Kirkko on ollut Suomessa yli tuhat vuotta ja kirkko pysyy jatkossakin, entä säilyykö kansamme?

Varhaisimmat arkeologiset todisteet viittaavat siihen, että kristillisiä vaikutteita ja kristillistä hautauskulttuuria on ollut Suomessa jo yli tuhat vuotta sitten. Siellä, missä haudataan kristillisesti, on läsnä jo kristillinen yhteisö, joka hautaa. Tämä yhteisö on kirkko eli suomeksi Herran oma (Kyriake). Roomalaiskatolinen kirkko ja läntinen oikeusvaltio vakiintui Suomeen Ruotsin sotatoimilla. Suomi oli 700 vuotta Ruotsin Itämaa.

Kirkko toi ja vakiinnutti Suomeen messut, saarnat, koulut, sairaanhoidon, köyhäinhoidon ja ensimmäisenä virkakielenä latinan. Kruunun kieli oli muotoaan hakeva ruotsi, jonka vanhempia muotoja Suomenkin rannoilla puhuttiin.

Reformaation myötä syntyi suomen kirjakieli, jonka Mikael Agricolan raamatunkäännöstyö vakiinnutti. Reformaatio vahvisti myös kansanopetusta, sillä lukutaitoa alettiin pitää kristinopin osaamisen edellytyksenä. Naimisiin ei päästy ilman lukutaitoa ja rippikoulua. Samalla luotiin pohja käsitykselle Suomen kansasta, joka kansallisuusaatteen vaikutuksesta ja suurin uhrauksin johti itsenäiseen Suomeen, kun Suomi ensin oli ollut yli vuosisadan autonomisena suuriruhtinaskuntana Venäjän yhteydessä.

Itsenäiseen Suomeen säädettiin uskonnonvapaus. Kumpaankaan kansankirkkoon ei ollut pakko kuulua. Myös esimerkiksi roomalaiskatolisten, juutalaisten ja muslimien olemassaolo maassa hyväksyttiin. Luterilaisen kirkon luoma alkuopetus korvattiin kattavasti kansakoululaitoksella. Oletettuja massaeroja kirkosta ei kuitenkaan tullut.

Suomalainen yhtenäiskulttuuri murtui viimeistään 1980-luvulla. Samalla murtui paljon muutakin. Moni menetti uskonsa kirkon saarnaamaan Jumalaan. Hyvin suuri määrä menetti uskonsa vasemmiston saarnaamaan ihmemaa Neuvostoliittoon. Ehkä eniten suomalaista kansaa mullisti kuitenkin 2000-luvun alun valtava sisäinen muuttoliike kasvukeskuksiin. Se oli tilastoidun historiamme suurin muuttoliike. Kirkko ja seurakunta jäi monilla vain mummolan varaan.

Tällä hetkellä Suomessa on käynnissä kulttuurisota tai kulttuurivallankumous, joka ratkaisee kansallisen tulevaisuutemme. Monien mielestä todellinen moniarvoinen ja monikulttuurinen Suomi voidaan saavuttaa vasta, kun evankelis-luterilaisen kansankirkkomme kaltaiset instituutiot on raivattu pois tieltä. Valitettavasti kaikki eivät kirkossakaan ymmärrä, että tämä tilanne vaatii sitkeää kirkon sanomassa, Raamatussa ja tunnustuksessa pysymistä. Kirkkokriitikoksi on niin helppo ryhtyä.

Kirkko kyllä pysyy, mutta Suomen kansan kohtaloa suren, jos se hylkää Jumalan. Viime sotien aikana rintamilla ja kodeissa rukoiltiin paljon. Ilman monia ihmeenomaisia käänteitä Suomi ei olisikaan säilynyt. Tapahtuuko tämän vuosisadan ihme ja säilyykö Suomen kansa?

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

34 kommenttia artikkeliin ”Kirkko on ollut Suomessa yli tuhat vuotta ja kirkko pysyy jatkossakin, entä säilyykö kansamme?”

