Jos jokainen kirjailisi edes joskus ajatuksiaan blogeiksi…
Miksi valtaosa blogimetsäläisistä ei enää kirjoita blogeja lainkaan? Kommentointi on tietysti helppoa, mutta ei kai ajatuksen blogiksi kirjoittamisenkaan pitäisi olla niin vaikeaa.
Muutaman päivän päästä erääntyy 100 euron maksu tästä hosting-palvelusta, jonka ”tiloissa” blogimme ja kommenttimme ovat.
Vähän himskatin tylsää maksaa summia, jos kerta tämä ei elä. Olisiko ketään joka haluaisi osallistua rahalla, jos ei teksteillä. Maksan summan kyllä, mutta olisi kiva saada vastineeksi tänne jotain ajatuksianne. Nehän voivat olla mitä vaan.
Mitä mielessä kulkee tänään. Olisi ihan kiva kuulla elämästänne vaikka. Sitä ei ainakaan tarvitse keksiä. Se on. Ja sillä on merkitystä. Elämä on teologiaa, koska Jumala loi ihmisen toimimaan, miettimään, tuntemaan, suunnittelemaan, riitelemään jne.
Kun avaa blogimetsän olisi edes kerta päivässä kiva nähdä siellä jotain uutta. Jokainen kun kirjoittaisi blogin viikossa tai kahdessa, tässä olisi jo hirmuisesti mieltä. Minusta ainakin olisi kiva kuulla elostanne.
Semmoinen 2 minuutin blogi multa tänään.
by 
Eihän se tähän saa katketa! Jos se on sallittua eli suotavaa paremman puutteessa, niin kirjoitan tarinan elämästä, jonka kokijana on Toivo Vihmakoski. Ei nyt kellon tarkkuudella, mutta lyhyt katsaus elämäni vaiheisiin. Sitäpähän en ole aikaisemmin alusta -> tähän asti tehnytkään. Ei se nyt sen kummempi ole kuin kai muillaakaan. Mutta jos sallittua, niin pieni vinkki ja jos se on ./., niin odottakaa nyt siihen ainakin siihen asti.
Ollaan pienessä aallonpohjassa ja itsellenikin tulee aikoija jolloin kerta kaikkiaan ei ehdi kirjoittaa vaikka sanottavaa olisi vaikka kuinka paljon. Saneltuna on ajatuksia useisiin blogeihin.
Tätä avoimmuutta ja täytyy taas kerran miettiä. Olen varma, että sanojia/kirjoittajia riittää kunhan edelleen jatketaan sellaisten julkaisullisten esteiden poistamista joita olemme itse rakentaneet.
Naamakirjassa olen huomannut väen vähentyneen runsaasti omalta sivultani kun otan kantaa ihmisiä jakavaan asiaan. Sen seurauksena lukijat hetkeksi vähenevät. Tuomas Kyrö taitaa olla oikeassa, että tämä on mielensäpahoittajien kansa, jossa hymistellään mielellään samanmielisten kanssa ja suljetaan silmät toisenlaiselta ajattelulta. Kun mielipiteen olemuksessa hyväksyttäisiin sen luonne niin keskustelustakin tulisi enemmän inhimillistä. Mutta kun homo avioliittoinnoissaan takovat kirkkonsa seinään julisteita syrjinnästä niin se kertoo jotain huonosta ymmärryksestä. Minä keskeinen päätöksenteko on valttia ja minun mielipide on oikea, lienee nyt muotia vaikka sellainen ei johda yhtään mihinkään edes sen minä-keskeisyyden kannalta. On uskallettava julistaa omaa mielipiteen totuutta vaikka mutta hyväksyttävä yhtä hyvänä se vastakkaisen julistus taikka toisenlainen julistus.
Pari kuukautta vielä niin paneudun asiaan tarkemmin. Nyt on hektinen aika kun pääsiäiskonsertit painaa päälle ja opetuspuolellakin on kiirettä kun pitäisi elää jo ensi lukuvuotta vaikka ei tiedä onko edes ”remmissä” mukana.