Aikamme herätykset

Suomessa on varmaan ollut jo pitkään käynnissä karismaanikkojen jo ainakin 90-luvulta asti lupaama suuri herätys. Siitä päätellen, että suuria profeettoja on nyt joka oksalla. Varsinkin Oulussa ja siellä pohjoisessa niitä on.  On Tynkkynen ja on Sadinmaa (Torniosta kait). Ja on Saara Aalto. Ja Juha Sipilä.  Näillä tuntuu olevan kaikilla suurempaa Jumalan sanaa jaossa pimeydessä valtaville. Onhan niitä etelässäkin. On Anne Berneriä ja Timo Soinia, ja jopa Halla-aho näkyy aikovan tehdä parannusta luolaprofeetan olomuodostaan, ja aikoo hakea puheenjohtajaksi.  Sitten on taiteilijat ja runoilijat ja muut semmoiset herännäiset, jotka pitävät jumalallisena tehtävänään vaikkapa ”murtaa kaikki mikä liittyy suomalaisuuteen”, kuten yksi tutun tutun tuttu taiteilijasielu FB-statuksessaan julisti. Tabut alas on näiden profeettojen elämäntehtävä.

Sitten on etelän media, jonka jumalallisena pedagogisena tehtävänä on kasvattaa kansasta moitteetonta intersektionaalista feminismiä julistavaa ehdottoman täydellistä pyhää kansaa. Median omavanhurskaus vaan nyt onneksi lopulta taitaa olla murtumassa.
Onkohan nyt niin, että paljon parjatun J. Sipilän yöllinen hermonpettäminen – jonka seurauksena Yle:n ketkuilut tulivat näkyville – on saanut pientä varovaista parannuksentekoa aikaan laajemminkin?

Tätä tulin miettineeksi tänään, kun päivän Helsingin Sanomat oli tavoistaan poiketen haastatellut jopa 45 ekonomistia, eikä vain niitä, jotka julistavat euron pyhää sanomaa.  Tässäpä tulokset tuosta kyselystä. Ja minä kun luulin, että olin jotenkin erityisen suuri prohveetta kun olen ollut tätä mieltä aina. Näyttävät olleen muutkin, kun vaan joku olisi kysynyt.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

4 kommenttia artikkeliin ”Aikamme herätykset”

  1. Suomi ei ole itsenäinen maa, joten sillä ei ole myöskään omaa valuttaa. Suomea johtaa vaaleilla valitsematon valtaeliitti, joten Suomi ei ole myöskään demokraattinen maa eli kansa ei päätä käytännössä mistään tärkeistä asioista. EU:n asetukset, direktiivit ja päätökset ovat vahvempia kuin jäsenmaan omat päätökset ja lait. Siksi on turha itkeä, että eduskunta tekee perustuslain vastaisia päätöksiä. Tähän on tultu.

    Vaikutusvaltainen saksalainen taloustieteilijä Hans-Werner Sinn pitää yhteisvaluuttaa lähtökohtaisesti epäonnistuneena projektina ja on kovasanaisesti arvostellut eurokriisin hoitoa. Hän katsoo, että Suomen ero EU:n rahaunionista on mahdollinen keskipitkällä aikavälillä.

    Ohessa mielenkiintoinen linkki:
    https://www.youtube.com/watch?v=PwEbyUactDE&feature=share

  2. Olen itsekin lukenut kansantaloustiedettä cumun verran ja taisi mennä vähän ylikin. Mutta ei sentään ihan laudatur-tasolle, kun oli kiire muuttaa Helsinkiin, sitten kohta Vantaalle ja aloittaa toimittajantyöt. Ja sillä tiellä ollaan, just siinä Annen ja ehdottomasti itsekin välillä ankarasti arvostelemassa ammattilaisjoukossa, jonka piireissä sikiää ajasta toiseen kova halu toimia kansamme itseoppineina pedagogeina suuntaan ja toiseen. Joskus se on ollut äärioikeistolaisuus, sitten sotien jälkeen äärivasemmistolaisuutta tai ainakin siinä merkityksessä, että ”neuvostomielisyys” oli se kova sana, jolla pääsi pitkälle yhteiskunnassa. Ei tarvinnut äänestää vasemmistopuolueita vaan kaikissa puolueissa pääsi pitkälle, kun kumarsi oikeaan ilmansuuntaan, ei nähnyt ideologiassa oleellisia vikoja niin että olisi repäissyt rehellisyyden nimessä vaatteensa (raamatullinen kielikuva) ja huutanut, että nyt seis! Missä ovat kaikki tolkun ihmiset.
    Georg C. Ehrnrooth perusti uuden puolueen, taisi olla eduskunnassakin, ja hän oli se ”virallinen” toisinajattelija, Neuvostoliiton ja sen hännyslijöiden arvostelija, ei kuitenkaan pantu vankilaan. Hän oli aikaansa edellä. Ja heillehän aikalaiset aina nauravat tai vaikenevat, kuten punavihreät toimittajat näihin aikoihin asti mm. EU:n ja euron oikeista ongelmista, kritiikittömän maahanmuuton mahdottomuudesta, vielä vuosi, jne.
    Nyt hän jos elossa olisi, hän olisi tyyppi, jolla olisi varmasti paljon sanottavaa punavihreistä ja heidän omatekoisesta mutta uskonnollisesta ideologiasta. Heillähän on agitaattorinsa myös kirkon johtavilla paikoilla. Epäjumalien palvonta – itse tehtyjen jumalakuvien korostaminen ja keksittyjen mantrojen hokeminen on luonnollisesti uskonnonharjoitusta, eikö vaan. Esim. tuo Annen mainitsema henkilö, joka haluaa murtaa kaikki mikä liittyy suomalaisuuteen, sehän on tuttua lähes kaikilta vuosikymmeniltä.
    Nyt heillä, joita ajatus kodista, isänmaasta ja yhteisestä uskosta (siis yhteisöllisyys, kuuluminen johonkin etniseen ryhmään ja kansakuntaan tai kieliryhmään ja ennen muuta klassiseen uskoon, että Raamattu on Jumalan ilmoitus (minun fundamentalismini on tässä)), inhottaa oikein syvästi, heillä on vaan nyt yllään vihreäksi värjätty kaapu kun ennen se oli verenpunainen. Ja sitä ennen aikojen saatossa vaikka mitä.
    Neuvostoliiton ideologiaanhan kuului ajatus ”neuvostoihmisestä”. Siksi Stalin siirrätti mm. inkeriläisiä ympäri valtavaa maata – ja teki parhaansa, että kaikki maan sisäiset kansallisuudet sekoittuisivat rauhanomaisesti tai väkisin. Tuo punavihreissä nyt elävä ajatus on juuri samasta juuresta. Joitakin vaan niin inhottaa ajatus perheestä, suvusta, heimosta, maasta, jne. yksiköistä, rakenteista, jotka ovat minun uskoni mukaan juuri ”luotuja”, ei syntyneitä evoluution tai ties minkä myötä. Koska näin on ja hekin sen uskoni mukaan sisimmässään aavistavat, mutta eivät hyväksi, siksi pitää vastustaa kaikkea ”suomalaisuutta”, tai muita kansallisuuksia ja väittää niiden olevan paholaisesta. Siksi mm. pitää kannattaa ritiikitöntä maahanmuuttoa, josta puhuttiin toissa vaaleissa, niissä, joissa Perussuomalaiset aiheuttivat suuren jytkyn. Ei perussuomalaisten johto sitä aiheuttanut vaan kansan syvät rivit, jotka näkivät, että nyt tässä maassa alkaa jyrätä taas Neuvostoliiton aikainen meininki: on vain yksi ideologia, jonka avulla pääset pitkälle: kaikki systeemit, joilla voisi ajatella olevan kristillinen, siis kristinuskon Jumalan siunaus, ne pitää ajaa alas ja keksiä pyörä joka elämänalueella uudestaan. Näin se menee.
    Mutta. Jospa me kunnioittaisimme tänä vuonna toisiamme ja päättäisimme, että joka ajattelee toisin kuin minä, sinä, tuo, hän, he, ne … vastaa uskostaan ja sen hedelmistä itse, viime kädessä … tiedät kyllä: silloin kuin Jumalan luoma aika loppuu. Hänen kädessään kaikki on ja hän sallii ihmisten sooloilun käsittämättömän pitkälle – myös siitä automaattisesti seuraavan pahan ja kärsimyksenkin, koska Jumalan pelisäännöt ovat myös mielekkään elämän pelisäännöt.
    Hyvää uutta päivää kaikille.

    JK: Vielä maahanmuutosta: ainoa kestävä lääke koko ongelmavyyhtiin (sosiaaliturvamenot, kotimaan syrjäytyneiden ja muidenkin reaktiot maahanmuuton kustannuksien räjähtämiseen – maahanmuuttajathan eivät tule tänne ennen muuta siksi, että täällä on töitä, kuten Amerikassa oli ennen ja siksi sinne silloin mentiin, vaan muista. Kiintiöpakolaiset olisivat aivan eri asia, heitä ensi sijassa ottamalla vaikka miten paljon mitattaisiin meidän aitoa lähimmäisrakkauttamme)
    olisi se, että me jokainen, valtio ja kirkko´, antaisimme tuloistamme kymmenykset, siis kymmenesosa – uskomme mukaan kehitysapuun tai lähetystyöhön, johon automaattisesti sisältyy kehitysapu. On naurettavaa puhua joistakin prosentin kymmenesosista. Se ei ole ainakaan hurskasta. Mutta kun emme ole näin tehneet – he, ulkomaiden vähäosaiset ja toivon mukaan myös aidot pakolaiset – tulevat nyt meidän ovillemme – ja siitä seuraa asioita. Miten paljon vähemmän ongelmia seuraisi, jos olisimme käyttäneet vaikka miljardin, kaksi esim. koulujärjestelmän tukemiseen koululaisia tukemalla eri kehitysmaissa, eikä houkuttelemalla kenties maailman höveliäimmillä sosiaaliavuilla heitä tänne, suorastaan jäämään tänne sosiaaliturvamme varassa (en périaatteessa voi kannattaa kansalaistulokokeiluakaan, koska emme ole paratiisissa, eikä raha kasva puissa), jotka ovat sattuneet ensimmäisten joukossa tänne tulemaan.
    Heitä pitää auttaa, jotka seilaavat Välimerellä huterissa paateissaan, mutta kannustaa sitten myös miettimään, mitä he voisivat tehdä oman kansansa hyväksi, ei niinkään meidän kansamme hyväksi.
    Työperäinen maahanmuutto – eikö se ole moraalitonta eri kansojen parhaiden voimavarojen imemistä meille, maailman korkeimpiin kuuluvan elintason maahan? Ja lähtökohtaisesti se on Jumalan säätämystä vastaan, ja siksi jotkut sitä taas niin kannattavatkin. Jumalan tahto (huom. mielestäni) on, että lähetämme ”leipämme vetten yli”, niin että tulisi tasaus, ja olisimme sen jo tehneet elintasomme noustessa kohisten viime vuosikymmeninä. Mutta kun emme sitä tehneet, tämä on lopputulos. Moraalinen rappio täällä lännessä, kuten myös Roomassa, joka ehkä luhistui ylimystön hekumoinnin seurauksena, ja äärimmäisen köyhyyden ja kärsimyksen jatkuminen toisaalla.
    Voi olla, että se kansojen sekoittumien ja suomalaisuuden katoaminen maailman tuuliin – onhan kansoja kadonnut historian näyttämöltä – todella toteutuu. Mutta sen syynä eivät ole pakolaiset, tai elintasopakolaiset, vaan me itse pitkässä juoksussa, muissakin ns. länsimaissa: Emme rakastaneet lähimmäistämme lähellä ja kaukana emmekä Jumalaa yli kaiken, joka tahtoisi, että kenelläkään ei ole puutetta, vaikka toiset ovat päässeet aineellisessa hyvinvoinnissa pidemmälle kuin toiset.

  3. Juu. Kiitos vaan ”pamfletista”. Tuossa on niin paljon asiaa, ettei osaa tarttua oikein mihinkään. Sitä jäin itse hiukan miettimään, että taidan olla juuri sen verran sopivasti vajaat 10 vuotta nuorempi, että se ehkä selittää, että minulle tuo oli koko ajan oikeastaan vain semmoista fiksua paasikiven-kekkosen linjaa. Kyllähän me kaikki tiedettiin, miten asiat Neuvostoliitossa oli, mutta oli vaan fiksua olla hissukseen ja niin YYA. Kun oma isä oli ollut sodassa, niin en sitä itseasiassa koskaan kokenut mitenkään ahdistavana. Se vaan aina oli, niin kuin Kekkonen, jonka viinapäähän saattoi luottaa.

    Oikeastaan havaihduin suomettumisen voimaan – tai oikeastaan vastavoimaan – vasta kun palasin jenkeistä vuonna 1995. Ero oli pelottava. Siis oikeasti pelottava. Tuli tunne, että mikä riivahenki noihin ministereihin on mennyt. Tai siis en silloin osannut käyttää kirkolliselle foorumille sopivaa kieltä, mutta noin tuntemuksena. Suomettuminen oli tuttua ja turvallista. Ja kyllä mä sen verran sen perään haikailen, että taidan seuraavaksi äänestää Paavon puoluetta, jos ehdokkaita sille löytyy.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.