Kabbala

Kabbala

Koska  monien kristittyjen kabbalaa kohtaan osoittama ’kritiikki’ perustuu pääosin totaaliseen tietämättömyyteen kabbalan luonteesta ja sen sovelluksista lienee paikallaan antaa asiasta pieni selvennys.Ensinnäkin sana kabbala, joka yleisesti tarkoittaa salaisesti vastaanotettua perimätietoa Tanachin esoteerisista tulkinnoista ja niiden avaimista, johtuu verbistä qibel: ottaa vastaan, mutta verbin etymologinen tausta antaa sille myös merkityksen ’voimamitta’. (qab=kuppi, mitta, 6:s osa seahia, el=voima’) ja ns. literaalissa kabbalassa onkin paljolti kysymys erilaisten mitta-arvojen muistisanoista.

Kabbala palautuu rabbbien mukaan Abrahamiin asti, historioitsija Josefus Flavius sanookin Abrahamin opettaneen myös matematiikkaa, mutta jotkut johtavat sen aina Paratiisiin saakka, sillä sana pardes voidaan kabbalistisessa salakirjoituksessa notatrikonissa lukea sanoiksi Peresh=tulkita, Raz=salaisuus, Davar=sanat ja Sod= salaseura. Paratiisissa oli siis salaseura, jossa tulkittiin salaisia sanoja. Verbi parad merkitsee myös jakaa osiin (vrt. part=osa).

Kabbala jaetaan moniin osa-alueisiin kuten a) suulliseen b) kirjalliseen c) praktiseen ja d) maagisen kabbalaan. Minä keskustelen lähinnä kirjallisesta kabbalasta, joka on pääasiassa Raamatun käsitteiden tulkintaa käyttäen avaimina erilaisia salakirjoituksia ja niiden ala-avaimia. Kirjallisen kabbalan yleisimpiä menetelmiä ovat a) gematria b)notatrikon c)temurah d)athbas variaatioineen. Kaikkia näitä menetelmiä voidaan käyttää päällekkäin, joten sanan purku edellyttää monia operaatioita, jotka eivät kuitenkaan ole ’mielivaltaisia’ vaikka saattavat maallikosta siltä näyttää.

Gematriassa, joka perustuu kirjainten tosiasiallisiin numeroarvoihin (heprea, kreikka, latina), tunnetaan ainakin 72 erilaista numero-kirjaimin operoivaa menetelmää (prof. Scholem) sovelluksineen, jotka ovat kehittyneet monien satojen vuosien aikana, joten yleinen käsitys ’aidosta’ gematriasta vain numeroarvojen loppusummina, on väärä.

Esimerkkejä: Jumala al = 1+30=31= 4, Ihminen adm=1+4+40=45= 9, Lapsi bn=2+50=52=7, ihmislapsi br ans =2+200+1+50+300=355=13=4.

Kun esimerkkisanojen sanojen lukuarvoja ja niiden loppusummia tarkastelee lähemmin, huomaa helposti, että ne ovat kalenterikäsiteitä ja liittyvät ajan mittaamiseen: 31, 4, 9, 7, 355 käsittävät kuukauden päivät, raskauskuukaudet, viikonpäivät, ja kuuvuoden päivät. Sillä esim. 355 ja 13 edustavat kuuvuotta, jossa oli 13 kpl. 28 vuorokautista kuukautta ja 355 päivää, siis 28×13=355 ja 3+5+5=13! Näin siis esim. sana Jumala 31=Al ’muistaa’ 31 päiväisen kuukauden, mutta temurahina (permutaationa) myös 13 kuukautisen vuoden ja loppusummana kuukauden 4 viikkoa.

