Sotaretkellä miehiä vastaan – ajankohtaista tajunnanvirtaa

Helsingin uusi piispa Teemu Laajasalo sanoo lukeneensa hänen kohdistuneen (Helsingin hiippakuntavaltuuston puheenjohtajan yksin teoin käynnistämän, kirj. huomautus) prosessin aikana paljon Martti Lutherin Ison Katekismuksen kahdeksannen käskyn selitystä. Lutherin mukaan ihmisellä on oikeus hyvään maineeseen. Vain tuomareiksi ja rankaisijoiksi määrätyt saavat sen häneltä kiistää.

– Lutherilla syyttömyysolettamassa, prosessin reiluudessa ja riippumattomuudessa on jotakin ylevää, jotakin mikä on oikein – jotakin jumalallista. Vastaavasti siinä, että hutkitaan, ennen kuin tutkitaan, on jotakin perkeleellistä, sanoo Laajasalo ja tuosta sivulauseesta myös juttu sai otsikon, joka löytyy KotimaaProsta (08.03.2018).

Naistenpäivänä kuvattua tapahtumaketjua lukiessa voi vain kysyä, että ovatko eräät julkisuuden naiset ja yhtä hyvin muutamat viestinnän ja kulttuurin sektoreille hakeutuneet, feministeiksi ilmoittautuvat miehet lähteneet oikeasti ”viimeiseen taistoon” sukupuolentutkijoiden (sp-tutkimus on yliopistollinen oppiaine!) mukaan valtaa pitäviä, keski-ikäisiä, kristityn nimeä kantavia miehiä vastaan? Tällä kertaa lippu vain ei ole punainen vaan syvän vihreä. Halutaanko nyt median sivustatuella kostaa kerralla kaikkien miesten kaikkina aikoina naisilleen tekemät konnuudet ja vääryydet? Ei väliä keille vaan koko patriarkaattioletukselle, siis vanhalle maailmanjärjestykselle?

Konnuuksia miehet ovat naisille tehneet ns. kristityissä maissakin kaikkina aikoina riittämiin kollektiivisen syytteen nostamista varten. Aivan varmasit liian moni tyttö ja myös poika saa tänäänkin varttua ilman tai käytännössä ilman isän läsnäoloa, joko puolisonsa hylänneen yh-äidin kanssa tai perheessä, jossa työ on kaapannut isän ja liian usein myös äidin – pitäähän molempien olla töissä vaikka lasten hoito täytyykin sitten ulkoistaa. Isovanhemmat on jo ajat sitten ulkoistettu perheiden tukijoukoista, isossa kuvassa.

Kummassakin tapauksessa, sekä Turmiolan Tommin että huippupoliitikon tai/tai menevän miehen/naisen tapauksessa, erityisesti miehen tosi olemus on vakavassa vaarassa jäädä lapselta ja nuorelta aikuiselta hämärän peittoon. Sotien jälkeisenä vimmaisena jälleenrakennuskautena ja sitä seuranneena elintason raivoisan metsästyksen vuosinako syntyi syndrooma, josta on seurannut yhä uusien sukupolvien henkinen heitteille jättö ja lopulta heitteille jätettyjen nuorten aikuistuttuaan konstruoima punavihreän maailmankuva. Se, johon kuuluu kaiken inhimillisen todellisuutemme muotoileminen ikään kuin puhtaalta pöydältä, pyörän keksiminen uudestaan kaikilla elämän osa-alueilla.

Vanha valta on ”uuden” tiellä, siksi se olisi jälleen tuhottava, kuten joskus Neuvostoliitossa tai natsi-Saksassa, mutta nyt ole enää kyse puoluepolitiikasta tai juutalaisten maailmanlaajuuisesta salaliitosta. Kyse on tolkun ihmisistä. He ovat enää maanpäällisen paratiisin tiellä. Mutta mitä seuraa, jos tähänastinen sinivalkoinen valta vaihtuisi globalismia kannattavaksi punavihreydeksi, jossa työläisten ja vähäväkisten sijaan kovimpaan huutoon pystyvät ja median avainpaikat kaapanneet kapinalliset saisivat vallan?

