Häpeä, tikanpoika

v

Kun annat vanhan äitisi tehdä sinulle jo ymmärtääkseni kuuluvan työn.

Olimme syömässä, kuten jokapäiväiseen rytmiimme kuulu tuossa keittiö pöydän ääressä. Kolmisen metrin päässä ikkunasta on omenapuu tai se, mitä siitä enää on jäljellä. Omenia siitä ei enää saa, mutta sen oksilla  riippuu lintujen syöttöastia, jossa nyt oli pieniä maapähkinöitä tai ainakin jotain linturuokaa kuitenkin.

Siihen tuli kaksi tikkaa, samaa lajia ja myös tikkaperhettä. Molemmat olivat samankokoisia, toisella musta ja toisella punainen ”lakki”.

Punalakkinen oli vajaan parin metrin korkeudella puun oksalla ja mustalakkinen, minun ymmärtääkseni äiti, kävi hakemassa pähkinän ja menin rungon alaosaan, jossa oli pieni halkeama.

Se laittoi makupalan, se se kai heidän mielestään oli, laittoi sen oksanhankaan ja hakkasi sen pieniksi, otti suuhunsa ja kiipesi vajaan metrin ylemmäs ja antoi sen suusta-suuhun menetelmällä punalakkiselle, minun ymmärtääkseni pojalleen.

Jotain rotia sentään laiskuudenkin suhteen pitäisi olla.

ELI OSOITUS JUMALAN HUOLENPIDOSTA LUOTUJAAN KOHTAAN!

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

Yksi kommentti artikkeliin ”Häpeä, tikanpoika

  1. No tänään siinä oli jo kaksi punalakkista tikanpoikaa äidin ruokittavana. Metodi oli sama, eli pienennetty pähkinä ensin toiselle ja sitten toiselle pojalle, jotka kumpikin äidin kokosia!

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.