Gematrinen sana voidaan lukea peräkkäisenä numerosarjana, ADM siis joko 1 4 40, lukuarvona 45 tai sen loppusummana 9. Koska heprealaiset eivät tunteneet nollan merkkiä, vaikka idean (ajin suph) tunsivatkin, käytettiin juoksunumeroiden 1440:n asemesta lukua 144, mikä esiintyy esim. Ut:n Uuden Jerusalemin ympärysmuurin korkeutena. Uutta Jerusalemia hallitsi Jeesus, ’uusi Adam.’ Mutta numeroita myös kerrottiin keskenään ja näin saaduista tuloista voitiin muodostaa uusia käsitteitä. Näin 4×4=16 ja 16 vastaa heprean sanaa nefes=sielu. Adam oli elävä sielu. Numeroita myös neliöitiin ja kuutioitiin ja 4 ^2 + 4 ^2 = 32, mikä vastaa heprean sanaa sydän eli lab. Adamilla oli verta kuljettava sydän ja heprean veri sana dam onkin 44 eli sielun 4×4 tekijät.  Siksi Geneiksessä sanotaan ihmisen sielun ’asuvan’ veressä.

Ajan kuluessa muistiinmerkinnät komplisoituivat ja menetelmät saivat tehtäväkseen taltioida myös avaruuden suuriakin mittoja, etäisyyden maasta aurinkoon, auringon halkaisijan pituuden, moninaisia aikamittoja; suuren prekessiovuoden osineen jne. Kompleksisesta käytöstä antaa hyvän esimerkin adam pojan Kainin lukuarvo 115, joka myös liittyy juurikin aikamittoihin, sillä ’Eeva’ sanoo pojastaan Kainista, ”Olen m i t a n n u t miehen Jahven.” Sillä Eeva on kantanut poikaansa 245 vrk (naisen 8 kk:n raskausaika, yhdeksäs puuttui) ja 245+115 = 360. Ja 360 oli yksi kolmesta tavasta käyttää vuosikalenteria 355,360,365. Ja Jahven eli jhvh:n yksi piilomerkitys oli y m p y r ä, sillä ’herra jumala’ eli jhv-h elohjim on samalla 3,1415×10,56=33,1 ja 33 vastaa gematriassa sanaa gul eli kehä tai ympyrä. Eeva oli siis mitannut ajan, jolloin synnyttäisi Kainin eli phalloksen saaneen poikalapsen, jod-havan. (jod=phallos,’pikkukeihäs’)

Siis heprealaisen kirjainnumeromerkinnän alla on monin osin ollut ensin mesopotamialainen ja intialainen aritmetiikka ja tähtitiede, joka on muistiinmerkinnässään tuntenut nollat ja paikkajärjestelmän. Näin esim.kuuluisan pappi Melkisedekin peräkkäiset numerot ovat 100 4 90 10 20 30 40 6 ja ilman nollia 149 12346. Kun nämä kertoo keskenään saadaan 4×9=36×2=72×3=216×4=864×6=(36×144)=5184:2=2592 eli prekessiovuoteen liittyvät vaiheluvut 36,72, 864, 5184 (2×2592) Prekessiovuosi kokonaisluvuin on siis 25920 vuotta.

Palataan nimen Jhvh, joka esiintyy vain Genesiksen 4 luvussa, missä alussa sitä sanotaan Kainiksi ja lopulla ihmiset alkavat kutsiua itseään jhvh:ksi:

Eeva siis sanoo : ”Olen mitannut i h m i s e n jhvh:n ” ?! Kun hvh on 565 ja ihminen on 113, ei ole vaikea havaita, että hvh tripletin lukuarvo muodossa 56,5 mittaa ihmisenarvon 113 siten, että 113:2=56,5. Mistä tämä pilkku, paitsi jaosta kahteen? HVH on elämän synnyttäjä ja kohtu: kaiken elämän äiti. Heprealaisessa perimätiedossa myös ns. liitonarkkukin (acharon ha berit) kantoi elämän viheriöivää (Aaronin) sauvaa ja arkki on myös kohdun symboli. Ja arkin tilavuus on 1,5×1,5×2,5 kyynärää eli 5,6 kyynärää.(oikealta vasemmalle 6,5) Pilkku saa oikeutuksen myös toisin. Heprean elämä sanan lukuarvo on 18 ja tämän elämän synnyttää elohjim, jonka kirjainarvot voidaan lukea ympyrän kehältä vastapäivään piiksi 3,1415. Nyt 18×3.1415=56,5.

