SYYSTERÄTEOLOGISIA MIETTEITÄ 15. Elämää Venuksessa

Venuksessa merkkejä elämästä – Toistaiseksi vakuuttavin todiste elämästä muualla kuin maapallolla. Venusta peittävissä pilvissä on yhdistettä, jonka olemassaolo selittyy tutkijoiden mukaan vain yksinkertaisella elämällä.

”Kansainvälisen tutkijaryhmän mukaan Venusta peittävissä pilvissä on kemiallista yhdistettä, fosfiinia, jonka olemassaolo voidaan selittää ainoastaan pilvissä olevalla yksinkertaisella elämällä.” -Yle 14.9.

Uutinen, joka nyt ei vielä ole ns. lainvoimainen, ei ole yllättävä ollenkaan. Olen levollisesti odottanut jotain vastaavanlaista uutista. Kaikkein epätodennäköisintä olisi se, ettei universumissa esiinny mitään muuta elämää. Jos Venuksesta tehty havainto pitää paikkansa, on se osviitta siitä, että universumi suorastaan kuhisee elämää.

Voiko tämä uutinen paikkansa pitäessään horjuttaa kristinuskon perustaa. Meneekö luomistarina uusiksi? Vai löytävätkö kristityt uskovat selityksen tähänkin, jotain ”Jumalan suurta viisautta”?

Jos Venuksessa on alkukantaista elämää, niin eikö elämä maapallolla alkanut samoin? Ja itse asiassa onkin löydetty varhaisimpia merkkejä elämästä maapallolla jo noin neljän miljardin vuoden takaa. Jos Venuksessa todella on elämää, loiko Jumala sen sinne vai miten se sinne tupsahti?

Pian Kikka-vainaan takavuosien radiohitti ”Sukkula Venukseen” saa uusia merkityksiä. Sanat ”nyt syöksyy sukkula veenukseen…” tietty tarkoittavat sitä yhtä juttua… Sitä tiettyä toimintaa, miten meidän ihmisten elämä pääsääntöisesti alkaa.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail
31 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Seppo Heinola

Hyvä Yki!!! Ajattelin itse kirjoittaa samasta fantastisesta uutisesta tänne. Mutta ehdit ensin. Hyvä niin. Niinpä minulle jää iloksi kommentoida lisäksi, että Raamatun ns. luomiskertomus alkaa kuvauksella Venuksen vuosikierrosta ja Raamattu päättyy Jeesuksen osin nimeen Venus! On huomionarvoista, että hepreassa Venuksen nimi on Nogah, jonka lukuarvo on 64 ja sama sana viittaa kupariin, jonka atomipaino on myös 64 ja Venusta sanottiin juurikin kuparin planeetaksi. (Vrt Botticellin Venus/Afrodite kuparijumalatar ratsastamassa kupariverenkiertoisen simpukan kuorella kohti Kyprosta eli kuparisaarta…) Mutta hämmästyttävää on, että Adamin ja Eevan yhteinen lukuarvo on sekin juuri 64, joka on edelleen DNA:n mahdollistamien aminoaksidien määrä. Ei ihme, että Dogonit kutsuivat 64 ruutuista peltoaan ’elämän pelloksi’ ja että elämän pelissä eli shakisa on 64 ruutua…Kabbalan elämän puu ylhäältä alas alhaalta ylös sisältää 32 32 eli 64 polkua ja sefiraa. Venuksella on ollut suuri rooli ihmiskunnan synnyssä Venuksen ollessa viileämpi kuin nykyisin.

Anne Mikkola

Ylen iltauutisissa (vai olikohan ne mtv:n) Valtaoja antoi kyllä ymmärtää, että nämä johtopäätökset olivat Ylen omaa ”toiveajattelua”.
Ateistien unelma, sanoisi Kari. 🙂

Kalevi Kauppinen

Kannattaa miettiä sitä, mitä se elämä on. Meidän elämämme perustuu solujen jakautumiseen niin ihmisten kuin kasvienkin osalta.

