”Haltuus annan sieluni – tartu mun käteen, ehjäksi tee”

Kuulin eilen aivan uudenlaista piruntorjunnan ajatuksenjuoksua tässä huippuälykkäiden kirkon uudistajien tuotannossa.

Luterilainen kirkkoherra oli kinkereillä päivittänyt jumalanpalveluselämää uuteen asentoon. Juhlassahan pitää viihtyä, varsinkin seurakunnan yhteisessä juhlassa, Raamatun ja sen kirjojen selittelykokoontumisessa. Toki nykyisin olen enemmän kuullut kaikenlaista saappaanheittokilpailujen selostusta ja oman elämän tarinaa enemmän kuin evankeliumin armoa näissä juhlien puheissa.

No mitä tämä kirkkoherra oli seurakuntaväelleen uudistuksena markkinoinut. No kun minun kokemukseni tähän saakka olleesta uudistuksesta on erilaisen väen lisääntyminen kirkon etuosassa milloin missäkin tehtävässä. Tervettä toki mutta ei mitään erityisen uudistavaa. Nyt osallistava jumalanpalvelus on kirkkoherran mielestä kohotettava aivan uusiin sfääreihin. On syytä halailla itseään, taputella sydäntään ja nostella käsiään taivaalle samalla hokien jotain hallelujan tapaista horinaa.

Ei siinä mitään, että aletaan voimistella jumalanpalveluselämään osallistuen mutta kaikkein taikauskojen äiti lienee perustelu tälle voimistelulle. Tuskin pakanakaan taikka itse piru osaisi tämän yhdistää jotenkin oikean Hengen vastaanottamiseen. Kirkkoherra oli uskotellut kinkeriväelleen, että kun näin jumalanpalveluksessa toimimme niin Hengellä on jotenkin vapaampi reitti ja uskomme vahvistuu. Henki tulee tykö ja asuu meissä.

Meillä yhteiskunnallisena mantrana on jotenkin löytää yhteinen vihollinen huonolle hallituspolitiikalle joko työttömistä, eläkeläisistä taikka muutoin vähäväkisten joukosta. Kirkko on oivaltamassa kuinka yhteinen vihollinen on viihtymättömät ihmiset ja apuun kutsutaankin saatanallisen pirulliset juonet itse pääkallon paikalta. Saatanan pakanalliset opit, temput ja sirkushuvit vie perille, varmasti.

Lopettakaa jumalanpalveluselämän ja kirkon uudistaminen jos menee tällaiseksi horinaksi. Keskittykää jo asiaan.

Tämä on sitä samaa uudisuskoa ja -mieltä, jota minä olen kokenut joskus aikanani uudistuneessa kirkossa, jossa ”elvismessussa elvis” lauloi vierestä ja musiikki muistutti maailman pahinta maanjäristystä. Uudistus oli niin voimakas minulle ja järisyttävä, että päätin poistua paikalta ennen musiikkikorvani vioittumista ja tärykalvojeni puhkaisua. Toisella kertaa minulle kävi samalla tavalla, eli poistuin, silloin kun alttarikaiteella munasillaan kekkaloinut mies ei saanut minua vakuuttuneeksi evankeliumin uudesta luonteesta, eikä liioin se tuonut Jumalaani minua lähemmäksi vaan koin suurta ihmisen tyhmyyden vastenmielisyyttä. Olisi tarvittu paljon ”virsiä ja viini-iltoja” ymmärtääkseni mikä tässä oli se evankeliumi.

Jumalanpalveluselämää eikä Raamatun Sanaa tarvitsee uudistaa. Sitä pitää julistaa ja saarnata sanoin ja sävelin. Olla läsnä eksyneen ihmisen huomisessa antaen hänelle elämän, ja jopa iankaikkisen elämän eväitä. Siihen ei temppuja tarvita vaan yksinkertaista koskettavaa julistusta, ylistystä ja rukousta.

Kun meillä tässä yhteiskunnassa nykyisin on hullaannuttu tilastoihin niin Hengen kutsuminen kieriskelemällä saatanallisin pakanallisin uskomuksin ja menoin, ei näitä tilastoja tulee parantamaan muuta kuin uusilla uteliailla ja ihmettelevillä ihmisillä tutustumassa uskoviksi itsensä nimenneiden hölmöilyihin.

Paras jumalanpalvelus on sellainen, missä kristillistä Sanaa julistetaan yksissä tuumin siihen luottaen, kenenkään erilaisin konstein mitenkään hengellistymättä taikka kokematta mitään sen ihmeellisempää kuin mitä Jumalan evankeliumin Armo yksinkertaisuudessaan tarjoaa.

”Haltuus annan sieluni” – tartu mun käteen, ehjäksi tee.

Youtube video, laulu Riksi Sorsa, kuvat ”ritulainen”.

tuomo

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail

17 kommenttia artikkeliin ””Haltuus annan sieluni – tartu mun käteen, ehjäksi tee”

  1. Missäkö sinä olet oikein käynyt? Tästä puuttuu maantieteelliset koordinaatit.

  2. No ihan täällä lähiseudulla tämä uudistamisen viimeinen aalto. ”Elviksen” tapasin Itä-Suomesta tullessani ja uuden tavan julistaa evankeliumia koin eteläisessä Suomessa. Ihan täällä kotimaas mennään.

    Tämän tarinan ydin on pakossa uudistaa vaikka ideat puuttuu. Jos pitäisi Vivaldin ”Vuodenajat” uudistaa niin tuskin minä nuottiin koskisin vaan esittäisin sen tulkitsemalla omaa sisintäni. Kirkolla pitäisi olla selvät nuotit. Esittäjät voivat vaihtua ja tulkita voi mutta ei muuttaa eikä muuntaa.

  3. Saa nähdä, keksiikö joku valveutunut jossain vaiheessa kokeilla, josko kirkon oma sanoma toimisi. Se on vaan vähän hankala sanoma, noin sirkustelumielessä.

  4. No sitä tässä olen odotellut. Voisin kuvitella, että siinä kristillisten raja-aitojen, herätysliikkeet muut krisitilliset yhteisöt, riittäisi meille kaikille opittavaa toinen toisiltamme ilman sarvia ja hampaita. Jos Kristuksen Risti on yhteinen niin mitä muuta tässä tarvitaan. En tiedä kun en ole teologisen tiedekunnan kirkastama.

  5. Tiedä tohtiiko tämmöinen puolipakana puuttua kirkon asioihin?
    Mutta kun meillä nyt on tämä Ajan Henki, joka väkevänä vaikuttaa koko yhteiskunnassa, niin miksei sitten kirkossakin. Etelä-pohjalaisen sukuperimäni myötä olen kyllä oppinut jotakin siitä Hengestä, joka aikanaan körttilkylissä alkoi suitsia häjyjen ja muitten rumaasten krossaamista. Tästä nyky-yhteiskunnnassa ja miksei sitten kirkossakin temmeltävästä Ajan Hengestä en ole vielä saanut ihan selvää kuvaa. Siinä on sikin sokin sukupuolineutraaleja vessoja, meetoota ja kaikenkattavaa suvaitsemista. Vähän niin kuin Nummisuutarin Esko totesi, että häiden tarkoitus on ”Peli ja musiikki ja palavat olkiyhteet aidanseipäissä” Pääasia, että revitään alas vanhat kuvat kaappien päältä – kirkossakin ja sitten – niin mitä sitten?????

    Meinasin välistä kirjoittaa jotakin mietteitä ihmisen juurista, siitä miten uskonto, luonto ja kulttuuriset normit ovat ihmisen identiteetin rakennusaineita ja siitä miten tärkeä osa perusturvallisuutta ne ovat kasvavalle ”henkilölle”. – En sitten uskaltanut – kun on tämä Ajan Henki……

  6. Puolipakana kyllä tohtii eikä ketään suitsita. Antaa mennä vain ja hyvinhän sinä mielipiteesi tuot. Ei tuohon hirveästi ole lisättävää. Hyvä kysymys – mitä sitten.

  7. Kirkolla on vähän sellainen ongelma, etteivät edes papit tunnu uskovan kirkon omiin oppeihin. Laitan nyt tähän vain pätkän uskontunnustusta malliksi:

    ” Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen.

    Tämä on yhteinen kristillinen oppi. Se joka ei usko sitä vakaasti ja vahvasti, ei voi pelastua.”

    Papisto siis aivan selkeästi häpeää sellaisia luterilaisuuden kulmakiviä, kuin ruumiiden ylösnousemus, tulinen helvetti ilman toivoa armosta ja kastamattomien lasten päättymätön piina tuossa tulisessa helvetissä. Toisaalta hyvä on hävetäkin. Pahinkaan pedofiili ei ole yhtä julma, kuin tämä luterialisen opin Jumala.

    Jokainen ajatteleva ihminen huomaa heti, että kirkko on vaihtanut luterilaisen uskon johonkin suvakkimössöön. Rehellisempää olisi tunnustaa, että Luther oli uskonasioissa totaalisen eksyksissä, jättää papin hommat ja ryhtyä oikeisiin töihin. Toisaalta – pitäköön vaikka Elvis-messuja, jos kerta Elvis tuntuu elävän.

  8. ” Hänen tullessaan kaikkien ihmisten on noustava kuolleista ruumiillisesti ja käytävä tilille siitä, mitä ovat tehneet. Hyvää tehneet pääsevät ikuiseen elämään, pahaa tehneet joutuvat ikuiseen tuleen.”

    Missä kohtaa Raamattua näin sanotaan, en sanasta sanaan tällaista kohtaa löytänyt.

  9. Tämä siteeraus on yhdesta kirkon uskontunnustuksista, joihin kirkkolaissa viitataan ja joihin papit sitoutuvat pappislupauksessaan.

  10. Kirkon oppi on kirkon oppi ja Raamatun oppi on Raamatun oppi, siinä on se asian ydin. Raamattua pitäisi tulkita niin ettei siihen mitään lisätä eikä siitä mitään oteta pois.

  11. Juu-u. Kai tähän pitää omaa standardikortensa laittaa yhteiseen kekoon ja todeta, että pakko kai minun on edelleen tuolla Kalevin linjalla jatkaa.

    Taunon pointti on kyllä edelleen hyvin pätevä, ja häntä on yhä edelleen kiittäminen että olen voinut hyvillä mielin jatkaa ”oikeiden töiden linjaa”. Tosin maksoin juuri itseni Society of Biblical Literaturen konferenssiin Helsingissä heinä-elokuun vaihteessa, jotta pääsen sinne esittelemään gradutuloksiani, mutta se onkin rehellistä työtä, joka ei perustu Lutherin dogmaan, vaan Paavalin.

  12. Joo Kalevi, …

    Toki voi kirkon opin hylätä todeten, että Raamatusta löytyyy parempi oppi. Oikeastaan näinhän aika laajalti asian laita onkin. Raamattua luetaan jos jonkinlaiseen korvasyyhyyn. Löytyy ainakin feminististä raamatuntulkintaa, koko joukko erilaista suvaitsevaista teologiaa ja jopa Elvis-messua. Onpa yksi luterilaisen kirkon piispaehdokas vaalilupauksenaan tarjoillut taivaspaikkaa kotieläimillekin.

    Ruotsin kirkossa arkkipiispa pitää islaminuskoisiakin taivaskelpoisina – toisaalta onhan siinäkin vankka perä, että ajatus ihmisten lisääntymisestä Jumalan kanssa on lähinä oman aikansa kummajainen, kuten minä, Platon ja Muhammed ajattelemme (ajattelivat).

    No sitten sellainen ajatus, että Raamattua voisi tulkita Raamatulla. Isosti nousee kysymys siitä, voiko hylätä kirkon opin, eli kristinuskon, ja pitää silti Raamattua pyhänä kirjanaan? Tämän kirkon opin vähimmäismuoto on minusta juuri ne kolme vanhan kirkon uskontunnustusta.

    Toki voi ajatella, että Pyhä Henki ohjaa lukemaan Raamattua oikein, mutta Ikävä kyllä meillä on aika paljon esimerkkejä siitä, että ohjaksissa onkin ollut Paha Henki. Pitäisi olla vähintään Jeesus, jotta olisi immuuni Pahan Hengen houkutuksista, mutta eikös itsensä rinnastaminen Jeesukseen jo lähtökohtaisesti ole Pahan Hengen ohjauksen ilmentymää?

    Kyllä minä kehoitan pitämään koko kristinuskon uskontunnutuksineen tai sitten luopumaan koko jutusta.

    Toisaalta – loppuviimeksi ihmisen on johonkin uskottava. Ei minulla ainakaan ole sellaista tietämystä ainoasta oikeasta uskonopista, jota kannattaisi muille jakaa. Kai sitä sitten kaikkien muiden harhaoppien joukossa myös kristinusko on ihan kelvollinen harhaoppi.

  13. Voi että Tauno. Tuo oli kyllä oivallisesti koostettu koko dilemma… Ei ole hyvää vaihtoehtoa. Tämä ei minusta ole välttämättä oikein hyvä tilanne. Tai en tiedä, ehkä se on hyvä tilanne.

    No onhan se semmoinen ”lapsen usko”, mihin ihmiset vetoaa. Mitähän ihmiset muuten sillä mahtavat tarkoittaa?

    Ehkäpä tässä juuri on kristinuskon elämisen perusohje: ”pitäkää se mikä on hyvää”. Sitten on tietysti se vanha ongelma Hyvän ja Pahan erottamisesta. Näinä aikoinahan siitä tosiaan on hyvinkin erilaisia näkemyksiä. Toisen äärimmäinen Paha on toisen äärimmäinen Hyvä.

  14. ”Raamattua pitäisi tulkita niin ettei siihen mitään lisätä eikä siitä mitään oteta pois.”

    Toi on jo niin vitsikästä, että oli pakko poimia esiin ja kommentoida. Kirkko on väärentänyt niin paljon Raamattua, että kirkon väännöstä tutkimalla ei voi tajuta, mitä apostolit opettivat. Raamattu sanatarkasti suomennettuna olisi vaarallinen kirkolle ja sen opille. Paljon on lisätty sanoja, muutettu merkityksiä, jotta pysyttäisiin katolisessa uskonopissa.

    Lutherin työ on edelleen pahasti kesken. Tosin työn jatkaminen rehellisesti vaatisi aika paljon Lutherin oppien uudelleen sanoittamista. Mutta Lutherin työ oli aikanaan mahtava irtiotto katolisuuden rautaikeestä.

  15. En näe siinä mitään vitsikästä jos lukee kirkon historiaa, se on paremminkin surullista luettavaa. Kaikki johtuu siitä että ei noudateta Jeesuksen opetusta vaan tehdään siihen omia oivalluksia, on tehty aikaisemmin ja tehdään nytkin.

    Arvostelun kärki edellisessä kommentissa kohdistuukin kaikkeen muuhun kuin Jeesuksen antamaan opetukseen. Jokainen kuitenkin omalla kohdallaan joutuu arvioimaan sen mikä on oikein ja mikä väärin.

  16. Heipä vaan kaikki vanhat kirkkokriitikot!

    Komppaan niin blokin kirjoittajaa Tuomoa kuin kommentoijia siinä, että pieleen mennään, mutta minkäs teet. Näin kai se on Raamatustakin luettavissa tämä surullinen kehityssuunta. Itse en ole vuosiin juuri jaksanut kirjoitella omia tutkimustuloksiani, mutta jotain paljon suurempaa katastrofia täytyy tapahtua, että ihmiset heräävät näkemään nykyisen kehityssuunnan.

    Ajan Henki on helppo-heikkien kulta-aikaa ja ihmisiä pitää viihdyttää kaikenlaisilla keinoilla. Kun synti on kielletty kristinuskosta, jää monella ihmisillä sydän murtumatta eikä muutosta voi ilman sitä tapahtua. Kalliista armosta on tullut halpaa kauppatavaraa. Tulos on sen mukaista.

    Näillä mennään. Toivotan kaikille uskollisille blokimetsäläisille siunausta ja Jumalan rauhaa matkalle!

    Tapio

  17. Tervehdys vaan Tapio. Kiva nähdä vanhaa kirkkokriitikkoa. Tulehan kirjoittelemaan maailmanmenosta sinäkin, että saadaan vähän ”uutta” keskustelua aikaan. Argumentteja voi aina hioa terävämmäksi vai voiko? 🙂

    PS. En viitsinyt vastata heti tervehdykseen, jotta se näkyy kaikille helposti.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.