  1. Vaikuttavaa tekstiä. Hyvä kontrasti Blogimetsän vaikerrukseen… Toivotaan, että olet oikeassa kirkon säilymisestä. Kyllä silloin varmaan Suomen kansakin säilyisi.

  2. Ihmeenomaisia sattumia tapahtuu koko ajan, rukoiltiin tai ei. Talvisodassa oli kaksi merkittävää seikkaa, jotka auttoivat Suomea selviytymään: Stalin oli tapattanut jo kaikki kykykkäimmät kenraalit ja upseerit. Rintamille, varsinkin pohjoiseen, sijoitettiin ukrainalaisia ja muita talviolosuhteisiin tottumattomia, sotakokemusta vailla olevia ja suunnilleen kesävarusteissa.

    Jos puhutaan Jumalan varjeluksesta, niin miksi ihmeessä Hän koko sodan antoi tapahtua? Olisihan Hän voinut varjella Suomea ylipäätään koko sodalta ja 26.000 kaatuneelta ja kaikilta sodan murheilta.

  3. Yki, Jumalan varjelus raamatullisessa mielessä ei tarkoita sitä, että Hän pääsääntöisesti varjelisi meitä elämältä tai elämän haasteilta. Hän on vain luvannut viedä meidät läpi eli päästää meidät pahasta. Sitä myös rukoilemme.

  4. Kun Pentti sanot, että kirkko säilyy, niin mitä tarkoitat kirkolla?
    Uskotko että Suomen Ev.lut. kirkko voi säilyä enää yhtenäisenä?

  5. Anne, hengellinen etsintä on tulossa taas muotiin. Suomen evankelis-luterilaisella kirkolla on alueellisesti kattava verkosto ja edelleen kohtalaisen korkea jäsenmäärä. On ihan faktaa, että evl. kirkko pysyy. Siitä olen kuitenkin huolissani, että kanavoiko kirkkomme työnsä oikein ja tehokkaasti. Kysymyshän on ihmisten pelastumisesta. Siksi en oikeastaan ole näistä fraktioista huolissani.

  6. En ymmärtääkseni. Mutta: en usko. On vain ihmeenomaisia sattumia, joita me arkikielessä kutsumme ihmeiksi. Sitten on ne ihmeellisyydet, joita luonnossa ja universumissa esiintyy. Emme tiedä vielä, mitä ne ovat, joten ne ovat vielä tarkemmin määrittelemättömä ”ihmeitä”.

    Talvisodan ihmettä ei ollut, ellei sitten ihme ollut se, että Stalin suostui jostain syystä neuvottelemaan rauhasta, kun Suomen romahdus oli vain viikon parin päässä. Materiaalia olisi ollut itärajan takana vaikka moneen kertaan jyrätä Suomen puolustus. Suomi muuten olisi päässyt ilman talvisotaakin, jos olisi suostuttu Mannerheiminkin suosittelemiin alueluovutuksiin. Nehän menetettiin sitten muutekin, kuten 26.000 nuorta miestä + tuhansia loppuelämäkseen invalidisoituneita.

  7. Ateistit panevat luontevasti kaiken pahan Jumalan niskaan, á la Dawkins. Ateistilla ei tietenkään ole vastuuta tekemisistään, niinkuin Stalinilla, joka toimi vain evoluution ennaltamääräämisen pakottamana.

  8. ”Ateistit panevat luontevasti kaiken pahan Jumalan niskaan, á la Dawkins.”

    Aikamoinen ajatuskukkanen. Ateistin mukaan vika on siis pahassa Jumalassa, jota ei ole. Budhalainen koaninkeksijä olisi tästä lausahduksesta todella ylpeä.

  9. Tervetuloa mukaan keskusteluun Pentti.

    On varsin selvää, ettei kristinusko Suomesta häviä mihinkään.

