82. Ylpeys
Tästä käsitteestä on tullut eräs nykyajan ylpeydenaiheista. Kaikesta saa ja pitää olla ylpeä. Toisaalta jotain muuta ylpeää ihmistä kummeksutaan jos ei paheksutakin. Varsinkin pride-kulkueet ovat asinomaisten ylpeydenaiheena. On siis mielenkiintoista tulla ylpeäksi selvitellessään ylpeyden sisältöä ja merkitystä.
Ylpeys ja individualismi ovat läheisiä käsitteitä. Onhan kyseessä ajatus, että minä olen paras, siis ainakin parempi kuin tuo toinen, eli voin olla ylpeä itsestäni. Helposti toinen koetaan uhaksi omalle itselleni, siis ylpeydelleni, jolloin minun pitää vielä tehostaa omaa erinomaisuuttani vähättelemällä toisia. Paradoksaalisesti tämä johtaa siihen, että alankin epäillä, olenko sittenkään paras, mutta rauhoittaakseni omaa egoani, totean että en ole ainakaan niin huono kuin tuo toinen. Kummasti tulee mieleen Jeesuksen vertaus kahdesta temppelissä käyneistä miehestä: hengellisyyden asiantuntijasta ja epämääräisestä talousrikollisesta.
Miksi ylpeyttä kuitenkin pidetään arveluttavana, vaikka jokainen haluaakin olla ylpeä jostakin? Onhan selvää, että kun saavuttaa jotakin, se tuntuu hyvältä (jos ei itse, niin ainakin kun Suomi voittaa jääkiekon maailmanmestaruuden tai pääsee jalkapallon Euroopan mestaruuskilpailuun). Mutta jos Ruotsi voittaakin, heidän ylpeytensä tuntuu naurettavalta. Olisiko sittenkin kyse muustakin kuin itse saavutuksesta, kuten hyvin tehdyn työn tuottamasta ilosta?
Kun Jumala loi maailman, kaikki oli hyvää. Jokainen tiesi paikkansa ja arvonsa, ja oli tyytyväinen siihen: kasvit kasvoivat niinkuin piti, eläimet toimivat vaistojensa mukaan, enkelit hoitivat omat tehtävänsä ja ihminen viljeli ja varjeli maata. Kuitenkin yksi enkeli halusi muuta, halusi jumalaksi Jumalan paikalle. Tämä on ylpeyden perimmäinen sisältö.
Sama koitui ihmisenkin kohtaloksi. Hänkin halusi, niin kuin Jumala, tietää sekä hyvän että pahan. Se on kuitenkin mahdotonta, mutta johti siihen että hän ei tyytynyt oloonsa (mikä oli paratiisi) ja saikin muuta (mikä olikin helvetti, eli ero Jumalasta). Jumala ei kuitenkaan jättänyt ihmistä kokonaan ylpeyteensä, vaan lupasi aikanaan pelastuksen.
Siitä lähtien ihminen on ylpeydessään tuhonnut itseään, kanssaihmisiään ja luontoa, koska hänelle ei kelpaa olla alamainen Jumalalle, eli tyytyä ottamaan vastaan Jumalalta tarpeensa, vaan on kehittänyt itselleen aina uusia ja uusia tarpeita, jotka sitovat hänet yhä pahemmin himojensa orjuuteen. Synnistä on tullut ylpeän ihmisen ylpeyden aihe. Hän ei halua keskinkertaista eli tyytyä tavalliseen elämään, vaan kaiken pitää olla uusinta ja kalleinta tai sitten mennään vastakkaiseen suuntaan, ylpeään asketismiin, jolla korotetaan itseä toisten yläpuolelle.
Jopa ne, jotka ovat suostuneet siihen, että Jumala on armossaan pelastanut heidät, voivat langeta ylpeyteen ja halveksia niitä, jotka eivät vielä ole pelastuneet (tai eivät edes halua tulla pelastetuiksi). Herra armahda meitä tästä!
by 
Kalevi Kalevi, jos synti estäisi jo kaiken tahtomisen niin se estäisi myös pahan tahtomisen…Jos ihminen ei jo kohdussa saamansa synnin vuoksi kykene tekemään sitä hyvää mitä tahtoisi, synti kahlitse häne tahtoan ja toimintansa ja silloin ihmisellä Ei ole tahdon ja valinnan vapautta.
Näin se logiikan mukaan menee, mutta sokea usko on siitä helppo lähtökohta ettei sen näköjään tarvitse noudattaa logiikkaa.
”Näin se logiikan mukaan menee, mutta sokea usko on siitä oikea lähtökohta ettei sen näköjään tarvitse noudattaa logiikkaa.”
