Totuuden perässä – Vishal Mangalwadi ja Euroopan kohtalo

Kävin perjantai-iltana Helsingin vanhassa kirkossa tilaisuudessa, joka oli eräänlainen ilmainen ennakkoilta launtain tilaisuudelle Lähetyskirkossa, otsikolla ”Europe on the Edge”. Pääpuhujana oli intialainen kristitty filosofi Vishal Mangalwadi, jota FB-ystävistäni jokunen mainosti suurinpiirtein maailman tärkeimmän kirjan kirjoittajana. Kirjan sanotaan kertovan, miten keskeinen kristinusko ja Raamattu oli Euroopassa.
Tilaisuuden idean takana oli Schuman Center, ja joku KD:tä lähellä oleva ajatushautomo nimeltä Kompassi. Herra Schuman oli Ranskan joku avainministeri 2. maailmansodan jälkeen. Hänellä oli visio kristillisille arvoille rakentuvasta Euroopasta, jota sitten lähtivät ymmärtääkseni saksalaisen virkatoverin kanssa viemään eteenpäin.

Ajattelimme Meri Vesannon kanssa mennä kurkistamaan mistä tuulet puhaltavat Vanhassa kirkossa. Paikalla olikin aikalailla yhteiskunnallisesti aktiivisen tuntuista porukkaa. Valtaosaa en tuntenut, mutta jotkut olivat tuttuja kehitysyhteistyöjutuista etäisesti, paikalla oli Eija-Riitta Korhola, Antero Laukkanen, YWAM:n porukkaa, Helsingin kristillisen koulun johtaja, ainakin…

Jotenkin ehkä – just maybe – Totuuden Hengen /Toivon välähdystä kuuli tosin Mangalwadin sijaan herra Evert van de Pollin puheesta. Hän oli sitä mieltä, että kristinusko nousee jo tuhkasta Euroopassa, tai ainakin jotain merkkejä on. Mangalwadi tuntui olevan paljon pessimistisempi.

En oikein päässyt täysin kärryille hommasta. Siis tarkoitan, että jäi vähän semmoinen olo, että en oikein tiennyt oliko tässä Totuuden Henkeä missä määrin. Tuttuni osti rahoillani Mangalwadin kirjan, joka itse asiassa on nyt minulla. Sen nimi on This Book changed everything (Holy Bible). Volume I: The Bible’s amazing impact on our world.

Kirkossa oli vähän vaikea edes kuulla tai keskittyä puheeseen, mutta kuuntelimme sitten lauantaina oikeastaan Vanhan kirkon puheen uudelleen Vapaakirkon teologiselta opistolta Tampereelta. Tästä voi kuunnella englanniksi. Totuuden Henkeä vai ei?

Lähdimme sitten kirkosta kävelemään Merin kanssa rautatieaseman suuntaan ja heti kohta seuraamme heittäytyi valtavan isokokoinen aika lihavakin nuorehko mies, joka pyyteli rahaa junalippuun. Kaveri ei ollutkaan toimittanut lupaamaansa rahasummaa. Olisiko teillä 32 euroa oli kysymys? Tyyppi askelsi siihen minun ja Merin väliin kun olimme astumassa suojatielle. Katson vähän altakulmain. Ei näyttänyt humalaiselta, enkä erottanut varsinaisesti ihan sekavaksikaan. Emme sanoneet mitään.

Jatkoi että pitäisi päästä Janakkalaan. Janakkalaan! Olimme ajamassa Janakkalaan autollani. Katson Meriä, Meri katsoo minua. Hiljaisuus. Mies sanoo, että ei teillä taida olla hänelle apua ja on luovuttamassa kanssamme. Sanon sitten hiljaa että enpä tiedä.. (mies lähtee ylittämään suojatietä kanssamme). Jatkan: Olemme ajamassa Janakkalaan juuri. Ei mennyt sekunnin sadasosaakaan kun mies välittömästi pakenee taaksepäin sanoen ”äiti vainaa kielsi lähtemästä tuntemattomien naisten kyytiin”. Mies oli kadonnut kuin tuhka tuuleen.

Päivittelimme tapahtunutta tietenkin. Itseäni jäin ihmettelemään…. minäkö olisin ottanut jonkun tuollaisen kyytiini. Sanoin Merille, että enhän minä muuten, mutta kun sinä olet vahva.

Joka tapauksessa olin miettinyt hakisiko yhtä osa-aikaisen taksinkuljettajan paikkaa, mutta arvelin, että ehkä kansalaisrohkeuteni ei riitä… Jaa.. mitäpä mieltä. Soitanko firmaan huomenna?