    Luterilaisen kirkon kohtalon näen itse hieman toisella tavalla. Naispappeutta ja homoavioliittoja koskevat kiistat on viety aika tavalla sellaiseen pisteeseen, ettei ristiriitoihin löydy sopua, vaan kirkon repeytyminen kahtia on väistämätöntä. Jossain vaiheessa myös verotusoikeus nousee uuteen keskusteluun.

    Uskoisin, että rahakysymykset tulevat leikkaamaan toimintaedellytyksiä aika tavalla. Jäljelle jää vain uskollisimmat ja silloin naispappeusasiaakin tarkastellaan aivan uudessa valossa.

  10. Tauno, kiitos tervetulotoivotuksesta. Kiitos myös kommentistasi.

    On selvää, että instituutioissa voi esiintyä Titanic -harhaa. Eli juhlitaan juuri ennen romahdusta tai tapellaan Titanicin kansituolipaikoista.

    Silti Suomen evankelis-luterilaisen kirkon osalta olen varsin luottavainen. Kirkkomme on luonteeltaan piispallinen mutta myös alueellinen (parokiaalinen). Siksi kysymykset seksuaaliväemmistöistä tai papin sukupuolesta eivät juurikaan tunnu käytännön kiireisessä työssä. Suurin osa työntekijöistä ei ole voimakkaasti mitään kantaa, vaan jotenkin käytännön puolikonservatiiveja. Vain harvat kellokkaat ja poliitikot jaksavat kärjistää ja uhota.

    Kirkolla ei ole nytkään verotusoikeutta. Valtio kantaa kirkolle verotuksen yhteydessä kirkollisveron, joka määräytyy jäsenen palkan ja seurakunnan veroprosentin mukaan. Luterilainen kirkkomme maksaa yli 20 miljoonaan valtiolle korvausta siitä, että sen jäsenmaksut kerätään verotuksen yhteydessä. Jos et kuulu kirkkoon, et maksa. Valtion korvaus kirkolle hautausmaiden ylläpidosta on pieni, eikä riitä edes kustannuksiin. Kirkko siis hoitaa väestökirjanpidon ja hautatoimen yhteiskunnalle todella halvalla.

    Mikäli valtion tai kunnan pitäisi tuottaa hautatoimi ja väestökirjanpidon palvelupisteet, olisivat kustannukset veronmaksajille paljon kalliimmat. Siksi pidän epätodennäköisenä kirkollisveron poistumista. Sitäpaitsi onhan ammattiliitoillakin oikeus saada maksunsa jäsenensä palkasta pidätettynä.

    Nykyisten maksujärjestelmien aikana en toisaalta usko, etteikö jäsenmaksun joustava perintä onnistuisi. Jos hautatoimi ja kalliiden historiallisten kiinteistöjen ylläpitö siirtyisi luterilaiselta kirkolta ynteiskunnalle, jäisi budjetista myös suurempi osa hengellisten työntekijöiden henkilöstökuluihin ja toimintamenoihin. Tällöin monilla paikoin jäsenmaksua voitaisiin ehkä jopa laskea.

  11. Yki, et ilmeisesti tunne Talvisodan historiaa. Suomen selviytyminen oli todella ihme. Esimerkiksi täällä kotiseudullani Pelkosenniemellä ja Kemijärvellä Neuvostoliiton hyökkäävällä armeijalla oli miehistöylivouma, materiaalinen ylivoima ja tekninen ylivoima. Jouluna 1939 olisi ilman muuta tapahtunut läpimurto täällä ja Puna-armeijan joukot olisivat lupauksensa mukaan tervehtineet ruotsalaisia Torniojoella ja edenneet nopeasti Ouluun.

    Ihmeitä kuitenkin tapahtui. Esimerkiksi Pelkosenniemen puolustajat saivat avukseen poikkeuksellisen sääilmiön. Muutamassa tunnissa ilma kylmeni noin 30 astetta. Vain suomalaisilla oli enää kyky toimia. Siksi Pelkosenniemellä on edelleen muistomerkki torjuntataisteluiden muistoksi. Siinä lukee: Tässä auttoi Herra.

