Syysteräteologisia mietteitä 3. Sana kristitty

Nuorena, kun olin juuri alkanut tajuamaan epämääräisesti maailmasta jotain, tuli TV:stä (silloin oli kaksi kanavaa) tajuntaani sana ”prostituoitu”. En vielä ihan ehkä tuolloin tajunnut, mitä sillä tarkoitettiin, mutta sanan muodon kyllä ymmärsin. Käsitin siis niin, että sille naiselle oli tehty jotain. Hän oli siis teon objekti riippumatta siitä, oliko teko hänen oma tahtonsa tai ei. Ymmärsin, että se teko ei nyt ollut ihan hyvä.

Niin, onko seksuaalisia palveluksia tarjoava nainen prostituoitu, jos tällä ei ole parittajaa? Tai vastaavasti mies? Tai jos henkilö tarjoaa seksuaalisia palveluksia omasta vapaasta tahdostaan (!), onko hän silloin prostituoitu. Tätä siis ei ole jonkun muun toimesta pakotettu tai taivutettu tekemään sitä mitä tekee. Onko hän prostituoitunut? Vähän niinkuin sana ”emansipoitunut”, kun esim. nainen on herännyt puolustamaan sukupuoltaan, alkanut vastustamaan patriarkaalista valtaa.

Samoin minua on tuolloin tällöin ihmetyttänyt sana ”kristitty”. Englanniksi sana on christian. Siinä ei ole sitä sisältöä, että tämä henkilö on tehty joksikin. Samoin sana prostituoitu on englanniksi prostitute, missä ei siinäkään ole menneen teon muotoa. Ei käsittääkseni yleensä muissakaan kielissä.

Minä olen kastettu. Minut kastettiin vauvana. Toimitettiinko silloin kristittiys? Sen ajatuksen mukaan minusta tehtiin kristitty. Minusta tehtiin jotain tuossa riitissä. Kristinuskoinen henkilö? Kai tarkoitus varmaan oli, mutta tulos ei kyllä ollut onnistunut. Minusta kun ei tullut koskaan aidosti uskovaa.

Miksi suomen kielessä on sana kristitty. Entä mitä englannin sana christian tarkoittaa sanatarkasti? Kristiaaninen? Kristiinnyttynyt? Näyttäisi siltä, että muissakin kielissä sana kristitty on jotain muuta kuin tuo suomen kielen sanamuoto, jossa henkilö on teon objekti. Olen itse kielipuolipotilas ja voin olla väärässä. Mutta kaste on englanniksi christening eli siinä on ilmaistaan teko. Mutta kristitty ei ole lontoon kielellä ”christened”. Ehkä joku muu osaa selittää tämän mieltäni kaivertavan pikkuongelman.

Entä onkos oikein se, että vauva tietämättä yhtään mitään tapahtumista, tehdään tästä kristitty, siis kastetaan Herramme seuraajaksi? Tietty tämä on myös ja varsinkin kirkkopoliittinen toimenpide. Siinähän liitetään lapsi seurakuntaan. Ilman omaa vapaata tahtoa tai valintaa.

Katekismus määrittelee kasteen näin: ”Kaste ei ole pelkkää vettä, vaan se on sellaista vettä, joka on suljettu Jumalan käskyyn ja yhdistetty Jumalan sanaan.” Onko siis niin, että kun joku randomhenkilö lorottaa vettä kirkon tai kerrostalon kraanasta kastemaljaan, se muuttuu jotenkin jumalalliseksi materiaksi? Muuttuisiko se sellaiseksi, jos pappi ei olisi paikalla?

Yksi mielenkiintoinen episodi kastamisesta 40-luvun lopulta Satakunnassa. Eräs nainen oli saanut aviottoman lapsen. Tämän veli järjesti kastamistilaisuuden. Pappi määräsi äidin, ”langenneen naisen”, siirtymään sivuhuoneeseen kastetoimituksen ajaksi. Olisiko siis tämä syntinen nainen häirinnyt kristiyttämistoimitusta? Tämä kyseinen nainen kertoi eräälle tuntemalleni henkilölle tästä 30 vuotta tapahtuneen jälkeen. Hän oli vieläkin aika katkera. Vähemmästäkin.

