Kesäteräteologisia mietteitä 16. Herran pelko

Mitä olisi elämä ilman pelkoa? Ei niin mitään. Mitä olisi elämä ilman luottamusta? Mahdotonta. Eräs tuntemani fiksu kristitty totesi Herran pelosta, että ”pelko on kunnioitusta luottamusta kohtaan”.

Herran pelko mainitaan Sananlaskuissa ja Psalmeissa: ”Herran pelko on viisauden alku, Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta.” Sananlaskuissa jatko menee: ”Pyhän tunteminen on ymmärryksen perusta.” Sananlaskut on kirjoitettu vuosisatoja EAA. Nyttemmin ymmärrys kaikesta on lisääntynyt huikeasti, mutta pyhän tunteminen selvästi laskenut. Suurin osa uuden ajan tieteilijöistä, jotka ymmärrystä maailmankaikkeudesta ovat lisänneet, ovat uskon suhteen hällävälistejä.

Pelko on yksi inhimillisen toiminnan motivaattori. Ja ilman pelkoa ei koko ihmiskuntaa olisi olemassakaan. Jos oletetaan, ettei olisi pelkoa ja ihmiskunta olisi selvinnyt, voisi miettiä, olisiko moraaliakaan. Moni voisi käyttäytyä moraalittomasti. Monet kristityt ovatkin mieltä sellaista, että ilman Jumalan tuntemista (eli pelkoa) me eläisimme täällä täysin holtittomasti. Tässä katson, että kristinusko ulkoistaa moraalin. Nimittäin uskonnottomat ovat vähintään yhtä moraalisia ja eettisiä kuin uskovat. Itse asiassa vangeista suurin osa on kristittyjä ja vähintään tapauskovia. USA:n ns. raamattuvyöhykkeellä tehdään eniten rikoksia. Altruismi on vanhempaa perua kuin kristinusko.

Yhteiskuntia ohjaa myös lait ja varsinkin rikoslait, oli sitten kyseessä sekulaari tai uskonnollinen valtio. Eli tuomioita jaetaan täällä ajassakin. Mutta jos se tuomio odottaisikin Pietarin vastaanotolla, tuntuisi kummalta se, että vankiloissa on niin paljon kristittyjä.

Tuo ”Herran pelko”, joka siis on VT:n puolella pariin kertaan mainittu, tuntuisi olevan kirjoitettu siksikin, että joukkojen hallinta olisi helpompaa. Onhan uskontoja käytetty myös hallitsemisen välineenä. Ja käytetään. Jospa VT:n kirjoittamisen aikoina tuon lauseen tarkoituksena olikin hallitsijan totteleminen, eikä niinkään Jumalan? Jos hallitsija haluaa kuuliaisuutta velvollisuutena, vois se herättää kysymyksiä ja vastustusta. Mutta kun maallista sanktiota hirveämpi olisikin odotettavissa tuonpuoleisessa, ei rettelöinti kenties houkuttelisi niin.

IMO: Herran pelko ei ole viisautta. Eikä kristittyjen mainostamaa Herran ja luotujensa välistä rakkautta. Herran pelko ylläpitää feodaalisten ja hierarkisten systeemien olemassa oloa. Eikä se ole kunnioituksen ja rakkauden täyttämä vuorovaikutussuhde, vaan alistussuhde, jossa alaisella, joko johtajan tai jumalan, on pelko vain motiivina olla ns. ruodussa. Pelko on tila, johon ei liity luottamus tai rakkaus.

Ja sitten siihen perusongelmaan, joka kristinuskoon on sisäänkirjoitettu: jos jumala on kaikkitietävä ja kaikkivoipa ja siis mikään ei ole mahdotonta, niin miksi sen luodun pitää pelätä rangaistusta? Jos hyvä, erehtymätön, kaikkivoipa ja oikeamielinen jumala olisi oikeasti luonut ihmisen kuvakseen, niin sittenhän tämä olisi sellainen. Samanlainen ja täydellinen. Mitään syntiinlankeemusta tai muuta mokaa ei taatusti olisi tapahtunut. Ei olisi tarvittu sitä Ihmisen Pojan teloituttamista ihmisten ”pelastukseksi”. Ei tarvittaisi rangaistuksia – eikä Herran pelkoa.

Vanhan testamentin jumala on kiivas, äkkipikainen, vihaa ja kostoa syytävä. Etnisiin puhdistuksiin valmis ja niitä vaativa. Kristityt sanovat, että Uuden liiton jumala on armahtavainen, lempeä ja pelastuksen jumala. Mutta Uudessa Testamentissa sanotaan, että ”tuomionpäivä, vihan päivä on kauhistava ja se tulee pian”.

Että olehan vainen luottavainen ja pelkäämättä, sinä kurja kuolevainen.

(Osa 16 piti olla viimeinen, mutta piti tämäkin käsitellä. Seuraava on viimeinen)

by