565 on nyt Jhvh:n nimen loppuosa ja alkuosa on 10: j hvh = 10 565. Nyt laskutoimitus 10×56,5=565 eli juuri hvh nyt verbinä = tulla elämään, olla.

Näin verbi olla hvh eli kolmikirjain,  saa nelikirjain jhvh:ssa eteensä siis jod-kirjaimen, joka on phallossymboli. Elämää luovat käsitteet ovatkin alun perin kolmikirjaimisia kuten koko heprean kieli perustuu sanojen kolmelle runkokirjaimelle. Ihminen ajsh 113 liittyy nyt nimeen jhvh siten, että se ei ole Jumala jhvh sinänsä vaan Jumalan ’kuva’ eli 1065 joka on 3 x 355, sillä tämä 355 on bar ans eli ’ihmisen poika’, ihminen. Nyt 355:113 on 3,1415 eli taas elohjim. Alhjim on siis ’välimies’ ihmisen ja Jumalan välillä. Jhvh:n lukuarvot numeroista 10 5 6 5 kolme ensimmäistä ovat eri kirjaimia ja toistuva hee on loppuhenkonen ja feminiini pääte. Vastakkainen ’peili’ luku on 65. Myös 3×113=339 ja 339x 3,1415=1065 eli Jhvh:n angrammi.

Myös 3×355 oli 1065 ja 1065 on ’esikoisen’ luku. Mikä on esikoinen hepreassa? Se on mainittu ihmisen lapsi eli 355: bar anash. Mutta 355 on myös kuuvuoden päivät. Kuu oli Egyptissä Choruksen silmä. Chorus ja Christhos ovat sama. Nyt Kuu on ’poika.’ Kuuvuosi 355 päivää on gematriassa Ihmisen poika=Jumalan poika. Herra on aurinko. Käsitteissä ’ihminen’ ja ’ihmisenpoika’ aikamitat ja pituusmitat myös yhtyvät. Kun ihminen on 113 tai temurahissa 311 ja ihmisenpoika 355 ovat ne yhdessä 666 eli aurinko.(Sorat:aurinkovoima) Kun ’ihmisen poika’ 355 on siis myös kuuvuoden päivät ja viittaa Kristukseen kuusymbolina, niin edellinen todentuu sitenkin, että myös sanan ’ tuo vuosi’ eli heprean ha-s h a n a ’ n arvo on sekin 355. Joten sattumasta ei voi olla kyse. Nainen Eeva saa miehen a n o sh ja -a nosh -muodon juoksunumerot ovat 1 365 eli ’yksi vuosi.’ Kala nun on paikallaan 5 6 5. Ja ’kala’ eli vesica picis on Evan vulvan symboli. Tämä 565 on perusvesican leveys.

Jhvh:n alkumuoto on ollut kreikkalainen tai intialainen IEO, joka on alettu kirjoitta jhv j:n vastatessa i:tä, e:n h:ta ja v:n o:ta. Mutta koska vav on maskuliininen kirjain ja elämä emanoituu feminiisesti, on jhv:n loppuun lisätty feminiinin tunnus hee, joka äännettäessä on kuitenkin vain aspiraatio, joka ei edes kuulu. Siksi heprealaiset jättivät hee:n gematrisessa lukuarvossa jhvsta usein pois. Jhvh:n lukuarvot numeroista 10 5 6 5 kolme ensimmäistä ovat lisäksi e r i kirjaimia! Myös siksi käytettiin kolmikirjainta. (Kolmikirjain Joh merkitsi egyptiläisille kuuta. Isis oli myös kuu.)

Ja myös siksi, että luku 1056 muodoissa 1,056, 10,56. 105,6 ja 1056 ovat antiikissa vastanneet erilaisia pituus ja aikamittoja. Näin esim. 1056 kk on 88 vuotta. Vastakkainen ’peili’ luku on 65.

Mittojen järjestelmä oli johtanut kehittämään babylonialais-intialaisista malleista jumalanimet elohjim ja jhvh, mutta myös synnytyksen ja hedelmällisyyteen liittyvät ajoitukset olivat tärkeitä. Jumala synnytti elämän s a n a l l a a n DABAR. Nyt 4 x 1056 =4224 vastaa kirjaimia dbrm (sanat 4224). Taas luvun 1056 looginen käyttö.

Härkä (Aleph) oli luovan jumaluuden ja sittemmin miehen symboli ja vastaavasti lehmä naisen. Lehmää symboloitiin myös kuun kuvalla ja se oli sama kuin Isis. Lehmä ja nainen kantaa 280 päivää eli 40 viikkoa. Kuu ja nainen yhdistettiin hedelmällisyyteen, sillä naisella on kuukautiset 28 päivän välein. Tästä puolet on 14, joka on munasolun irtoamisen aika jolloin hedelmöittyminen on herkimmillään. Näin naisen symboli olikin itse asiassa puolikuu ja miehen käsi eli kirjain jod eli 14, joka on puoli kuukautisaikaa. Näin kuusta tuli synnytystä ohjaava jumaluus, koska hedelmöittyminen tapahtui helpoimmin kuun ollessa tietyssä asemassa ja tietyn näköinen taivaalla. ”Sinä olet minun rakas poikani, tänä päivänä olen minä Sinut synnyttänyt”, on Amon Ra:n lause kuningas Amenofekselle.

Näin on ensin ollut kahta 28 -päiväistä kuukautta symboloiva luku 56, josta 565 ja kun 5+5=10 saatiin luku 1056 kuujumaluuden nimeksi. Mutta se oli myös auringon luku, sillä kuu ja aurinko olivat ’yhtyessään’ auringon pimennyksessä ’yhtä.’ Codex Nazareus kutsuu JHVH:ta Jurbo-Adonaiksi. Koodeksi kieltää palvomasta aurinkoa, jota kutsutaan adonaiksi. Psalmissa 89:19 sanotaan Adonaita (siis aurinkoa) Israelin kuninkaaksi. Saros-jakso eli aika, jolloin kuu ja aurinko alkavat toistaa konjunktioitaan samalla tavalla, kestää 18,34 vuotta. Tässä on 222 kuukautta. Jeesus-arvo 888 sisältää siis kolme sarosjaksoa kuukausina. Golgatalla oli kolme ristiä. Numero 8:ssa on risti-keskellä. Numero 8 kuvaa planeettojen kiertoja eli syklejä etenkin kaksoisaurinkojen ympäri. Ps. 19:4 kuvaa myös Jhvh:ta aurinkona: ”Aurinkoon hän (jhvh) on sijoittanut majan itselleen, se nousee taivasten ääristä ja kiertää sen ääriin, eikä mikään voi kätkeytyä sen kuumuudelta”(Ps.19:5,6, oikein käännettynä)

VESICA PISCIS PYHÄSSÄ GEOMETRIASSA.

Vesica Piscis eli geometrinen ´kalanrakko´ syntyy, kun kahden yhtäsuuren ympyrän kehät leikkaavat toistensa keskipisteet.

Johanneksen evankeliumin kertomuksessa Pietarista ja hänen kalansaaliistaan edustaa luku 153 pyhää geometriaa eli antiikin mittasuhteitten pyhää kaanonia, joka evankeliumiin talletettuna informoi elämän perustekijöitten, elämän “isän ja pojan” eli vetyprotonin ja sen elektronin keskinäisen painosuhteen:

Piirretään kaksi toistensa keskipisteet leikkaavaa yhtäsuurta ympyrää, joiden säteiden pituus on 2×153. Tällöin ympyröiden halkaisijat (2×153=612) saavat yhteensä arvon 1224, joka vastaa kreikan gematriassa sekä sanaa verkko to diktuon että sanaa kalat eli icques ja kehien pituudeksi tulee 1925 eli Simon Pietari´n (Simon d Petros. ) nimen lukuarvo! Piirretään nyt ympyröiden sisään kuusi pienempää ympyrää, joiden säde on kalansaaliin luku 153 ja jotka leikkaavat nekin keskipisteissään. Näitä 153 säteisiä ympyröitä mahtuu kahteen suurempaan ympyrään yhteensä 12 ja niiden sisään muodostuu kaksi kuusilehtistä ruusuketta eli 12 pientä vesica piscistä kunkin 12 lehdykän eli vesican pituuden ollessa 153! Kuviossa on siis yksi suuri kalanrakko tai vene ja 12 pientä. Siis Jeesus ja 12 opetuslasta. (Opetuslapsia kutsuttiinkin alkuseurakunnassa “pieniksi kaloiksi”, koska vesica muistuttaa myös muodoltaan suuresti myös pientä kalaa!)

Tarkoitettu painosuhde on 12×153 eli 1836, joka on siis kaikkien 12 vesican yhteinen pituus.Protonin painosuhde elektroniin nähden on juuri 1836:1!Painoluvun muodosta 12×153 saadaan heprean sanat

ba sna “Ihmisen isä!”

Vesicaa on kutsuttu “kaikkien muotojen kohduksi”. Onkin mielenkiintoista, että vesica-kuvioon muodostuu myös graalin maljoja, joiden syvyydeksi esiin tulleessa mittasuhteessa tulee yhden ison vesican syvyydeksi 56.5 eli luku, joka vastaa hvh nimen lukuarvoa ja hvhy:n kolmea viimeistä kirjainta sekä DNA:n emäksien atomirenkaiden lukuja! Graal lrg antaa hepreaksi kirjoitettuna lisäksi arvon 18, joka on veden molekyylipaino!

Heprealaista kabbalasta eli salaisesta perimätiedosta ja sen metodein saatavista erikoisista tulkinnoista mitään tietämätön lukija ja kuulija voi tässä vaiheessa olla jo täysin sekaisin ja voimattoman raivon vallassa. Onhan hän tähän asti saattanut pitää kabbalaa vain keskiajalla syntyneenä maagisen hölynpölynä tietämättä mitään sen kätketyistä merkityksistä ja tarkoituksista puhumattakaan pyrkimyksistä. Siksi vielä pieni selvennys ja yhteenveto lienee paikallaan.

Kabbala sana tulee siis heprean verbistä gabal, joka merkitsee ”ottaa vastaan”. Käytännössä tämä tarkoitti muinoin mahdollisuutta ottaa korvasta korvaan vastaan ns. prisca sapientiaa, tarkoin varjeltua salaista tietoa, joka koski maan ja maailmankaikkeuden mysteereitä, tähtitaivaan joukkoja ja taivaanjoukkojen lei tähtien ja planeettojen ratoja ja etäisyyksiä, jopa niiden sisältämien malmien nimiä ja koostumuksia . Niinpä sana kupari, hepreaksi nvgh lukuarvo 64 viittaa monen muun asian lisäksi selvästi kuparin atomipainoon 63.67, niinpä Marsin tunnusluku 56 viitta raudan atomipainoon 56 ja jumala JHVH´n luku 26 raudan järjestyslukuun 26 jne. Varsinaisesti verbi gabal merkitseekin voimamitta sillä sen lukuarvo 137 voidaan jakaa luvuiksi 31 = voima ja ja sanaksi kab joka on mitta.

Luku 73 on puolestaan,kuten todettu “ymmärrys” joten kabbala on ymmärrytsäoikeista voimamitoista. Eräs tällainen voimaitta on aineen ns. hienorakennevakio eli 137:1. Lukua 1 edustaa sanassa gabal luku 13, joka hepreasa vastaa myöskin sanaa echar=yksi, arvo 13.

Usein mainitut sanojen lukuarvot eivät perustu sattumiin tai kabbalistien mielivaltaisiin valintoihin, vaan siihen, että kun heprean, kreikan ja latinan kielissä ei numeroille ole omia merkkejä ovat kyseisten kielten kirjaimet aina samalla ihan oikeasti numeroita ja näin numerosarjat voivat muodostaa mielekkäistä sanoja ja sanat voivat toisaalta olla samalla mielekkäitä ja informatiivisia lukuja. Näin voi olla aivan luonnostaan, mutta aitoa mahdollisuutta käytettiin tietysti hyväksi ja lukuja järjestettiin tietoisesti muistisanoiksi, joita upotettiin kehyskertomuksiin, joilla puolestaan oli ns. tavalliselle kansalle oma merkityksensä. Edellä kuvattu tarina Pietarista ja hänen kalansaaliistaan on edellisestä käytännöstä hyvä esimerkki.