Joskus aikoinaan täällä Suomessakin ainakin 1800-luvun lopulle kasteeseen kuului alkurituaalina myös paholaisen häätömanaus, joka edelleen kuuluu katoliseen kasteriittiin. Persoonallinen paha siis tuli ensin häätää huuthelkkariin ennen kuin lasta saatettiin alkaa kristitysoida.

Mietin, ovatkohan kristityt provosoituja, kun näitä ihmettelen ja kyselen.

Ja tänään 28.9. tätä kirjoittaessani tuli siis kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun Estonia -laiva upposi vieden mukanaan 825 ihmistä. Niin kristittyjä, uskovia kuin uskomattomia. Kunniallisia, kunnottomia, juoppoja, perheitä, lapsia, vanhuksia. Silloinen Helsingin piispa Eero Huovinen kysyi, missä Jumala oli. Hän oli neuvoton, kuten kaikki kristityt. Kuten kaikki muutkin. Jumala ei ollut paikalla. Huovinen jatkoi hyväpalkkaisessa piispan duunissaan ja Jumalan sanan saattajana vuoteen 2010 asti. Neuvottomana, mutta kunnollisena.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

30 kommenttia artikkeliin ”Syysteräteologisia mietteitä 3. Sana kristitty”

  1. Ehkä siinä kasteessa jotain tapahtui, kun sinusta on tullut tuollainen ”johannes kastaja”, siis parannuksen saarnaaja kristikunnalle. Onpa taas mainio teksti.

    Kristitty-sanaa ei ole Raamatussa, mutta se on kreikankielisten antama pilkkanimi Kristuksen (eli voidellun) seuraajille. Koska sitä ei löydy Raamatusta, en ole opinnoissani törmännyt siihen, mitä se on kreikaksi tarkasti ottaen kieliopillisesti. Jos joku tietää, niin olisi kiva kuulla, miten se pilkka taipui parhaiten.

    Juu (ja Taunollekin tiedoksi), sattuipa tässä viikko pari sitten että eräs ugandalainen pastorismies tokaisi varsin kärttyisästi minulle pelkääjän paikalta autossa, että ”älä koskaan enää käytä minun kuullen tuota sanaa”. Sana oli witchcraft. Selitin siis hänen vaimolleen Suomen kirkon tilannetta. Eikä tarinani hänelle ollut suinkaan uusi.

    Otin tietysti jämäkkääkin jämäkämmän jordanpetersson -poseerauksen ja sanoin, että ”minun sanojani ei kukaan ulkopuolinen määrää. Ihan itse päätän mitä sanoja käytän, ja se on siinä”. Tuli semmoinen ”jäätynyt konflikti” tyyppinen tilanne.

    Sitten myöhemmin sattumoisin ajauduin paikalle kun hän puhui kristityille Turun suunnalla, ja kuulin kuinka hän sanoi sivulausessa jotenkin siihen tyyliin, että kirkossa ihmisille syötetään syntisen identiteetti heti alkajaisiksi, ja että se on vähän niin kuin heidät olisi ”bewitched”. Pieni kohahdushan siitä kuulijoissa syntyi.

    Myöhemmin kysyin häneltä, että yrittikö lepytellä minua vai mitä. Johon totesi, että ”ei sinulla ole mitään yksinoikeutta sanoihin”. Myöhemmin kertoi, että on maininnut asian joka paikassa puhuessaan. Ja niitä paikkoja on paljon. Ev.lut aamujumalanpalveluksista, Kansanlähetyksen tilaisuuksista karismaattisiin kokoontumisiin.

    Että noin vaan, niin kuin Taunolle tiedoksi. Nimittäin aikoinaan Tauno kirjoitti blogin Kotimaa24:ssä, jonka otsikko oli ”Minä en ole syntinen”. Se herätti tuolloin ansaittua pahennusta. Ja sai minut miettimään asiaa vuosikausia.

    Pitäisi varmaan kirjoittaa oma blogi kirkon noitamenoista, mutta nyt en ehdi, kun luentoja pukkaa feministiosastolla.

  2. Joo Yki, …

    Kaste on sellainen noitavoima. Luterilaisessa kasteessa lapset loitsutetaan perisyntisiksi. Kasteen pauloihin jää, jos uskoo näihin noitavoimiin. Samalla tavalla kasteen vallasta voi vapautua, kun toteaa veden olevan vettä ja papin olevan ihminen, joka ansaitsee leipänsä loitsuttamalla ihmisiä. Jos vettä roiskitaan pään päälle, hiukset kastuvat.

