Passion play

Pääsiäisen aikana on syytä syventyä pääsiäisen historiaan ja merkitykseen. (erään kristityn johdanto juttuunsa)

No, siispä syvennyn. On lankalauantain viime tunti. Lanka palaa!

Filippiineillä San Pedron kaupungissa Ruben Enaje on ristiinnaulittu 32 kertaa. Siis naulat kämmenien läpi. 32 vuoden ajan. Tätä kärsimysnäytelmää on tuossa kaupungissa vedetty 60 vuotta. Paikallisia nuoria kaippareita on noussut vapaaehtoisesti ristille. Enaje siis jo 32 kertaa. Ilmeisesti hän ei ole viulisti tai kitaristi (kas, risti tuossakin). Näissä menoissa nuoret tyypit vielä ruoskivat bambukepeillä itseään verille. Ruben Enaje päätti kiittää luojaansa näin, kun hän kerran putosi raksatyömaalla kolmannesta kerroksesta ja jäi henkiin. Se oli hänen mielestään Jumalan ihme.

Pääsiäisen käristysnäytelmä on täällä taas. Jesse petetään, teloitetaan ja tämä tempaistaan ylös. Ja kaikki häneen uskovat ovat sillä lunastettu, eikä vain sillä vaan Verellä. Pääsiäisen alkuperäinen tarina on sekin hurmeinen. Se on peräti 3000 vuoden takaa. Israelin kansa oli, kuten legenda kertoo, Egyptin orjuudessa. Sitten Herralle riitti ja Hän ilmoitti, että jokaisen perheenpään piti ottaa virheetön karitsa ja teurastaa se. Liha piti syödä viimeistä luunkaluamista myöten ja sitten sen verellä tuhria ovipielet. Yöllä, kun Herra sitten kävi koko Egyptin lävitse, Hän tiesi hiihdellä niiden ovien ohi ja murhasi vain egyptiläisten esikoispojat. Ja myös karjan esikoiset. Mielenkiintoinen yksityiskohta tietty on se, että kaikkitietävä tarvitsee verellä tuhratun signaalin, ettei tule vahingossa murhanneeksi vääriä poikia (tai tyttöjä, jos sattuivat olemaan esikoisia). Tämä tarina minullekin opetettiin totena alakoulussa. Minulle lapselle.

Ainoa kärsimysnäytelmä, lontooksi Passion Play, joka on tajuntaani vaikuttanut, on Jethro Tullin Passion play -levy, tosin lähinnä musiikin puolesta. Pääsiäisen tarina kärsimyksestä, lunastuksesta ja sen jälkeisestä ylösnoususta on surrealismia. Tympeätä sellaista. Mutta olen aina pitänyt pääsiäisestä. On kevät tuloillaan, lapsena sai suklaamunia, oli niitä noitia, pupuja, tipuja yms. kaikkea sellaista varsin maallista ja pakanallista. Joskus poikasena maalasinkin kananmunia. Työssäkävijänä saan pari ylimääräistä vapaapäivää. Tosin niistä luopuminenkaan ei olisi tuskallista. Voisin hyvin luopua arkipyhistä.

Nykykristittyjen pääsiäisen sanoma ei minuun ole koskaan tehonnut. Koululaisena pidin sitä lähinnä kummallisena ja vähän mystisenä kuten ylipäätään kristinuskon tarinoita. En siis ole kyennyt enkä kykene eläytymään tuohon kristinuskon pääsiäisjuttuun. Se on tympeä ja vastenmielinen legenda. Kaikkivaltias, joka on kaiken luonut ja kykenee kaikkeen, tekeekin niin, että teloituttaa oman poikansa mukamas lunastaakseen niin luotujensa synnit. Äh. Jonkun goottihenkisen fantasialeffan juonena tuo ehkä menisi. Vielä tympeämpi on se vanha tarina, jota kristityt edelleen pitävät arvossaan, siis se israelin Jumalan tekemä kurjien epäjumalaa palvovien egyptiläisten esikoislasten tappaminen, jonka tuo Hyvä Jumala teki vain siksi, että faarao antaisi periksi. Tällaista jumalaa jotkut todellakin edelleenkin haluavat palvoa.

Kristityt pitävät ristinkuolemaa jotenkin ylimaallisen hirveänä kärsimysnäytelmänä, jonain massiivisen valtaisana uhrauksena. He vain unohtavat, että ristiinnaulitseminen oli tavallinen teloitustapa antiikin Rooman aikoihin ja siis kärsijöitä riitti. Runsaasti. Tässä on eräänlaista kauheuden ihannointia ja glorifiointia. Sankarilegendaa kuten kaikissa fantasioissa. Me tiedämme, että oikeassa elämässä on runsaasti kärsimyksiä, monin mitoin kauheampiakin. Silmitöntä väkivaltaa ja sadistista julmuutta. Mutta se ei merkitse mitään, kun Jesseparka joutui niin kauheasti kärsimään. Vain sillä on merkitystä. Lunastus, voitto ja ikuinen ihanuus ilman omaa ansiota. Sen kuin vain uskoo.

”Juutalaiset esikoiset pelastuivat, kun he olivat teurastaneet karitsan, sivelleet sen veren ovenpieliin ja syöneet sen. Jumala on nyt tarjonnut saman lahjan meille, me vain pelastumme suuremmasta, ikuisesta kuolemasta, ja saamme kunniakkaamman, ikuisen elämän, jos otamme vastaan Jumalan tarjouksen. Pääsiäiskaritsamme on jo teurastettu, hänen verensä on jo vuodatettu, nyt meidän on enää syötävä karitsamme. Israelin pääsiäisuhrissa pelkkä teurastaminen ei riittänyt, karitsa piti myös syödä.” Tämä on kristityn kirjoittamaa. Ja totisesti: meidän tulee syödä Herramme ruumis ja juoda tämän veri pelastuaksemme! Jeesus käskee: ”Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää”. Jos tämä ei ole häröä, niin mikä sitten? En ole juuri tutkinut new age- tai muita hörhöilyjä, mutta olen varma, että kristinusko pärjää hyvin siinä kaikenkarvaisessa seurassa.

-On muuten merkillistä, että pääsiäisen ajankohta vuodessa vaihtelee sen laskentatavan mukaan melkoisesti, kuukaudella peräti, vaikka joulu on aina jouluna ja jussi jussina. Päättäkää nyt, hyvät kristityt, milloin se teidän Jessenne kuoli. Kummallista, että almanakkamatemaatikkojen se pitää määritellä, vaikka Raamatussa tuostakaan ei ole mitään mainintaa. Sekin on muuten merkillistä, että kristillisen pääsiäisenvieton kanssa esillä on sulassa sovussa kaikki pakanallisetkin pääsiäisen jutut: munat ja pääsiäispuput..

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

4 kommenttia artikkeliin ”Passion play

  1. Näiden varajeesusten omatekoinen kärsimysnäytelmä nyt on lähinnä kristinuskon pilkkaa. Ja jollen väärin muista tuossa uutisessa kerrottiin, että katolinen kirkko paheksuu.

    Niin.. mietin tuota vähän sinun linjoillasi tuota ristinkuoleman kauheus asiaa. Se kauheus ei tule kait nauloista käsissä vaan enemmän siitä mitä tapahtuu kun siellä ristillä on pidempään. Uutinen ei kerro kauanko nämä varajeesukset ristillä roikkuvat ja tarkalleen ottaen miten autenttisissa oloissa.
    Toki kristittyjen tiedossa on, että ristiinnaulitseminen oli tuon ajan tylyin kuolemantuomio.

  2. Uskonnon tai uskontojen arvoitus tuskin aukeaa pikkaamalla tai yksinkertaistamalla. Ongelma tuskin on siinä mitä me itse kukin uskomme, vaan siinä miksi me ylipäätänsä uskomme johonkin, joka on aistien ja arkikokemuksen ulkopuolella. Ehkä C.G.Jungin selitys avaa jotakin: Tiedostamaton, ns. alitajuta puhuu meille myyttien kielellä? Juhlat ja niihin liittyvät riituaalit ovat kai ihmisen vastaus?? Ne ovat joka tapauksessa niin yleisiä kaikkialla maailmassa, ja kaikkien kulttuurien parissa ,että niillä täytyy olla jokin hyvin tarkeä merkitys.

