Media demokratian uhkana

Taloustieteilijä Bengt Holmström on mielipiteen esittäjä muiden joukossa, mutta useimpien mielestä enemmän tolkun mies kuin moni muu. Ainakin toistaiseksi.

Juuri nyt Holmströmiä siis arvostetaan ja kuullaan, ja hän voi sanoa ilman välihuutoja sanottavansa, tuleehan hän käytännössä tuntemattomuudesta suomalaiseen julkisuuteen, pokkaamaan vieläpä suomalaisuutta korostaen Nobel-palkinnon. Hänen pikku haastattelustaan Kauppalehdessä (30.11.  -toim. Päivi Isotalus) luin vahvan huolen demokratian kehityksestä Suomessa. Pari lausetta siitä kannattaa siteerata. Ensin tämä:

”Holmströmin mukaan kansa on alkanut sosiaalisen median kautta vaikuttaa politiikkaan tavalla, jota voi pitää hyökkäyksenä edustuksellista demokratiaa vastaan.”

Eikö ole tosi vahvasti sanottu? Kuvittele, että joku keskustan, kokoomuksen tai demarien maakuntien aktiivi, kuka tahansa perussuomalainen tai KD:n kannattaja olisi näin sanonut. Mieti samalla, mitä muuta politikointi itsessään on kuin populismia: mahdollisimman selkokielistä ihmisten mielipiteisiin ja mielialoihin vaikuttamista? Selkokielistä poliitikon tekstin on aina oltava, koska demokraattisessa järjestelmässä kannattajiksi ja äänestäjiksi on koko ajan houkuteltava ymmärrykseltään, älyltään ja elämänkokemukseltaan mahdollisimman laaja kirjo ihmisiä.

Kiistämätön ajan ilmiö on, että osa mediaeliittiämme – kenties myös USAssa eli eri puolilla korkean elintason maissa – on alkanut huojuttaa juuri tuon demokratian peruspilareita, tietoisesti tai tiedostamatta. Heti vaalien jälkeen aletaan teettää suosiotutkimuksia, joista ilmenevien voimasuhdemuutosten mukaan toimituksissa rukataan asenteita, ikään kuin uudet vaalit olisi jo käyty! Aivan vast’ikään jossain asemassa oleva nainen autoradion yöohjelmassa ihan pokkana sanoi erään ison populistipuolueen (hänen mielestään) jo menettäneen asemansa, kannattajien määrä oli laskenut prosenttikaupalla viime vaaleista, joten hän suhtautui tuohon ministeripuolueeseen tavalla, joka rinnastui mielessäni HS:n Saska Saarikosken toteamukseen viime vuonna Donald Trumpista: mahdollisuudet päästä USA:n presidentiksi olivat luokkaa 0,0. Ei tarvi välittää. Näin siis tähtitoimittaja vuosi ennen vaaleja.

Yhteisten asioiden hoito on ollut ja tulee aina olemaan populismia. Parhaita siinä ovat väistämättä olleet he, jotka ovat politiikan huipulla. Populisteja ovat niin poliitikot kuin toimittajatkin. Toimittajienkin tehtävänä on saattaa ajatuksensa mahdollisimman monen  luettavaan ja ymmärrettävään, selkokieliseen muotoon.  Se on populismia myös. Mutta jos ja kun toimittajat käyttävät populisti-määritelmää yhdenmukaisesti – siinä määrin kuin Suomessa viime vuosina on monen mielestä tehty – silloin, kuin poliitikko ajattelee omilla aivoillaan, eikä muotoile ajatuksiaan luettuaan ensin päivän lehdet, se on vakavaa. Kaikki eivät pitäneet Trumpin häviötä tähtiin kirjoitettuna, eivät kannattaneet, eivätkä edelleen kannata EUta, vaikka siellä olisi oltu jo vuosia (britit, suomalaiset) ja silti Suomen media maakuntalehtien säestämänä oli ja on puolensa valinnut.

Kirkon puolella media kannatti viime arkkipiispan vaalissa laajasti Kari Mäkistä, jonka ajatukset esim. avioliittoasiasa olivat täysin erilaiset, kuin hyvin niukasti hävinneen Miikka Ruokasen. Jos arvioidaan USA:n presidentin vaalitapaa oudoksi, niin sellainen on ainakin Suomen arkkipiispan vaalitapa ollut tähän ati. Jos koko kansa olisi saanut päättää kirkkonsa ”johtajan”, HS ja Ylekin tiesivät varmasti sen, Ruokanen olisi voittanut vaalin. Silti toimitukset olivat valinneet toisin. Ja sattuivat veikkaamaan siinä asiassa oikeaa hevosta.

Tästä päästä lopulta asiaan ja Holmströmin haastatteluun. Omana keksintönäni seuraava ajatus olisi mennyt roskikseen, niin radikaali se on. Kauppalehden juttu jatkuu edellisen sitaatin jälkeen näin:

”Kansa haluaa vahvoja johtajia, ohittaa kansanedustajat ja tilalle nousee diktaattoreita, Holmström maalaa.”

Lue uudestaan. Eikös ole tosi vahvaa tekstiä! Minä sanoisin, että ennen muuta mediaeliittimme luo sitä kaipuuta.

”Elämänmeno on nyt epämiellyttävän saman näköistä, kuin sata vuotta sitten. Demokratian peruspilarit horjuvat.”

Holmström ei mielestäni vihjaa tässä millään tavallaan vasemmiston ja vihreitten huutoon äärioikeiston noususta. Entä jos diktatuuri olisikin väriltään punavihreää, ellemme pidä varaamme? Miksei voisi olla? Sillä taloustieteilijä its ei spekuloi. Eikö diktatuuri ole sitä, että ei saa ajatella ”toisin” ja että tuomioistuimia työllistetään jo vääristä ajatuksista? Siinä ei ole enää värillä edes väliä, jos ajatuspoliisi, ilmiantajat apulaisineen valvovat esimerkiksi somessa ympäri vuorokauden? Eikö sellaisesta ole merkkejä – toinen vaihtoehto kun olisi antaa tilaa vapaassa mediassa lähes kaikenlaisille järkevän kuuloisille ajatuksille, kuten kysymyksille siitä, miten paljon hallitsematonta maahanmuuttoa – kiintiöpakolaiset ovat hallittu tapaa ottaa maahan sovittu määrä pakolaisia – Suomi ja koko EU kestää ilman rasismileimaa? Ehkä silloin ei olisi ”rasismiakaan”, joka mielestäni kohdistuukin näihin hinnalla millä hyvänsä (verovaroin) ja jopa ilman papereita tapahtuvan maahanmuuton ja oleskelun kannattajiin, ei siis rotujen ja uskontojen vastustamiseen sinänsä.

En tiedä halusiko Bengt Holmström olla kohtelias läsnä olleelle toimittajakunnalle. Kenties hän ei vain vielä ole havainnut, miten usein suurimpienkin mediatalojemme toimittajat ovat sanoneet ääneen asioita sillä tavalla, että he ovat kantansa valinneet aikomattakaan tarjoilla kansalaisille puolueettomasti virikkeitä omien kantojen  muiodostamiseen. Sellaiseen meitä tulisi nyt kannustaa. Uutisia perustellaan sitä paitsi nykyään usein sillä, että ”asiasta käydään kiihkeää keskustelua sosiaalisessa mediassa”, vaikka minä en ole ollut missään sellaisessa ryhmässä, jossa edes osa tai ”kaikki” olisivat kiihkeän yksipuolisen someraivon vallassa.