    Monet ihmiset ovat sillä tavalla kohteliaita, etteivät halua ääneen sanoa pappeja huijareiksi. Siinä käy silloin niin, että jäävät tuon kasteloitsun valtaan ja perisynnin kirouksen alle. Siitä perisyntisyyden tuskasta, voi hetkeksi vapautua papin jakaman vastaloitsun, eli ehtoollisloitsun avulla. Tietenkin pitää muistaa olla kirkon jäsen ja maksaa kirkollisverot.

    Kristittyjä ovat ne, jotka siinä määrin uskovat papin taikavoimiin, etteivät suorasanaisesti irrottaudu perisynnin taikavallasta. Irrottautuminen kasteloitsun taikavallasta on tosiasiallisesti varsin haastava ja työläs prosessi, jos lapsuudesta alkaen on ollut kristillisen ”kasvatuksen” piirissä. Onneksi tämäkrisitillinen”kasvatus” on hiljalleen helpottamassa maassamme. Papitkaan eivät enää oikein jaksa vakuuttavasti esittää omaavansa yliluonnollisia kykyjä.

  3. Kaste ilmaisee vanhempien tahtoa liittää lapsi seurakunnan jäseneksi, ei se muuta tarkoita. Kaikki, mitä muuta halutaan kasteeseen liittää, on kokonaan toinen kysymys. Lapsi isona tekee omat valintansa, mihin tai keneen uskoo.

  4. Kalevi, useimmille suomalaisille, jotka kasteen tilaavat, se
    merkitsee halua järjestää perinteitten mukainen pieni juhlahetki, jossa lapselle annetaan n i m i ja jossa kastava pappi on lähinnä seremoniamestari. Juuri kukaan juuri tuolloin ei oikeasti mieti, että nyt penska on sidottu seurakuntaan ja mahdolliseen veronmaksuun, joissa kirkon kannalta on lapsikasteen asiallinen ydin.

  5. Niin, Kalevi, ei se muuta tarkoita. Hyvä. Entäs sitten urheiluseurat? Kiinteistöyhdistys? Luonnonsuojeluliitto? Partio? Puolueet? Vasemmistonuoret? Opiskelijaliitto Tuhatkunta? Missionuoret? Eikö näihinkin vanhemmat voisi aivan hyvin liittää lapsukaisensa parin kuukauden ikäisenä?

  6. Helluntailaiset tulkitsevat Raamattua eri lailla kuin monet muut yhteisöt kastekysymyksessä. Vaikka minä en ole helluntailainen, niin minusta se tulkinta on lähempänä oikeaa. Lapsi kasteessa kirkko haluaa liittää lapsen kirkon toimintaan jo pienestä pitäen, ja se tietenkin on oikein, mutta ei se vielä riitä, ellei ihminen ota Jeesusta vastaan omassa elämässään.

    Johannes kastoi vedellä, joka merkitsi sitä, että ihminen teki parannuksen entisestä elämästään. Johannes sanoi että hänen jälkeensä tulee se, joka kastaa Pyhällä hengellä. Juutalaisuudessa on taas ympärileikkaus, joka samalla on terveyttä edistävä toimi. Tälläkin hetkellä olisi epäsiistillä miehellä hyvä olla ympärileikattu, ettei aiheuttaisi vaimolleen kohtusyöpäriskiä.

  7. ”Entäs sitten urheiluseurat? Kiinteistöyhdistys? Luonnonsuojeluliitto? Partio? Puolueet? …. Eikö näihinkin vanhemmat voisi aivan hyvin liittää lapsukaisensa parin kuukauden ikäisenä? ”