  12. Tunnen nyt jonkun verran. Historia on myös niin kuin se luetaan ja tulkitaan. Talvisodan ihme on varmaan se, että Stalin lopetti hyökkäyksen ja suostui Suomen tarjoamiin neuvotteluihin, jotka tehtiin siis viime hetkillä. Se on niin monessa paikassa ollut, ettei siinä liene mitään tulkinnan varaa. Ylivoimaa olisi riittänyt vaikka miehittää Suomi pariin kolmeenkin kertaan. Mutta se jäi, kun Stalin kai katsoi geopoliittiset tavoitteet saavuttaneensa ja Euroopan muut tapahtumat alkoivat kiinnittää enemmän huomiota.

    Se, että ilma kylmenee 30 astetta äkkiä, ei ole ollenkaan harvinainen ilmiö. Sitä sattuu eri puolilla tuolloin tällöin. Jopa täällä etelässä ja länsirannikolla. Jos Herra auttoi Pelkosenniemellä noin, niin miksi ihmeessä Herranne ei auttanut niin hienosti, että Suomi olisi välttynyt koko sodalta ja 27.000 nuorelta kaatuneelta ja muilta sodan uhreilta?

    Tai auttoiko Herra siinä, että antoi Stalinin tapattaa kaikki kyvykkäimmät upseerit puhdistuksissaan? Jos tätä ei olisi tapahtunut, olisi Suomi antautunut kuukaudessa.

  13. Yki, kysyt, että miksi Jumala ei varjellut koko sodalta. Ties kuinka monta kertaa varjelikin 20-luvulla ja 30-luvulla. Ainakin Ukrainan hetmanni pyysi Mannerheimia apuun, mutta hän kieltäytyi sotkemasta Suomea Neuvosto-Venäjän laajenemissotiin. Stalinilla muuten riitti koko II maailmansodan ajalle ihan hyviä kenraaleita.

    Suomalaisten kuolonuhrien määrä olisi ollut todella moninkertainen, jos Stalin olisi saanut Suomen.

    Ad absurdum voimme kysyä, miksei varjellut kokonaan. Loogisesti kokonaan varjeltuu se, joka jää syntymättä tähän maailmaan. Hän varjeltuu elämästäkin.

    Raamattu lupaa vaikeuksia täynnä olevan elämän, jonka lopuksi kuollaan. Jumala ei siis ole luvannut ottaa meitä pois maailmasta, vaan Hän on luvannut viedä uskovan vaikeuksien läpi, Jeesuksen tähden iankaikkiseen elämään.

  14. Ad absurdum voimme kysyä, miksei varjellut kokonaan. Loogisesti kokonaan varjeltuu se, joka jää syntymättä tähän maailmaan. Hän varjeltuu elämästäkin.

    Pentti, tuommoinen vastaus on selitystaiteen akrobatiaa, eikä ole tietenkään mikään ongelmanratkaisu Ykin kysymyksiin. Voi vaikka nyt kysyä, miksi Jumala sitten ylipäätään loi ihmiskunnan, jossa sadat miljoonat sen jäsenistä jatkoluodaan vain järkyttäviin tuskiin ja kärsimyksiin? Kyllä ns. Theodokian ongelma on ja pysyy. Ei se selitystaiteen avulla poishäviä. Ja please, älä vetoa perisyntiin, sillä se synnyttää vain jatkokysymyksen, miksi perisynnin seuraukset täällä ajassa ovat paljon rankemmat -suorastan sadistiset-toisille kuin toisille?

  15. Tervehdys Seppo, tuletkos tapaamaan tänne Rovaniemelle?

    Tapaan kuolinvuoteella kovastikin kärsineitä ihmisiä. En oikeastaan muista, että he olisivat katkeria kärsimyksen vuoksi. He ovat kiitollisia Jumallalle elämästä, jopa joskus kipujen keskellä. Ei elämän onnellisuus tai hyvä elämä tarkoita, että elämästä olisi siivilöity pois kärsimys.