Toimitukset ovat siis alkaneet minun ja Holmströmin mielestä horjuttaa demokraattisen järjestelmän peruspilareita  esiintymällä itse välillä oppositiona, välillä myös vallan kiihkeinä kannattajina riippuen vallassa olevista. Millainen sankaripresidentti viime vaaleissa toiseksi jäänyt Pekka Haavisto olisikaan toimitusten tekemän vaalityön perusteella tai miten media petaisikaan moraalikäsityksiltään ääriliberaalin Alex Stubbin uraa myönteisillä ja ajan kanssa tarkistetuilla haastatteluilla, toisin kuin Sipilän kanssa kävi, jos A.S. pääsisi nykyisen kaltaisissa oloissa vielä ministeripaikoille tai jopa presidenttiehdokkaaksi?

Median moraalinen alamäki alkoi mielestäni vuoden 1994 EU-kansanäänestyksestä, jonka suhteen vasta 2010 Porin kesässä (Pekka Karhuvaara) sanottiin ääneen, kuinka itse Aatos Erkko oli ollut yhteydessä johtaviin päivälehtiin ja varmaan myös sähköisiin viestimiin tyyliin, että eikös nyt hoideta kansanäänestys niin, että EU saa riittävän äänisaaliin.

Mieti vielä muutaman vuoden säteellä taaksepäin, mitä Perussuomalaisista somessa ja samaten johtavissa medioissa on sanottu, senkin jälkeen, kun puolue yksissä vaaleissa kymmenkertaisti (!) kansanedustajamääränsä tai miten kirkon herätysliikeväkeen on  suhtauduttu somessa ja medioissa vuoden 2006 syyskuun jälkeen (mieti, minkä linjauksen piispainkokous teki silloin piispa Heikan johdolla). Emme voi kuin todeta, että toimittajat ovat tehneet viime vuosina paljon sen eteen, että edustuksellista demokratiaa niin yhteiskunnassa kuin kirkossakaan ei kunnioitettaisi, kuten kristillisen etiikan mukaan kuuluu, seuraamalla mutta ei lähtökohtaisesti tölvimällä, tai heitä roistoina pitäen.

Holmström on siis huolissaan oikeasta asiasta. Itse olen sitä mieltä, että demokratiankin voittokulku nimenomaan länsimaissa on kristinuskon, sen aidon ja alkuperäisen uskon henkistä hedelmää. Kaikkia on kuultava ja yhdessä päätettyä mielipidettä on kunnioitettava. Ja jos eri mieltä tunnutaan olevan isoista linjoista, se katsastetaan normaalin periodein toistuvissa vaaleissa. Ja sitten pulinat pois. Mutta kun usko elävään Jumalaan hiipuu, saattaa edessä olla sama näkymä kuin mistä Bengt Holmström tuntuu vihjaavan. Demokratian halveksunta ja päättäjien esitteleminen potentiaalisina huijareina on suuri virhe, koska olemme heidät juuri valinneet tehtäviinsä. Tuntuu siltä, että mitä nuorempia toimittajat ovat, sitä helpommin toimitukset suoltavat juttuja, joissa haetaan ja ollaan näkevinään virheitä ja vääryyksiä päättäjien toiminnassa, ja jopa heidän motiiveissaan. Ikään kuin he olisivat roistoja, joita pitäisi itse asiassa pitää häkissä kaiken aikaan.

Omassa ihannetoimituksessani olisi kaiken ikäisiä ja työelämässä eri puolilla vaikuttaneita, mutta samalla tiedon tiivistämiseen ja popularisointiin, yleistajuistamiseen kykeneviä kirjoittajia. Yliopistojen toimittajakoulutus sietäisi lopettaa ja huolehtia vain siitä, että toimittajilla olisi riittävä yleissivistys, käytännössä useimmiten kuitenkin yliopistollinen koulutus, mutta siis eri aloilta. Mitä nuorempia, samaa ikäluokkaa olevia ja samoista tiedekunnista valmistuneita toimittajia talossa on, sitä lahjottavampia toimitukset ovat, valitettavasti. Ilmaiset lounaat, ilmaiset kahvit, ilmaiset matkat, mm. takavuosina Brysseliin, ja sopivat kehut tiedotustilaisuuden järjestäjältä tyyliin ”olen lukenut juttujasi, osaat hyvin kirjoittaa” poistavat viimeisetkin todelliset kritiikit uuraa luovan toimittajanalun tekstistä. Tämä on hyvin karkea oma näkemykseni 30 toimittajavuoden ajalta.

Vielä demokratian kunnioituksesta tai sen puutteesta. Jolla ei ole uskoa Jumalaan, joka näkee kaiken, sille ei ole enää pidikkeitä pyrkiä ajamaan ja esittelemään vain omaa tai työnantajan agendaa, toisinajattelijoista piittaamatta. Sillä tavoin pedataan tilaa yksinvaltiudelle, sadan demokratiavuoden jälkeen. Näinkö halpaa tavaraa kansanvalta oli? Montako valistunutta ja tasapuolista itsevaltiasta olemme historiassa nähneet? Ei ehkä kovin monta. Siksi demokratiaa kannattaisi alkaa äkkiä vaalimaan kaikkialla, myös toimituksissa.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

10 kommenttia artikkeliin ”Media demokratian uhkana”

  1. ” vasta 2010 Porin kesässä (Pekka Karhuvaara) sanottiin ääneen, kuinka itse Aatos Erkko oli ollut yhteydessä johtaviin päivälehtiin ja varmaan myös sähköisiin viestimiin tyyliin, että eikös nyt hoideta kansanäänestys niin, että EU saa riittävän äänisaaliin.”
    Tuo oli tosiaan silloin aika paljon puhuva puhe. Kertoo koko median massiivisesta korruptiosta. Muistaakseni Karhuvaarakin oli mukana tuossa salajuonessa ja manipulaatiossa, ja sitä sitten 2010 katui. Media oli tietenkin varsin hissukseen tästä asiasta.
    Totta totisesti tässä on demokratian peruspilareista kyse. Holmström itse varmaan on yliopistoihmisten tapaan enemmän kukkahattulinjalla. Sitä mietin itsekin kun kuuntelin livenä Jorma Ollilan haastattelua hänen kanssaan. Sanoi kyllä välillä sellaisia asioita, että tuskin Ollilakaan ihan mielellään kuunteli. Holmströmillä on jännä semmoinen vaatimaton tyyli heittää isoja asioita.
    Nyt Sipilä sitten on hyvä syntipukki heidän omille synneilleen. Luojan lykky, että Sipilä sohaisi tuohon kekoon.

    Mihin oikein viittaat, että media suosi Ruokasta? Eikö päinvastoin Mäkinen ollut koko ajan liberaalin median suosikki?

  2. Katselin äsken Pressiklubin. Nyt ne toimittajat yhteisvoimin käyttävät verovaroja ja ääniaaltoja savustaakseen esimiehensä pois markkinoilta. Heidän vihapuhettaan kun kukaan ei saa rajoittaa ja he ovat yhtä. Kyllä kai tämä nyt osoittaa aika konkreettisesti sen, miten koko ammattikunta on ilmeisesti jo alun alkaen koulutettu tiedonvälityksen sijaan johonkin politikointiin.

    Välillä mietin nykyisin sitäkin, että miten jumalauskon puuttuminen mahtaa liittyä tähän. On niin helppo syytellä uskonnollisia fundamentalisteja. Mutta jos ei ole Jumalaa, niin silloin varmaan täytyy yrittää itse löytää ”Se Hyvä”, valita puolensa, ja sitten ryhtyä Jumalaksi sitä Hyvää toteuttamaan. Jostain syystä toimittajakunta on aikalailla samalla tavalla poliittis-ideologisesti orientoitunut. Laumaeläimiä siis. Jumalattomia sellaisia? Nimittäin jos on ihmisellä on Jumala, niin eikö silloin jotkut asiat jää Jumalankin vastuulle – edes periaatteessa ja jossain kohtaa. Ja tietenkin jumalakuvaan liittyy jonkinlainen idea ihmisen arvostamisesta, ihan vaan koska ihminen.