    Ei voisi. Ei samassa mielessä. Kastejuhlassa on kyse siirtymäriitistä. Tässä tapauksessa kristilliseen kulttuuriin kuuluvana. Siirtymäriitit ovat osa kaulttuuria kaikissa inhimillissä yteisöissä. Usein niissä on mukana jumala tai jumalia, vahvistamassa riitin vaikutusta. Niiden tarkoitus on virallistaa yksilön uusi asema yhteisön jäsenenä. Syntymän jälkeinen siirtymäriitti ”virallistaa” lapsen liittymisen yhteisöön – ja yhteisön huolenpitoon. Lapsi saa samalla nimen, joka määrittää hänet yksilönä. Riitti ajoituu monissa kulttuureissa siihen aikaan, jolloin lapsi on ns. todettu elinkelpoiseksi. (juutalainen ympärileikkaus muistaakseni 8 päivän ikäisenä) Lapsikuolleisuus on aikannan ollut vastasyntyneiden keskuudessa suuri.
    Kristinuskon myötä myös siirtymäriiteistä tuli tietysti kristillisiä. (rippikoulu esim. vastaa juutalaista bar mitsvaa jne…)

    Uskonnon kulttuurinen vaikutus ulottuu myös kieleen. Suomen kielessä esim. nimeämisestä, myös paikan nimissä tai tapahtumissa, käytetään ilmaisua ristitty joksikin.

    ps. Tuosta sanasta ”kastettu” tai ”kristitty” Meillä kun on tämä upea oma kieli, jota germaaniset kielet kadehtikoot: Passiivin II partisiippi on adjektiivin kaltainen ilmaisu. Siis millainen ihminen? Selvimmin tuo adjektiivinen luonne tulee ilmi pass. ensimmäisessä partisiipissa ”maalattu pöytä” ”syötävät sienet”. Pidetään kunniassa tämä hieno kieli.

  8. Kiitän tuosta sanaselityksestä.

    Mutta sitten, ymmärrän toki hyvin sen, että kaste on yksi siirtymäriitti. Tosin se ei ole lapselle itselleen vaan lähinnä vanhemmille, sukulaisille ja kumminkaimoille. Mutta kun se ei ole vain sitä, vaan kirkon salakavala tapa saada lisää jäseniä ja tulevia veronmaksajia. Se EI ole hyvä juttu. Ja siksi otin nuo yhdistykset mukaan verrokiksi. Jos vanhemmat haluavat kastaa lapsensa uskonnollisin rituaalein, niin siitä vaan. Eihän siitä ole mitään haittaa lapselle, kuten on ällöttävästä uskonnollisesta ympärileukkausrituaalista, mutta älköön tätä liitettäkö seurakunnan jäseneksi. Siinä menee raja. Jos lapsi aikanaan haluaa liittyä kirkkoon, niin siitä vaan sitten, mutta sen tulee tapahtua omasta tahdosta.

  9. Tietysti se, että pieni lapsi liitetään maksuvelvollisena johonkin yhteisöön sotii nykyihmisen oikeustajua vastaan. Se on jäänne jostakin valtiokirkon ajoista, joka pitäisi pikaisesti korjata. Suomalaisen uskonnonvapauden historia on muuten varsin nuori. Vaikka kirkkolaissa oli säädetty oikeus eroamiseen, käytännössä vasta 1920 – luvulla tuli mahdolliseksi erota kirkosta.

    Kastetilaisuus ( ja kirkkohäät) on paitsi uskonnollinen, myös kulttuurinen tapa. Riippumatta siitä uskommeko me vai emme, tai kuulummeko kirkkoon, olemme kristillisen kulttuurin muovaamia tuotteita. Kyllä se määrittää meidän ajatus- ja arvomailmaamme enemmän tai vähemmän. Missä määrin me sitten olemme tietoisia siitä, on tietysti asia erikseen. Hämäläiset kipaisivat aikoinaan Katumajärveen ja pesivät kasteen pois. Nyt se ei enää pesemällä lähde.

    Nykypäivän kansojen raja-aidat ylittävä solidaarisuus ja lähimmäisrakkaus liittyy sekin enemmän tai vähemmän kristilliseen hapatukseen.

    Uskonnonvapautta pidetään itsestään selvänä. Miten olisi myös kulttuurivapaus ja voiko niitä kahta ylipäänsä erottaa toisistaan, tai ihmisen perusoikeutta säilyttää oma identiteettinsä. Katkaistaanko ihmisen persoona kahtia: pidä toki uskontosi, mutta luovu kulttuuristasi, sen tavoista ja arvoista ja sopeudu.

  10. Nykypäivän kansojen raja-aidat ylittävä solidaarisuus ja lähimmäisrakkaus liittyy sekin enemmän tai vähemmän kristilliseen hapatukseen.