Nyt ikivanhoja luomislegendoja on hyödynnetty kuvattaessa ja merkittäessä muistiin ihmiskunnan syntyyn ja sen geneettisen perimään vaikuttaneitten muukalaisten (galut=139=psalmi) toimintaa ”maan syvimmässä paikassa” eli Palestiinan syvässä hautavajoamassa, missä sijaitsi Hebronin eli Anakin eli Arban eli Baran eli luomisen, siittymisen ja synnyttämisen kaupunki. Tämä hautavajoama on aivan oikeasti merenpinnasta katsoen maapallon syvin kohta ja se muistuttaakin korkealta katsoen vesica piscistä eli ulkoapäin katsottua yonia. Tämä äiti maa eli tachtiot ha-arets, synnyttää sittemmin myös uuden adamin eli Kristuksen, joka ikonitaiteessa kuvataankin usein syntyväksi vesican sisältä.

Historian muututtua vertauskuvalliseksi tuli Abrahaminluomasta golemista uudestisyntyvän ja eheytyvän ihmisen symboli, joka berit-meditaatiossa eli unio-mysticassa pyrki yhdistymään jodinsa kautta omaan korkeampaan itseensä ja saavuttamaan ekstaattisen valaistumisen, missä näkisi goleminsa eli ydinitsensä istuvan taivaallisella valtaistuimella.

Tässä mielessä Golem-mystiikka lähestyy Merkaba- eli taivaanvaunujen mystiikkaa, mutta se on jo toinen juttu, kulunutta vapaamuurari Kiplingin sanontaa käyttääkseni.

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

3 kommenttia artikkeliin ”Kabbala”

  1. Ihailen Sepon valtavaa voimanponnistusta paneutua Kabbalab numerologiaan. Itse en ole päässyt Gershom Scholemia pitemmälle. Katson , että se toistaiseksi riittää yleistiedoksi jollei joskus tulevaisuudessa halua syventyä pitemmälle. Scholemin suurteos juutalaisesta mystiikasta on todellinen lukukokemus. Suosittelen lämpimästi kaikille . Mielestäni kaikkien uskonnosta kiinnostuneitten tulisi lukea juutalaisuuden historiaa AAJ ( Ykin termi:ajanlaskun alkamisen jälkeen ) myöskin ymmärtääkseen miten paljon kristinoppi on tullut omaksi uskonnokseen ja ,päin vastoin mitä monet väittävät, erkaantunut juutalaisuudesta.

    Kun Scholemia täydentää juutalaisuuden historialla nykyaikaan asti niin saa silmiä avaavaa ravintoa uskontokeskusteluun .

  2. Kiitos arvostuksesta Markku. Niin, Scholem on todella tärkeä kuin myös Mathers. Gematria on olut tärkeä myös jo Jeeukselle (Joh. Ilm. 13:18):
    Kabbalistisesti ja gonstisesti orientoitunut Jeesus irvistelikin aikansa fariseuksille: “Voi teitä te lainoppineet kun te olette kadottaneet g n o s i k s e n avaimen, itse ette ole menneet sisälle ja muita olet estäneet…” Jeesuksen sanonta ‘avain’ on tässä itsessään kryptinen, sillä tuon avaimen h e k l e i s lukuarvo 273 vasta sanaa isopheia eli kreikan vastinetta sanalle gematria… Siis juuri gnostilaistenkin käyttämä gematria on avain ‘salattuun valoon’ sillä sanonta ‘salattu valo’ saa myös arvon 273. Salattu valo on tietysti tässä esoteerisen tiedon symboli, joka aukea teskteistä gematrisin avaimin.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.