaalimaailman merillä seilaat, niin laitahan linkkiä jakoon! Yksi osa on heikoilla ja sen myötä kaikki – eli luterilaiset herätysliikkeet tai teologit. Anglikaaneja on Ugandasta, UK:sta ja Australiasta, eli tavallaan yhteys luterilaisuuteen on sitä kautta, mutta Suomessa…….. piispat sanoo, että naispapit pitää hyväksyä. Piste. Ja kuitenkaan kirkko ei ole koskaan sitä dogmiaan uskottavasti Raamatun pohjalta perustellut. On vaan niitä jotain kryptisiä rakkauden koreja. Niillä ei pitkälle pötkitä.