    Jännä miten porukalla vääristelivät sitä, mitä Jääskeläinen juuri oli sanonut, ihan siinä kaikkien edessä. Juuri sitä samaa mitä tekevät koko ajan kaikkien asioiden kanssa. Jos joku ajattelee eri tavoin kuin he, niin motiivit voi lukea sisään ihan oman mielensä mukaan. Tosiasioista viis.

    Ovat tietysti hyvässä asemassa kun heillä on koko kenttä hallussaan. Esimiehellä ei ole mitään sananvaltaa näköjään siihen, miten toimitaan. Hoh hoijaa. Mitenhän tässä käy…

  3. Anne, en tiedä mitä vihapuheella tarkoitat tässä yhteydessä. Enkä tiedä sitäkään haluavatko toimittajat päätoimittajansa savustaa pihalle. Sen sijaan hyvin perusteltua on esittää kritiikkiä päätoimittajan linjattomuuteen liittyen. Pääministeri Juha Sipilän painostuksen alla hän on taipunut journalismin helmasyntiin. Ei uskalla avata ovia ja penkoa kaappeja vaan mieluummin sulkee vain siksi, että Sipilä ei tule toimeen itsensä, menneisyytensä eikä liioin asemansa kanssa. ”Rauhansanalainen” ideologia huonosti istuu riistokapitalismiin vaikka kirkko lienee maailman mahdeista rikkaimpia.

  4. Kritiikki on silloin paikallaan kun se on asiallista ja myös vastapuoli tulee kuulluksi, nyt kuitenkin vaikuttaa siltä ettei Sipilä ole saanut mediassa esittää omaa näkemystään asiassa.

    Mitä Sipilä voi siihen vaikuttaa jos hänellä on sukulaisia yrittäjinä jotka tekevät sopimuksia kenen kanssa tahansa, vai pitäisikö heidän kieltäytyä asioimasta toisen osapuolen kanssa, jos sukulainen sattuu olemaan pääministeri!

    Uskotaanko sitten Sipilää kun hän sanoo ettei hänellä ole kyseisten kauppojen kanssa mitään tekemistä, tuntuu siltä että toimittajat sanovat aina viimeisen sanan, oli sitten kyseessä mikä asia tahansa.

    Olisi hyvä myös katsojan kannalta jos myös toimittajien taustat tutkittaisiin mitä sieltä löytyy, onko mihin suuntaan kytköksiä jotka voisivat vaikuttaa heidän toimintaansa, löytyisikö sellaisia asioita joita he haluavat pimittää suurelta yleisöltä.

    Meitä ihmisiä on paljon sellaisia joiden mielipiteet muodostuvat tunnepohjaisesti, silloin ei paljoakaan haluta selvittää mikä on totuus vaan uskotaan sellainen väite joka tuntuu omasta korvasta hyvältä.

    Nykyinen kohu Sipilän kohdalla on paisunut asian tärkeyden huomioon ottaen suhteettoman suureksi, kun samaan aikaan on paljon tärkeämpiäkin asioita hoidettavana.

  5. Kalevilta hieno kommentti. Joo, siis, ihmisellä on todella voimakas tunne-elämä jonka määräämässä suunnassa asiasta kuin asiasta muodostetaan oma mielipide. Ihmisellä on myös voimakas halu päteä muiden ihmisten silmissä ja se yhdistettynä noihin tunnelatauksiin aiheuttaa sen, että totuus häviää ihmisen ulottumattomiin. Vielä enemmän kuin politiikassa ne vaikuttavat uskonnoissa. Uskonnoissa ne vaikuttavat jopa niin paljon, että omasta uskosta ei haluta edes puhua koska pelätään sen olevan muiden silmissä jotenkin… hmm… lapsellista. No, viisas näkökulma – tietenkin.