Jumalan logiikka on erilaista kuin ihmisen, ei sen tarvitse noudattaa ihmisen logiikkaa. Sokea usko on parempi, kuin ei uskoa ole ollenkaan. Ihminen ei tule koskaan käsittämään Raamattua logiikan avulla, vaan uskon avulla.
Jeesus sanoi Tuomakselle, että autuas hän joka uskoo vaikka ei näekään, tämä sen takia, ettei Tuomas oman päättelykykynsä avulla voinut ymmärtää Jeesuksen ylösnousemusta.
Täälläkin painitaan jatkuvasti samoissa kysymyksissä. Jos lähtökohta on se, että jos en ymmärrä, niin kieltäydyn uskomasta. Jeesus vastaa tähän, usko ainoastaan, niin sinä pelastut. Tämän takia Raamattu ei avaudu viisaille, koska he koettavat ymmärtää oman järkensä avulla, joka on kuitenkin niin kaukana Jumalan ajatuksista, kuin itä on lännestä.
Erinomainen selvitys uskosta! Se on niin uskomattoman yksinkertaista! Ei muuta kuin aivot narikkaan ja uskomaan!
Ja minähän tuossa ”Uskonto on mystiikkaa” -kevätteologispäivittelyssäni totesinkin jo heti alkuun: ”Jumalaa ei voi järjellisesti käsittää, on jouduttava uskon lumoihin.”
Täsmälleen samaa ateistit nielevät uskoessaan että nyhjäksen tyhjäyksen on oltava totta, koska toista vaihtoehtoa ei saa olla.
”Äläs kuvittelekaan minun siihen kykenevän vastaamaan. Eikö se jo tullut selväksi; en ole tieteilijä! Tuota vastausta varten ovat tieteen tekijät ja tutkijat.”
Näin, Yki suhtaudut omiin uskomuksiisi. Sanot, että et kykene vastaamaan siihen, miten elämä on syntynyt, kumminkin uskot toisen sanaan. Mitä, jos järki sanoo, ettei elämän synty voi tulla tyhjästä itsestään. Tuntuuko tämä järjettömältä päättelyltä.
On lukemattomia asioita, joita ihminen uskoo, vaikka ei pysty niitä järkensä avulla selvittämään.
Kuules, Kalevi! Yksikään tiedemies EI ole vielä kertonut, miten elämä on syntynyt. Etkö tiedä, ettei sitä ole selvitetty. Tutkitaan kyllä. Miksi hemmetissä menisin sanomaan mitään umpia ja lampia asioista, joista ei ole tietoa. Te uskovat sitä kyllä koko ajan teette. Jumalastanne ja tämän luomisduuneista ei ole sitäkään vähän tietoa, mitä tiede on saanut selville elämän alkuvaiheista saati sitten elämän jälkikäteisvaiheista… Minusta olisi aivan järjetöntä SE, että elämä olisi jonkun jumalolennon alkuun puhaltama. Mistä se alku silloin olisi? Mitä sitä ennen oli? Se tiedetään, että elämä alkoi täällä pisteessä x. Mitä sitä ennen oli? Jumala haahuilemassa tuolla tyhjyydessä? Hänhän on kertomanne ollut ikuisesti. Mitä Hän teki ennen kuin pisti koko universumin pystyyn? Tai miten Jumala itse syntyi? Voiko olento olla ollut olemassa aina ja ikuisesti? Hän itse sanoo Raamatussanne, että on alku ja loppu. Hän siis itse on alku ja loppu. Tarkoittaako se sitä, että Hänelläkin on alku ja loppu, vai sitä, että Hän laittoi maailman alulle ja Hän sen lopettaa..?
Minä siis en ole uskonut vielä kenenkään toisen sanaan siitä miten elämä on syntynyt. Odotan mielenkiinnolla, josko siihen saataisiin selvyys. Hyväksyn senkin, ettei saada. Voi olla, että päästään yhtä lähelle kuin alkuräjähdyksen tutkimisessa, mutta ei koskaan siitä eteenpäin.
Kas, löysin tuohon Kalevin kommenttiin sopivan kommentin Raamatusta.
”Kaukana on kaiken olemus ja syvällä, syvällä; kuka sen voi tietää?” Saarn. 7:25
Ja sama 1776 Bibliasta: ”Se on kaukana, mikä ollut on, ja se on sangen syvä; kuka taitaa sen löytää?”
Yki. Et varmaan muista vastaustani aikoinaan tuohon kysymykseesi: ”Mitä Jumala teki ennen kuin pisti koko universumin pystyyn?” Lutheria mukaillen: Hän etsi koivumetsästä risuja tuhmia kysyjiä varten.