Napostelen popkorneja ja siemaisen Coca-Colaa purtavan päälle. Mediassa pyörii taas kerran mitä mainioin kirkollinen reality show. Taustalla mitä ilmeisimmin on raivokas miesviha jota ruokkii väärin valittu piispa. Siis sillä tavalla väärin valittu, ettei piispaksi valittu ketään sopivaa feministiä, vaan eniten kannatusta saanut ehdokas. Nyt sitten pettynyt ja kostonhimoista vihaa uhkuva hiippakuntavaltuuston puheenjohtajatar käy piispan kimppuun purjeet pulleina.
Ei sillä – ihmettelin toki itsekin Laajasalon valintaa. Onhan tämä Laajasalo mitä mielenkiintoisin pyrkyri ja mediapersoona, mutta että oikein piispa? Jostain syystä ehdolle ei kuitenkaan asettunut yhtään oikein vakavasti otettavaa tarjokasta. Jokin mättää, sillä palkka on hyvä, ja luonataisetuina vielä auto, asunto ja luottokortti. Matkustusohjesäännön mukaan pakettiin kuuluu lisäksi hienoimmat hotellit ja lennot bisnesluokassa. Olisiko työyhteisön henkisessä ilmapiirissä jonkinlainen ongelma?
Tätä ajojahtia voisi tietenkin tarkastella myös työpaikkakiusaamisen ja vastuuttoman johtamisen näkökulmasta – eli niinkuin Kittilässä, jossa kaikki oli hyvin kunnes erehdyttiin valitsemaan omiin muroihin syljeskelevä kunnanjohtaja. Hyvin siis siinä mielessä, että pienehkö kunta oli ainakin talouden näkökulmasta liki Suomen mallikelpoisimmassa kunnossa. Nyt ei enää saada selvyyttä edes siihen, ketkä kunnan virkamiehistä ovat päätösvaltaisia ja vapaalla jalalla.
Oli miten oli – hiippakuntaneuvoston puheenjohtajatar on onnistunut nostamaan itsensä lööppeihin ja erolaskuri laulaa. Vastuullisempi luottamusmies ymmärtäisi, että tämä meno tarkoittaa irtisanomisia kirkon väelle. Siinäpä sitten selvittävät työhaastattelussa, kuinka kompetenssiportfolioon kuuluu lähinnä heprean kielen alkeet ja kirkkohistorian cumlaude.
En tiedä Korhosen vaikuttimia, mutta hän tekee kuitenkin sitä, mitä hänen tuleekin tehdä: valvoa virkaan valittujen toimia. Laajasalo on selvästikin tapa-omien-ja-duunipaikan-rahojen-sekoittaja. Korhosen kysymykset ovat perusteltuja. Toisaalta näistä kysymyksistä todennäköisesti monet olisivat täysin turhia, mikäli hra Laajasalo olisi toiminut niin kuin me pienet kuolevaiset pienissä yhdistyksissä sun muissa työpaikoissa – kaikki kuitit talteen, menot merkitään tarkasti ja matkalaskuissa ollaan erityisen tarkkoja. Ainakin sellaisissa, missä asiat hoidetaan niin kuin pitää. Omassa yhdistyksessäni, joka saa yhteiskunnan tukia, on neljännesvuosisadan kuitit ja kirjanpidot edelleen tarkistettavana jos joku haluaa. Kymmenen vuotta pitää säilyttää, mutta kun ne mapit nyt mahtuu.
Erolaskuri laulaa ja niin pitääkin, mikäli meno näyttää siltä miltä se näyttää. Kehitys näyttää menevän siihan suuntaan kuin pitääkin, eli kirkosta tulee jäsenmaksujärjestö.
Eikös siitä jossain vaiheessa ollut puhetta miten piispat (Askola/Mäkinen …) käyttelevät rahoja, vai oliko se vaan MV-lehden kuvitus, mikä on painautunut tajuntaani? Jospa Laajasalo vain tekee kuten maan tapa on. Ostelee itselleen ja kavereilleen Cokista. Srk:t ovat perinteisesti ns. vieraanvaraisia, ja isot pomot aina matkustavat komeasti.
Kirkko mikään köyhän instituutio ole koskaan ollut.
Jaa, …
Kirkkoherrojen luottokorttitilitysten valvonta ei varsinaisesti kuulu hiippakuntavaltuuston tehtäviin:
”Hiippakuntavaltuuston tehtävänä on tukea ja edistää kirkon tehtävän toteutumista hiippakunnassa ja sen seurakunnissa sekä hoitaa sille erikseen määrätyt tehtävät.”
Tottakai toki jokaisen kansalaisen oikeuksiin kuuluu viranomaistyön lainmukaisuuden valvonta – niin myös Korhosen. Toki hieman vaikuttaa siltä, ettei kirkon taloushallinto oikein ole tehtäviensä tasalla, kun rahaa käytellään vähän miten sattuu ja hiippakuntaneuvoston puheenjohtajattaren täytyy ryhtyä tekemään taloushallinnon töitä.
Kenelle kortin höyläämisen valvonta sitten kuuluu? Jos tilintarkastuksessakin on menty kummemmin puuttumatta, on silloin jonkun niihin puututtava. Tietämättä nyt silti, että miten Korhonen nuo epämääräisyydet on saanut tietoonsa. Mutta hänhän yritti selvittää niitä Laajasalon kanssa jo syksyllä. Silloin julkisuutta taisi tulla Laajasalon firman epämääräisyyksistä, mikä sekin oli perusteltua tuoda julki, kun hän julkiseen korkeaan virkaan oli pyrkimässä ja toisaalta hänen firmansa oli laskuttanut kirkkoa.
Ja nyt en ole puolustamassa Korhosta. En hänestä juuri ole ollut innoissani. Samanlainen narsistinen ja julkisuuden kipeä hänkin on kuin Laajasalo. Hänen Valkoista valoa -radio-ohjelmaansa en jaksa kuunnella, vaikka hänellä asiaakin on. Mutta tyyli ja oman erinomaisuuden esilletuonti tökkii pahasti.
Niin, ja onhan erikoista, ettei hän Askolan työajalla viinin lipittelyyn (työpaikan kortilla) puuttunut, vaikka ehti olla jonkun aikaa asemassaan Askolan aikana.
No nyt.
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201801112200660776_u0.shtml
Kirkon johtajilta puuttuu täysin käsitysbudjettirajoitteesta muutenkin, joten ei paljoa yllätä. God provides, kaikille kaikkea yltäkylläisesti.
”Kenelle kortin höyläämisen valvonta sitten kuuluu? ”
Joo Yki, …
Seurakunnassa om kahden päällikön systeemi. On siis kirkkoherra ja talouspäällikkö. Luottokorttilaskut hyväksyy talouspäällikkö. Tätä on myös ihan mietitty, sillä kirkkoherra ei ole talouspäällikön esimies, vaan molemmat raportoivat seurakuntaneuvostolle.
Jos nyt sitten jotain virheellisyyttä on tapahtunut, tikun nokkaan pitäisi nostaa nimenomaisesti seurakunnan talouspäällikkö. Helsingissä talousasiat on keskitetty seurakuntayhtymään, jossa talouspäällikkönä toimii Margareta Back. Näin vahvalta ja itsenäiseltä yksiköltä voidaan edellyttää asianmukaista ohjeistusta, koulutusta ja valvontaa luottokortin käytössä.
Ymmärrettävästä syystä Korhonen ei halua kohdistaa kritiikkia sinne mihin se kuuluu.
Nähtävästi talouspäällikkö on ollut hiljaa kuin kusi sukassa Isä Teemun pelossa… Mietityttää myös tilintarkastaja, joka nähtävästi on katsellut ikkunasta ulos kun olisi pitänyt katsella kuitteja ja varsinkin niitä puuttuvia. Siis tiettävästi tilintarkastuksissa ei ole nähty moitittavaa. Tilintarkastus on tietty auktoriteetti, jota vastaan ei yleensä pullikoida. Sen jälkeen luikurikin voi huoahtaa helpotuksesta. Ellei sitten joku muu halua tutkia tilejä. Monesti erityistilintarkastus onkin tullut normitilintarkastuksen jälkeen, mikä kertoo omaa tarinaa Suomen ns. korruptoitumattomuudesta.
Korhonen, jos ei ole näitä edeskäypiä kovistellut, ei ole sitten omista syistään tehnyt niin kuin olisi kuulunut. En tiedä näistä. Mutta miten on, jos Korhonen ei näitä Laajasalon hommailuja nostanut esiin, olisiko joku muu ne nostanut?
”Koska piispa Laajasalo valehtelee työkseen, hän ei enää ymmärrä valehtelevansa.”
Näin Tuomas Embuske IL:n kolumnissaan. Sen voi lukea jos kiinnostaa. Enbusken ajatusmaailma yhteiskunnallisesti on jotain muuta kuin itselläni, mutta uskon asioissa hän on suunnilleen niillä linjoilla kuin itsekin olen ajatellut noin 35 vuotta. Eli niin kauan kuin edes vähän olen uskon asioita tuuminut. Kiinnostunut uskomisesta olen ollut vasta noin yhdeksän vuotta.
”Siksi kirkosta tulee papeille samanlainen valtataistelun paikka kuin kaikki muutkin firmat ja ihmisyhteisöt.” Näin Enbuske siitä, että itse asiassa harva pappikaan enää oikein uskoo. Uskomisesta on tullut työtä ja ammatinharjoittamista kaikkine työpaikkojen asioineen ja ongelmineen. Ja vallankäyttöineen. Ja kuten useimmissa isoissa työyhteisöissä, pyrkii niiden johtoon narsistisia ja itsensä muiden yläpuolelle asettajia. Näin suurin osa piispoista. He ovat hyvissä ja hyvin palkatuissa viroissa hyvine työsuhde-etuineen ja miljoonakämppineen. He ovat näissä norsunluutorneissaan yli muiden ja arjesta vieraantuneina kuten korkeat virkamiehet ja karriääripoliitikot.
https://blogit.iltalehti.fi/tuomas-enbuske/2018/01/12/koska-piispa-laajasalo-valehtelee-tyokseen-han-ei-enaa-ymmarra-valehtelevansa/
Erinomainen pointti Tauno. Siis Margareta Back – ilmeisesti yksi näistä kirkon korkean viran haltijoista. Liekö peräti yksi niistä sadoista, jotka allekirjoittivat sen miesviha-on-ok-manifestin.. Jos tämä on maan tapa, niin sinnehän se huomio pitäisi kiinnittää.
Eihän nyt voi odottaa herranen aika, että pastorit tietäisi mitään rahasta/budjettirajoitteesta tai semmoisesta pakanallisesta tematiikasta.
Vaikka talousjohtaja onkin ollut aika vaiti niin kyllä se on piispa itse joka sotkun on saanut aikaan. Vaikka Korhosella voikin olla jotain kaunaa joka motivoi häntä niin Laajasalon elämäntapa on ongelma.
Hänelle täällä Ruotsissa löytyy vastinen , entinen ministeri ja puolueenjohtaja Mona Shalin. Joka alkoi pienistä viran ja yksityiskortin sotkemisesta , Mutta niiden takia paljastui veroepäselvyyksiä ja mitä vain.
Ei tartte takertua pikku ulilyönteihin vaan selvästi niistä oli tullut elämän tyyli.
Hän on kuin teiniikäinen joka on alkanut näpistellä ja joka jatkaa sitä kunnes joutuu kiinni koska ei osaa sitä lopettaa. Sellainen alkaa jopa tehdä virheitä niinkuin sanomana ympäristölle että auttakaa minua ja pysäyttäkää minut. Laajasalo ei ole viellä siellä anteeksipyytelyin. Hän ei ole valmis ottamaan seurauksia. Pelkään että yleinen mielipide tulee järjestämään ne hänelle.
Aika hauskaa pohdintaa. Tästä saisi varmaan ihan elokuvankin – ”Vain pullo Cokista”. Meillä näkyy yleistyvän tällainen #meetuu-johtamiskulttuuri. Sen sijaan, että keskityttäisiin ratkomaan asiota,niitä huudatetaan lehdistön kautta tyyliin ristiinaulitse.
Laajasalon firma meni konkurssiin, kun pankkitilin saldo ei kun kasvoi vaikka kuinka tuhlasi. Matikan tunnilla ei ilmeisesti negatiivisten lukujen käsite oikein ollut selvinnyt. Se nyt vain on niin, että sillä käyttötilin etumerkilläkin on väliä.
Ei tämä Laajasalo yhtään sen kummempi roisto ole, kuin kuka tahansa lyhyen matikan pohjalta johtamishommiin päässyt, jolle on annettu firman luottokortti. Kyllä se kuuluu ylimmän johdon opastaa vasta-alkajille pelisäännöt – siis ihan kädestä pitäen, eikä iltapäivälehdissä.
Olen minä joskus joutunut itsekin selittämään nuorille, että ruotsinlaivan baarissa viinakset maksetaan omalta tililtä. Se homma tuli yleensä kerralla selväksi, kun holtittomasti käytetyt rahat vähennettiin seuraavasta tilistä.
Sikäli kun silmäilemällä tätä Kuosmasen blogia ja kommentteja jotain ymmärrän niin ilmeisesti tässä asiassa kaikki ei ole Korhosen syytä ,vaan meille tuttu Tapio Tuomaala on ollut soppaa keittämässä.
https://www.kotimaa24.fi/blogit/laajasalo-julkisuuden-jalkapuussa/
Jaa, …
Ei noista teksteistä asiaa välttämättä niin voi tulkita, että Tapio Tuomala taistelisi jotenkin Korhosen rinnalla tässä feministirintamassa. Eiköhän Tapio käy aivan omaa erillishybridisotaansa konservatiivista uskonkäsitystä kohtaan.
Kirkko ja Kaupunki kirjoittaa asiasta tähän tyyliin:
”Koska Laajasalon luottokorttiepäselvyydet eivät tulleet ilmi seurakuntayhtymän sisäisessä tarkastuksessa, seurakuntayhtymä aikoo teettää kattavan ulkopuolisen selvityksen siitä, miten yhtymän luottokortteja on käytetty. Yhtymän työntekijöillä on noin 650 luottokorttia. Yhteinen kirkkoneuvosto päättää torstaina 18. tammikuuta, koskeeko selvitys vain johtavia viranhaltijoita vai kaikkia luottokortinhaltijoita.”
Tuo yhtymän 650 luottokorttia on aika uskomaton määrä. Esimerkiksi minä ja Sauli Niinistö ollaan pärjätty ihan hyvin omillakin luottokorteillamme. Kirkolla näkyy olevan vähän lepsu kuttuuri rahankäytön suhteen, joten yksittäisen kirkkoherran nostaminen tikun nokkaan on luvalla sanoen akkamaista. Muutamakin taho on jo todennutkin, ettei aio jatkossa tahrata mainettaan ”tulkaa kaikki” systeemeissä, mikäli pitää olla esillä yhdessä Johanna Korhosen kanssa.
Luin jostain, että luottokortin saavat kaikki työntekijät, joiden työsuhde on yli vuoden. Sadinmaa ei saanut. Syy on siinä, että ei tarvitse kaikista pikkuostoksista jotain laskutuslisiä vai mitä ne nyt oli maksaa tai jotain. Papithan tarvitsee välillä pikkupurkin maitoa kun loppui kahvitteluista tai hakea sitä tai tätä kaupasta. Sehän on aikalailla semmoista seuranpitoa kansan kanssa noin olemukseltaan tuo työ, siis ainakin silloin jos hoitavat työnsä hyvin, eli mm. järkkäävät kirkkokahveja yms.
Presidentti Niinistö nyt pyrkii kovasti esiintymään kansakunnan hengellisenä tai henkisenä johtajana, kun ei käytä edes luottokorttiaan. Herttanen sentään, sillä on koko palveluskunta pistämässä isommat meiningit pystyyn. Se missään kaupassa käy jotain sukkahousuja – korjaan maitokahvia – ostamassa, jollain luottokortilla.
On se nyt minusta kumma, että ensin piti osallistua juristin roolista – vaikka oma gradukin on hukassa – Halla-ahon demonisointiin ja nyt sitten ollaan oman hiippakunnan piispaa ripittämässä.
http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012020115148611_pd.shtml
Sale ei tehnyt gradua. Niitä ei 70-luvun puolivälissä tehty, vaan loppututkielmia. Ja se ei ole hukassa. Yliopistolla lienee jo kopio siitä. Asiasta uutisoitiin jo 2014.
http://jukkarelander.puheenvuoro.uusisuomi.fi/249411-korhosen-neljas-ristiretki
Tuommoinen näkökulma, joka kyllä vähän pilaa Taunon hienon leffan ”vain kokiksen tähden”.
