Jumalan kaikkivoipaisuus on ikuisuusaihe, loputtomasti näkemyksiä, mielipiteitä ja tulkintoja tuottava. Absurdiudet, joiden kuitenkin katsotaan olevan totta, eivät voi olla muuta. Toistaiseksi kumoamaton fakta on se, että kaikkivoipaisuutta ei ole. Muita faktoja siitä ei ole. Tämä nyt ei ole ensimmäinen kerta, kun tätä pohdin. Tuskin viimeinenkään.
Lähdetään siitä, että Kaikkivoipa Jumala loi siis tämän universumin, maailman, luonnonlait, neljä ulottuvuutta ja sitten päälle päätteeksi ihmiset maapallolle. Tämä sama Jumala haluaa myös kaikkien pelastuvan. Kaikkivoipa vihaa syntiä. Silti kaikki eivät pelastu. Esitin tuossa juuri kaksi paradoksia. Kaikki siis eivät pelastu, koska tekevät syntiä. Mutta mistä synti tuli? Mistä pahuus? Eivät ne tyhjästä tulleet, vaan Kaikkivoipaisen kaiken muun luomansa muassa.
”Jumala voi näyttää pahalta mutta ei ole. Jumala on hyvä, Jumala on rakkaus.” -Emeritus arkkipiispa John Wikström
Kristityt sanovat, että Jumala on hyvyys, Jumala on kauneus. Pahuus taas on Jumalan tahdon vastaisuutta. Uskovan mukaan Jumala on luonut kaiken, paitsi asioiden puutteellisuuden. Pahuuskaan ei ole olemassa Jumalan luomana, vaan se on paholaisen eli Saatanan eli Vanhan Vihtahousun syytä ja ansiota. Hyvyys on olemassa ”tosiolevana”, koska se on ”Jumalan attribuutti” (nämä Kari Kukkasen ilmaisemina).
Synti on siis pahuutta ja Jumalan tahdon vastaisuutta. ”Pahuus on hyvän puutetta, perversiota” (Kari Kukkanen).
Mutta Jumalan ”haluaminen” on ilmiselvä paradoksi. Eihän kaikkivaltias ja kaikkitietävä tarvitse mitään sellaista tilaa kuin halu tai tarkoitus. Kaikkivaltias tekee mitä tekee. Mitä on alusta asti tiennyt tekevänsä ja tulevansa tekemään. Jos ei niin tee, niin silloin tämä ei ole kaikkitietävä. Jos ei ole kaikkitietävä, ei voi olla myöskään kaikkivoipainen. Jos Jumala ”haluaa” ihmisen toimivan hyvin, niin silloin tämä ei voi olla kaikkivoipa eikä kaikkitietävä. Jos ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan, ei voi olla kaikkitietävä. Voiko silloin olla jumala ensinkään?
Mutta jos kaikkivoipa ei voi haluta tai toivoa, voiko silloinkaan olla kaikkivoipainen?
Emeritusarkkipiispa John Wikström totesi vuosia sitten, että Jumala on kaikkivaltias, mutta se ei suinkaan tarkoita samaa kuin kaikkivoipaisuus. Tämä on argumentti, johon kristityt usein vetoavat, kun tulee puheeksi teodekian ongelma. Eli se, miten kaikkivoipa ja hyvä Jumala voi sallia kaiken pahan maailmassa? Tyhjentävää vastausta ei tähän ole kukaan esittänyt eikä voikaan, koska kyseessä on paradoksi. Tuon Wikströmin lausahduksen haluaisin myös saada ymmärrettävään muotoon – miten voi olla kaikkivaltias, jos ei myös ole kaikkivoipa. Miten nämä eroavat toisistaan?
Wikström totesi myös, että emme aina tee kuten Jumala toivoo, niin että tukisimme toisiamme ja välittäisimme toisistamme. Tämäkin on absurdius. Miten kaikkivoipa voi toivoa? Wikström unohtaa myös, että suurin osa kaikkien yhteisöjen jäsenistä välittää ja tukee lähimmäisiään ja toimii useimmissa tilanteissa altruistisesti, mutta koska yksilön maailma on pieni, on mahdotonta välittää jokaisesta. Kaikkia ei voi tukea. Yksikään kristitty, oli kuinka hyvä tahansa, ei kykene siihen. Lähimmäisiä, joita auttaa ja tukea, on väistämättä rajoitettu määrä. Eikä yksilö voi johtajiensa ja hallitsevien luokkien arroganteille ja toisinaan mielipuolisillekin edesottamuksille juuri mitään. Kaikkivaltias kyllä voisi. Mutta on kumman toimeton. Luonnonkatastrofin tapahduttua auttaminen lähtee muuten paljon nopeammin liikkeelle kuin jos on kyse sodan aiheuttamasta katastrofista. Sota-alueelle auttamaan matkustaminen voi maksaa hengen menetyksen. Miten muuten kaikkitietävä ja kaikkivoipa luoja voi tehdä maailman, jossa tapahtuu luonnonkatastrofeja?
Tultiin toiseen ikuisuusaiheeseen. sotaan. – Miksi siis on sotia, jos Jumala on hyvä ja kaikkivaltias tai kaikkivoipa? Miksi Jumala sallii sotimisen ja myös omaisuuskansansa, Israelin hallinnon, suhteettoman väkivallan käytön palestiinalaisia kohtaan ja näiden maiden ja kiinteistöjen anastuksen? Mutta tämä kysymys on yhtä absurdi kuin kaikkivoipaisuus. Kaikkivaltias ja Hyvä olento, oli mikä hyvänsä, ei sallisi. On esitettävä muita kysymyksiä. Ja etsittävä niihin vastauksia.
by 
Kiitos, Yki, upeaa pohdintaa, Olet aivan asian ytimessä.
”miten voi olla kaikkivaltias, jos ei myös ole kaikkivoipa. Miten nämä eroavat toisistaan?”
Tämä on filosofian ja teologian ikiaikainen ongelma. En luule osaavani vastata tähän, mutta pari huomiota sallittaneen.
Jos ihminen kuvittelisi pystyvänsä ymmärtämään täysin Jumalan olemuksen, hän olisi jo Jumala. Toinen vaihtoehto on tietysti, että hän kuvittelee oikeasti olevansa itse Jumala, jolloin oikea paikka hänelle on tietysti jossain hoitolassa. Jeesus sanoi olevansa yksi Isän kanssa, ja hän puhui totta, koska hän on oikeasti Jumala ja voi näin ilmaista ihmisille Jumalasta sen, mikä on ihmisille mahdollista ottaa vastaan.
Eräs vastaus tuohon ongelmaan on Jumalan rakkaus. Sitä Jumala osoittaa kaikkea luomaansa kohtaan, erityisesti enkeleitä ja muita henkiolentoja kohtaan, mutta ainutlaatuisella tavalla ihmistä kohtaan, joka on Jumalan kuva. Tähän rakkauteen liittyy vapaus. Tämä vapaus on erottamassa kaikkivaltiutta ja kaikkivoipaisuutta.
Meidän piskuinen kivipallomme universumissa ja pienen pienet ihmismuurahaiset ovat hyvin kiinnostuneita siitä mitä heidän luojansa puuhaa. Aivan loogisesti ottaen, ihmeiden odottelu on turhaa. Jos Jumala tekisi ihmeitä yksilöiden kohdalla ,niin koko universumin tasapaino järkkyisi ,kun luonnonlait pannaan hyllylle. Kun ajatellaan ,että näitä ihmeiden odottajia on tuhansia miljoonia ,niin rukousvataukset törmäisivät toisiinsa luoden mahdottoman kaaoksen.
Tietämättä sitä mikä Jumalan luomistarkoitus oli, niin parhaimmillaan olemme hänen tarkoitustensa pelinappuloita hyvin suuressa jättiläismäisessä pelissä. Siellä ja täällä sellaiseen Raamatussa viitataan.
Raamatun ja monen muunkin uskonnon pyhien kirjojen mukaan, maapallo ihmisineen on taistelukenttä taivaallisille voimille. Jokainen yksityinen ihminen on rintamasotilas siinä taistossa. Sodassa menehdytään , joskus miljoonittain. Entä sitten ,tärkeätä ei ole se mitä yksityiselle sotilaalle tapahtuu ,vaan miten sodassa lopulta käy. Niin kuin maallisissa sodissa, niin myös taivaallisissa , sotilailta edellytetään uhrivalmiutta suuren asian puolesta. Mahdollinen maallinen onni elämässämme on sivutuote taistojen välirahojen vallitessa.
Ihmisen ymmärrys on rajallinen, se vain täytyy hyväksyä.
Paasikivi aikoinaan sanoi, että ”kaiken viisauden alku tosiasioiden tunnustaminen”, Einstein sanoi myös, ettei Jumala meille kaikkia salaisuuksiaan kerro, tässäkin asiassa tämä pitää paikkansa.
Jos koko aivojensa kapasiteetin käyttää sellaiseen tehtävän ratkaisuun, jonka etukäteen tietää, ettei se onnistu, niin paljon muita asioita jää ratkaisematta.
Maailmankaikkeudessa on todellakin käynnissä sota, jonka kohde on ihminen (Saatanan ja Jumalan välinen pikku kriisi on jo selvitetty).
Ratkaiseva taistelu käytiin Getsemanessa ja Golgatan ristillä, jonka seurauksena sota on voitettu. Vain raivoisat jälkitaistelut ovat käynnissä,
Oleellista on se, haluaako ihminen ottaa vastaan Jumalan Pojan tarjoaman voiton omalle kohdalleen vai ei. Jokainen ihminen kuolee kerran, mutta hänen ei tarvitse kuolla toista kertaa.
Itse asiassa hyvin pieni osa ihmismuurahaisista on kiinnostunut siitä mitä se luoja puuhaa. Suurin osa ottaa nöyrästi vastaan ja todesta mitä heidän uskonkirjojensa sivuilla lukee korkeimman tahdosta. Ne kiinnostuneet taitavat olla lähinnä uskonnottomia, jotka ovat kiinnostuneita ennemminkin siitä, mitä uskovat ajattelevat käsityksensä ja uskonsa mukaisen luojansa puuhista vai ajattelevatko niistä mitään kummempia.
Minun universumissa kun ei tarvita mitään jumalaa, minua pohdituttaa enemmänkin se (eskovaltaojamaisesti), että miksi se universumi vaivautuu olemaan olemassa.
Mitään jättiläismäistä peliä ei tietenkään ole olemassa, ellei sitten ole kyse jostain multiversumista, jossa on joku korkea sivilisaatio ohjailemassa tapahtumia. Tai jos ei ole olemassa joukko jumalia, jotka pelaavat keskenään luomalla erilaisia maailmoja ja sivilisaatioita ja se, kuka saa fiksuimman tai hullunkurisimman maailman aikaan, voittaa. Mutta koska tuosta ei ole mitään näyttöä sen kummemmin kuin jumalistakaan, ei ole syytä olettaa mitään ”jättimäistä peliä” tai ”maailmankaikkeudessa käytävää sotaa”. Faktuaalisesti ainoat sodat käydään valtioiden ja eri uskonnollisten tai poliittisten ryhmien välillä.
”Kaiken viisauden alku tosiasioiden tunnustaminen”. Tämä pätee hyvin myös uskontojen suhteen. On siis tosiasioita ja on uskomuksia. Kaikkivoipaisuus eli jumalallinen ominaisuus on tosiasiallisesi uskomus. Sille ei ole mitään faktapohjaa. Päinvastoin, se käsitteenä kumoaa itse itsensä, ajatteli sitä miten tahansa.
Tosiasia on myös se, että universumi on käsittämätön ihmiselle. Mutta mitään faktapohjaa ei ole sille, etteikö ihmiskunta joskus nousisi tasolle, jossa tiedetään jo, miksi universumi syntyi ja mitä oli ennen alkuräjähdystä. Voi olla, että ihmiskunta tuhoaa itsensä muutamassa vuosikymmenessä tai -sadassa tai voi olla, että jättimäinen asteroidi törmää maahan ja tuhoaa koko ihmiskulttuurin. Mutta voi olla, että ihmiskunta kehittyy tiedollisesti koko ajan ja kykenee aikanaan siirtymään toiselle planeetalle, kun tämä on käytetty loppuun. Joskus vuosituhannen tai parin päästä… Tai sitten energiaa ja raaka-aineita kyetään hakemaan lähiavaruudesta. Jo nyt on tiedossa tekniikoita, joilla kyettäisiin saamaan rajattomasti energiaa, mutta ovat vielä nykyresursseilla liian hankalia.
”minua pohdituttaa enemmänkin se (eskovaltaojamaisesti), että miksi se universumi vaivautuu olemaan olemassa.”
Siis missä tässä on faktaa?
Kehitys on utooppinen toiveajattelu, mille ei ole mitään tieteellistä faktapohjaa, vaan päinvastoin, geenistö rappeutuu kiihtyvällä tahdilla.
Eiköhän evolutionismi ole yksi uskonto muiden mukana.
Tuossa lainauksessahan en tietenkään mitään faktaa esittänytkään, ellei sitten se, että universumi on olemassa. Tai sitten elämme virtuaalitodellisuudessa…
Geenistö rappeutuu ehkä, mutta tapahtuuko se kiihtyvällä nopeudella, on toinen asia. Ja jos, niin kuinka nopeasti kiihtyvällä nopeudella? On ilmeistä, että universumi laajenee (sekin kiihtyvällä nopeudella) ja ennen pitkää, miljardien vuosien kuluttua, on olemassa suunnilleen vain pelkkää pimeää kylmää tyhjyyttä. Tähdet ja galaksit ovat liudenneet ties minne. Ehkä toisiin ulottuvuuksiin? Mutta geenistön rappeutumiseen vannovat nähtävästi lähinnä kreationistit ja muut syntiä julistavat uskovaiset, niin en tähän sen kummemmin puutu. Pitää olla hyvää näyttöä tuosta ”rappeutumisesta” ennen kuin otan kantaa.
Kehityksellä en tarkoittanut nyt tietenkään ihmislajin biologista kehittymistä, vaan tiedollista. Siitä miten ihmislaji muuntuu (kehitys on epätäsmällinen ilmaisu) aikojen kuluessa, ei meillä ole mitään tietoa, eikä ehkä tulekaan. Sivilisaatiomme ei ehkä elä niin pitkään että muuntumista tapahtuisi.
Professori J.C.Sanford toi 2005 tutkimustuloksensa laajan yleisön tietoisuuteen kirjassaan Genetic Entropy & the Mystery of the Genome. Tutustupa tuohon, se on tiedettä, ei evoluutiouskovaisuutta.
Voi voi, tuo J.C. Stanford on kreationisti. Kreationismi ei ole tiedettä.
Tuli vielä mieleeni tuosta ”geenistön rappeutumisesta” ja sen nopeuden kiihtyvyydestä, että missä vaiheessa sen pitäisi näkyä, kun konsensus on siitä, että nykyihminen on tallustellut täällä telluksella jo 200.000 vuotta ja esiasteetkin joku pari miljoonaa vuotta. Niin, eikös sen rappeutumisen pitäisi jo näkyä? Vai näkyykö jo?
Siis Sanford OLI aikaisemmin ateisti, ennen kuin tieteelliset todisteet vakuuttivat hänet evolutionismin mahdottomuudesta.
Kaikki atomit puolittuvat ,jotkut nopeammin ja jotkut hitaammin muutaman miljardin miljardin vuoden aikana. Tästä seuraa että myös kaikki luonnonlait jotka ovat sidottuja materiaan tulevat katoamaan. Universumi on siis vain tilapäinen ilmiö ajassa.
Markku: ”Universumi on siis vain tilapäinen ilmiö ajassa.”
Hmmm, …
Jokseenkin näin – tai ehkä ei kuitenkaan.
Radioaktiivisten aineiden puoliintuminen ei tarkoita kaikkien aineiden puoliintumista. Radioaktiivista ainetta syntyy myös koko ajan lisää, eli materiaali ei ole sinällään häviämässä mihinkään. Ajatus olisi toki mielenkiintoinen, koska silloin varmaankin voitaisiin laskea sekin, milloin aika on alkanut.
Oma uskomukseni on pikemminkin niin, että materiaali hissun kissun kertyy mustiin aukkoihin ja romahtaa energiaksi. Kun energiaa on riittävästi, musta aukko räjähtää ja energia sinkoutuu aineena avaruuteen. Näin ollen näitä räjähdyksiä tapahtuu vähän milloinkiin.
Ei tarvitse silti pelätä, maapallo ei tuhoudu alkuräjähdykseen, vaan auringon sammumiseen. Jossain vaiheessa sitten musta aukko imuroi jäänteet ja jäämme odottamaan Jeesuksen tavoin paluuta, eli uutta alkuräjähdystä.
Jep. Juurikin ehkä noin. Tauno J. ilmaisi teosofisen kosmologisen maailmankäsityksen.
Itse asiassa mustat aukot ovat supermassiivisten tähtien räjähdysten jälkiseuraamuksia. Vai onko sivistyksessäni, joka kylläkin on ohut, suuri, ellei supermassiivinen aukko? Vai oliko se niin, että supermassiiviset tähdet luhistuvat äärimmäisen tiheiksi massakertymiksi ja toisaalta ne jättitähtien räjähdykset tekevät supernovia, joista sinkoutuu materiaa ympäriinsä ja siitä sitten alkaa muodostua uusia tähtiä planeettoineen. Tai… pitänee klikkailla google avuksi, no sama se.
Mistä energia on tullut vai onko se aina ollut olemassa. Itse olen sitä mieltä, että energiaa ei ole aina ollut, vaan se syntynyt älyllisestä lähteestä, koska sillä on tarkat ominaisuudet, jotka eivät voi syntyä sattumalta.
No mutta mitä oli ennen energiaa? Vai onko niin, että se älyllinen lähde oli tyyten ilman energiaa? Entä mitä se älyllinen entiteetti teki ennen energian synnyttämistään? Oli ja leijui tyhjyydessä ja täydessä olemattomuudessa?
”että energiaa ei ole aina ollut, vaan se syntynyt älyllisestä lähteestä”,
Eikö äly mielestäsi tarvitse energiaa?
Kalaam argumentti.
Äly tarvitsee energiaa, mutta energia ei ole ihmisestä lähtöisin. Sopii miettiä sitä, mistä energia on sitten lähtöisin?
Tässä on kaksi eri maailmankatsomusta, toinen on se että aina on ollut ainetta ja toinen on se, että maailmankaikkeuden aika on rajallinen.
Aineella on täsmälliset lakinsa, joita se noudattaa, ovatko nämä lait syntyneet sattumalta tai sitten olleet aina olemassa. Tähän ei näytä tiedekään antavan tarkkaa vastausta. Tätä ei voi mitenkään tutkia, sen takia on vain teorioita, koska muuta ei ole ja eikä tule olemaan.
Tietenkään energia ei ole ihmisestä lähtöisin,onko joku väittänyt? Ei ole mitään estetä sille, etteikö eneriaa eri muodoissaan ja ilmentymissään ole ollut aina. Itse asiassa vanhin sumerilainen Jumala-nimi El, josta edelleen heprealaisten elohim, tarkoittaa yksinkertaisesti voima/energia.