”Sun henkesi sateen alle mun sieluni uupunut vie. Oi kirkasta huokaavalle, Ristin siunattu kaita tie.”
Tämä Hannu Ilmolahden laulama on soinut ”korvamatona” useamman viikon.
Ollaan menossa kohden hengellisten herätysliikekesäjuhlien viikonloppuja. Minä kyllä olen viime aikoina tullut entistäkin vakuuttuneemmaksi, että näillä yhdistyksillä on sääntöineen ja ”oppeineen” tarkoitus käyttää valtaa yksityisen ihmisen elämässä ja uskossa. Samalla tullaan rakentaneeksi evl-kirkon hajaannusta, omia seurakuntia ja kirkkoja.
On ”ainoita oikeita uskovia” ja ”naispappeus uskovia”, joille ei Jumalan kutsu ole korkeassa kurssissa. Sitten on niitä, joille kaikki kelpaa. Mitään oikeasti raamatullista näihin oppeihin ei sisälly vaan ainoastaan väitettyä ”Pyhässä Hengessä” tuotettua valtaa pönkittävää tulkintaa.
Olen enemmän kuin huolissani siitä ahdistuksesta ja pelosta, joita näissä yhdistyksissä luodaan.
Ihmisen, minun ei tarvitse muuta kuin uskoa todeksi evankeliumi, luottaa Jeesukseen ja hypätä Isän syliin. Elää ihmisiksi toinen toistamme kunnioittaen ja toisistamme huolehtien, emme saa olla pahalle ja kenenkään mitätöimiselle välinpitämättömiä. Pahaa pitää pyytää anteeksi ja antaa anteeksi, pyrkiä hyvään ja huolehtia keikkein heikoimmista.
Rakastaa Jumalaa yli kaiken niin samalla olemme toinen toisillemmekin rakkaita. ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään joka Häneen uskoo hukkuisi, vaan saisi iänkaikkisen elämän.”
Kristuksen seurakunnassa kaikki ovat yhtä.
Toivonpa todella kaikille Armon avautuvan avarana.
Se ei sulje vaan vapauttaa elämään.
tuomo
by 
Tässäpä yksi tarina tähän aiheeseen liittyen. Liian tuttu ja tavallinen hengellisestä väkivallasta ja evankeliumin vääristymisestä vallan välineeksi. Uskon väkivalta on henkistä ja fyysistä mutta siihen kykenee jokainen ilman uskoakin. Siinä se ongelma. Uskolla vahvistettuna se tekee siitä pelottavan ja ahdistavan eli tuomitsee yli ajan. Se on pahinta.
https://www.satakunnankansa.fi/kotimaa/vakivallan-ja-tabujen-uuvuttama-marjo-29-jatti-vanhoillislestadiolaisuuden-nyt-on-minun-vuoroni-200240892
Liikuttava tarina kovia kokeneesta nuoresta. Onneksi sillä on onnellinen loppu.
Juttu on taitavasti sijoitettu juuri lehden levikkialueella pidettyjen suviseurojen ja Pride-luperkalian lomaan.
Olikohan se Huovinen, joka sanoi, että jokaisella ajalla on ryömäläisensä. Lestadiolaiset ovat yksi niistä tämän päivän ryömälaisistä, joita media nostaa esille eikä löydä mitään positiivista. Alistavia ja väkivaltaisia vanhempia (ja lapsiakin) löytyy jokaisesta ryhmästä. Monesti mukana on alkoholi tai mielenterveysongelmat.
Olen samaa mieltä siitä, että niin maalliset kuin uskonnollisetkin liikkeet pahimmillan orjuuttavat ihmisiä. Minä en usko täydelliseen henkiseen vapauteen, jollei nyt sitten halua vetäytyä jonnekin Meru-vuorelle meditoimaan – ja tuskin sielläkään. Ihminen haluaa kuulua johonkin ja se jo sinänsä sitoo. Paras mihin me pystymme on luultavasti oppia tiedostamaan ne ismit asiat, jotka sitovat meitä. – Ja siinä taitaa olla elinikäinen urakka.
”Eräänä päivänä Marjo on valmis päästämään irti syyllisyydestä. Hän päättää: Paskat mitään helvettiä ole.”
Ja jos onkin, niin se on juuri noissa lahkolaispiireissä!
Juu. Ja Markku Koivistokin näkyy vihdoin löytäneen armon – viereisen seurakuntalainen.fi – uutisen mukaan. Jokohan kohta on perustamassa taas jotain uuden armon seurakuntaa.
Minäkin huomasin tuon sukulaismies Markku Koiviston löytäneen Armon. On joutunut taapertamaan pitemmän kaavan mukaan mutkan kautta Lontoosta.
Ja kyllä se niin on, että lestadiolaisuudessa on erinomaisen paljon hyvää mutta paljon kaikissa ”yhdenasian ympärille” rakentuneissa herätysliikkeissä on ”piiri pieni pyörii” meininkiä. Silti ovat erinomainen hengellinen koti tuhansille ihmisille. Minullekin tuo evankeelisuus vaikka en lainkaan pidä tuosta naispappeustulkinnan tekeleestä, joka jakoi porukan ja aiheutti paljon särkyneitä ihmisiä liikkeeseen. Haavoja paikkaillaan vieläkin ja lujaa. Tuntuu, että Armoa ei riitä kuin omille ajatuksille joskus kun oikein tulisieluista puhujaa kuuntelee.
Se minua kaikkein eniten herätyskristillisyydessä nyppii kun se ei rakenna seurakuntia kaikkien käydä, olla ja tulla Ristin juurelle. Niillä on tapana rakentaa oma ristinsä omin höystein ja se ei ole minun Raamattu käsitykseni mukaista. ”On riemu kun saan tulla sun Herra temppeliis”. https://youtu.be/zgkxUx6FkP4