    Sekin, että todellisuus mahtuu ihmisen mielen ja aistien ahtaisiin raameihin on vain uskomus.

    Näin puolipakanana minä puolestani uskon, että jos Jumala loi ja asuu luomakunnassaan, silloin luonnon lait ovat ”jumalan lakeja”. Enempää uskonnot kuin humanismikaan ei voi loputtomiin toimia niistä vastaan.

    Pääsiäisen aika määräytyy kahden luonnossa vaikuttavan tekijän perusteella: kevätpäivän tasaus ja kuun vaiheet. Molempien vaikutus luonnossa näkyy sille, joka vaivautuu katsomaan. Pääsiäinen on ylösnousemuksen juhlaa. Monella tapaa. Se on pimeyden väistymisen juhlaa ja siitä alkaen luomakunta meillä Pohjolassa alkaa taas laulaa luomisen laulua.

    ”Minä puhun sinulle niityn ruohon kautta. Minä puhun sinulle metsien puiden kautta, aamukasteen ja iltarauhan kautta.
    Ole hiljaa – tiedä….”
    (esssealaisten kirjoitukset)

    Hyvää pakanallista ja kristillistä pääsiäistä itse kullekin!

  3. Huomasin myös tämän artikkelin iltapäivälehden sivuilla. Kieltämättä oli hiukan vaikea päättää, miten tällaiseen pitäisi suhtautua. Ristiinnaulitsemista esittävässä kuvassa luki: ”Ruben Enaje, 58, ei aio enää esittää Jeesusta täytettyään 60 vuotta.”
    Mistä tuli mieleni, että onko tässä kysymyksessä jokin teatteriesitys ja myydäänkö sinne lippuja?

    Sitähän ei voi kieltää, että Jeesus on hyvä tavaramerkki. Muistan muutamavuosi sitten kun kävin Pariisissa Basilika Sacré-Coeur de Montmartressa, missä ovella oli heti kirkon omia myyntipisteitä, mistä saattoi ostaa krusifiksejä. Sisällä ei saanut valokuvata, sen sijaan valokuvia kirkon sisältä saattoi ostaa samoilta kaupustelijoilta.

    Iltapäivälehden tekstissä luki edelleen, niinkuin Annekin muisti, että Katolinen kirkko, johon 80 prosenttia filippiiniläisistä kuuluu, on sietänyt rituaalia, vaikka se on kertonut, ettei tue sen kaltaisia, hurmoksellisia ja verisiä ”hurskauden osoituksia”. Kirkko on kuvaillut tämän kaltaisia rituaaleja ”uskon väärintulkinnaksi”.

    On mielenkiintoista, että jossakin nähdään ”väärintulkintaa”, kun taas kaupustelu, ei aiheuta Katoliselle kirkolle lainkaan omantunnon tuskia ja miksipä tuottaisikaan, onhan Vatikaani myös taloudellisesti menestystarina. Vatikaanin valtiossa on wikipedian mukaan noin 1000 asukasta ja valtion yhteenlasketuksi omaisuudeksi on arvioitu noin 300 miljardia euroa. Arvioitu siksi, koska ”God Only Knows”.

    ”Minä sanon teille: jokaiselle, jolla on, annetaan; mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin, mikä hänellä on.” Kannattaa uskoa Raamatun kertomuksia. Niinkuin Ullakin totesi: ”Ehkä C.G.Jungin selitys avaa jotakin: Tiedostamaton, ns. alitajunta puhuu meille myyttien kielellä?”

    Hyvää kevätpäiväntasausta ja pääsiäistä itse kullekin säädylle!

  4. Uskontobisnekset kukoistavat ja kaikenkarvaiset hihhulisaarnaajat rikastuvat. Voi pahoin katsellessani tv-lavasaarnajien vääntelehtimistä ja huutamista tuhansien katsojiensa edessä kolehtihurmoksen aikaansaamiseksi. Ja täydestä menee…

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.