Venuksesta löytynyt todiste on vielä kaukana elämästä, niin kuin Valtaojakin uutisissa sanoi. On syytä laittaa jäitä hattuun tässäkin asiassa. Venuksen pinnalla on noin 300 asteen kuumuus, jossa samanlainen elämä, kuin maassa, on mahdoton. Mahdollisia rakennusaineita on löydetty pinnan yläpuolelta, mutta sekin on vielä epävarmaa, niin kuin Valtaoja totesi. Ennen kuin jotain varmaa voisi sanoa, pitäisi käydä paikan päällä hakemassa näytteet, joita tutkimalla sitten saisi lisää tietoa.

On ennen aikaista vielä iloita siitä, nyt ei sitten Jumalaa tarvita, kun elämää voi olla kaikkialla. Ja vielä, jos olisikin jotain elämää maan ulkopuolella, mitä pidän epätodennäköisenä, niin jollakin tavalla senkin olisi pitänyt syntyä. Tuskin mitään syntyy itsestään tyhjästä ilman mitään aihetta.

Seppo Heinola

Kalevi,et tainnut tutustua kunnolla noihin löytöihin ja tiedemiesten lausuntoihin, hehän toivat myös esille sen, että Venus ja Mars ovat olleet aikanan maan kaltaisia elämälle täysin kelpaavia planeettoja,
Ja on se aika omahyväistä ajatella,että Jumala olisi luonut tuhansia miljardeja elämälle kelpaavia planeettoja ja niille lämpöä antavia tähtiä vain piskuruisen maan ihmisen kulisseiksi…
No itse asiassa esim. Raamatussa on lukuisia paikkoja, jotka viittaavat maan ulkopuolisen elämään. Näin esim. Deborahin laulussa, johon ole usein viitannut. Näille mahdollisille alieneille on heprealainen nimi gerim. (shamgar, shemeber)Tässä erään heprealaisen viisaan näkemys asiasta: https://atlantajewishtimes.timesofisrael.com/aliens-torah/

Kalevi Kauppinen

”Olen siinä vakaassa käsityksessä, että elämä, oli sen syntymekanismit minkälaisia vain, on yksi universumin ominaisuuksista. Että se syntyy vääjäämättömästi tietyissä olosuhteissa. Näin uskovat (!) monet tieteilijät ja tutkijat.”

Onhan se pakko uskoa, kun heillä muutakaan selitystä ei ole. Kaikki tieteilijät ja tutkijat eivät usko tämän kaltaiseen syntymekanismiin.

Tauno J. Jokinen

Jaa, …

”Tiedetään, minkälaisia olosuhteita tarvitaan ja mitä alkuaineita ym. edellytyksiä.”

Näinköhän tiedetään. Mikispä eivät sitten demonstroi asiaa, jos kerran tietävät.

Kalevi Kauppinen

Onhan tämä merkillistä, jos tiedetään, millaiset olosuhteet synnyttävät elämää, niin miksi niitä ei luoda, vai eikö osata. Jokin tässä mättää pahasti, paras olisi tunnustaa, ettemme tiedä, niin se kuulostaisi uskottavalta.

Ulla Tuominen

”Tiedetään, minkälaisia olosuhteita tarvitaan ja mitä alkuaineita ym. edellytyksiä.”

Mitenkähän lie. – Lajikehityksen perusperiaate yksinkertaistettuna on, että ”elämä” sopeutuu vallitseviin olosuhteisiin.
Elämää on löydetty sellaisista ääriolosuhteista, joissa sen pitäisi olla mahdotonta. Esim. sinileviä tavataan niin Etelämantereen jäästä kuin kuumista lähteistä ja ne näyttävät sietävän suuriakin myrkyllisiä metallipitoisuuksia. Ns hypertermoffiilit kiehuvat sopuisasti kuumuudessa. Elämää löytyy hapettomasta tilasta ja ns. ekstremofiilit elävät ja lisääntyvät ”mahdottomissa” olosuhteissa. Ja mitä vielä löytyynee valtameren syvyyksistä tai tulivuorista.

