Esko Argillander oli hankala kaveri. Hän dokasi, veti huumeita, varasteli, pahoinpiteli vaimoaan ja poikaansa, piti pikkukriminaalijengiä hovinaan, oli kaiken kaikkiaan huonon ihmisen perikuva. Hän kuoli 30-vuotiaana ravintola Kiepin baaritiskillä ex-anoppinsa rintaansa iskemän puukon aiheuttamiin vammoihin ja verenhukkaan. Valkoinen paita muuttui siinä ravintolan lattialla punaiseksi. Hänen 13-vuotias poikansa Asko näki, kun isää yritettiin elvyttää ja tämä vietiin ambulanssiin. Tämä tapahtui 1995.
Nimet ovat oikeita, eikä niiden käytössä ole ongelmaa, kun Asko on halunnut tarinansa julkistaa ja siitä on julkaistu viime vuonna kirja, Katariina Vuoren ”Erään tapon tarina”, jonka juuri luin, kun sen sattumalta kirjastosta löysin. Tarinasta ja kirjasta luin jo viime vuoden puolella ja siksi kirjaan nyt kirjastossa tartuin.
Esko teki kaiken mahdollisen surkeuden avovaimolleen ja pojalleen vuosikausien painajaisen aikana. Hän oli vähän väliä vankilassa eri rötöksistä ja pahoinpitelyistä. Hän pääsi lomille usein ja silloin aina pää täyteen ja avovaimolta rahaa hakemaan. Turpiin tuli, jos ei rahaa löytynyt. Avovaimo joutui vähän väliä lähtemään poikansa kanssa oman äitinsä luo turvaan. Tämäkin joutui muutaman kerran Eskon raivonpuuskien kohteeksi, mutta ei niin pahoin kuin avovaimo. Kerran, kun tämä oli erään vankilajakson aikana yrittänyt opiskella jotain ja vannoi jälleen muuttuvansa, sai tämä kärtettyä avovaimonsa menemään naimisiinkin. Sitä kesti muutama kuukausi. Yksipuolisen eron vaimo sai, kun tiedettiin miehen tavat ja toimet. Oli vankilassa silloinkin. Yhden antabuskuurin aikana kuukauden verran hän kykeni olemaan melkein kuin muutkin isät pojalleen. Mutta sitten hän kaivoi puukolla antabuskapselin käsivarrestaan. Ja entinen meno jatkui. Ryyppäämistä, ryyppyjengin kotiin tuomista, perheen pakoon ajamista, uhkailua jne.
Kerran ex-vaimo hyppäsi kolmannesta kerroksesta maahan, kun oli ensin juossut lasioven läpi puukko kädessä ollutta Eskoa pakoon. Vähän tämän jälkeen hän soitti äidilleen, että hän ei enää jaksa. Hän tekee itsemurhan. Hän oli mennyt äitinsä kotiin ja etsinyt kaikki mahdolliset lääkkeet. Äiti oli silloin miesystävänsä luona toisella paikkakunnalla. Nämä lähtivät kovaa vauhtia. Tytär ei ollut vielä toteuttanut aikomustaan. 51-vuotias äiti ja Askon isoäiti otti keittiöstään puukon kassiin ja lähti baariin, missä tiettävästi ex-vävy oli jenginsä kanssa. Lyhyen väittelyn jälkeen tapahtui puukotus keskellä baariyleisöä. Ex-vävynsä puukottanut kehotti olemaan soittamatta ambulanssia, että Esko joutaa kuolla. Tuomiosta tuli lyhyt. Hän sai surmasta vähän yli kolme vuotta. Ahtisaari armahti yhden vuoden jälkeen. Kukaan ei paheksunut, ei tekoa eikä armahdusta. Päinvastoin.
Asko Argillander toteaa nyt aikuisena, että hänen isoäitinsä pelasti heidän elämänsä. Ennen pitkää Esko olisi voinut tehdä lopulliset kauheudet. Sen sijaan poliisit tilasivat mansikkakakun työmaalleen juhlistaakseen asiaa. Että Eskolle tuli noutaja. Nämä itse eivät kovin hanakasti olleet edes puuttuneet Eskon riehumisiin. Asko ja tämän äiti hakivat usein turhaan apua lähellä olleelta poliisiasemalta. Pohjois-pohjanmaalainen yhteisö tiesi muutenkin, mitä oli tapahtumassa, mutta sen annettiin jatkua vuosikaudet.
’
Asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia. Esko itse joutui kokemaan kauhean lapsuuden. Isästä ei ollut tietoa, äiti huorasi, ja antoi kaikkiin nuhakuumeisiin ja kipuihin lääkkeeksi lämmintä kossua. Kotona ryypättiin, naitiin ja tapeltiin. Oli sijaiskoteja, rauhattomuutta, pikkurikoksia ja hylätyksi tulemista. Kerran Esko ryyppäysriehumisensa aikana oli romahtanut vessan lattialle ja kysynyt ryyppykaveriltaan, että miksi hän on sellainen kuin on. Asko oli kuullut tämän juuri tuolta kaverilta.
Asko oli sittemmin itsekin joutua isänsä tavoin tuuliajolle. Tuli riitaisa avioero ja sen myötä dokaaminen. Isän entinen jengi olisi kutsunut mukaan, mutta hän ei lähtenyt. Ja hän selvisi. Hän toteaakin, että hänellä oli se, mitä ei saanut noissa piireissä olla: omatunto.
Kun vapaasta tahdosta täällä tuli puimista enemmänkin kuin suurtilallisen pelloista, toin tämän tarinan nyt esille, kun tuo kirja sattumoisin käsiini sattui ja vuorokauden aikana sen luin. Tässä on hyvä esimerkki siitä, miten käy, kun elämän valttikortit menevät muualle ja omaan käteen jää vain musta pekka. Eskolla oli joku käsitys siitä, miten olla ihmisiksi, mutta se jäi lapsuuden ja nuoruuden karheuksien jyräämäksi. Hänellä ei ollut vapaata tahtoa, vaan hänet oli ohjelmoitu pienestä pitäen väkivaltaan, hyväksikäyttöön ja yhteiskunnan katveessa kaikkine huonoine puolineen elämiseen. Esko vietti ensimmäisen joulunkin vasta 17-vuotiaana – tulevan anoppinsa ja sittemmin puukottajansa kotona. Hän oli alkanut seurustelemaan tyttären kanssa tämän ollessa 15-vuotias. Hän ei ollut tiennyt mitään joulukuusesta tai joululahjoista.
Asko, hänen äitinsä ja mummonsa voivat tätä nykyä hyvin ja elämä sujuu rauhallisesti. Mummo joutui lopulta olemaan vankilassa vain vuoden ja pari kuukautta. Hänen armahtamisekseen oli kerätty adressi. Surmatun Eskon lähes yhtä huonoa elämää viettänyt ja surmailtana paikalla ollut velipuolikin allekirjoitti. Presidentti Martti Ahtisaari armahti.
Lisäys: kirja siis on ns. ”True crimea”, joten suhtauduin varovaisesti ja lievällä ennakkoasenteella. Mutta selvisi, että juuri poika, Asko, oli tarinan halunnut tuoda esille, eikä tämän äidillä sekä mummolla ollut asiaa vastaan. Kertomus on hyvin kirjoitettu ja se tuo silmille sen ankeuden ja hädän, mitä syrjäytyminen ja perheväkivalta todellisuudessa on. Sen, mitä pikku-uutiset tai iltapäivälehtien revittelyt tai murha.infot ja muut viemärit eivät kerro.
Lisäys2: Kuopion kouluhyökkääjä oli tiettästäi ollut yläasteella pahasti kiusattu. Lukiossa syrjäytynyt ja näkymätön. Oliko hänellä vapaa tahto tehdessään kauhean tekonsa? Entä oliko hänellä valinnan vapaus, kun hän ilmiselvästi halusi päästä hengestään hyökätessään poliisia kohti miekkansa kanssa?
by 
Vakava tarina rakkaudettomuuden ja kylmyyden syistä ja seurauksista.
Surullinen kuvaus rakkauden puutteesta.
Liikutuin tästä .Ollessni töissä päihdehuollossa, tapasin muutamia tosipahoja ja jonkun heidän uhreistaan. Murha ei ollut mikään aivan vieras ajatus. Vaikka tietenkin siinä muodossa ,että voisiko joku turhautunut lopettaa tyypin. Minusta tuskin olisi sellaiseen pystyvää ,jollei uhrina olisi joku hyvin läheinen sukulainen. Mutta silloin…..! Tilanteen voi nähdä miniatyyrisotana jossa joutuu puolustautumaan kaikin mahdollisin keinoin.
Anopilla oli onnea ,kun hän pystyi lopettamaan pahan hengen yhdellä puukoniskulla rintaan. Se ei nimittäin ole helppoa, kylkiluut ovat vastassa ja jos osuu vain keuhkoon, niin se ei ole kovinkaan vaarallista. Jos uhri olisi ollut raivoissaan ,niin hän olisi ollut täynnä ardenaliinia ja hän olisi voinut tapaa anopin ennen kun itse menehtyi. Lääkintäaliupseerin oppeja.
Mutta anopista on opittavaa. Hän ilmeisesti otti vastuun tapahtuneesta silmää räpäyttämättä ja hyväksyi tuomion. Mietin sitä , että missä tilanteessa kykenisin tekemään samoin.
Mietin sitä myös, siis sitä, että hyvin se puukko meni kylkiluiden välistä. Olisi voinut osua rintalastaankin. Ja osui myös valtimosuoneen. Hän otti muuten kertomansa mukaan sen puukon ajattelematta sitä sen kummemmin. Hajuvesipullo hänellä oli aina mukana, että jos Esko hurjistuisi, hän saisi sokaistua sillä. Hän oli tuona iltana järkyttyneessä mielentilassa. Koko matkan ajan kotiinsa hänellä oli mielessä että tytär oli tehnyt itsemurhan. Se yhdistyneenä vuosikausien piinaan sai sitten sumenemaan mielen siellä baarissa. Näin hän jotenkin kertoi poliisikuulusteluissa. Silloin kun hän lähti kotoaan sinne baariin, oli Asko-poika siellä myös ja hän oli huutanut mummollensa, että HÄN menee ja tappaa isänsä. Mummo oli vain sanonut, että hän joutaa. Ehkä hänellä oli tarkoituskin tehdä hommasta lopun. Rankkaa. Vuosi sitä ennen oli lainsäädäntöön tullut rikosnimike ”surma”, joka on vähän lievempi kuin tappo. Tämä tapaus oli ensimmäinen, kun sitä nimikettä käytettiin, eikä sitä montaa kertaa jälkeenkään ole tiettävästi käytetty. Mummo oli muuten toinen Ahtisaaren taposta tai murhasta tuomitun armahtaminen.
Väitän, että Askon isoäidillä ei myöskään ollut vapaata tahtoa tai valintaa tehdä tekonsa. Olosuhteet, vuosikausien psyykkinen paine ja evoluutiossa muodostunut atavistinen tarve suojella omiaan, sai aikaan tuon teon.
Yki, syitä on aina vaikka mihin, mutta evoluution syyttäminen kaikesta on vastuun väistöä (tyypillistä ateistille)
Kaikelle todellakin on aina syynsä, varsinkin meidän ihmisten tekemisille tai tekemättä jättämisille. Luonnossa ei varsinaisesti syitä ole, vaan tapahtumat seuraavat toisiinsa liittyen toisiaan. Ilmiö, josta seurauksena joku tietty tapahtuma. Maapallon luonto on täynnä tapahtumia, yksi niistä on ihminen. Ihminen aiheuttaa taas uusia tapahtumia, joita ei olisi tapahtunut ilman ihmistä, joka siis on yksi osa luontoa, joten sikäli mikään ihmisen aiheuttama ei ole oikein muuta kuin väistämätön osa luonnon tapahtumia. Sikäli kaikki ne syyt, mitkä ovat ihmisten tekosien takana, ovat luonnollisesti evoluution mukanaan tuomia.
Mutta nyt minulla ei ollut mitään tarkoitusta käydä evoluutiovääntämistä tässä. Minulla ei ole mitään syytä eikä tarkoitusta syyttää tuosta onnettomasta tapahtumasta tai vastaavista evoluutiota. Tuon kirjan sattumalta käsiini saatuani ja sen parilla istumalla luettuani ei mielessäni käynyt, ei edes lähelläkään, evoluutio. Tai vastuun väistö.
Harmi, kun tuo kirja tuli esille nyt vasta, enkä muistanut vuosi sitten muualta tästä tapahtumasta lukemaani, kun 20.9. tänne kirjoitin sen Kurt Vonnegut ja vapaa tahto -jutun. Olisi käynyt hyvästä esimerkistä siitä, miten vapaa tahto on lähinnä illuusio. Mutta se, että vapaata tahtoa tai valintaa ei absoluuttisena ole, ei se silti poista vastuuta. On sanottava, että tuo Esko, kaikesta onnettomasta taustastaan huolimatta, sai ansionsa mukaan. Hän eli yhteisössä, jossa on selvästi näkyvissä tietyt käyttäytymisstandardit, tavat toimia oikein tai väärin. Hän tiesi, miten päihteet muuttavat häntä. Mutta hän teki kaiken sen. Itse asiassa hän pahoinpiteli vähän yli kymmenvuotiaan poikansa selvin päin. Kun tuollaista jatkuu vuosikaudet, ei ihme, että poika itsekin alkoi toistamaan useasti, että vielä tappaa isänsä. Edelleen aikuisena hän miettii, että jos nyt tapaisi isänsä, hän antaisi samalla mitalla takaisin ja kysyisi, miltä tuntuu.
Tuo poika, Asko, oli joutua huonolle uralle jo teini-iässä, mutta parin sijoituspaikan jälkeen hän asettui ja meni aikanaan naimisiin. Hän itse pyysi sijoittamistaan perhekoteihin. Toisen kerran oli tulla pahoja hankaluuksia, kun tuo avioliitto kariutui ja hän ratkesi ryyppäämään. Mutta hänellä kävi sikäli hyvin, että juuri se mummo sai hänet asettumaan jälleen normiuomiin. Mutta ei pelkästään siksi, vaan osansa oli myös intohimolla, Elviksen musiikilla ja sen soittamisella ja vielä yhdellä ominaisuudella, mitä geneettisellä isällä ei tainnut olla, kyvyllä arvioida omia tekemisiään, vastuitaan ja kyvyllä nähdä itsensä osana yhteisöä. Eli se ominaisuus, jota kutsutaan omatunnoksi.
Uskon, että se mitä omatunnoksi kutsutaan, on ihmisen perimässä evoluution mukana muodostunut, mutta se voi jäädä latentiksi silloin, jos yksilön lapsuus ja nuoruus on ollut kaikkea muuta kuin mitä yhteisön toimiminen edellyttää. Jos ei ole saanut mitään mallia kunnollisesta ja kunniallisesta elämisestä. Voi olla, että Eskolla oli lyhyessä elämässään hallitsevina normaaleina pelko ja viha. Hän ei ehkä tiennyt muusta mitään.
Mummo, joka tappoi ex-vävynsä, ei välttämättä tehnyt tekoaan vapaasta valinnasta, vaan olosuhteiden ja vuosikausien psyykkisen stressin tuloksena. Voi siis miettiä, kuinka vapaa tahto hänellä oli tappaa ihminen. Hän jäi paikalle odottamaan poliisia ja istui tuomiotaan vankilassa vastuunsa kantaen. No, hän ei kauaa joutunut siellä sitten olemaan, mutta muut naisvangit naureskelivat sitä, että vaikka vankilan ovet ja portit olisi aukaistu, olisi tämä jäänyt vankilaan. Kun nimittäin vastuu piti kantaa. Hän muuten oli pidetty muiden vankien keskuudessa, ja monet olivatkin surullisia, kun hänet vapautettiin.
Joo, …
Mielenkiintoista, että Markku ja Yki tuntuvat näkevän tämän surmatyön hyväksyttävänä tai jopa jotenkin jalona asiana. Etiikan näkökulmastahan ihmiselämän ehdoton kunnioittaminen ja sitä kautta kuolemantuomio on ylipäätään mitä haastavin pohdinnan aihe. En olisi ainakaan Markun uskonut kuuluvan kuolemantuomion kannattajiin. En pyri moralisoimaan, sillä itsekin näen kuolemantuomiossa ainakin jonkinasteista eettistä tarkoituksenmukaisuutta.
Kysymys vapaasta tahdosta Ykin esittämällä tavalla on hieman kyseenalainen. Teologisena pohdiskeluna asian ymmärrän. Sekulaarisessa ja sosiaalisessa viitekehyksessä olis kuitenkin parempi puhua rajoitetusti vapaasta tahdosta. Vaikka vaikeasta päihdeongelmasta selviämisen mahdollisuudet ovat pahimmillaan muutaman prosentin luokkaa, se mahdollisuus on kuitenkin olemassa.
Aivan oikein Tauno, en ole kuoleman tuomion kannattaja. mutta on tapauksia joissa tunnen vahvasti että kuolemantuomio on aivan oikea tuomio. Muistan .yhdeksänkymmentäluvulta erään joukkomurhaajan, jolla oli sata viisikymmentä uhria Venäjällä. Jännäsin jos he ehtivät teloittaa hänet ennekuin sellainen tulee lain vastaiseksi siellä. Ne ehtivät. Tuntui oikealta .
Onneksi laki estää kuolemantuomiot. Tunteitteni mukaan moni olisi sellaisen ansainut.
Tässä taannoin advokaatti-tyttäreni hankki Ruotsisa vapauttavan tuomion miehen murhan tunnustaneelle naiselle:
https://www.svt.se/nyheter/lokalt/sodertalje/kvinnan-ar-lattad
Joo… en ole myöskään kuolemantuomin kannattaja. Miksi ihmeessä kuolemantuomion nyt tähän vedit? Et siis moralisoimaan pyri, mutta moralisoit kuitenkin, vai mitä?
Kuolemantuomiossa minä itse en näe mitään tarkoituksemukaisuutta, vaikka se monissa kulttuureissa sitä nähtävästi onkin. Kuolemantuomio on hirveä asia, vaikka tuomitun teotkin hirveitä myös nekin olisivat. Kuolemantuomiossa on paljon ongelmallisia asioita, joita en nyt tässä pura sen kummemmin. En kannata kuolemantuomiota. Se on kosto, ei tuomio. En näe edes eettistä tarkoituksenmukaisuutta. Sitä ei ole.
Mutta tuo tapahtuma, mistä kerroin, on tyyten eri asia kuin kuolemantuomion hyväksyminen. En hyväksy hengiltäottamista, mutta ymmärrän hyvin sellaisia tilanteita, josta nyt olen kertonut. Yleensä tapot tapahtuvat pikaistuksissa ja useimmiten humalaporukoissa. Murhat ovat harvinaisia.
Kuopion nuori mies, joka miekalla tappoi yhden ja haavoitti useita, oli myös pitkän kiusaamis- ja syrjaytymiskehityksen omaava, jonka päässä niksahti niin, että hän katsoi tekonsa oikeaksi. Oliko hänellä vapaa tahto? Väitän, että ei. Olin itse aikanaan koulukiusattu ja haudoin mielessäni jonkinlaista kostoa. Näitä on vaikka kuinka, mutta joillakin yksilöillä hautominen konkretisoittuu. Onneksi erittäin harvoilla.
Näenkö hyväksyttävänä tuon surmatyön? En tiedä. Ehkä. En voi sanoa tuosta tarkemmin mitään, kun ei ole minkäänlaista kokemusta vastaavasta. Eli hyväksyntäni on erittäin ulkokohtainen ja omiin emootioihini perustuva. Olen varma, että jos minulle vastaava olisi tapahtunut, olisin toiminut todennäköisesti samoin. Mutta maalta on helppo huutaa, kun merellä on hätä. Siihen sinäkin, Tauno, nyt syyllistyt.
Jalona tekona en tuota tekoa ole edes ajatellut. Voiko ihmisen tappo olla jalo teko missään olosuhteissa? Mitä jos tuo mummo tapon tehdessään mahdollisesti esti tyttärensä ja tyttärenpoikansa kuoleman? Olisiko teko silloin ollut jalo? Sitä ei voi tieteää. Eikä hän itse varmana ajatellut tekoaan jaloutena. Monet tyypin tietäneet varmaan pitivät tekoa, jos ei jalona, niin ainakin oikeutettuna.
Mikäs se on sitten se ”rajoitetusti vapaa tahto”? Ja mikä esittämästäni näkemyksestäni vapaasta tahdosta on kyseenalainen?
Pohtia voisi myös ”voiko milloin ihmisen tappo olla jalo teko missään olosuhteissa?” Esim. natsijohto, joka oli asettunut yli-ihmisiksi (aivan sosiaalidarwinismin eli evoluution väistämättömän enneltamääräämisen johdosta) suoritti silmää räpäyttämättä joukkomurhat alempien ”lajien”, kuten kommunistien, homojen, mustalaisten, vammaisten ja juutalaisten eli ”vernenimijä-loisten” eliminoimisen kehityksen nimissä. Ehkä tämä olikin evoluution päämäärä?
Tokihan heidän teloittamisensa oli kosto, mutta toisen posken kääntäminen olisi johtanut yli-ihmisten johtaman maailman syntyyn. Mutta juutalais-kristilliset amerikkalaiset ja engelsmannit (toki venäläisten ”rodinan” puolustajien kanssa) ryhtyivät vastustamaan, mikä johti siihen että väistämätön evoluutio ei saanut suorittaa ”soveltuvimpien eloonjääntiä”.
Hö,
Eikös Kukkanen homojen eliminoiminen ole ollut myös Jumalan päämäärä, sillä eikö Raamatussa ole heitä kokeva eliminointimääräys?
Voi Seppo, sinulla on jäänyt käsitys Jumalasta 2000 vuoden takaisiin…
Oliko jumalasi silloin 2000 vuotta sitten väärässä? Onko siis ne Mooseksen laissa Jumalan antamat käskyt homojen tappamisineen silkkaa roskaa? Väärennettyä kamaa? Vai oliko Jumala silloin toista mieltä kuin sitten myöhemmin? Voiko Jumala muuttaa mieltään ja miksi tämä niin tekisi?
”Voi Seppo, sinulla on jäänyt käsitys Jumalasta 2000 vuoden takaisiin…”
Voi Kari Kari kun enhän minä omaa käsitystäni esittänyt vaan ihan Raamatun käsityksen. Etkö nyt Raamattua tuon vertaa tunne?
Ei Jumala muuta mieltään, niin heterot kuin homotkin ovat saaneet kuolemanrangaistuksen, yksikään ei jää paitsi.
VT:n aikana Jumala halusi osoittaa millainen hänen tahtonsa mukainen yhteiskunta pitäisi olla, siellä ei olisi muuta seksuaalista toimintaa kuin miehen ja naisen välisessä avioliitossa. Se, että juutalaiset(kaan) eivät pystyneet tuohon, on eri asia. ’Se joka täyttää koko lain, on siitä elävä.’
Toinen asia on, että Jumala armahtaa kuolemaantuomitun, niin heteron kuin homon Poikansa ristin sovitustyön takia.
”Ei Jumala muuta mieltään, niin heterot kuin homotkin ovat saaneet kuolemanrangaistuksen, yksikään ei jää paitsi.”
Että tämmöinen lukijaa aliarvioiva krapuväistö Kukkaselta tällä kertaa ikään kuin hän ei tietäisi, että VT:n määräys koskien homoja ei ole sama kuin Genesiksen yleinen kuolemantuomio…Idiootteinako Kukkanen meitä pitää?
Ja että Jumala ei muuta mieltään…sittenhän kaikki Vt:n muutkin käskyt ovat voimassa yhä edelleen, no niinhän Jeesuskin sanoi ettei Laista katoa pieninkään piirto (jod) ennenkuin Hän tulee…
Seppo, luepa tarkemmin kommentit.
”VT:n aikana Jumala halusi osoittaa millainen hänen tahtonsa mukainen yhteiskunta pitäisi olla, siellä ei olisi muuta seksuaalista toimintaa kuin miehen ja naisen välisessä avioliitossa. Se, että juutalaiset(kaan) eivät pystyneet tuohon, on eri asia. ’Se joka täyttää koko lain, on siitä elävä.’” Sen seurauksena kuolemantuomio päti myös heteroihin; jos et pysty täyttämään lakia, pitäisikö sinun (tai minun) silloin saada elää?
Eipä ole muita kuin Jeesus (joka oli synnitön) ole jäänyt tänne …
Jeesus täytti siis koko lain, ei jäänyt yksikään pilkku täyttämättä.
”VT:n aikana Jumala halusi osoittaa millainen hänen tahtonsa mukainen yhteiskunta pitäisi olla…”
Tavalliseen ihmiseen kohdistuva tappokäsky on tappokäsky ihan huolimatta mitä sillä haluttiin osoittaa. Jumalan tahdon mukainen yhteiskunta oli siis sellainen, missä poikkeavat täytyi tappaa, että silleen…No kirkkohan oli mukana ylläpitämässä tällaista yhteiskuntaa yli 1700 vuotta kunnes sitten valistuksen järjen valo viimein voitti. Käsky tappaa homot ei siis liity mitenkään luomiskertomuksen yleiseen kohtuuttomaan kuolemantuomioon, minkä hämäyksen taas toistit. Eli pidät meitä idiootteina…
”Jeesus täytti siis koko lain, ei jäänyt yksikään pilkku täyttämättä.”
Mutta Jeesuksen mukaan laki jäi kuitenkin edelleen pilkulleen voimaan, sillä po. Raamatun jakeen merkitys kun ei nollaudu hänen kuolemaansa vaan vasta taivaan ja maan katoamiseen, mitä ei nähdäkseni ole vielä tapahtunut:
Mt. 5: 18) ”Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. ”
Mt. 5: 18) ”Totisesti: laista ei häviä yksikään kirjain, ei pieninkään piirto, ennen kuin taivas ja maa katoavat, ennen kuin kaikki on tapahtunut. ”
Aivan, laki on edelleen voimassa, mutta niitä, jotka ovat turvautuneet Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön, lain mukanaan tuoma rangaistus ei koske, sillä Jeesus otti itseensä heterojen ja homojen ansaitseman kuolemantuomion.
Siihen minä ja sinä (heterona tai homona) voimme turvata, jos huvittaa.
”Aivan, laki on edelleen voimassa, mutta niitä, jotka ovat turvautuneet Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen sovitustyöhön, lain mukanaan tuoma rangaistus ei koske, sillä Jeesus otti itseensä heterojen ja homojen ansaitseman kuolemantuomion…”
Näinhän kristinuskovat yrittävät seliselittää Jeesuksen selvät sanat pois. Jos laista ei katoa pieninkään piirto ennen kuin taivas ja maa katoavat ei siitä tietenkään katoa myöskään ko. lain eli Jumalan määräämät maanpäälliset rangaistuspiirrot…
Homojen tappamiskäskyt eivät muuten olleet ainoat, myöskin ’noita’naiset piti tappaa ja monen monet muut, 1. Ja Herra puhui Moosekselle sanoen:
9. Kuka ikinä kiroaa isäänsä tai äitiänsä, hänet rangaistakoon kuolemalla; isäänsä ja äitiänsä hän on kironnut, hän on verivelan alainen.
10. Jos joku tekee aviorikoksen toisen miehen vaimon kanssa, jos hän tekee aviorikoksen lähimmäisensä vaimon kanssa, niin heidät, sekä avionrikkoja mies että -nainen, rangaistakoon kuolemalla.
11. Jos joku makaa äitipuolensa kanssa, paljastaa hän isänsä hävyn; heidät molemmat rangaistakoon kuolemalla, he ovat verivelan alaiset.
12. Jos joku makaa miniänsä kanssa, rangaistakoon heidät molemmat kuolemalla; he ovat tehneet iljettävyyden, he ovat verivelan alaiset.
13. Jos joku makaa miehenpuolen kanssa, niinkuin naisen kanssa maataan, tekevät he molemmat kauhistuksen; heidät rangaistakoon kuolemalla, he ovat verivelan alaiset.
14. Jos joku ottaa vaimoksi naisen ja hänen äitinsä, on se iljettävyys; sekä hänet että ne molemmat poltettakoon tulessa, ettei mitään iljettävyyttä olisi teidän seassanne.
15. Jos joku sekaantuu eläimeen, rangaistakoon hänet kuolemalla, ja se eläin tappakaa.
16. Ja jos nainen ryhtyy eläimeen, mihin tahansa, pariutuaksensa sen kanssa, niin surmaa sekä nainen että eläin; heidät rangaistakoon kuolemalla, he ovat verivelan alaiset.
17. Jos joku ottaa vaimoksi sisarensa, isänsä tyttären tai äitinsä tyttären, ja näkee hänen häpynsä ja tämä näkee hänen häpynsä, niin se on häpeä, ja heidät hävitettäköön kansalaistensa silmien edessä; hän on paljastanut sisarensa hävyn, hän on joutunut syynalaiseksi.
18. Jos joku makaa kuukautistilassa olevan naisen kanssa ja paljastaa hänen häpynsä, avaa hänen lähteensä, ja nainen paljastaa verensä lähteen, niin heidät molemmat hävitettäköön kansastansa.
19. Älä paljasta äitisi sisaren tai isäsi sisaren häpyä; sillä se, joka niin tekee, on paljastanut veriheimolaisensa; he joutuvat syynalaisiksi.
20. Jos joku makaa setänsä vaimon kanssa, on hän paljastanut setänsä hävyn; he joutuvat syynalaisiksi, lapsettomina he kuolkoot.
Että oli siinä Hitlerille esikuvaa…
Aivan oikein Seppo, vain sinun totuutesi Jumalasta on oikea, kaikkien muiden väärä.
No jos Jumala käski tappaa kaikki nuo kurjat synnintekijät jo tässä elämässä ja Jeesus julisti vielä, ettei kirjaintakaan saa muuttaa laista, niin mitä ihmettä sitten tässä on?
Jos on niin, että Jeesus sillä uhrillaan pelasti meidät, niin eikö SEKIN ollut Jumalan suunnitelma? Jos näin, niin mitä ihmettä se muuta on kuin mielen muuttamista?
”Aivan oikein Seppo, vain sinun totuutesi Jumalasta on oikea, kaikkien muiden väärä.”
Ihan väärin Kukkanen taas kerran, sillä enhän minä omaa jumalakäsitystäni esittänyt vaan ihan tuon vihkipapiltani saamani valkokantisen R a a m a t u n jumalakäsitystä käsittelin …käsitystä, jonka mukaan Mooseksen lakia monessa kirjaimellisesti totettava kristillinen yhteiskunta toimi yli 1700 vuotta toisinajatteleviaan ja muuten kummallisia kansalaisiaan laillisesti mm. tappaen. No onneksi tuli viimein valistus ja muutti näitä rakkaudellisia käytänteitä…
Yki, se oli Jumalan suunnitelma jo ennen kuin hän päätti luoda maailmankaikkeuden (muistathan että Jumala on kaikkitietävä). Ei hänen tarvitse muuttaa mieltään. Hän tiesi tasan tarkkaan mitä pahaa minä tulen tekemään ja sen tähden antoi itsensä Jeesuksessa kuolemaan, ettei minun tarvitse kuolla.
Seppo, olet aina oikeassa.
”Ei hänen tarvitse muuttaa mieltään.”
Eikös Jumala k a t u n u t tehneensä ihmisen? Miten omat tekonsa edeltäkäsin kaikkitietävän tarvitsee mitään jälkikäten katua?
Seppo, jos hänellä on joku suunnitelma, hän voi, kuten taiteilija, korjata pikku yksityiskohtia, mutta kokonaissuunnitelma on silti sama. Sitä paitsi tuo sana ’katua’ ei tarkoita samaa kuin minulla tai sinulla. Meillä katuminen tarkoittaa sitä että olen (sinähän et tietenkään) tehnyt jotain väärin, jolloin haluaisin, ettei sitä olisi tullut tehtyä, mutta voin aina pyytää sitä anteeksi Jeesuksen sovituksen vereen vedoten.
Kaikella kunnialla Kari mutta nuo selitysyrityksesi alkavat olla jo huvittavia. Moisella ns. harmonisoinnilla saadaan lehmistäkin lentäviä…
Onneksi sinä Seppo, tiedät Jumalaa paremmin miten hänen pitäisi toimia. Ole onnellinen onnessasi.
Kari: ”Onneksi sinä Seppo, tiedät Jumalaa paremmin miten hänen pitäisi toimia.”
Että siis toistit tämän olkinukke-sammakkosi. Ymmärätkö että tämmöisin rimanalituksin vain myönnät argumenttiesi loppuneen.
Seppo. ymmärräthän että minulla on aina argumentum ad absurdum, mutta sinulla on aina validit argumentit.
”…sinulla on aina validit argumentit.”
Sinulla on aina mahdollisuus halutessasi ja kyetessäsi kummota ne asiallisin vasta-argumentein, jos niitä sinulla on, silloin ei tarvitse turvautua jatkuviin argumentaatiovirheisiin.