    Aikas paljon juurikin ’vähemmän’. Sillä ko arvot ovat asiallisesti vasta valistuksen (1700-luvun lopu) aikansaannoksia. Valistus otti aatteensa kristinuskon verihuuruisen etiikan ylihypäten suoraan antiikista lähinnä stoalaisuudesta.

  11. Onko arvon keskustelijoilta unohtunut Jeesuksen käsky (kaino toivomus?) mennä kaikkeen maailmaan ja tehdä kaikki kansat hänen opetuslapsikseen : kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa?

    Kasteessa lapselle tai aikuiselle lahjoitetaan Jumalan armo ja hänet liitetään Jumalan perheväkeen. Jos lapsi (tai aikuinen) sitten kulkee pois Jumalan luota, hänellä on kuoleman hetkeen asti (Jumala ei siis paaduta ketään) mahdollisuus palata kasteen armoon.

  12. ”Mutta kun se ei ole vain sitä, vaan kirkon salakavala tapa saada lisää jäseniä ja tulevia veronmaksajia. Se EI ole hyvä juttu. ”
    Nimenomaan. Tästähän siinä on kysymys. Mikään ei muutu niin kauan kuin verot kassaan kilahtaa. Rahoituspohjan murtuminen ehkä helpottaisi noitamenoistakin luopumista.

    Tosin monet saavat aidon identiteettinsä tuosta syntisenä olemisesta, josta syystä voi aidosti puhua witchcraft:ista, noituudesta. Itseasiassa kuvasin sitä hyvin tarkkaan Taunon ilmaisuin, tai sisällöin tarkemminkin. Erityisesti myös tämä:
    ”..syntisyyden tuskasta, voi hetkeksi vapautua papin jakaman vastaloitsun, eli ehtoollisloitsun avulla.” En tosin käyttänyt perisynti-sanaa, kun en sitä ajattele sitä kautta, vaan ihan vaan syntisyys-identiteetistä. Loitsuin kutsutaan ihmiset joka sunnuntai saamaan uutta vapautusta identiteettinsä syntisyyteen, jotta papeilla raha kassaan kilahtaa ja valta kirkolla säilyy.

    Noituus-sana kuulostaa afrikkalaisten korvissa tosi pahalta, mutta kun tarkoitan just tasan tarkkaan sitä. Sitä on vaikea kommunikoida suomea taitamattomalle, sillä Ugandan anglikaanikirkossa en tuota noituutta vaistonnut samalla tavalla kuin Suomessa, vaikka dogma on periaatteessa sama. Noituus on minusta aika paljon sanoissa ja niiden taikapiirissä (kaste, syntisen identiteetti, kutsu ehtoolliselle saamaan ikuisen elämän juomaa).

    Tämä ei ole kristinuskoa, vaan jotain ihan muuta noitamenoa. Kristinusko kutsuu uuteen elämään, vapauteen Kristuksessa, kuten sanotaan. Uuteen vapaan ihmisen identiteettiin, ei syntiseksi matoseksi, jolle taikamies tai taikamies tuo vapautta aina uudelleen temppuinensa pyhitetyissä rakennuksissa oikein loitsuin pyhien liinojen ja maljojen kanssa puuhaten.

  13. Hauska huomio Annelta : Saa identiteetiin syntisenä olemisesta. Tätä huomiota pitisi melkein keihitellä. Se pätee ainakin muutamaan herätysliikkeeseen . Voi olla jopa vedenjaka kristityn identiteettin suhten. Luulen että monet karismaattiset vieroksuvat ajatusta siitä että heillä olisi syntisenä olemisen identiteetti . Siis päinvastoin kun esimerkiksi rukoilevaiset, körtit ja lestaadiolaiset. Evankeellisista en tiedä enkä Lähetyshiippakuntalaisista.

  14. Jeesuksen ajan kaste oli upostuskaste missä kastettava painettin veden alle kolmesti. Tuskin tehtiin vauvoille.

    Kari K: ”…hänellä on kuoleman hetkeen asti (Jumala ei siis paaduta ketään) mahdollisuus palata kasteen armoon.”

    Raamattu: ” Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo” (Room.
    9:17–18).