Sitä hindugurun kirjaa en vielä ole lukenut. Palaan asiaan, jos luen. Ehkä.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

8 kommenttia artikkeliin ”Totuuden perässä – Vishal Mangalwadi ja Euroopan kohtalo”

  1. Kiitos Anne kiinnostavasta kirjoituksesta, joka muuttui myös hauskaksi, kun kerroit kyytirahan kerjääjästä. Sehän oli myös mainio kuva nykyisestä avun antamisen kulttuurista. Ajatellaan, että aivan globaalisti ihmiset ovat kaikkine selityksineen oikeutettuja täysin vastikkeettomaan apuun, ilman tarvetta korjata käytöstään. Me otamme esimerkiksi suojelukseemme islamisteja, jotta he voivat seuraavalla vuosikymmenellä palata kotiseudulleen johtamaan jihadia, jonka seurauksena vastapuolen jihadistit anovat vuorostaan turvapaikkaa maastamme.

    Vishali Mangalwadi on mielenkiintoinen ajattelija, jonka mainittu kirja tuntuu tietenkin teologista lähes itsestäänselvyyden toteamiselta. Sitä se ei tietenkään ole II maailmansodan jälkeiselle läntiselle maailmalle, joka on nähnyt humanismin ( ja teologiankin) alalla paljon vaivaa opiskellakseen itsensä taas tyhmäksi. Kirjan voi ladata englanniksi tästä edulliseen hintaan.
    https://www.amazon.de/gp/aw/d/B004Z70982/ref=tmm_kin_title_0?ie=UTF8&qid=&sr=

  2. Terve Pentti, kuuntelin putkeen 2 tuntia radio Patmosta, missä joka 10 minuutin välein lähti lahjoituspyyhtö etteeriin: 29, 50 ekua/puhelu jne. Ja jatkuu. Pakenin kirjojeni pariin ja otin käteeni jälleen kerran Qumrania käsittelevän Sollamon ja kump .toimittaman kokoelman,missä luen juuri kääntämääsi Hymnien kirjaa. Siinäkin korostuu suuresti ideat Qumarin tuntemista salaisuuksista, joita ’köyhille’ avataan. Paralleeleja löytyy Ut:n muitakin kuin itsenimitys ’köyhät’. Mainitiset Luukkan alun. Muistamme ebionievankeliumin ja köyhät, jotka aina olivat opetuslasten keskuudessa.

  3. Kiitos, Seppo taas huomiosta. Ne olivat hienoja aikoja tutkimuksen saralla.

  4. Toi kyytirahan pummaaminen on vanha kikka. Mä polvenkorkuisena kävin tädeiltä pummaamassa rahaa selityksellä, että pitää päästä linkulla kotiin. Aina sai rahat, että pääsi katsomaan Tarzania. Vähän jänskätti, että pääsekö katsomaan, kun Tarzanit oli kielletty alle 8-vuotiailta. On siitä jäänyt monen moisia raumoja.

    Anne: ”herra Evert van de Pollin puheesta. Hän oli sitä mieltä, että kristinusko nousee jo tuhkasta Euroopassa”

    Olen samaa mieltä. Trumpin Amerikka on tästä esimerkki. Siihen liittyy kristinuskon uudelleen sanoitusta.

  5. ”herra Evert van de Pollin puheesta. Hän oli sitä mieltä, että kristinusko nousee jo tuhkasta Euroopassa”
    ”Olen samaa mieltä. Trumpin Amerikka on tästä esimerkki. Siihen liittyy kristinuskon uudelleen sanoitusta.”

    Voisinpa olla samaa mieltä, mutta kun seuraa ateismin levittämistä ja uskon vastaisuutta Euroopasta, ei tuo toive tule toteutumaan.

    Ainoa nouseva uskonto on islam, joka tulee pakolaisten mukana. Suomessakin lapset eivät enää kuule kotonaan puhetta Jeesuksesta. Joulujuhliakaan ei enää saa koululaisille järjestää kirkossa.

    Raamatussa tämä kehitys ennustetaan hyvin selvästi.

  6. Tilaisuudesta jäi mieleen jonkun lausuma, että kristinuskon historia on aina ollut nousua ja laskua. Tuhkasta on aina noussut usko uudelleen.
    Näin lienee ollut, joten ei liene mahdoton ajatus että näin myös jatkossa. Siitä ilmeisesti on merkkejä jo, jos oikein silmin katsoo. Tuhkasta nousee aina jotain uutta, ei ehkä juuri siinä muodossa mitä se mennyt oli.

  7. Kristinusko voi nousta tuhkasta, mutta millainen on uusi nouseva kristinusko, se onkin hyvä kysymys.

    Jos vertaamme tämän päivän kristinuskoa vaikka sotien aikaan ja sen jälkeen, niin ero on valtava. Joissakin opeissa on menty parempaan suuntaan, mutta taas monissa opeissa on luovuttu Raamatun sanasta vedoten aina tulkintaan.

  8. ”Kristinusko voi nousta tuhkasta, mutta millainen on uusi nouseva kristinusko, se onkin hyvä kysymys.”
    Juu. Tuota minäkin mietin. Luulen tai toivon, että se on yhteisöllisempää, vähemmän pappiskeskeistä. Enemmän yhteiskristillsitä, käyttääkseni tuota sanahirviötä. Itseasiassa kait Luther unelmoi yleisestä pappeudesta ja vähän toisenlaisestakin jumalanpalveluksesta, mutta se ei ollut silloin realismia. Nyt tilanne on vähän toinen.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.