  16. Kiitos kutsusta. Olisi hauska käydä vielä Roissa ennenkuin perälauta heilahtaa. Minulla on sieltä paljon
    hyviä muistoja niin tapahtumista kuin mukavista ihmistä kuten Sinusta.

    No minun vaimoni oli sairaahoitajana Vaasan syöpäsairaalassa ja kyllä hän näki myös paljon tuskaisia katkeria ihmisiä. Monet huokailivat lisäksi että kun ’elämä jäi elämättä.’ Eivät olleet uskaltaneet mm. moralismin puristuksessa edes yrittää toteuttaa itseään ja toiveitaan.
    En minä kyllä voisi pakottaa lastani pitämään kättään tulikuumalla hellanlevyllä ja vain selittää hänelle, että kyllä elämä silti hyvää voi olla vaikka kätesi siinä nyt minun silmäni alla hirvittävin tuskin koko loppuelämäsi palaakin…Anteeksi näin karkea vertaus, mutta vastaavasta ns. Theodokian ongelmassa on perimmiltään kuitenkin kysymys.
    Voidaan ja terkkuja tutuille Roissa.

  17. Pitkä työpäivä takana ja iloni oli suuri lukiessani Pentti Tepsan hyvin uskoa ja toivoa täynnä olevan kirkon kehityksen ja olevaisuuden vakuuttelun.

    Ja ennen muuta tervetuloa Blogimetsään, jossa joskus nahka kärventyy mutta enimmäkseen kriittinen väki on hyvin sopuisaa.

    Minä ainakin yli 45 vuoden journalistisella kokemuksella pyrin ihmisiä herättelemään, että ajatuksia syntyisi. Mielipide ei juuri koskaan ole totuus vaikka sanojalleen toki voi hyvinkin olla totta.

    Mitä kirkkoon tulee niin aika harvassa ovat ne teologit, papit ja muut jotka oikeasti elävät todeksi ja uskovat sen mitä opettavat. Kuulen kirkonpenkissä enemmän politiikkaa ja nykypoliittista retoriikkaa kuin konsanaan vaikkapa kunnallisvaltuustoissa. Eduskuntaa nyt ei kannata edes mainita, se on edunvalvontakoneisto jakautuneelle ja luokkaistuneelle yhteiskunnalle. Perinteinen oikeisto vasemmisto hakee nykyisin linjansa suhteesta perussuomalaisiin.

    Olen henkeen ja vereen seurakuntalainen, evl-seurakuntalainen. Raamatulla ketään ei pidä lyödä, ei edes ateistia tai minkään ismin tunnustavaa. Siihen sitä ei ole tarkoitettu. Se on kutsukortti, pääsylippu hyvään elämään.

    Kun minä kirjoitan kirkon hajoavan niin en siinä asiassa pane tikkua ristiin. Se hajoaa sisältäpäin täysin minun tuntemuksista ja mielipiteestäni huolimatta. Ei tässä kummallinen profeetta tarvi olla kun seuraa miten tökitään piikeillä vastapuolta ihan vereslihalle.

    Olen todella miettinyt mikä on se Pyhä Henki joka panee tuomitsemaan toisemme helvettiin taikka luulee vaikkapa minun toimivan minulle rakasta kirkkoani ja itseäni vastaan. Olen viimeinen joka tuomitsee ketään mutta herättelen sen minkä ehdin.

    Nyt en ehdi enempää, pitää nuotittaa sunnuntain kirkkokonserttiin muutamia juttuja, aihe on muuten yksinkertainen eli evankeliumin armo, mitä se tänään tarkoittaa.

    Ja lopuksi Pentille ihan oikeasti, henkilökohtaisesti. En vihaa ketään, en halua vahingoittaa ketään. Laatukriteerit kirkon sisällä eivät vain nykyisin minun silmissäni täyty.