  15. Perisyntinen vai perisyyllinen? Vai molempia? Kysymys palauttaa mieleeni filosofi Bertrand Russelin purevan ironisen ja ah niin todenmukaiselta tuntuvan toteaman, että hallitukset haluavat pitää ihmiset syyllisinä, koska huonolla itsetunnolla olevaa ja syyllistettyä ihmistä on helpompi hallita kuin vapaata ihmistä. (Russel : Filosofia Jokamiehelle”)
    Myös Russelin tämä on varsin tyhjentävä ja valaiseva:
    https://kolttonen.fi/misc/bertrand_russell/miksi_en_ole_kristitty.html

  16. Seppo, oletko sinä paatunut?

    Jos et, sitten et ole myöskään syntinen eli syyllinen.

    Olen ymmärtänyt, että vain kristittyjen on mahdollista tehdä väärin (ja tunnustavat sen) mutta ateistit eivät edes kykyne moiseen.

  17. Mikä minä olen tai en ole on näissä keskusteluissa aivan merkityksetöntä eikä vaikuta mitenkään siihen faktaan, että R a a m a t u n mukaan Jumala paaduttaa ihmisiä, ja että perisyntisyyden mainostaminen on yksi kirkon ja valtioiden keino hallita ja rahastaa peloteltuja ihmisiä.

  18. Jos ei ole syntinen, ei ole syyllinen. Ihminen paaduttaa itsensä, kun ei hyväksy Jumalaa ja Jumala sen jälkeen paaduttaa ihmisen lopullisesti (lue faaraon kohtalo 2 Ms)

  19. Jos hyväksyy jumalan , niin miksi siitä pitäisi seurata se, että tuntee itsensä syntiseksi ja syylliseksi?

    Niinkuin Anne ylempänä kirjoittaa ,niin syntisenä oleminen on kyllä ollut yhden sortin kristittyjen identiteetti mutta ei enään. Jotakin on tapahtunut ,koska ei-uskonnolliset tai monet uskovaisetkaan ihmiset eivät löydä itsestään tuolla lailla värittynyttä uskonnollisuutta ja pysyvät erossa syntisyyden värittämästä pietistisestä kirkollisesta kulttuurista.

    1700-1800 luvuilla koko kansakunta oli enemmän tai vähemmän alkoholisoitunut kotipolton tavallisuudesta ja silloisista pöytätavoista johtuen. Tästä oli myöskin seurauksena yleinen minä heikkeneminen ja krapulaan liittyvä syyllisyydentunto ja jatkossa depressiot. Oli siis hyvät syyt tuntea itsensä syntisiksi ja syyllisiksi. Kaikissa silloisissa herätysliikkeissä tehtiin aloitteita alkoholin kulutuksen vähentämisessä ja siinä lopulta onnistuttiin hyvin.

    Kun ihmiset katuvat syntejään ja niistä kertovat , niin ne ovat aina tekosyntejä, siis konkreettisia lankeamuksia . En ole koskaan kuullut kenenkään tekevän parannusta tai tuntevansa olevan perisynnin pauloissa , vaikka vahurskausopista taistellaan vieläkin.

    Lopuksi viellä : Olipa julma jumala kun paadutti Faron mielen josta oli kamalat seuraukset hänen kansalleen.

  20. Kiitos Markku kommentistasi. Eihän todellakaan kukaan ateisti ole koskaan tehnyt mitään pahaa ja ole syntinen (eikä ole edes toista kertaa). Eli kukaan ei halua tiedostaa omaa pahuuttaan.

    Jumala näki ennakolta ettei faarao tulisi missään tapauksessa päästämään orjiaan vapaaksi, jolloin Jumala otti asiat käsiinsä (vasta kun faarao oli paaduttanut itsensä 7 kertaa = täydellisyyden luku). Eli hänelle annettiin tilaisuus katumiseen, niinkuin kaikille ihmisille, kunnes on liian myöhäistä kun viikate heilahtaa.

  21. ” En ole koskaan kuullut kenenkään tekevän parannusta tai tuntevansa olevan perisynnin pauloissa”

    Kyllähän tuo peritty syntisyys, vai pitäisikö sanoa kollegtiivinen syyllisyydentunto näyttää olevan osa ihmisen luontoa, kun kun tarkkailee nykymaailmaa. Hyvä esimerkki on Saksa. Käytännössä yksikään nykysaksalainen ei osallistunut natsien hirmutekoihin, mutta siitä huolimatta sakasalaiset ja Saksa kansakuntana esittää kerta toisensa jälkeen anteeksipyyntöjä, yrittää hyvittää ja osoittaa katumusta perinnöksi saaduista ”isien synneistä”.

    Kansat ja hallitukset esittävät tämän tästä julkisia anteeksipyyntöjä menneiden sukupolvien tekemistä vääryyksistä. Jopa yksilöt yrittävät hyvittää sukunsa joskus tekemiä vääryyksiä.

    Valkoinen eurooppalainen kantaa kolonialismin taakkaa, perittyä syntiä. Puhutaan valkoisen miehen taakasta. Itse asiassa Kipling ei puhunut syyllisyydestä tai sovittamisen velvollisuudesta vaan: ” Peri palkkansa: ainainen viha, kauna katkeruus niiden, jotka kerran vaivoin veit”.
    (En muista kenen käännös)

    Muistan itse millainen järkytys minulle oli, kun ensimmäisen kerran luin antropologi Harrisin kuvausia Keski-Amerikan intiaanivaltioiden raakuuksista. Vastenmielisiä kertomuksia ihmisuhreista, kannibalismista ym. Se loukkasi syvästi minun käsitystäni siitä, miten kelvottomat löytöretkeilijät valloittaassaan raatelivat sivistyneitä ja suuremmoisia alkuperäiskansoja. Teos oli sittemmin vuosia jossakin kaapin perällä.

  22. Tuo Kiplig-lainaus pitäisi olla: …jotka vaivoin valoon veit. Kommentteja en näköjään pysty muokaamaan lähettämisen jälkeen.

  23. Kyllä pystyy jonkin aikaa,siellä on alla sinisellä teksti
    Click to Edit . Sitä kun klikkaa voit muutta tekstiäsi.
    Pitää olla samalla kirjautuneena.

  24. Ulla

    Minä ainakin olen pitänyt noita anteeksipyyntöjä jo pitkän aika melkein muotivaatimuksina. Jotkut sellaiset vaikuttavat tärkeiltä mutta ei kaikki.

    En ole viimeaikoina nähnyt vaatimusta pyytää anteeksi sitä ,että Suomi soti Saksan rinnalla mutta sitäkin on toivottu. Mutta kuitenkin, sotavankien käsittelystä voisi tehdä jonkinlaista katumusta. Sotavankien kuolleisuus suomalaisilla vankileireillä oli paljon suurempi verrattuna liittoutuneisiin ja jopa siihen miten Saksa käsitteli länsimaisia vankejaan. Venäjältäkin tuli suuri prosentti hengissä takaisin. Mitä Neuvostoliitto ja Saksa sitten tekivät keskenään on toinen asia.

  25. ”Eli hänelle annettiin tilaisuus katumiseen, niinkuin kaikille ihmisille, kunnes on liian myöhäistä kun viikate heilahtaa.”

    Mitä ihmeen tårtta på tårtta kerrospaaduttamista siinä enää tarvittiin kun Jumala kerran ennaltanäki että Faarao oli jo sementöinyt paatumuksensa? Ja tuolla jossain aiemmin kirjoitit että ihminen armahdetaan vaikka viimeisellä hengenvedollaan…eikö tämä pädekään kaikkiin ihmisiin? Jos Jumala kerran paaduttaa kenet Hän Tahtoo?

  26. Voi Seppo, etkö sinä ymmärrä ennalta näkemisen ja ennalta määräämisen eroa?

  27. Hö, tässähän Karin itsensä sanomassa sekä ennaltanäkeminen että samalla (jolloin) tapahtuva paadutusmäärys yhtyvät:
    Kari: ” Jumala näki ennakolta ettei faarao tulisi missään tapauksessa päästämään orjiaan vapaaksi, j o l l o i n Jumala otti asiat käsiinsä.”
    Eli paadutti (jolloin!!!!) vaikka Faarao oli jo lopullisesti päättänyt/paatunut eikä mitään uutta paadutamista olisi edes siis tarvittu.

  28. Niinpä niin Kukkanen, miettisitpä vähän tarkemmin käyttämiesi sanojen merkityksiä lauseissasi. Katsos kun esim. sana ’jolloin’ rinnastaa ja määritelee hetken…
    Eivät sammakkosi hekotelustasi väriään muuta hihitelet itseksesi miten paljon hyvänsä….

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.