Mitä tekemistä tällä sitten on uskonnon kanssa ja mitä se todistaa Jumalan olemassaolosta tai olemattomuudesta on eri asia. Uskontojen ja myyttien tutkija Joseph Cambell tunnetuimmassa teoksessaan ”Sankarin tuhannet kasvot” esittää miten tiede edustaa objektiivista maailmaa ja uskonto ja myytit ihmisen subjektiivista maailmankuvaa ja sen kehitystä. Uskonto ei ole joukko ”hassuja juttuja” ja typeriä riitejä, jotka tiede kumoaa tai vahvistaa, vaan eräänlainen kehityskertomus.
Sellaisena Raamatunkin voi nähdä sen sijaan, että irvailemme sen yksittäsille lauseille ja kertomuksille.

Ps. Tuo Cambellin teos on varmasti tuttu monelle metsäläiselle. Siitä voisi keskustella pitempäänkin.

Seppo Heinola

Voi Kalevi Kalevi, se mitä emme tiedä on se hetki ja tapa, jolloin epäorgaaninen aines alkaa muuttua orgaaniseksi eli emme tunne ns. abiogenesistä. Se Ei tarkoita sitä, että emme tietäisi mitä elämän synty rakennusaineikseen ainakin täällä tarvitsee.

Juha Hyrsky

Paha on Ykin kaltaisten uskovaisten uskoa horjuttaa, silloin kun he kurottavat jotain kohti, minkä olemassaoloa ei ole mitenkään todistettu. Venuksen ” elämä” on vain yksi lopullista tieteellistä todistusta vailla oleva hypoteesi. Tämän myöntää tiedeyhteisö täysin avoimesti mutta ihminenhän on unelmoiva homo enemmän kuin sapiens. Olisit Yki tieteen kannattaja etkä tuollainen uskovainen: ei siellä mitään ole muuten kuin sun unelmissasi. Tiede ei ole osoittanut mitään tämän kiistämiseksi. Ja elämän alku on edelleen tiedemaailmalle täysi mysteeri, vaikka spekulointi siitä jatkuukin innokkaana.

Juha Hyrsky

Kovaa puolustautumista scifi-hengessä. Ihan kiva. Siinä olet kyllä väärässä, että olisi joku matemaattinen todennäköisyys sille, että elämää olisi missään muodossa out there. Kun elämän synnyn mekanismeja ei tunneta ei todennäköisyyttäkään pysty ilmoittamaan. Ja tämä ei ole minun ajatukseni vaan dosentti Kirsi Lehdon

” Emme tiedä vastausta. Emme tiedä, miten ainutlaatuiset – vaiko yleiset – ovat olleet ne kemialliset olosuhteet, joissa elämä aikoinaan syntyi nuorella Maa-planeetalla. Emme myöskään tiedä, miten herkkä tuo prosessi on erilaisille olosuhteille: pitääkö olosuhteiden olla juuri oikeanlaiset, vai käyvätkö kaikenlaiset.

Emme siis tiedä, mikä on todennäköisyys sille, että elämää on muualla. Ja jos olisikin, emme myöskään tiedä, mikä on todennäköisyys sille, että onnistuisimme löytämään sitä.”

Seppo Heinola

”Venuksen ” elämä” on vain yksi lopullista tieteellistä todistusta vailla oleva hypoteesi.”

Niin, onko joku jotain muuta väittänyt?

Kalevi Kauppinen

”On siis kuitenkin niin, että me tiedämme hyvinkin tarkkaan ne olosuhteet, joissa elämän syntyminen ylipäätään on mahdollista.”

