Vihollisen vääristämänä osa 77

77. Veretön evankeliumi

Kristikunnan piirissä on viime aikoina alettu kammoksua kaikkea realismia. Jonkinlainen ihmeellinen suvuitsevaisuuden höttöidealismi on alkanut tunkea papiston ja teologien ajatusmaailmaan, tarkoituksena rakentaa jonkinlainen uudenlainen kristillisyyden ihannemaailma, jossa ei olisi jälkeäkään maailman, eikä ’mirabile dictu’ ihmisen pahuudesta, vaan pelkkää rakkaus-pumpulia, jopa niin pikälle, että rakkaudesta on tehty jumala. Siis kaikki mitä tehdään rakkauden nimissä, on oikein (vrt Pride-kulkueet ja LGBTQ-ideologia).

Tästä ei näy jälkeäkään Raamatussa. Se on rehellinen kirja, joka tuo järkyttävällä tavalla ilmi toisaalta Jumalan tahdon maailmankaikkeudelle ja toisaalta synnin kaikissa ilmenemismuodoissaan. Tämä ristiriita johti siihen että Jumala, vaikka haluaa että hänen luomakuntansa toimisi harmoniassa ja rakkaudessa, joutuu luomiensa ihmisten tähden kuolemaan, jotta saisi palautettua ihmisen yhteyteensä.

Jumala loi rakkaudessaan ihmisen kuvakseen, vapaaksi olennoksi ja antoi ohjeet ihmisen elämälle. Valitettavasti ihminen toimi vastoin Jumalan tahtoa ja asettui kapinaan häntä vastaan. Seurauksena oli ero Jumalasta, elämän lähteestä, eli hengellinen kuolema. Kuitenkin saman tien Jumala lupasi palauttaa yhteyden, mutta se vaatisi viattoman kuoleman, jotta oikeudenmukaisuus tapahtuisi. Tämä näkyy siinä kuinka ihmisen alastomuus eli synti peitettiin viattoman eläimen nahalla. Siis veri jouduttiin vuodattamaan, jotta synti peittyisi.

Tämä periaate, että viaton ottaa päälleen syyllisen synnin ja pahuuden, on ainoa tapa, jolla Jumala hyväksyy syyllisen syyttömäksi, eli antaa armon. Se ei kuitenkaan ole ’halpaa armoa’, sillä Jumala ei katso syntiä sormiensa läpi, vaan vaatii syntiselle rangaistuksen. Koska ihminen ei voi syntisenä itseään vapauttaa syyllisyydestä, Jumala antoi oman sovituksensa esikuvana israelilaisille eläinuhrit, jotka poistivat syyllisyyden ja Jumala hyväksyi tämän viattoman uhrin syyllisen puolesta, ja ihminen jatkoi elämäänsä vapaana syyllisyydestä. Siis veri poisti syyllisyyden (Hepr. 9:18).

Kuitenkaan jokavuotiset eläinuhrit eivät tuoneet lopullista ratkaisua syntiongelmaan. Ainoa tapa jolla synti kukistetaan, oli se, että Jumala itse joutui vuodattamaan verensä, eli kuolemaan viattomana ihmisen syntien tähden. Sen takia Jumalan Pojan oli synnyttävä ihmiseksi, edustamaan koko ihmissukua, ja ottamaan itseensä, ihmisenä ja Jumalana, ilman syntiä, kaikkien ihmisten kaikkina aikoina tekemät synnit, alkaen Aadamista aina viimeiseen syntyvään ihmiseen. Kun Jeesus kuoli ristillä, Jumala itse otti ihmisen synnin itseensä ja vuodatti verensä, joka tuotti sovituksen, oikeudenmukaisuus tapahtui, sillä synnin seuraus on kuolema.

Mutta koska Jeesus oli itse synnitön, kuolema ei voinut pitää häntä, vaan Jeesus nousi kuolleista ja tällä tavoin veti yhteyteensä kaikki ihmiset. Hänen verensä oli riittävä uhri syyllisten puolesta ikuisiksi ajoiksi. Ongelmana on se, että kaikki ihmiset eivät halua luovuttaa syntejään, vaan haluavat itse sovittaa itsensä eri keinoin ja palauttaa paratiisin maan päälle omin voimin. Valitettavasti se ei onnistu. Vain hyväksymällä Jeesus sijaisekseen ja nöyrtymällä verisen ristin juurelle, voi ihminen palata Jumalan yhteyteen.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

9 kommenttia artikkeliin ”Vihollisen vääristämänä osa 77”

  1. ”Ainoa tapa jolla synti kukistetaan, oli se, että Jumala itse joutui vuodattamaan verensä, eli kuolemaan viattomana ihmisen syntien tähden.”

    Tämä kohta Raamatussa panee miettimään, kuoliko Jumala ristillä. Jeesus sanoi itseään Jumalan pojaksi, hän myös sanoi, että ainoastaan Jumala on hyvä. Getsemanessa Jeesus rukoili, että ota pois tämä malja, ei kuitenkaan niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä. Olisiko tapahtunut niin, että Jumala rukoilee itseään ottamaan itseltään tämän maljan. Raamatun mukaan Jumala uhrasi poikansa.

    Tulkinnoissa joutuu olemaan tarkkana ja sen takia on hyvä kuunnella toisien lukijoiden tulkintoja, silloin voi tarvittaessa korjata omia käsityksiään Raamatusta. En väitä, että olisin oikeassa mutta asia on ollut vaikea ymmärtää ainakin minulle.

  2. ”Jumala loi rakkaudessaan ihmisen kuvakseen, vapaaksi olennoksi ja antoi ohjeet ihmisen elämälle.”

    Ei, vaan Raamatun heprealaisen tekstin mukaan jhvh ja kumppanit t e k i v ä t ihmisen verenkuvansa kaltaisuudessa.

  3. ”Tämä kohta Raamatussa panee miettimään, kuoliko Jumala ristillä.” Tämä on on eräs kristillisen teologian vaikeimpia kohtia. Ateistit , jotka eivät tunnusta, että Jeesus on Jumala ja ihminen, repivät pelihousunsa kirkuessaan Jumalan julmutta ja sadistisuutta, koska pakotti oman poikansa (tai pelkän ihmisen, ota tuosta nyt selvää), joka ei olisi millään halunnut kuolla.

    Kuitenkin Jeesus itse sanoi, että hän teki mielellään Isän tahdon, koska heillä on sama tahto Pyhän Hengen (siis kolminaisuus) kanssa. Tosiaalta Jeesus itse, luodessaan koko maailmankaikkeuden ja ihmisen sen huipuksi, tiesi jo etukäteen, että hän joutuisi kuolemaan luomiensa ihmisten takia. (Ei siis niin että luomistapahtumassa joku ihmeellinen kabbalistinen jengi harjoitti energialeijuntaa).

    Näin itse Jumala päätti kuolla luomiensa takia, koska halusi rakkaudessaan perustaa oman perheväkensä hallitsemaan maailmankaikkeutta.

  4. Raamatun ja kristittyjen mukaisen Jumalan sadismi ilmeni Egyptin viattomien esikoisten tapattamisessa. Vedenpaisumuksen hirvitävyyksistä, joissa esim. kymmeniä tuhansia sikiöitä abortoitui, puhumattakaan. Molemmissa meni vastasyntyneitä vauvoja, jotka eivät mitenkään olleet syyllisiä vanhempiensa synteihin.

  5. Kaikki nuo paimentolaisuskonnot, kirjanuskonnot, perustuvat sadismille ja julmuudelle. Rakkaus noissa on pelkkää päälleliimattua höttöä. Ja hämäystä…

  6. Ateismi, kuten jo kirjoitin ,viettää riemuorgioita mässäillessään Jumalan julmuudella. Outoa, että kun yksi osoittaa yhteen suuntaan, mihin silloin kolme muuta sormea?

  7. Ne kolme muutakin sormea osoittavat Jumalan luomistöihin, joissa tämä kristittyjen hirviömäinen Jumala näyttää pahasti epäonnistuneen.
    Ja kuten monesti ennen todettu, ei se ihme ole jos/kun Juoppo juo, se on ihme jos/kun Raitis ryyppää…

  8. Aivan, unohdin, että ateistit eivät ole vastuussa omista teoistaan, vaan syyttävät aina muita.

  9. ”Aivan, unohdin, että ateistit eivät ole vastuussa omista teoistaan, vaan syyttävät aina muita.”

    Päinvastoin, ateistit näyttävät olevan hyvinkin yhteiskuntavastuullisia, sillä heitä on esim. vankiloissa suhteellisesti vähiten.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.