    Jos nyt uskovainen ihminen alkaa puhua politiikasta niin se ei ole kyllä kovin uskottavaa.

  6. Minusta hyvä kirjoitus Jouko Sirilältä, vaikka muutamaa asiaa en allekirjoita: Minun mielestäni kristinusko on ollut nimenomaan kaikkien demokraattisten pyrkimysten vastavoima kautta vuosisatojen. Näyttää siltä, että Joukolta on mm. Inkvisiitiolaitos autuaasti unohtunut.

    Samalla tavalla kuin kristinusko on haastanut demokraattista kehitystä, haastaa media sitä tänäpäivänä. Kaupallisessa mediassa äänivalta on sillä pienellä eliitillä, jonka halussa on valtaosa pääomasta, eli pankit ja suurteollisuus. Media ei siis edusta vain joidenkin toimittajien yhteenliittymää.

    YLE:n pitäisi tehdä tässä tietysti poikkeus ja sen pitäisi edustaa sitoutumattomasti meitä kaikkia ja suuri painoarvo pitäisi olla tiedon oikeellisuudella. Nyt sekä tiedon oikeellisuus että sitoutumattomuus ei näytä täyttyvän. Ei pidä unohtaa, että YLE on Suomen eduskunnan alaisuudessa toimiva viestintäyhtiö. Ei sen linjaa voi määritellä yksittäinen toimittaja.

  7. Mielenkiintoista tämä Tuomon ote asiaan. Vähän aikaa piti ihan fundeerata, että mistä tässä on kyse.

    Tuomo korostaa loppuun asti toimittajan vapautta, mikä tietysti onkin välttämätöntä loppupelissä. Minä taas huomioin sitä, että toimittajakunta uhkaa aika isoja asioita tuolla yhteinäisellä propagandallaan, jota tekevät ”uskottavan median nimissä”. Tietenkään tässä ei auta koko toimittajakunnan irtisanominen, koska sitten ei jää toimittajia ollenkaan.

    Joku on tyytyväinen kun Sipilä kaatuu, joku kun Jääskeläinen kaatuu ja joku kun toimittajakunta menettää uskottavuutensa. Varmaan ihan hyviä asioita kaikki, vai liekö. Ainakin sotku tulee valaistuksi uudella tavalla. Jokainen vaan valitsee sitten oman syntipukkinsa tai puolustettavan arvonsa. Kaipa tässä Tuomon ja minun näkökulma molemmat voivat olla totta samaan aikaan. Ei kait tässä kovin paljon puhtosia pulmusia olekaan.

    Demokratiasta voi tietysti olla Holmströmin aatoksia seuratan huolissaan kaikenkaikkiaan. Sen kannaltakin kyllä tämä ”puhdistus” on varmaan hyvä asia.

    Vallan kiintoisaa kyllä. Vihapuhetta minusta tämä kenttä on täynnä. Toisten ihmisten halveksintaa ja mustamaalaamista. Kun sitä tehdään joukkovoimalla, niin minulla on tapana aina joskus reagoida siihen.

  8. Minusta media on alkanut aikaa sitten ampua raskaasti yli, kaikessa on äärimmäistä liioittelua ja takertumista ja paisuttelua ja venyttämistä ja pyrkimystä ajaa haastateltavat mahdollisimman usein ns. miinaan: kun motiivina ei ole aina puhdas uutis- ja tiedonvälitys vaan toimittajan urakehitys ja mediayhtiöille kehrättävä kultalanka.
    Sananvapaudesta on alkanut tulla sen irvikuva. Sanavapaus on hieno asia,mutta siihen tulisi aina kuulua myös rehellisyys, vastuu ja hyvät tavat.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.