Vihollisen ympäröimänä osa 57

57. Vastuu?

Asia, mikä liittyy läheisesti vapauteen, on vastuu. Ilman (edes jonkinlaista) vapautta ei voida vaatia vastuuta. Tuomioistuimet ottavat tämän huomioon harkitessaan rikoksentekijän vastuuta eli syyntakeettomuutta tai teon tahallisuutta. Monet tekijät voivat rajoittaa ihmisen vapaata toimintaa, jolloin vastuu muodostuu usein monimutkaiseksi ongelmaksi.

Lähtökohtaisesti useimmat ihmiset tunnustavat, että ihminen on periaatteessa vapaa toimimaan tahtonsa mukaan. Rajoitukset tähän vapauteen ovat itsestään selviä: synnynnäiset vammat, lapsuuden traumat ym., vanhempien ym. asettamat pakot, erilaiset yhteiskunnan lait ja normit jne. Kuitenkin voidaan ehkä hyväksyä se, että ainakin ajattelun (siis hengen) vapaus on olemassa, vaikka erilainen propaganda ja indoktrinaatio aiheuttavatkin tähän painetta.

Tokihan evolutionistit sanovat, että koska kaikki on syntynyt tyhjästä, niin ihminen on vain säälimättömän evoluution sattumanvarainen tuote, jolla ei ole mitään merkitystä maailmankaikkeudessa. Samalla kaikki on ennaltamäärätty (predestinoitu) olemaan vain sattumanvaraista molekyylien liikettä kaikessa materiassa, myös ihmisen aivoissa. Näin ollen mikään mitä ihminen tekee, ei ole oiketa vapautta, eikä loogisesti tietenkään hänellä ole myöskään vastuuta.

Tällainen ajattelu on tyypillistä nykyiselle ateismin läpitunkemalle läntiselle kulttuurille. Jokainen vain toteuttaa itseään, koska ei saa olla mitään vastuuta kenellekään (enintään itselle). Tietysti, harmi kyllä, yhteiskunnan lait ovat vielä (jollakin tavoin) voimassa, jolloin tälle vastuuttomuudelle löytyy vielä joskus raja. Mutta ei hätää, lainsäädäntöä pitää koko ajan muuttaa siihen suuntaan, että vastuu siirretään pois tekijältä ja se siirretään uhrille. Jokainenhan toimii vain sillä tavalla miten evoluutio on hänelle määrännyt.

Toisenlainen käsitys vastuusta löytyy Raamatusta. Siellä Jumala loi ihmisen kuvakseen. Tähän kuvaan kuuluu yhtenä osana vapaus. Kertomus erään puun juurelta osoittaa vapauden ja vastuun kiinteän yhteenliittymisen. Teolla on seurauksensa. Tässä ei ole mitään ennaltamääräämistä, ja surullista kyllä, teon tekijä heti siirsi vastuun pois itseltään toisen niskaan (ja ateistit Jumalalle). Tämän jälkeen kaikki ihmiset, jotka ovat vapaita toimimaan (siis oikeustoimikelpoisia) ovat myös vastuullisia teoistaan ja sanoistaan (ja myös ajatuksistaan Jumalalle). Tästä pois kiemurteleminen on ihmisten rakkaimpia harrastuksia.

Mielestäni edellinen (ateistinen) kertomus alentaa ihmisen arvon, kun taas jälkimmäinen korottaa ihmisen arvon ja tekee hänet vastuulliseksi olennoksi. Jos ihminen tunnustaa vastuunsa sekä ihmisille (ja luonnolle) sekä Jumalalle, Jumala antaa hänelle mahdollisuuden yhteyteen, ensinnä itsensä kanssa, ja sillä perusteella ihmisten ja luonnon kanssa, niin kuin oli alkuperäinen tarkoitus paratiisissa.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
39 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Tauno J. Jokinen

Jaa miten lienee, ….

Omilla teoillaan ei kristitty saa taivaspaikkaa, joten loppujen lopuksi Jumalan edessä kristitty on vastuussa vain kasteesta ja uskosta. Luterilainen, joka tekee pahaa, pääsee isoimmastakin pahasta käymällä ehtoollisella.

