Vihollisen huiputtamana osa 76

76. Rajat ja rajattomuus

Ihmisen olemus kaipaa sekä vapautta että turvallisuutta. Usein nämä kaksi joutuvat ristiriitaan, koska rajaton vapaus tuo useimmiten turvattomuuden tunteen, sillä silloin ihmisen kokemuksesta katoaa luja perustus. Jos pyrkii täyteen vapauteen ilman kiinnekohtaa, joutuu väistämättä ’weltangstiin’ eli turvattomuuden tunteeseen.

Ihminen tarvitsee jonkin kiinnekohdan, jonkun pohjan olemassaololleen, jonkun kokemuksen turvallisuudesta. Vasta silloin ihmisellä on tasapaino itsensä ja ympäristönsä kanssa. Ilman tätä tasapainoa tulee ahdistuminen ja elämisen taso kärsii. Ihmisen psyyke joutuu häiriötilaan, mikä taas heijastuu ruumiiseen aiheuttaen moninaisia vaivoja.

Miten tämä ristiriita ratkaistaan? Joka tapauksessa ihmisellä on oltava jokin malli, jokin kehys elämälleen ja ajattelulleen. Alunperin ihminen luotiin yhteyteen Jumalan kanssa, joka on luonut kaiken, ja vain hänestä löytyy pohja ja kehys olemassaololle. Syntiinlankeemuksen takia kaikilta ihmisiltä on tämä pohja kadonnut, ja ihminen, ilman Jumalaa, kokee olevansa ’heitetty tarkoituksettomaan, kylmään maailmankaikkeuteen’ kuten ateistifilosofit asian myöntävät. Ateistit ratkaisevat ongelman sanomalla, ettei millään ole mitään merkitystä, koska kaikki on vain sattuman aikaansaannosta, eikä ihminen on sen tärkeämpi kuin bakteeri. Ihminen vain syntyy sattumalta, elää tarkoituksettomaan elämän ja haihtuu kuolleessa luonnon kiertokulkuun.

Jumalalla on kuitenkin tarkoitus ihmiselle. Alussa hän loi ihmisen kuvaksensa ja hänellä on jokaiselle oma suunnitelma. Tämä kuitenkin tarkoittaa, että ihmisen on käännyttävä pois synnistään, omista suunnitelmistaan ja himoistaan ja palattava yhteyteen Jumalan kanssa, jolloin vasta ihminen saa tarkoituksen elämälleen. Samalla hän löytää uudelleen ne rajat vapaudelleen, jotka tuovat hänelle turvallisuuden ja tasapaino palautuu hänen itsensä, toisten ihmisten, luonnon ja myös Jumalan kanssa.

Sama tasapainon tarve tulee esille myös ihmisyhteisöissä. Jotta tässä syntiinlangenneessa maailmassa voitaisiin elää edes suhteellisessa tasapainossa eli rauhassa muiden yhteisöjen kanssa, on Jumala asettanut rajat eri yhteisöjen, kansojen ja valtioiden välille. Täysi rajattomuus aiheutti jo alussa häiriötä ihmisten välille kuten vedenpaisumusta edeltävä kuvaus Raamatussa osoittaa, samoin sen jälkeen Baabelin tornin rakentaminen. Sen takia kielet sekoitettiin ja Jumala asetti kaikille kansoille omat asuinalueensa.

Valitettavasti ihmisen ahneus ja vallanhimo ovat johtaneet näiden rajojen rikkomiseen, seurauksena sodat ja kansainvaellukset. Samoin yksittäinen ihminen ei halua rajoittaa himojaan vaan ylittää ne. Seuraukset ovat hirvittävät.

Vrt. Nehemian kirja. Tätä voidaan verrata yhteiskuntaan, josta on revitty muurit oikean ja väärän väliltä. Kaupungin (yhteiskunnan) muurit tarkoittavat rajaa, joka on vedetty, jotta vihollinen ei voisi hyökätä ja tuhota kaupunkia (yhteiskuntaa). Kuka on on antanut nämä rajat? Kuka haluaa suojella ihmistä viholliselta?

Lopultakin ihminen etsii rauhaa ja vaurautta, mutta ilman Jumalaa se ei onnistu. Raamattu ilmoittaa, että lopun aikoina kansat liikehtivät, sotia ja levottomuuksia tapahtuu, luonnossa näkyy merkkejä jne. Ihmisen omat ponnistelut (vihollisen yllyttämänä) tulevat kuitenkin epäonnistumaan. Kuitenkin Jumala lupaa että lopulta hän tuo oman rauhansa ihmisille ja luonnolle, kun ihmiset myöntävät oman mahdottomuutensa. Vasta tuolloin löytyy oikea tasapaino, shalom.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

19 kommenttia artikkeliin ”Vihollisen huiputtamana osa 76”

  1. ”Lopultakin ihminen etsii rauhaa ja vaurautta, mutta ilman Jumalaa se ei onnistu.”

    Mistä sinä tämän tiedät? Et niin mistään. Moinen väite heijastaa vain pöhöttynyttä ylemmyydentuntoa.

  2. Jaa siis tiedät ennen kokemusta (a priori)…No väittämääsi ei voi soveltaa sinänsä aprioristista deduktiivista tietoa. Deduktio tuottaa/edellyttää objetiivisuutta,väittämäsi on puhtaasti subjektiivinen. Voit puhua korkeintaan omastasi, et kenekään muun puolesta.

  3. Ei, vaan että
    Minä olen, a priori, aina väärässä ja että sinä, a priori, aina oikeassa.

  4. Toistan, sinä voi puhua a priori vain omasta, et kenekään muun, puolestasi. Tämä toteamus on totta vaikka miten yritäsit sen kvasihumoristisesti ja katkerasti ironisoida.

  5. Nyt kun otit Nehemian puheeksi, niin eikös siinä kirjassa Jerusalemin renessanssi alkanut niin, että ensin korjattiin muuri. Vertasit muuria oikean ja väärän erottamiseen, siis jotain tekemistä moraalin ja sen vartioimisen kanssa, joten otan oikeudekseni siteerata jälleen kerran Immanuel Kantia: ”moraali johtaa väistämättä uskontoon, jossa se avartuu ideaan ihmisen ulkopuolisesta, määräysvaltaisesta moraalisesta lainlaatijasta, jonka tahdossa on se (luomisen) lopullinen tarkoitus, mikä samalla voi ja minkä pitää olla ihmisen lopullinen päämäärä.” Sitaatti on esipuheesta kokoelmaan Uskonto pelkän järjen rajoissa. Sekä Nehemialla että Kantilla siis moraali ennen muraaleja.

  6. Totta, Meri, ulkoiset rajat ovat riittämättömiä. Niin kuin Jeesus sanoi, että ihmisen sisältä, sydämestä, tulevat kaikki väärät asiat, synnit ym. Vasta kun sydän on uudistettu (Pyhän Hengen kautta), asettuvat rajat kohdalleen.

  7. Sydämen uusimiseen tarvitaan kirurginen toimenpide.


    Kantin mukaan hyvä ei tullut ihmisen ulkopuolelta, luonnosta tai Jumalasta, vaan se tuli ja tulee vain ja ainoastaan hyvästä tahdosta.

    Se taas on se, mitä ovat yleismaailmalliset moraalin ja etiikan säännöt, joita ei mikään jumala tms. ole sanellut, vaan ovat muodostuneet ihmisen satatuhatvuotisen evoluution kuluessa. Vaikka Kantin mukaan yksilö antaa ne itselleen vapaasti, se ei ole niin, vaan ne muodostuvat yhteisössä.

  8. Kun sanoin, että Kantilla moraali tulee ensin, tarkoitin juuri sitä, että ihminen ns. vapaasta tahdostaan noudattaa tai on noudattamatta moraalilakia. Uskonto syntyy, kun tuosta moraalilaista järkeillään, että täytyy olla olemassa jokin korkein hyvä tai absoluuttinen hyvä. Jumala on Kantille ainakin järjen päätelmä, hänen uskostaan en sano mitään. Rupesin itse kelaamaan, olisiko noilla hyvyyden olemuksilla jotain eroa. On aika turvallista ajatella, että Jumala on se ”korkein hyvä”, koska silloin moraalilaki velvoittaa myös Jumalaa. Sen sijaan Absoluuttinen hyvä on pelottava ajatus, koska sellainen Jumala asettaa hyvyyden kriteerit itse asiassa mielivaltaisesti.

    Mutta muureista puheen ollen: suosittelen kaikille blogimetsäläisille anime- ja mangasarjaa Attack on Titan (suomeksi Titaanien sota). Se sijoittuu kuvitteelliseen historiaan, jossa ihmiset elävät muurien suojassa. Muurien ulkopuolella on jättiläisiä, jotka haluavat tuhota heidät. Muutama rohkea uskaltautuu muurien ulkopuolelle, jopa tutkimaan jättiläisiä. Muurien sisässä on myös kirkko, joka muistuttaa ulkonaisesti kristillisiä kirkkoja, mutta uskonnossa palvotaan – niitä muureja.

  9. Yki ”Sydämen uusimiseen tarvitaan kirurginen toimenpide.”

    Aamen. Todellakin, olet täsmälleen oikeassa. Katsopa Hes. 36:26-27 ja Jer 31:33.

  10. Raamatussa ei esitetä sydämensiirtoja.

    —-
    Meri:

    Jos Kant oli sitä mieltä, että Jumala ja/tai uskonto on järjen päätelmä, on se hänen sen aikainen oma päätelmänsä. Hän eli aikana, jolloin ei vielä luonnontieteet olleet kovin kehittyneitä ja aukkoja jumalille oli runsaasti.

    Kyllä se on niin päin, että jumalat ja uskonnot tulevat tunteesta. Sitä tunnetta yritetään järkiperäistää selittämällä se, mitä ei muuten voi selittää, jumalalla.

    Absoluuttinen hyvä on mielenkiintoinen ajatus, mutta käytännössä tyyten pelkkä idea. Mutta niinpä jumalille onkin aina asetettu ominaisuuksia, jotka eivät ole millään lailla mahdollisia. Absoluuttinen hyvä on muutenkin mahdoton termi. Ilman pahuutta ei voisi olla olemassa sen vastakohtaa. Eikä yksikään jumala voi olla absoluuttisen hyvä, koska silkloin maailma olisi tyystin toisenlainen. Ei olisi pahuutta ollenkaan olemassa – eikä silloin edes absoluuttista hyvyyttä.

    Mitä tulee tuohon ”Attack on Titanin” muurien palvonnalle, on kyseessä täysin sama periaate kuin missä tahansa uskonnossa. Aina niissä palvotaan jotain objektia tai entiteettiä, joka antaa tai sen uskotaan antavan turvaa.

  11. Pahuus on hyvän puutetta. Jeesus sanoi, ettei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala. Siis Paha on Jumalan puutetta.

    Jumalan pahuudesta olemme laskujeni mukaan käyttäneet näillä palstoilla samat fraasit ainakin 4-5 kertaa.

  12. Jumalan hyvyydestä on maailmasa kuultu samat fraasit muutama miljoona kertaa. Tai biljoona.

  13. Kari: ”Jeesus sanoi, ettei kukaan ole hyvä, paitsi Jumala.”

    Niinpä, siis ei pitänyt itseään Jumalana kun kielsi olevansa hyvä.

  14. Luepa tarkemmin Raamattusi. Mt. 19:17, Lk. 18:19, Mk. 10:18. Jeesus ei sanonut että hän ei ole hyvä, vaan että vain YKSI on hyvä, siis hän, Jeesus, itse.

  15. ”Jeesus ei sanonut että hän ei ole hyvä, vaan että vain YKSI on hyvä, siis hän, Jeesus, itse.”

    Jeesus sanoi näin: “Miksi kutsut m i n u a hyväksi, y k s i n J u m a l a on hyvä?”
    Näin Jeesus tekee siis eron itsensä ja Jumalan välille eli Jeesus selvästi kieltää tässäkin jumalallistamasta itseään kuten tekee parissa muussakin yhteydessä. Hänhän ajoi vaarallisen kaislaruoskan avulla laillisia kauppiaita pois temppelistä. Se ei ollut hyvä teko. Hän käski lasten vihamaan vanhempiaan, ei hyvä teko. Jne. Juutalaista kuningasta sanottiin muun antiikin tapaan Jumalan pojaksi ja kruunajaispäivä oli tämän ’Jumalan pojan’ syntymäpäivä. Kuningas ei ollut Jumala.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.