  18. Minua tavallaan kiinnostaisi kuulla, millainen näkemys Pentillä on seurakunnasta. En vaan oikein uskalla lähteä haastamaan, kun siitä saattaisi tulla isompi riita. Ja toivoisi että tällä foorumilla papit ei saisi niin kovaa kyytiä että joutuvat heti poistumaan tulituksen alta. Näinhän se on poikkeuksetta mennyt.

    Oikeastaan aina välillä on tehnyt mieli kirjailla matkakertomus vierailultamme Kemijärven seurakuntaan, ja mitä siellä kohtasimme ugandalaisten kanssa. En vain oikein ole saanut aikaiseksi, ja vähän vaikea tietää, mikä on soveliasta julkisuuteen asti kirjailtavaksi.

  19. Se suuri massaeroaminen kirkosta tapahtuu viiveellä, se tapahtuu juuri nyt silmiemme edessä. Ei se ole seurausta mistään kummemasta kultuurisodasta ,vaan jo 1800-luvulla alkaneesta yhteiskunnan maallistumisesta. Tilanne on kirkon kannalta huolestuttava . Numeroina kirkossa käy arkipyhin pyöreästi yksi prosentti väestöstä. Maaseudulla enemmän ,kaupungeissa vähemmän. Sen lisäksi kirkkoa sympatisoi n 10-15 % väestöstä eli 750 000 henkeä 5,5 miljoonasta. Se ,että kirkkoon kuuluu vielä nimeellisesti ca 70% ei paljoa pitkän päälle auta.

    Kirkon kannalta Suomi on lähetyskenttää. Kun asenteena on vanhan varjeleminen, niin kirkollista Ihantalaa ei tule ,sellaista asetelmaa jossa puolustuslinja pitää . Ei ole sellaista tykistöä eikä tiedustelupalvelua joka voisi ohjata keskityksiä sinne missä uhka on suurin.

    Ei kansakuntaa mikään uhkaa ,vaikka kirkko onkin heikoilla. Nykyinen sosiaalinen levottomuus ei näy vastaavina toimintona. Yhteiskunta tulee tekemään sitä mitä se on aina tehnyt , sopeutumaan. Nykyiset kriisit ovat lastenleikkiä verrattuna siihen mitä kansakunta on tuhannessa vuodessa läpikäynyt.

    Talvisodan ihme ei ollut mikään uskon ihme ,vaan suomalainen jääräpäisyys ja taipumus olla välittämättä tosiasioista ,oli se mikä sai ihmeen aikaan . Jos tosiasioita olisi ajateltu ,niin sotiminen olisi jäänyt siihen.

    Stalin oli tosiaankin luullut ,että Suomen läpi marssitaan niin kuin Balttikumiin. Mutta kun sotaa oli kaksiviikkoa mennyt ,niin Stalinin maine alkoi horjua hänen omissakin piireissä, puhumattakaan kansainvälisesti. Hän pelkäsi että Neuvostoliiton sotilasmaine yllyttäisi Saksaa hyökkäämään ja juuri niin kävi. Rauha oli Stalinille kompromissi . Talvisodan perusteella Saksalaiset aliarvioivat Neuvostoliiton kyvyn organisoida armeijansa uudelleen . Ilman Talvisotaa Saksa olisi ehkä voittanut sodan.

    Hauska lueskella Pentti Tepsan tekstiä. Luuln että hän näkemyksillään edustaa sellaista kirkollista linjaa joka kapeenee suurella nopeudella. Esimerkkinä on juuri tuo Talvisodan esiin vetäminen . Paradoksaalista on se , että ei ne olleet ne vanhat rintamalla olleet sotilaspapit jotka Tavisodan ihmeestä puhuivat ,vaan hieman nuoremmat ja kotirintamalla olevat. Sota merkitsi ne papitkin pahalla traumalla josta oli vaikea selviytyä.