Aika ikävä esimerkki tästä kristillisestä vastuusta on täällä meilläpäin tämä yhdistysväki, joka pui anteeksiannon jopa lasten raiskauksiin aivan omassa porukassaan, koska Raamatussa niin sanotaan.

Sama meno tuntuu olevan sekä katolisilla papeilla että luterilaisilla puhujamiehillä – ”kaikki synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja sovintoveressä”, eikä ”armonmeressä ongita”.

Järkyttävimmässä päässä kristillistä vastuuta on tapaus Suomen Lähetysseuran Taiwanin oppilakoti, jossa viisivuotiaita kuljetettiin auton takakontissa sotilaiden joukkoraiskattavaksi. Raiskaukset videoitiin. Tämäkin tapaus huuhdottiin lopulta armonmereen ja Lähetyseura saa edelleen kirkolta rahoitusta lähetysyöhön Aasiassa.

Toisaalta tunne paljonkin ateisteja ja muita ei-kristittyjä, joidan moraalinen perusta on vahva kuin kallio. Kenenkään ei tulisi itseään ylentää, koska itsensä ylentämisessä on mukana lankeemuksen siemen kylvettynä ja kasteltuna.

Tauno J. Jokinen

Juuri tätä vapauden ja vastuun kristillistä perustaa koetan valottaa. Jos kristillisyyden hedelmä on huonoa, on perustakin kehno. Hiekalle rakennettu usko pysyy pystyssä vain valheiden varassa.

Seppo Heinola

Kari: ”Tässä kirjoituksessani kyseessä ei ollut ateistien kiltteys eikä kristittyjen julmuus, vaan se perusta jolle vastuu/vapaus rakennetaan.”

Sanoi Pispalan palopäällikö kun jumalaton oli ollut ihan väärin kiltti ja uskova ihan oikein julma….

Kalevi Kauppinen

”Järkyttävimmässä päässä kristillistä vastuuta on tapaus Suomen Lähetysseuran Taiwanin oppilakoti, jossa viisivuotiaita kuljetettiin auton takakontissa sotilaiden joukkoraiskattavaksi. Raiskaukset videoitiin. Tämäkin tapaus huuhdottiin lopulta armonmereen ja Lähetyseura saa edelleen kirkolta rahoitusta lähetysyöhön Aasiassa.”

Tässä arvostelu kohdistuu ihmisten tekoihin, ei Jeesuksen oppiin, jota kristillisyys on. Pahan tekeminen on väärin, oli kysymyksessä kristitty tai ateisti.
Miksi aina verrataan Jeesuksen oppia ihmisten tekoihin, niin kuin Jeesus olisi syyllinen näihin kauheuksiin. Ei tunnusteta sitä, ettei opettaja ole syyllinen oppilaidensa tekoihin.

Kristityt ovat syyllistyneet paljonkin pahantekoon, mutta pakanauskonnoissa syyllistytään vielä enemmän kauheuksiin. Esimerkiksi lapsen uhraaminen epäjumalille sen takia, että uhrilla lepytetään jumalia, ei sekään hyvältä kuulosta.

Näistä asioista kun puhutaan, niin olisi hyvä puhua myös siitä, mihin epäjumalan palvelus voi johtaa.

Seppo Heinola

Kalevi, ei se ihme ole jos juoppo juo, se on ihme jos raitis ryyppää…mitä lisäarvoa kristinusko on tuonut/tuo jos kristityt ovat yhtä kaameita kuin jumalattomat? Taitaa suurin lisäarvo olla ollut paimenien lompsaan siirtynyt raha.

Kalevi Kauppinen

Seppo, mitä pahaa se Jumalaan uskominen tuo, kerro meille, jotka emme sitä tiedä. Vastauksena ei riitä se, että Jumalaan uskovat tekevät pahaa, koska kaikki tekevät pahaa, myös täällä olijat, toiset enemmän ja toiset vähemmän.