Kerro meillekin, millaiset olosuhteet pitää olla elämän syntymiseen.

Kalevi Kauppinen

Tiedemiehet kertovat jonkun laisesta alkuliemestä, jossa elämä lähti kehittymään, mutta eivät osaa sitä määritellä sen tarkemmin, koska se on oletus, jolla halutaan jotain selittää.

Jos tarkkaan tiedettäisiin alkuliemen koostumus, niin silloin elämän syntyminen pitäisi onnistua.

Tauno J. Jokinen

Onko sinulla Yki lähdettä sellaiselle väittämälle, että ”alkuliemi” on kreationistien alullepanema höpöhöpötermi. Kun googletan ”alkuliemi” sanaa, niin suuri osa osumia osuu varsin vakavavasti otettaviin vähintäänkin puolitieteellisiin lähteisiin. Jos väittämäsi siis pitää paikkansa, kreationistit voivat olla varsin ylpeitä aikaansaannoksestaan. Hesarin artikkelissa:

https://www.hs.fi/tiede/art-2000004347332.html

Termiä käyttää varsin sujuvasti turkulainen biotielääketieteen tutkijatohtori Kalle Rytkönen, jolla on aivan vaikuttava lista asiaan liittyviä tieteellisiä julkaisuja.

Toki Hesari ja Turku ovat lähtökohtaisia arvelluttavia toimijoita.

Seppo Heinola

Voimme puhua vain tuntemistamme elämänmuidoista ja tietenkin on voitu analysoida,mitkä ovat kaikelle tuntemallemme elämälle yhteisiä ’tarvikkeita’, joista tärkeimmät lienevät hiiliatomit ja vetyatomit.

Anne Mikkola

”Mutta annan periksi. Puhutaan sitten vain alkuliemestä…”
Tää on aika hauska, kun nämä keskustelut päättyvät nykyään aina siihen, että Yki on väärässä. 🙂

Seppo Heinola

Taitaapi kylläkin ola enämbi kyse siitä,että Ykillä on kykyä, varaa ja luonnetta myöntää milloin on väärässä.Tätä rehellisyyttä tai kykyä kun ei kaikilla etenkin funkuilla ole ollut eikä ole.

Kalevi Kauppinen

”Tätä rehellisyyttä tai kykyä kun ei kaikilla etenkin funkuilla ole ollut eikä ole.”

Uskovainen ihminen tietää joka päivä tekevänsä syntiä ja rukoilee nukkumaan mennessään Jumalan anteeksi antoa. Tuo Sepon väittämä ei alkuunkaan pidä paikkaansa, vaan on tarkoitus mustamaalata uskossa olevia.

Seppo Heinola

Minun käsitykseni tuosta perustuu Kalevi kokemukseen, olen monen monta kertaa näyttänyt funkulle esim. raamatunkäännöksiin liittyviä kielitieteellisiä faktoja, mutta hän kieltäytyy näkemästä tosiasiaa ja seliselittää sen pois. Kuten eräänkin kerrotaan sanoneen: ”Sitä pahempi tosiasialle tuomiopäivänä…” Eli rautaankaa: Jos ja kun joku uskoo, että a b=D ja tämä korjataan C:ksi, ei hän myönnä virhettään, koska hän USKOO että a b=D! Ja kun uskoa ei tarvitse todistaa, voi väittää hautaan asti sinisen vihreäksi.

Kalevi Kauppinen

Tulee taas niin monimutkaista selitystä, että siinä ei moni kestä mukana. Mistä toinen tietää, mitä toisen päässä liikkuu? Ei uskossa eläminen tarvitse yliopisto koulutusta, kyllä vähempikin koulutus ja tiedon taso riittää.

Seppo Heinola

Mikä tiedetään sitä ei tarvitse uskoa, mutta uskovat voi uskoa tuon tiedon vääräksi vaikka eivät tiedä siitä mitään.

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial