ja naisjärjestöjen yllättävä tai vähemmän yllättävä hiljaisuus jatkuu. Kaksi vuotta sitten tällaisessa tilanteessa kaikki vuorotellen ja hyvin nopeasti paheksuivat Helsingin poliisia, joka silloin kehoitti vanhempia katsomaan lastensa perään, kun näitä muun kulttuurisia miehiä roikkui pikkutyttöjen ympärillä. Ehkä ne on vaan vähän Helsinki keskeisiä…Veikkaisin kuitenkin, että kyse on siitä, että ”feminismi” on kuollut ja kuopattu.
Silloin kirjoitin Uuteen Suomeen blogin siitä mitä minä olisin feministinä sanonut. Siinä näköjään siteerasin Tauno Jokisen sanoja juuri tästä puheena olevasta ilmiöstä. Mitään uutta tässä siis ei ole ollut ainakaan kahteen vuoteen. Jotain näyttäisi nyt olevan pikkasen muuttunut, kun yhtäkkiä 10-v. tyttölapsilla on edes pikkasen väliä ja Oulun poliisikin herää. Josko nyt jo saisi ihan lapsiakin varoittaa ilman, että joutuu siitä tuomiolle?
Onko Taunolla muuten raportoitavaa, kun olet siellä tapahtumien keskipisteessä?
by 
Mä missään tapahtumien keskipisteessä ole.
Keskipiste on kauppakeskus Valkeassa, jossa nuoret neidot vaihtavat luonnonvarojaan huumeisiin. Politiikkojen päivittely aiheen ympärillä on ihan täyttä puuta heinää näin vaalien alla. Nämä yksiyhteiseen Jumalaan uskovat vielä ymmärtävät elämän perusarvot – jos kerran tytöt ovat tarjolla, niin tupakka-askin hinta kannattaa aina nuoreen lihaan investoida – ja kaverille kans.
Sovinistinen minuus näkee asian siten, että nämä nykynaiset ja heidän tyttärensä niittävät sitä, mitä ovat kylväneetkin. Tuolla Uuden Suomen linkissä viittasinkin siihen, että kantakoon feministit ihan niin raskasta taakkaa kuin hyvältä tuntuu. Siinä vaiheessa, kun vajoavat taakkansa alle katuojaan, tulee Riikka Moilanen ja sylkee päälle.
Joo, ei ole minun ongelma.
Noin Tauno. Aika raikasta tekstiä. Siinä mallia vihaisille miehille, kuinka puhua totta eikä feministejä kumarrella.
Luin keskustelun siellä toki myös huolellisesti uudelleen läpi. Ilmeisesti ymmärsin jo tuolloin aika hyvin tuon ”miesasiaperspektiivin”. Eipä ihme, että herra Pettersonkin sittemmin oli minulle ymmärrettävä henkilö heti ensi henkäyksestä lähtien.
Oletkos muuten Pettersonia kuunnellut/lukenut/seurannut? Mitä mietit tuosta profeetasta? Aika lailla tekee rahaa jumallallisella viestillään, mutta onneksi ei puhu ihan suoraan jumalien nimissä, mutta kyllähän hän selvästi on sitä mieltä, että se on semmoinen ”divine spark”, joka hänestä virtailee kansojen terveydeksi. Sanoillaan toki tunnustaa enemmän omaa viisauttaan, joten tuleeko siitä sitten ”oikea profeetta”? Tienaa varmasti paljon enemmän kuin Pirkko Jalovaara parhaina päivinään, arkkipiispasta puhumattakaan, mutta eiköhän käytä rahoja myös jonkun vaihtoehtoisen yliopiston perustamiseen tms. Vähän niin kuin Supercellin miehet.
Kyllä minä yhden videon katsoin ja aika tavalla samoilla linjoilla ollaan asioista. Profeetat ovat profeettoja, koska tulevat julki sopivaan aikaan. Aika samansukusta näkyy keskustelu olevan naispappeudenkin ympärillä ainakin tuolla Kotimaa24:ssä. Miesasiamiehet keräävät yhteistä rintamaa, piispat hokevat naispappienkin olevan pappeja ja Sari toistaa mantraansa syrjityistä naisista ja neekereistä.
Meno on vähän kuin lastentarhassa – pitää tytöilläkin olla hiekkalaatikolla oikeus heiluttaa käsiä ja tehdä sakramenttitaikuutta. Siinä saa sitten jokainen miettiä tykönään asettuuko Pyhän Hengen lisäosa paikalleen saastaisena syntyneeseen käsiä heiluttamalla. Aika moni tuntuu ajattelevan, että hokkuspokkus. Ja lapset jäävät kastamatta.
Joo – Pyhä Henki ei ole Valheen Henki. Tästähän Pettersson puhuu.
”Joo – Pyhä Henki ei ole Valheen Henki. Tästähän Pettersson puhuu.”
Kyllä. Erittäin. Minä olen kuunnellut paljon enemmän kuin yhden videon, ja erityisesti tietysti myös kuunnellut, miten mies ”Jumalan” havainnoi.
Hänellä Sana/Logos vai pitäisikö olla sana/logos luo kirjaimellisesti maailmaa. Ilmeisesti tuo on Pettersonilla melkein ainakin isolla kirjaimella. Puhuu ihan suoraankin jumalallisesta kipinästä, joka jokaisessa ihmisessä on.
Jos ihminen (yksikin) alkaa puhua totta (tai edes jättää valehtelematta), maailma muuttuu, ainakin heti ensimmäiseksi tuon yhden ihmisen maailma. Ainakin ihan kyyneliä tiputtelee melkein kun kuulee yhden ihmisen muuttaneen suuntaa. Logos tuli maailmaan, otti taakan kantaakseen ja sitä rataa.
Pettersonin teologiaan ei kuulu se, että Jeesus otti taakan kantaakseen, vaan ihmisen on paras vapaaehtoisesti imitoida tuota Jeesusta ja ottaa myös maailman/pahan/pahantahtoisuuden taakka vapaaehtoisesti kannettavakseen. Vastuuta oikeuksien sijaan. Sitten kun näin tekee pikku askel kerrallaan – sanoo Peterson – elämälle muotoutuu tarkoitus (purpose), jonka hän tuntuu näkevän jokaiselle ainutkertaisena. Ihmisessä on ikään kuin jotain ainutkertaista, syntymässä saatua kait, joka ohjaa havainnointia, arvostuksia yms. (niin kuin Pyhä Henki?). Ilman tarkoitusta (tähteä, jota kohti suuntaa) elämä taas on kärsimystä, mitä se on joka tapauksessa aina ja varmuudella, mutta sitten on ainakin kärsimystä tarkoituksen kera, mikä antaa syyn elää.
Ilmeisesti Peterson on aikalailla kärsimystä nähnyt paitsi työssään ja kaikkiin totalitarismin muotoihin perehtyessään, myös ihan jo kotonakin kun tyttölapsi jo pienestä alkaen alkoi hajota käsiin. Lonkka vaihdettiin ja nilkka ja kun tyttö sitten kaiken oli kokeillut ja opiskellut vähän vanhempana, ongelmat ratkesivat kun jätti kaiken muun ruuan paitsi lihan. Ja nyt Petterson itsekään (eli geenien lähde) ei syö muuta kuin lihaa, suolaa ja vettä ja siinä ilmeisesti sitten lähti profeetankin depressiot samantien. Onhan tuo aikamoista touhua. Ei liene sitten ihme, että sellaiseksi varmaksi perustaksi löytyi ”kärsimys”.
Elämän tarkoitus tai ihmisen paikka löytyy jostain sieltä kaaoksen ja järjestyksen rajapinnasta. Toinen aivolohko (ei ole kyse tunteista kuulemma enää nykytietämyksen mukaan) havainnoi tai haparoi kaikkea vaarallista, uutta ja kaaosta ympärillään ja toinen sitten yrittää tarttua siihen, luoda järjestystä, rakennetta siihen. Kuulemma ihan oikeasti, jos on sopivasti aivovamma, niin vasen (?) käsi tekee haparoivia liikkeitä ja oikea tarttuvia liikkeitä.
Pyhä Henki/Johdatus/ihmisen hyvä paikka on siellä, missä ollaan näiden rajalla, ei liiaksi uuden ja kaaoksen puolella, että menee liian kaaokseksi, mutta kuitenkin aina tekemisissä sen kaaoottisen kanssa. Vallan hieno ajatus minusta. Toisin sanoen kyse on Pyhän Hengen ja dogman tasapainosta, missä Pyhä Henki rinnastuu kaoottiseen uuteen ja dogma on se opillinen kertomus/rakennelma/myytti, jota ihminen tarvitsee myös.
Liekö oikeutan tuolla liiallisen kaaoksen elämässä, mutta joka tapauksessa. Varmaan pitkälle jungilaisuutta,jota olen pitänyt pahuuden alkulähteenä näissä naisasioissa, ja taidan olla vähän samalla kannalla edelleen kyllä tässä kohtaa. Kuuntelin äsken jonkun youtubepätkän, missä Carl Jung itse joskus kauan sitten oli haastattelussa. Kun haastattelija kysyin Jungilta, uskooko tämä Jumalaan, hän vastasi: ”En usko. Tiedän”.
Joka tapauksessa, ei tämä nyt oikein perinteistä kristinuskoa ole, ainakaan mies ei dogmia tunnusta siinä merkityksessä kuin suomalainen konservatiiviuskovainen. Kun häneltä jotain kysyy vastaus on poikkeuksetta ähkyilyn jälkeen ”it depends what you mean by Jesus/resurrection/etc”. Ei toisaalta kielläkään, koska kristinuskon tarinat hänelle ovat se rakenne jonka kautta maailmaa katsoo, mutta jungilaisittain enemmän kuin kirkon dogman kautta. Voihan se osin olla, että tässä myös kulkee ”tieteellisyyden raja”. Ei halua sanoa juuta eikä jaata esimerkiksi Jeesuksen historiallisuudesta, minkä nyt ei luulisi olevan ihan hirmuisen vaikea asia.
Kuinkahan pieleen tämäkin selitys menee, ja varmasti käytin vääriä käsitteitä ja ilmaisuja, mutta jotenkin noin mies ajattelee käsittäkseni. Ei varmaan vallan kaukana Taunon aatoksista tässäkään? Siinä Petterson vähän minusta hapuilee enemmän kuin Tauno, että ei aivan tunnu itse tajuavan, että oikeasti tarjoaa toivoa enemmän miehille kuin naisille, eli että on ”miesasialiike”, miespsykologi. Vasta äsken luopui perustelemasta eri syin, miksi miehet häntä kuuntelevat selvästi enemmän kuin naiset. Eli tuntuu huomaavan asian jotenkin epämääräisesti itsekin.
Ei ole naiset kovasti osoittaneet kiinnostusta näistä keskustella, niinpä sitten liityin piruuttani naisten fb-ryhmään, joka ”supports” Petterson. Aika vekkulia huomata, että naisia on siellä ihan ympäri maapalloa, ja ihan fiksuja kirjailevat noin yleensä. Siellä saa jopa epäillä ilmastonmuutosta ilman, että tulee hirmuisesti lunta tupaan. Mutta kyllä sielläkin huomataan, että Petersonin sanoma ei nyt ole oikein naisille samalla tavalla elämää tuovaa, koska Petersonilla ei ole oikein tarjottavana mitään mielekästä motivoivaa tulkintaa niistä myyteistään isolle osalle naisia. Sankari on mies ja sitä kautta mies asiaa tiedostamattaan näkyy tulkitsevan. Siis jos nyt tässä sukupuolieroja sitten on. Minua kyllä Peterson puhuttelee ihan vaikka naiseksi olen syntynyt. Tiedä sitten miksi.
”Kun haastattelija kysyin Jungilta, uskooko tämä Jumalaan, hän vastasi: ”En usko. Tiedän”.”
Jungilla oli älyttömiä juttuja. Luin pentuna. Jung oli katolilainen, minkä merkitystä en silloin ymmärtänyt. Entä Peterson? Hämmentävää, miten kaikki tiet vievät Roomaan. Ja sieltä Vatikaaniin.
Toisin ilmaistuna voisi kait sanoa, että kaikki tiet vievät kristinuskoon. Sinä näet katolisuuden demonin ihan kaikkialla. Se on just se, että kun jotain haluaa nähdä, niin se on mahdollista jotain kautta nähdä ihan kaikessa, koska oikeasti kaikki riippuu kaikesta. Näinhän ne yhden asian-liikkeet toimivat.
Jotenkin on viime aikoina tullut mieleeni, että onko Ouluun keskittynyt kaikki kotimainen pahuus. Ylivieskalaisena, palvelujansa Oululle menettävänä voisin ihan hyvin keksiä jonkin kristillisen retoorisen termin tälle ilmiölle. Liekö pahuudesta kysymys ollenkaan vain ihan ihmisen tyhmyydestä. Siis molemmin puolin aitaa.