    Suosittelen ryhtymistä dialogiin Ykien kanssa. Sellaisesta oppi jotain jota kirjat eivät kerro. Ongelma ei ole se että suojeleeko Jumala Suomea kansana ,vaan se että miten se kansan kohdataan jokaisessa yksityisessä kohtaamisessa.

  20. Kiitos kommentistasi Markku Hirn. Pohdin jonkin aikaa esittämiäsi näkökantoja ja muutamista olen eri mieltä. Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että kirkon sekä seurakuntien kohtalo riippuu kohtaamisista. Siksi kohtaamisia sisältyy minunkin työhöni vuodessa tuhansia.

    Nimenomaan sodan kokeneiden pappien todistus oli, että sodassa Suomea varjeli Jumala. Olen kuunnellut näitä pappeja koko nuoruuteni. Samoin puhuivat sodan kokeneet vanhempani, molemmat tammenlehvän kansaa.

    Seuraavasta linkistä voitte kuunnella koskettavan esitelmän aiheesta:
    https://youtu.be/GDmtvBbBLkQ

    Maallistumisesta olen kanssasi eri mieltä. Ei Suomi ole nyt lainkaan maallistunut. Uskonnollinen etsintä on vain suuntautunut moniin eri suuntiin.

  21. En tiedä taustastasi, mutta Kemijärvellä elämäntunto on varmasti erihenkistä minun Töölöseeni Helsingissä nähden , puhumattakaan elämästä suomalaisten siirtolaisten parissa Ruotsissa.

    Sota-aikana syntyneenä kasvoin erilaisten sotavammaisten ympäröimänä. Ei se ollut Jumalan varjelus mistä he puhuivat. On kirkon kannalta varsin kohtalokasta sanoa ,että Suomi ei ole maallistunut, vaan että etsintä on suuntautunut moniin eri suuntiin.

    Se etsintä ,joka hakeutuu eri suuntiin, on jotain muuta kun hengellistä tai uskonnollista etsintää. Valtaosa arki-ihmisistä aktiivisesti katsovat että kirkolla ei ole heille mitään annettavaa. Miksi ei katsottaisi tosiasioita silmiin ja tehtäisi siitä johtopäätöksiä.

    Maallinen etsintänä ,niin kuin aikuiseksi tuleminen, aikuisuuteen kuuluvien kokemusten etsiminen niin kuin juhliminen ja seksikokemukset ,opiskelu, elämäntehtävän löytäminen, perheen perustaminen ja sen huoltaminen, huvielämä, tavat juhlia, identiteetin mietiskely , sopivan vauraustason saavuttaminen ja terveydestä huolehtiminen ovat maallisia tavoitteita ja ne täyttävät niiden 85 % ihmisten elämän jotka eivät välitä kirkosta tai hengellisistä ja eivät koskaan ajattele kirkollisia.

    Tavallinen väite on se ,että kyllä ihmiset uskovat johonkin . Eivät usko johonkin uskovaisten tavalla. Toinen tavallinen väite on se ,että tietyt asiat , sellaiset joihin ihmiset innostuvat , ovat korvikkeita uskonnolle ,joten itseasiassa ihmiset uskovat kuitenkin. Ei pidä paikkansa. Kun maallinen ihminen löytää jotakin, niin kuin kulttuuri erimuodoissa, niin se ei tee hänestä uskonnollista vaan humanistin.

    Erinomaista että sinulla on taito ja kyky seurustella kenen kanssa vaan ja missä vaan. Olet varmasti hyvää mainosta papistolle. Mutta onko seurakunnassasi kirkollisuus lisääntynyt ja onko kirkosta eroaminen vähentynyt? Jos kaikki on kohdallaan niin olet poikkeus ja hyvä niin. Ei kukaan toivo kirkolle ja sen työntekijöille mitään pahaa mutta aika on paha ja yrittäkäämme yhdessä parantaa sitä. Tikkun Olam.

  22. Joo. Kävi myös mielessä kysymys siitä, miten hyvin Pentti tuntee Etelä-Suomen kirkkojen elämää… Saattaa hyvin tunteakin, sillä tiedän, että hän käy Etelässä, ja on tehnyt julkaisuja yhdessä Helsingin teologien kanssakin.

    Mutta kuitenkin, jotenkin kaikki vaikutti Kemijärvellä vähän erikoiselta. Jopa niin erikoiselta, että kuulemma yksikin (muslimitaustainen?) pakolainen hakeutui Helsingistä Kemijärvelle sen takia, että oli kuullut että siellä saa hyvää kristillistä opetusta. Ehkä mä vielä saan kirjailtua jotain siitä Kemijärven erikoisuudesta.

  23. Markku Hirn, kiitos varsin puhuttelevasti kirjoitetusta kommentistasi. Ymmärrän kokemuksesi. Sinua saattaisi kiinnostaa Luton miesten pappina toimineen Juhani Rekolan tekstit. Rekolan teki työtään myös Ruotsissa Slussenin miesten pappina sekä Tukholman suomalaisessa seurakunnassa.

    Minunkin kotikyläni oli väärällään sodan rääkkäämiä miehiä ja naisia. Setäni kaatui sodassa. Tuntuu, että isäni ei koskaan selvinnyt joistakin jutuista, joita koki ollessaan varusmieskoulutuksessa sodan aikana. Vaikka uskon, että kansaamme lopulta varjeltiin sodan aikana, en halua rakentaa turhia kiiltokuvia. Sellaisia tarvitsevat vain totalitaristiset diktatuurit.

    Tapaan jatkuvasti ihmisiä etelän seurakunnista. En ole mielestäni erityisen hyvä pappi, mutta pyrin olemaan uskollinen Sanalle ja kirkon Herralle. Merkillisintä on nähdä Jumalan itsensä tekevän työtään.

  24. Kiitos Anne, hauskasti muistat asioita.

    Tapaan tietenkin kollegoja etelästä ja hautajaisissa paljon ihmisiä etelän seurakunnista.

  25. Olen saunonut ja istunut iltaa Juhani Rekolan kanssa ollessani diakonina Eskilstunan seurakunnassa. Hän oli suuri esseisti joka piristi Kotimaata . Hänen tekstinsä laajensivat Kotimaan perspektiiviä sekä kansainvälisesti että tietopuolisesti hänen usein käsitellessä mannermaisia ajattelijoita. Hän oli niitä rintamapappeja joka ei uskonut mihinkään erityiseen uskovaisten suojeluun rintamalla. Hänen teologiansa lähti siitä ,että se mikä tapahtuu se tapahtuu ilman ihmeitä. Hän nimenomaan kirjoitteli ihmeuskoa vastaan. Mutta silti hänellä oli selvä mystikon kajo persoonassaan.

    Eskilstunassa tapasi suuren joukon Suomen Pohjolasta tulleita maahanmuuttajia. Ne jakaantuivat lestaadioperäisiin ja kommunistiperäisiin.Lestadiolaisten kanssa oli paljon vaikeampaa päästä yhteyteen. Heistä lähti lopulta iso ryhmä pois, perustaen oman yhteisönsä Norjan rajan lähettyville. Komunisteista tuli sos demeja ja aktiivisia sellaisia.

    Eskilstunassa toimi hyvin aktiivinen suomalainen seurakuntapiiri. Kirkkopyhinä alku vuosina heitä oli kirkossa enemmän kun ruotsalaisia yhteensä. Sitten sinne tuli suomalainen pappi joka saarnasi avoliitot synniksi ja niisä syntyneet lapset synnissä siitetyksi. Se tyhjensi kirkon tehokkaasti. Seurakuntapiirikin kuihtui mutta jatkaa tänäkin päivänä kituliaista elämäänsä.Se on se kirkollinen ydinryhmä, niin Ruotsissa kun Suomessakin ,joka pitää kirkkoa hengissä.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.