Seppo Heinola

Ei Kalevi Jumalaan uskomisessa mitään pahaa olekaan, en minäkään ole ateisti. Ko.
uskonnon markkinoinnissa ja muihin ihmisiin kohdistuvissa yläviistoisissa väittämissä ja erilaisissa erittäin epäjohdonmukaisissa dogmeissa voi ajatteleva ihminen nähdä paljonkin ihmeteltävää ja kritisoitavaa.

Tauno J. Jokinen

”Toisaalta evolutionisti/ateistien perusta on sattuma, jolle on vaikea perustaa mitään varmaa.”

Jaa, …

Ihmisen osa on elää epätietoisuudessa. Ilmeisesti se hyvän ja pahantiedon puun hedelmä ei aivan kaikkia salaisuuksiaan paljastanut yhdellä puraisulla.

Ei silti ole kyse mistään lillukanvarsista, kun tuodaan esille, ettei kristittyjen uskon perusta ole yhtään hyllyvää suota vakaampi. Jos usko olisi rakennettu aidon kallion varaan, talo pysyisi tanakasti kuosissaan.

Se, että talo vajoaa, kertoo kelvottomasta perustuksesta.

Tauno J. Jokinen

Pyhän Hengen lisäosa on asennettu ihmiseen väärin, jos ihminen hyppää omasta vapaasta tahdostaan kalliolta suolle.

Kalevi Kauppinen

Ei Pyhää henkeä kaikilla ole, se on vain niillä joille se annettu.

Tauno J. Jokinen

”Ei Pyhää henkeä kaikilla ole, se on vain niillä joille se annettu.”

Eikö se sitten pidäkään paikkaansa, että Pyhä Henki saadaan kasteessa?

Seppo Heinola

KAri: ”Ai niin, unohdin. eihän evolutionistilla ole vapaata tahtoa, eikä siis vastuuta.”

Kukkanen kopsuttaa tuolla provosoivalla -evoluutio-trollaus-aasillaan joka keskusteluun. Ei ansaitsisi kommentointia mutta yritän muita lukijoitakin ajatellen vielä kerran. Eli koeta nyt Kukkanen käsittää, että jos kaikki on derminoitua niin myös vastuun syntyminen voi olla determinoitua. Alkusyy tietynlaiseen asennoitumiseen ja käyttäytymiseen kun voi tuottaa syy-yhteyksiä sekä hyvään että pahaan, esim. vastuuttomuuteen tai vastuullisuuteen.
Jokainen käsittää, että esim. 1 vuotiaalla lapsella ei voi olla vielä aitoa vastuuntuntoa, mutta yksivuotias lapsi voi saada kokemuksen joka determinoi hänet loppuiäkseen tietyntyyppisen tietoisen tai alitajuiseen käyttäytymiseen. Tämän ei pitäisi olla vaikeaa tajuta.

Tauno J. Jokinen

Miten tämä evolutionistin vapaa tahto asiaan liittyy?

Tämä Pyhä Henki on kristittyjen mukaan ihan täysi Jumala. Kun pappi on kasteessa asentanut Pyhän Hengen lisäosan paikalleen, eikö ihminen ole silloin täydessä Jumalan huomassa. Vai murehduttaako Jumala itseään aivan itse?

Kalevi Kauppinen

”Eikö se sitten pidäkään paikkaansa, että Pyhä Henki saadaan kasteessa?”

Ei Raamatussa löydy, että lapsikasteessa saadaan pyhä henki, vaan esimerkiksi helluntaina vuodatettiin pyhä henki monien päälle, ja he alkoivat puhua kielillä. Myös apostoleille annettiin pyhä henki, joka mahdollisti Raamatun kirjoitukset. Ennustukset ovat myös tulleet pyhän hengen kautta, ei ihminen voi omilla kyvyllään mitään ennustaa, jotka sitten täyttyvät

Pyhän hengen kautta on yhteys Jumalaan, jos kieltää Jumalan, niin kuinka hän voi lähettää hengen, koska ei se tule jos sitä ei halua.

Tauno J. Jokinen

Tuo Kukkasen Pyhä Henki on vähän niinkuin koirankouluttaja Spede Pasasen sketsissä -”Istu tai Seiso” – kaikki käy – eikö olekin mahtava koirankouluttaja. Kaikkivaltias Jumala katselee vierestä, kun ihmistaimi kompastelee pitkin elämäänsä ja kirjaa mokat muistikirjaansa.