Tässä näyttää syntyvän tilanne jossa keskustellaan siitä toimiko Korhonen oikein, oliko hänellä jotkut motiivit tahrata Laajasalon maine. Ei tämä ole keskeinen kysymys, vaan tärkein on se että saadaan totuus selville.
Laajasalon toiminnassa toiminnassa herättää kysymyksiä se, että miksi hän pyysi julkisesti anteeksi jos ei mitään moitittavaa ole. Miksi hän ei kerro avoimesti sitä mitä on tapahtunut ja millaisista summista on kysymys, jos nämä olisivat julkisesti kerrottu niin voisi olla ettei suurta haloota olisi edes syntynytkään.
Aina kun asioita salataan niin silloin pienistäkin tapahtumista voi syntyä mielenkiinto syytettyä kohtaan, ja kun on kysymyksessä kirkon johtava mies niin moni kirkon vastustaja vain nauttii tilanteesta.
Herää kysymys, onko Laajasaloa pyydetty olemaan hiljaa ettei mahdollisia kirkon yleistä käytäntöä rahan käytöstä alettaisi laajemmin selvittää, onko käytäntö sopivaa sitä uskonnollista vakaumusta kohtaan jota Raamattu opettaa.
Jeesus sanoo että linnuilla on pesänsä mutta Ihmisen pojalla ei ole mitään mihin päänsä kallistaisi, tämä pitäisi näkyä myös kirkon toiminnassa, vai onko niin että joku harva työntekijä saa kaikkien muidenkin päälle langetettua ikävän varjon. Itse kyllä uskon että kirkolla on, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta, hyvä kirkon oppiin tukeutuva työmoraali.
Joo Kalevi, …
Olet varmaankin oikeassa siinä, että Laajasalo on käyttänyt Kallion kirkkoherrana firman luottokorttia hiukan huolettomasta ja ehkäpä jopa huolimattomasti. Kaikki Laajasalon luottokorttilaskut on kuitenkin tarkastettu ja hyväksytty seurakuntayhtymän taloustoimistossa. Mistään laittomuuteen viittaavasta tässä ei puhuta.
Laajasalon luottokorttikulut ovat vuositasolla luokkaa 7000 euroa. Minusta se on hieman paljon ja mitä ilmeisimmin Helsingin seurakuntayhtymän 650 luottokorttia käytetään muutoinkin aika ahkerasti. Kaiken kaikkiaan Helsingin seurakuntayhtymässä vingutetaan luottokorttia miljoonilla – onhan se merkittävä asia. Kyse on koko organisaation toimintakulttuurista, joka periytyy pappisssädyn suuruuden ajoilta.
Asian saama julkisuus on jo nyt tullut kirkolle maksamaan eroina muutamia satoja tuhansia euroja vuositasolla. Kuten sanoin – tätä kirkon reality showta on kerrassaan kiva seurata. Varsinkin, kun on seurakuntavaalien vuosi. Todennäköisesti värivaloja ja ryskettä tulee riittämään jatkossakin.
Jos sitten vakavasti katsotaan siihen suuntaan, kenen vastuulla on Helsingin Seurakuntayhtymän holtiton talouskuri, katse kääntyy Yhteisen Kirkkovaltuuston ja erityisesti sen puheenjohtajan suuntaan. Toisin sanoen Kaisa Raittiseen. Raittinen jo tunnistikin kalikan kolahtamisen ja älähti nimittelemällä seurakunnan työntekijöitä varkaiksi.
Jokainen reserviupseerikoulun käynyt tietää, että kannustava palaute annetaan julkisesti ja korjaava palaute kahden kesken. Pastori Mikko Aalto opetti aikanaan näissä meidän yhteisissä ihmisten johtamisjutuissa lisäksi, ettei parjaava kolaute ole korjaavaa palautetta.
Suosittelenkin tulevia seurakuntavaaleja ajatellen valitsemaan jatkossa seurakuntaneuvostoihin enemmän reservinupseerikoulutuksen saaneita valtuutettuja. Lastenkirjoja kirjoittamalla syntynyt johtamisosaaminen ei ilmeisestikään riitä kantamaan vastuuta 100 miljoonan euron budjetista. Pitäisi nimittäin keskittyä johonkin aivan muuhun, kuin yhden työntekijän Coca-Cola ostoksiin.