XXXXXXXX
Lapsen ja nuoren kokemusta tietenkin vahvistaa ja mystifioi negatiivisesti se, jos vaikkapa nainen, perheen äiti on oikeasti jäänyt nelikymppisenä yksin lasten kanssa isän hylättyä perheensä. Ei siinä isästä ja miehistä ylipäätään voi jäädä hyvää kuvaa perheen tytöille ja pojille. Tällaisen perheen viehättävän, mutta sillä hetkellä vain 14-vuotiaan tytön kanssa sain kerran matkustaa vierekkäin junassa ja kuulla hänen tarinansa. Onneksi sillä kertaa matka oli riittävän pitkä koko tarinan kuulemiseen taustoineen. Kärsin ja häpesin ja yritin ilmaista tunteeni niin kuin vain katsoin parhaaksi, ikä ja elämänkokemuserot huomioiden.

Ei ihme, ei ehkä juuri tästä tytöstä, mutta hänen kohtalotovereistaan, tulisi jonain päivänä fanaatikko, joka vihaa pohjattomasti oletettua patriarkaattia eikä välitä mitä sen jälkeen, kunhan vain kaikki miehet saataisiin osoitettua oikein tai väärin perustein samanlaisiksi konniksi. Kirkkokin saa tuhoutua laajasaloineen, onhan se ollut vahvistamassa ikiaikaisella opetuksella tuota miehistä valtaa. Vai onko? Ei ainakaan se Jumalan sana niiden mielestä, jotka sitä järjestelmällisesti ovat jokapäiväisenä ravintonaan nauttineet, kuten ravintoa muutenkin pitää nauttia monipuolisesti.

Tuon naiseksi liian aikaisin varttuneen tytön ahdistavan tarinan täydensi isän elämään tullut ”puolta nuorempi”, melkein tytön vanhimman sisaruksen ikäinen uusi kumppani ja maksamattomat laskut, joiden vuori kasvoi kotiäidin postipinossa, kun isä ei enää halunnut olla tekemisissä entisen perheensä kanssa. Muistaakseni lapsia oli peräti viisi. Oliko tämä isä saanut motiivin perheensä hylkäämiseen muuten jotenkin fundamentalistisesta kristillisestä uskosta? Ei ollut ainakaan entinen eikä nykyinen vanhoillislestadiolainen, jotka tässä taannoin myös demonisoitiin samojen voimien toimesta, jotka jahtasivat viimeiset puoli vuotta Laajasaloa.

Uskonkin, että se varsinainen pahuus on ihan ihmisen omasta päästä, ja ”vanhan aatamin” kanssa liitossa olevasta sielunvihollisesta. Sitä on paettava Jumalan armon turviin ja mentävä parannuksen teon paikalle aina kun sellaisen vaikutuksiin omassa itsessään. Jos vielä mietitään yksinhuoltajaperheiden lasten varttumista pääasiassa päiväkodeissa, kouluissa korkeakouluissa, joissa henkilökunta naisistuu nopeasti, kuten kirkon papistokin, niin ei se ympäristö ainakaan korjaa tätä negatiivisesti suhtautuvien nuorten käsityksiä lasten ja nuorten elämästä miehestä erkaantuneesta miehestä. Stereotypiat ovat vaarassa vain vahvistua.

XXXXXXXXXX
Entä mitä pitäisi ajatella niistä kunnon miehistä, jotka ovat paljon, liian paljon poissa kotoa, vaikka olisivatkin uskollisia puolisoilleen ja itse asiassa ajattelevat rakastavansa perhettään tehdessään juuri liikaa työtä, ollessaan päivät pääksytysten politiikassa tai ulkomaanmatkoilla liike-elämän palveluksessa, pienyrittäjinä pajoillaan, mutta kuitenkin poissa perheensä parista, ulkoistaen hyvässä uskossa lastensa henkisen ja hengellisen kasvatuksen puolisolle, medialle, koululle tai läpeensä liberalisoituvalle kirkolle?

Mitä perheensä parista käytännössä poissa olleista ns. kunnon isistä – ja mieheydestä – ajatellaan kasvavan nuorison piirissä? Onko siinä paljon eroa ovatko isät jättäneet perheensä faktisesti, kuten tuon tuntemattomaksi jääneen vieruskumppanini isä, vai käytännössä sinänsä jopa kiitettävän ansaintapyrkimyksen takia?

Mihin tämä maailma menee? Pitäisikö taistelevien feministien, punavihreiden, joita löytyy kaikista puolueista tai vaikkapa sukupuolisuutensa kanssa täysin hukassa olevien onnistua vallankumoushaaveissaan – kenties mahdollisen 16-vuotiaiden alaikäisten äänioikeuden turvin? Jatkossahan kaikki vaikuttaa olevan mahdollista ihan eduskunnan päätöksellä – kuka vain jaksaa huutaa kovimmin kaduilla tuntuu saavan tahtonsa läpi – radikalisoituneen valtamedian avulla.

Mietitään vaikka case Neuvostoliittoa, miksei myös Ranskan vallankumouksen jälkeistä lyhyttä aikaa, samoin natsien valtaanpääsyä Saksassa seurannutta 12 vuoden episodia, jolloin kaikki, siis kaikki pantiin uusiksi, sosiaalisen elämän pelisääntöjä myöten. Avioliittoon vihityille annettiin Mein Kampf Raamatun sijasta 30-luvun lopulta alkaen.
Hitler, tuon ajan politiikan ilmentymä edusti uutta jumaluutta, evankelinen kirkko sai hitlermieliset johtajat, sotilaspapit olivat ideologian asialla kun taas Dietrich Bonhoefferin kaltaiset herätyshenkiset papit pantiin vankiloihin ja heitä hirtettiin vielä huhtikuussa 1945, kuukausi ennen kuin natsi-aika päättyi. Niin kova oli viha heitä kohtaan, jotka edustivat loppuun asti ja tinkimättä kirkkoa, jonka ei pidä koskaan olla vallitsevan poliittisen paradigman jatke.

XXXXXXXXXXXX
Nykyisin tuo pyörän uudelleenkeksimisen ajatus on uskallettu ulottaa sukupuolisuuden alallekin. Voima-lehden avustajat ja kommentaattorit näyttävät pitävän sitä velvollisuutenaan. Ja yhteiskuntaa painostetaan maksamaan kustannukset ensin lääketieteellisten operaatioiden osalta ja sosiaalisektorilla ja myöhemmin – veikkaan – psykiatrian tarpeen räjähdysmäisen kasvun seuraukset, kunnes tämä aikakausi tavalla tai toisella joka päättyy ”Rooman valtakunnan tuhoon”, ymmärtäköön jokainen sen kuten näkee.

Yhdentyvässä maailmassa ei tolkun ihmisilläkään ole enää paikkaa, mihin siirtyä, kun tuhon päivä koittaa. Jos Eurooppa sitä ennen sekoa, on edelleen periaatteessa mahdollisuus häipyä vaikka jälleen kerran P-Amerikkaan, jos pääsee, kuten 30-luvulla.

Kun Jumalan sana on tämän kaiken henkisen sekasorron keskellä julistettu kaikilla kielillä kaikille kansoille, sitten on tietysti paruusian aika. Ajan loppu ja uuden, ajattoman ajan alku. Jumalan luona. Niiden, jotka ovat uskoneet julistetun sanan. Heitä, joille ei ole julistettu, heidän tulevaisuuttaan meidän ei tarvitse miettiä. Mutta meillä on velvollisuus tukea sitä työtä, jota tehdään sanan viemiseksi vielä niille kielille ja heimoille, joiden parissa sitä ei ole saarnattu. Samalla tulee uudelleenevankelioida tämän ajan hukassa olevia sekä esimerkiksi maahanmuuttajia. Kun emme ole vieneet sanaa innokkaammin, he tulevat meidän luoksemme. Niin pitää tapahtua. Tervetuloa. Mutta emme saa jättää avunantoa aineellisen varaan. Tulijat ovat ennen muuta hengellinen haaste kirkolle. Voi niitä kirkon miehiä ja naisia, jotka eivät asiaa näin näe.

Marx piti tietenkin Raamattua ooppiumina kansalle. Tästä voidaankin taas välillä leikkiä ajatuksella siitä, jos vaikkapa ”feministit” alaikäisten äänestäjien tuella saisivat vallan. Kun Marxin innoittamina itsensä orjuutetuiksi kokeneet ”työläiset” pääsivät valtaan entisellä Venäjällä, millaista vallankäyttöä, ennennäkemätöntä raakuutta ja synnin suosimista, äärimmäistä julmuutta ja kaiken altistamista antikristilliselle ideologialle elämän kaikilla tasoilla siitä seurasi… Samaa on sanottava natsismista, Pohjois-Koreasta, Maon Kiinasta ja, ja … ja kyllä minä mietin, mitä punavihreästä vallasta Suomen tai EU:n tasolla täysillä valtaan päästyään seuraisi? Partiisia ei maan päälle synny.

Vain henkilökohtainen usko Uskomme alkajaan ja täyttäjään voi tuottaa maailmaan tasa-arvoa, ei vallattomien (oikeasti) tai sellaiseksi itsensä kokevien siirtäminen vallankahvaan, kuten siis Venäjällä 1918 ja Saksassa 1933.

Kuten Teemu Laajasalo tälle kirjoitukselle lähtökohdat antaneessa jutussa (jota en nyt osaa linkata tähän) antaa ymmärtää, 8. käskyn olemassaolo on tänä aikana jäänyt unholaan, aivan kuin juuri sitä ei olisi koskaan annettukaan. Jokainen huutaa somessa mitä haluaa ja se vakiintunutkin media alkaa myötäillä sometyylistä kirjoittelua, jossa ei juuri kanneta huolta enää faktantarkistuksesta ja monipuolisesta näkemysten esittelystä, jonka tiedon varassa yhä sivistyneemmät ihmiset ITSE voisivat tehdä johtopäätöksiään. Ihmiset eivät edes enää tajua rikkovansa sitä vastaan rajusti joka päivä – olkoon sitten kyse puolue- tai kirkkopolitiikasta tai miehistä ja naisista. Tässä olisi yksi näkökulma, josta kirkon laajemminkin, ei vain itseensä kohdistuneen hyökkäyksen uhrin, Laajasalon, tulisi alituiseen muistuttaa.
Nyt (äsken) oli naistenpäivä! Onnea ja iloa kaikille meille, joille sekä miehet että naiset ovat tärkeitä, yhdessä Jumalan kuvia, kuva Jumalasta.

(Juttu käyty kevyesti läpi uudelleen 10. ja 11.3).

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

4 kommenttia artikkeliin ”Sotaretkellä miehiä vastaan – ajankohtaista tajunnanvirtaa

  1. Juu. Pienenä huomiona vielä, että käsittääkseni Johanna Korhonen ei ole edes Helsingin hiippukunnan elimissä, vaan Espoon!

  2. Miten tulikaan mieleen tuo wanhan kansan sananlasku että ” Ei nimi miestä pahenna ellei mies itse…”

  3. Hyvä kirjoitus. Viimeisimmät uutiset syntyvyyden jyrkästä laskusta ja yhteiskunnan ulkopuolelle jättäytyneistä nuorista miehistä kertovat yhteiskunnan tilasta. Perusarvot ovat hukassa ja kaikessa ympärillä paistaa vain henkilökohtainen hedonismi ja itsekkyys. Yhteiskuntamme on nopean hajoamisen tiellä ja kehitystä on hankala pysäyttää. Omat suomalaiset miehet on työnnetty syrjään feministien toimesta ja Lähi-Itä/Afrikka taas toivotettu tervetulleeksi saman porukan toimesta. Vaya con dios…

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.