Edelleenkin ihmettelen, mitä mahdat tarkoittaa evolutionistilta puuttuvalla vapaalla tahdolla. Toisaalta onko lapsia raiskaavalla katolilaisella pedofiilipapilla vapaa tahto? Pääseekö pedofiilipappi taivaaseen, jos käy ehtoollisella?

Tauno J. Jokinen

Onko nämä eveolutionistit Jumalan luomia?
Ykikö päättää evoutionistin vapaasta tahdosta?
Minusta nämä sinun juttusi ovat luonteeltaan enemmän kieroilua kuin Totuuden Hengen johdattamia – oletko ylpeä siitä?

Yki Räikkälä

Kari. Syyllistyt jatkuvasti herjaamisen syntiin… Olet nimennyt minut evolutionistiksi, vaikka en kylläkään ole minkäänlainen nisti enkä ismien seuraaja. Olen todennut, että evoluutio on tieteen vahvistama asia. Se siitä. Mutta että toistaisit ”evolutionistien” väitteitä, on silkkaa soopaa. Et toista, vaan vääristelet, väännät ja käännät niitä oman mielesi ja korvasyyhysi mukaan. Ja myös rakentelet kiitettävästi olkiukkoja. Täyttää hyvin valehtelun ja herjaamisen kriteerit. Nyt kymmenen ave mariaa, ristinmerkkejä sata ja asemanseudun kerjäläisille kullekin almut mukiin, niin eiköhän sillä ole sovitettu! Ainakin mun osalta.

Markku Hirn

Kari, minulle on epäselvää se millä perusteella pidät ajatusta evoluutiosta epätieteellisen? Onko olemassa jotain tieteellistä tietoa tästä? Mistähän lähteistä sellaista tietoa voisi saada?

Yki Räikkälä

Kari, en ole minkään ideologian seuraaja. Sinä olet. Uskonnot ovat ideologioita. Ja evoluutio ei ole ideologia. Se on fakta jota lähinnä vain kreationistit eivät hyväksy. Merkillistä, kun luominen se vasta mystinen juttu onkin. Ja todellakin uskon asia, johon ei ole ainuttakaan evidenssiä tueksi.

Seppo Heinola

Kari K: ”Evoluutio on satu, jolle tieteellinen totuus on utopiaa,”

Tarkoitatko että kreationismissa paratiisitaruineen olisi tieteellinen totuus?

Seppo Heinola

Kari K: ”Evoluutio on satu, jolle tieteellinen totuus on utopiaa,”

Tarkoitako että kreationismissa paratiisitaruineen olisi tieteellinen totuus?

Seppo Heinola

Mistä ihmeestä ja minkä’ logiikan mukaan päättelet että vaihtoehtoja on vain nuo kaksi?

Anne Mikkola

”Mistä ihmeestä ja minkä’ logiikan mukaan päättelet että vaihtoehtoja on vain nuo kaksi?”
Niin.. En tiedä, miten Kari ajattelee, mutta tuon Karin lauseen ”Jos paratiisi on taru, niin evoluutio on totta. ” voisi lukea loogisesti ainakin niin, että jos raamattua ei olisikaan, niin evoluutioteoria olisikin tieteellisesti ihan ok?

Markku Hirn

Miksi ihmeessä panna Raamattu ja luonnontieteet vaihtoehtoisiksi totuuksiksi? Raamattu toimii hyvin pitkälle historiankirjana ja arkeologia sen vahvistaa. Mutta ilmoittiko Jumala todellakin maailman luomisen taannehtivasti Moosekselle? Entä Aatamin jälkeisten esi-isien iät jotka olivat monia satoja vuosia ?Elikö Mooses todellakin 120-vuotiaaksi? Ja miten oli vedenpaisumuksen laita? Ei Raamattu uskonnollisena kirjana kaadu vaikka siellä olisi myyttistä aineisto puhtaitten faktojen sijasta.

Mutta tosiaankin , onko paratiisia ollut olemassa? On kyllä, mutta ei tuota aineellista sellaista. Useimmat maailmansyntyhistoriat olettavat paratiisin olleen olemassa. Mutta se todellinen paratiisi ,josta kaikki kollektiivinen muistaminen lähtee ,on tietenkin ihmisen alkukuukausien paratiisillinen oleminen hyvän hoitajan sylissä. Syntiinlankeaminen tapahtuu myöskin varhaislapsuudessa. Muun muassa lapsen keksiessä sukupuolten välisen eron ja omat sukupuolielimensä tyydytyksen lähteenä jo varhaislapsuudessa. Tästä seuraa häpeän ja syyllisyyden tunne joka luo särön lapsi-hoitaja suhteeseen. Ihmettely siitä mistä lapset tulevat maailmaan on perustavaa laatua oleva ei-tietämisen tila. Muistan ku8n itse sain perustavaa laatua olevaa tietoa siitä piharyhmän kautta ja nolotti kun en itse tiennyt sellaisesta mitään.Lapsi torjuu omien vanhempiensa sukupuolielämän todellisuuden koska sen ajatteleminen on vahvaan häpeään sidottu. Samoin siitä syntyy kuvitelma insestin mahdollisuudesta , pelko ja häpeä. Paradise lost.

Vasta ensimmäiset sukupuoliyhteydet tuovat kokemuksen siitä ,että nyt tiedän mistä on kyse. Itsetyydytys ei sitä antanut. Tarpeeksi onnistunut sukupuoliakti symbioottisena kokemuksena on selvä vihkiytyminen täysivastuullisten maailmaan. Pettymys monelle on se, että se ei ollutkaan sellainen uskoontulon tapainen autuudenkokemus, mutta paratiisin jälleenlöytämisen mahdollisuus on nyt kuitenkin tosiasia.

Isoisä -hahmot ovat kautta mytologian olleet viisaan vanhuksen maineessa, sellaisen joka on kaikkitietävä. Joskus isää pidetään Jumalallisen auktoriteetin esikuvana mutta se on väärin. Kyse on isovanhemmista , varsinkin jos omilla vanhemmilla on kunnioittava suhde omiin vanhempiinsa.

Siis ei mikään kouriintuntuva Jumala vaan psykologinen kunnioituksen tila, joka on tabu jota ei saa kyseenalaistaa , on Jumala palvonnan esitila.

Kaikki ylläkerrottu on evolution tuotetta . Sietämätön ei-tietämisen tila joka täytetään myyteillä jollei tosiasioita ole. Myytti on siis totuuden kantaja. Tieteen asia on vastata myytin herättämiin kysymyksiin, mutta itse myyttiä ei saa penkoa, muuten sen lumous ja sen myötä myytin antama lohdutus katoaa.

Markku Hirn

Kari. Hyvin siteerattu Freudia. Tuo oli todellakin hänen näkemyksensä hyvin pitkälle. Vitsi on siinä että se on myöskin hyvin pitkälle totta kun tutkitaan ihmisten psykologista kehityshistoriaa. Psykoanalyytikot ovat puuhanneet paljon ihmisten uskonnollisuuden kanssa ja nykyjään löytyy monia analyytikkoja jotka näkevät ihmisten uskonnollisuuden toisessa valossa verrattuna Freudiin.

Yksi mielenkiintoisista on suomalainen Mikael Enckell , joka on kirjoittanut Ihmisten uskonnollisuudesta ja Jumala-suhteesta juutalaisesta perspektiivistä. Häntä kannattaa ehdottomasti lukea jos psykologinen perspektiivi uskontoon kiinnostaa.

Markku Hirn

Kari

Tuota mahdollisuutta ei voi ilman muuta sivuttaa. Eräs psykoanalyytikko nimeltään Bion ,on kehitellyt samaa teemaa. Hän katsoi , että isäkuva josta on tullut Jumalan esikuva on epäjumala ja se on itseasiassa vakava este ihmisen ja Jumalakokemuksen välissä . Tällöin analyytikon/ terapeutin on tunnistettava potilaan pyrkimys kohti Jumalaa ja auttaa analysoimaan pois kaikki se mikä estää potilaan suoraa Jumala-yhteyttä .

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial