Kelpoisimman valmistus

Tänään on sikäli historiallinen päivä, että sain luettua ensimmäisen kirjan koskaan evoluutiosta.

Kiitos Ulla Tuomiselle vinkistä. Ensimmäiseksi ei voi kuin hämmästellä, että en ole koskaan vaivautunut perehtymään asiaan laisinkaan. Kouluaikaiset tiedotkin olivat aika ruosteessa.

Mielenkiintoista luettavaa. Mielenkiintoisia tarinoita. En oikein tiedä, mitä ajatella. Onhan tuo aika hurjaa kertomaa. Ja ymmärrän, että maailmankuvaa järisyttävääkin asiaa. Tällä tietämyksellä on vaikea sanoa tietenkään mitään tieteellistä, mutta jotain vaikutelmia ajattelin kirjailla kuitenkin.

Kirja on oikeastaan osittain evoluution puolustus vääräoppisia vastaan. Otsikko lupaa kiistattomia todisteita. Blogimetsässä on puhuttu mikro- ja makroevoluutiosta. Kirjasta kiistattomimmaksi minusta nousee mikroevoluutio, mutta en ainakaan itse oikein ymmärtänyt missä se kiistaton todistus makroevoluution puolesta oli. Sikäli kun muistan ja ymmärsin se oli ehkä joku sellainen juttu, että makroevoluutio on oikeastaan helppo juttu ja voi olla nopeakin. Joku kytkin vain napsahtaa eri asentoon tai jotain. Ja sitten toisaalta on puhetta siitä, että vaaditaan hiukan mannerlaattojen irtaantumisia toisistaan yms. pientä, että alkulaji joutuu erilleen toisistaan ja evoluutio vie niin eri suuntiin, että syntyy eri laji. En minä näistä ymmärrä, mutta sitten olen toisaalta sitä mieltä, että jos en ymmärrä kiistatonta todistusta, joka on suunnattu juuri ”vääräuskoisten” vakuuttamiseen, niin ehkä se todiste ei ole ihan niin kiistaton, tai sitä ei ole mahdollista esittää kovin yksinkertaisen vakuuttavasti.

Paljon uutta opin ja paljon märehdittävää tästä jää. Aika hurja juttu nuo geenit ja miten ne toimivat. Neljä kirjainta, joiden järjestys hallitsee maailmaa. Ja siihen koodiin sitten niitä rappeumia tai fossiiligeenejä, moninkertaistumia tai painovirheitä tulee. Muistuttaa hiukan eksegeettien päätelmiä munkkien kirjoitusvirhekategorioista, jotka ovat rappioittaneet pyhää tekstiä. Ja sitten jotkut häiriköt ovat lisänneet tekstejä tai siirrelleet niiden paikkoja. Miten ne tutkijat mahtavat nuo dna:n neljä kirjainta muuten nähdä?

Tuli mieleen myös tietokonekoodi, ja entisen Blogimetsän Tuomas, joka joskus sai aikaan outoja mutaatioita johonkin päin Blogimetsää. Oli mennyt tekemään jotain markkereita koodiin, jotta näkisi mihin se osa ohjelmaa vaikuttaa. Onko genetiikka vähän samanlaista hakuammuntaa? Silti aika vakuuttavia kertomuksia.

Ehkä eniten minua yllätti se, että evoluutio ei oikeastaan olekaan evoluutiota, joka rakentuisi edellisten kehitysvaiheiden päälle ikään kuin kertaluontoisesti, vaan samaan kehityskulkuun on kirjan mukaan päästy monasti toisistaan riippumattomasti. Esimerkiksi eri eläimet ovat kehittäneet silmänsä itsenäisesti, eli kehittyneempi silmä ei olekaan kehittynyt vähemmän kehittyneestä. Silti lopputulos voi olla aika samanlainen. Rakennusaineet ovat osin samanlaisia, mutta lopputuloksen kehitys kulkee ihan eri polkuja ja kuitenkin lopulta samanlaisen näköisiäkin ne silmät voivat olla. Evoluutio ikään kuin toistuu samanlaisena. Hiukan hämmentävää sikäli, että eikö tämä nyt jo hiukan kumoa koko makroevoluution ajatusta ainakin siinä mielessä, että olipa kerran kala, joka nousi maalle jne.

Makroevoluutio liittyi kait jotenkin siihen, että niitä koodinpätkiä ja roskakoodipätkiä on monenlaisia. Toiset hienosäätävät jotain ominaisuutta ympäristön tarpeiden mukaan, mutta toiset ovat ikään kuin kytkimiä, jotka voivat olla päällä tai pois ilman, että ne vaikuttavat muualle. Joku makrojuttu, kuten ”rakenna elin X”- kytkin, voi napsahtaa päälle ja sitten syntyy korva jalkaan vai miten se nyt menikään. Tämä olisi aika uskomatonta, ellei olisi ”luotettavassa mediassa” nähnyt näitä tekeleitä, joissa luodaan elimiä vääriin paikkoihin. Kaipa ne suuressa viisaudessaan sitten osaavat näitä juttuja manipuloida, ellei se sitten ollut joku aprillipila.

Ihmeellisiä ja mielenkiintoisia asioita, mutta mutta…. siis en löytänyt kiistatonta todistusta makroevoluutiosta. Ehkä semmoinen siinä oli, mutta en vaan tajunnut sitä tai sitten ei. Miten yksittäisistä kertomuksista voidaan yleistää? Varsinkaan kun kirjan argumentaatio oli mieluummin niin päin, että meillä on tämä kiistaton evoluutio ja siihen sitten nämä kaikki kertomukset liitettiin. Kun homma ei edennyt alkeellisemmasta kehittyneempään tai ylipäätään ”eteenpäin” sitten sanottiin, että oli erilainen ympäristö tai tuuri ja yhtäkkiä joku ominaisuus syntyikin ihmiseen, joka oli sama kuin jossain ”alkumadossa”, mutta puuttui siinä välillä!? Evoluutio ei näyttäytynytkään puhtaana evoluutiona vaan mieluummin erilaisten ”alkupalikoiden” erilaisina yhdistelminä. Varsinkin tämä kytkinbisness mahdollisti radikaalit muutokset yhdellä näppäinmuutoksella. Tämä siis oli minusta yllättävintä.

Hiukan ikävämpi ajatus on se, että valintapaineen puuttuminen aiheuttaa ominaisuuden kuoleman. Eli suomeksi sanottuna, jos vaikkapa värisokea säilyy hyvin hengissä, värisokeus lisääntyy populaatiossa ja kärjistäen kohta voipi käydä niin, että värejä ei enää nähdäkään. Varsin harmillista, koska värit ovat kivoja. Kirjassa sanottiin, että valkoisista miehistä 8% on värisokeita – tarkoittaa varmaan punaisen ja vihreän erottamiskykyä. Onko tämä totta? Ihminen ei nykyään tarvitse hengissä pysymiseen moniakaan taitoja. Jos kirja on oikeassa, ne taidot sitten menetetään pysyvästi.

Ja sitten on niitä ns. kuolemattomia geenejä, jotka eivät mutatoidu yhtään miksikään. Ne ovat varmaan sitten niitä välttämättömiä alkuaineita tai alkupalikoita, joista Jumala päätti kaikken elävän rakentaa?

No niin arvon blogimetsäläiset, suositelkaapa minulle sitten seuraavaa kirjaa tai vaikka kahta teemaan liittyen. Kari voisi ehdottaa yhtä hänestä uskottavinta evoluutiokriittistä kirjaa, ja kyllä nyt jäi vähän halu jatkaa tätä status quo -tieteen opiskelua myös. Olisiko tämän kirjan jatkoksi ehdottaa jotain? Ullan aiemmin ehdottama Coylen kirja näkyy olevan paikalliskirjastossa myös. Ehkä siitä voisi jatkaa?

Ehkä minulle tieteellistä uskottavuutta ei oikein lisää tyyli, jossa kirjoittamisen motiivina tuntuu olevan jumalauskoisten tulkintojen vääräksi todistaminen, vaikka toki sitä on sinällään mielenkiintoista lukea. Tai oman tieteenalan tulkintojen ja hypoteesien nostaminen koko maailmankaikkeuden keskukseksi. Se tuntuu olevan tieteentekijöiden syntilistalla aika korkealla – tietty ylimielisyys – tarkoitan. Varmaankin näiden jenkkiprofessoreiden kansantajuisissa kirjoissa pakostakin toisaalta heijastuu jenkeissä vahva kreationis-fundamentalistinen usko, joka kieltää kaiken.

Ehkä vakuuttavampaa olisi kuitenkin lukea sellaista kirjaa, jossa käytäisiin vain läpi sitä mitä on löydetty ilman että teksti rakentuu reaktiona joidenkin fundamentalisti-vihollisten argumentteihin. Niiden äärimuotojen torjuminen nyt on vähän liian helppoa.

Kirjan luettuani vasta googletin tätä Sean B. Carrollia. Löytyi  aika mielenkiintoiden esitys otsikolla Serengeti rules.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
36 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Yki Räikkälä

Coynen kirja kyllä ehdottomasti. Sitten on Erns Mayr: Evoluutio. Ja Juha Valsteen Ihmislajin synty.

Kalevi Kauppinen

Oma kiinnostukseni evoluutioon heräsi jo aikoja sitten, kun aloin lukea sekä kuunnella esitelmiä puolesta ja vastaan. Mitä enemmän asiaan perehdyin, sitä enemmän aloin epäillä koko evoluutiota.

Ensin olisi hyvä selvittää sitä, mitä evoluutiolla tarkoitetaan. Olen huomannut, että eri ihmiset käsittävän evoluution tarkoittavan eri asioita. Esimerkiksi koirista on tehty noin tuhat viisisataa eri rotua, jos tällä tarkoitetaan evoluutiota, niin tällaista evoluutiota on kyllä olemassa, mutta jos kissa ja koira saataisiin risteytettyä, niin se ei ole mahdollista, koska olemassa tietyt rajat sillä, mitkä eläimet risteytyvät ja mitkä eivät.

Kari Kukkanen

Evolutionismi on uskonto siinä kuin mikä tahansa. Ja sen takia kaikki vääräuskoiset ovat väärässä.

Ulla Tuominen

Tiede on osaltaan aina joutunut puolustuskannalla ideologioita vastaan. Ei uskonnot ole siinä sodassa ainoa vastustaja. Carroll puhuu lysenkolaisuudesta, joka pani mendeliläisen pernnööllisyystieteen romukoppaan pitkäksi aikaa. Himlerin lempilapsi Ahnenerbe, pisti uusiksi, ei vain kansatiedettä, vaan mytologiankin.

Seuraava lainaus on YLEn kolmannen maailman puheenvuoroista: ”Kun pakistanilaiset koululaiset avaavat fysiikan tai biologian oppikirjan, he eivät välttämättä tiedä käsitteleekö kirja luonnontieteitä vai teologiaa. Jokaisen valtion julkaiseman oppikirjan on nimittäin käsiteltävä ensimmäisessä luvussa sitä, kuinka Allah on luonut maailman. Samassa luvussa kerrotaan muslimien ja pakistanilaisten luoneen tieteen.”

jne…. Tiedemiehet ovat aikojen kuluessa joutunnet milloin pannaan, milloin vankilaan, mutta ovat sisukasta sakkia.

Luonnon ja sen tutkimuksen historia, siitä asti kun se tunnetaan, on suuri ja kiehtova seikkailukertomus, jota seurata. Coyne kasittelee nimenomaan makroevoluution todisteta. Minun lempikirjoihini kuuluu Leakeyn ja Levinin:”ihmisyyden synty”

Ihan kuriositeettina. Richard Leakyn isovanhemmat tulivat Afrikkaan lähetyssaarnaajina. Vanhemmat Louis ja Mary olivat paleoantropologian veteraaneja. Eno oli muistaakseni piispa.

Ps. Ei ole kyse siitä, että kaksi lajia voi risteytyä, vaan siitä, että niillä on jossakin elämän historiassa yhteinen kantamuoto.

Markku Hirn

Hyvä että tuli luettua. Kun alkaa lukemaan noita todelliseen luonnontieteeseen nojautuvia tekstejä ,niin todellakin hämmentyy aivan tiedon paljoudesta ja tutkimusmenetelmien sofistikoitumisesta. Sama kokemus kun alkaa paneutua sub-atomimaailmaan .Minulle, itselleni käsittämättömästä syystä, aivan amatöörinäkin tieteisiin tutustuminen on ollut vapauttavaa ja jonkinlaista uskoani vahvistava. Ennenkun tutustuu asioihin lähemmin , niin ei ymmärrä sitä miten valtavan hienosäikeistä kaikki olevainen on.

Kreationisteille makroevolution näennäinen on pseudoargumentti. On olemassa vain mikroevolutiota, astettaista muuttumista. Mutta kun miromuuttuminen menee tarpeeksi pitkälle, niin on syntynyt uusi laji joka ei voi paritella muitten lajien kanssa.

Kaikki elämä on elämää siirtymävaiheessa. Kaikki valmiilta näyttävä tulee jossain vaiheessa tuottamaan paremmin ympäristöön sopeutuvia uusia lajeja. Jos tiede ei olisi tullut väliin niin tämä olisi koskenut myös ihmistä. Nyt saamme pelolla odottaa mitä jotkut höyrypäät tulevat keinotekoisesti geenitekniikalla luomaan.

Nuo ”kuolemattomat” 6331 geenimuodostusta , ne jotka ovat kaikelle elävälle yhteistä, on elämä mitä mekin yksilöinä pidämme hengissä ja viemme eteenpäin .

Eräs elämään liittyvä mielenkiintoinen teoria on ns Gaia- teoria. Teoria siitä ,että maapallo kokonaisuudessaan on ekosysteemi jossa kaikki on suhteessa kaikkeen ja kaikki on riippuvaisia kaikesta. Siinä itse elollinen systeemi on subjektina eikä yksilölliset eliöt. Se on narsismia koetteleva kunnes muistaa että ilman minunkin elämää kokonaisuudesta puuttuu pisara.

Yki Räikkälä

Joo. Makroevoluutio lienee kreationistien keksimä termi. On merkillistä kyllä, että kun todisteet puhuu, niin nämä kretut hyväksyvät kyllä sen ”mikroevoluution”, lajin sisäisen muuntelun, mutta eivät muuta, vaikka kyseessä on täsmälleen sama ilmiö.

Kari Kukkanen

Yki, olemme jo moneen kertaan kerranneet kertaamistaan mikron ja makron. Tietenkään et ole lukenut postauksiani, koska vääräuskoisen tekstejä ei saa lukea, koska silloin voi saastua, ja oma usko voisi horjua.

Yki Räikkälä

Olen niitä lukenut. Ja minulla ei ole uskoa.

Ulla Tuominen

Yki: Makroevoluutio lienee kreationistien keksimä termi.

Kyllä sitä käytetään vielä mm. joissakin oppikirjoissa. Parempi olisi korvata se termillä ”lajiutuminen” Se olisi selkeämpi. On muksuillekin helpompi ymmärtää, että kun kaksi populaatiota joutuu esim. maantieteellisen esteen vuoksi erilleen, molempien sopeutuminen erilaisen ympäristön olosuhteisiin johtaa ajan mittaan lopulta siihen, etteivät ne enää voi saada lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä – on syntynyt kaksi eri eliölajia.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Lajiutuminen

Yki Räikkälä

Joo, otan takaisin… kyllä makroevoluutio on ihan virallinen termi lajiutumiselle, vaikka tosin vähän kiisteltykin termi. On vaan aikaa kun näitä oon tutkinut ja moni asia unohtunut.

Kari Kukkanen

Lajiutuminen ei tarkoita samaa kuin yhteisestä esioliosta mutaatioiden kautta uusien eläinryhmien (sukujen, päälajien tms.) muodostuminen, kuten makroevoluutiossa väitetään tapahtuvan. Päinvastoin, lajiutuminen tarkoittaa alkuperäisen suvun jne. sisäistä eritymistä, johtuen geenistön köyhtymisestä. Esimerkkinä esim. alkusuden lajiutuminen shakaaleiksi, naaleiksi ja sadoiksi koiraroduiksi.

Evolutionistit väittävät, että ns. hyödyllisten geenien kautta muodostuu näitä uusia rakenteita eliöihin ja sitä kautta muodostellaan upeita kaavioita lajien synnystä. Mitään tälläistä ei voi tapahtua, koska sattuman kautta syntyvät mutaatiot eivät voi muodostaa edes muutaman kymmenen miljardin vuoden kuluessa edes kolmea samansuuntaista kohdistettua valkuaisainetta, jotka alkaisivat muodostaa uutta rakennetta.

Markku Hirn

Mitähän Karilla on sanomista Ullan ylläolevaan Wikipedia viitteeseen? Kannattaa muidenkin lukea se .Selkeä yhteenveto jonka paksut teokset vahvistavat.

Ulla Tuominen

Kari: ”Päinvastoin, lajiutuminen tarkoittaa alkuperäisen suvun jne. sisäistä eritymistä, johtuen geenistön köyhtymisestä. Esimerkkinä esim. alkusuden lajiutuminen shakaaleiksi, naaleiksi ja sadoiksi koiraroduiksi.”

Päätin olla puuttumatta, mutta en malta..

Mikä on alkususi?

Varhaisten koiraeläinten fossiileja on löytynyt melkoinen määrä. Susista mm. Canis ambrusteri eli Euroopassa noin 2,5 mijoonaa vuotta sitten. Meidän nykysutemme kantamuotona pidetään Canis mosbachensista joka eli noin miljoona – 100 000 viotta sitten Eroopassa.

Sakaalit, koiraeläimiä nekin, sopeutuivat ja täyttivät oman ekologisen lokeronsa Afrikassa. Joten lajiutumisen on pitänyt tapahtua jo ennen kuin susi nykymuodossaan ilmaantui.

Koira (Canis lupus familiaris), puolestaan on ihmisen suorittaman domestikaation tulos. Sen isänä pidetään yleensä sutta. (Canis lupus) Etologian isä, Konrad Lorenz puhuu kuitenkin lupuskoirista ja aureuskoirista olettain, että jotkut koirarodut polveutuvat Afrkassa elävästä kultasakaalista (Canis aureus).

Sitäpaitsi, koira ei ole tulos lajiutumisesta. Se kykenee edelleenkin pariutumaan suden kanssa saaden lisääntymiskykyisiä jälkeläisiä.

Kari Kukkanen

Tuo on selvä juttu. Siis lajin sisällä. Siinä ei ole mitään puhetta makroevoluutiosta, eli juuri siitä, mistä puhuin edellisessä kommentissani.

Ulla Tuominen

Nyt riitelevät Kari käsitteet. ”Makroevoluutio tarkoittaa juuri lajinkehitystä, joka johtaa uusien lajien syntyyn; lajinsisäinen kehitys on mikroevoluutiota.”

Sakaali ja sen sukulainen susi eivät ole esimerkki lajin sisäisestä muuntelusta. Ne ovat selkeästi kaksi eri lajia, joilla jossakin elämän historiassa on sama/yhteinen ”kantamuoto” eli siirtymämuoto.

Valkoturkkinen ja harmaaturkkinen hukka sen sijaan ovat saman lajin muuntelua.

Kalevi Kauppinen

”Makroevoluutio tarkoittaa evoluutiobiologiassa evolutiivista muutosta lajitasolla tai sitä ylemmällä tasolla. Uusien lajien, sukujen, heimojen ja sitä korkeampien eliöluokkien synty on makroevoluutiota.”
Wikipedia

Tarkoittaa sitä, että ensimmäisestä elävästä solusta on kehittynyt vuosimiljoonien jälkeen ihminen, uskoo ken tahtoo.

Ulla Tuominen

”Tarkoittaa sitä, että ensimmäisestä elävästä solusta on kehittynyt vuosimiljoonien jälkeen ihminen, uskoo ken tahtoo.”

Niin, mutta kun hedelmöittyneestä munasolusta eli tsygootista, siis yhdestä solusta, joka syntyy kahden sukusolun yhdistymisestä, syntyy siitäkin ihminen.
Eikä siihen mene kuin yhdeksän kuukautta. Ja ne sikökehityksen vaiheet muistuttavat niin kovasti jne… :))

Kuka haluaa elää maailmassa, jossa ei enää ole yhtään arvoitusta?

Markku Hirn

Asian monimutkaisuuden tähden olisi hyvä jos Kari lukisi Ullan antaman lenkin. Sen luettuaan hän voisi lukea artikkelin alla olevasta osoitteesta lenkin : Evolution todisteet #Havaitut lajien synnyt.

Jos Kari ,pystyt ”paremmilla” tiedoilla kumoamaan artikkelien tiedot ,niin rupean kreationistiksi.

Kari Kukkanen

Siis väännetäänpä taas rautalankaa yhä uudestaan. Mikro tarkoittaa lajin (siis esittämässäni esimerkissä alkusuden lajiutumista sakaaliksi, naaliksi, koiraroduiksi jne. Siis ei esim. karhun muuttumista valaaksi tai kalan sammakoksi tai dinosauruksen varpuseksi.
Nuo jälkimmäiset ovat makroa.
Sitä paitsi lajiutuminen (mikro) tarkoittaa geenistön muuntelun rajoittumista, koska alkuperäinen mahdollisuus takaisinkytkentään heikkenee jokaisessa lajiutumisen vaiheessa. Tämä näkyy selvästi esim. puudeleiden ja mäyräkoirien herkkydessä erilaisiin sairauksiin ja rakenteelisiin vaurioihin, joita taas sudella ei ole.

Markku Hirn

Anne täysin amatöörinä en uskalla keskustella siitä miten ulkomaailma ja kulttuuri vaikuttaa genetiikkaan. Mutta viisaitten mukaan niin todellakin tapahtuu .Mikä sen venäläisen nimi nyt oli koka väitti näin ja sai naurut, mutta nyt on tällaista kuitenkin löydetty.

Kalevi Kauppinen

Arvoituksia toisensa jälkeen, jos olisi sattumalta syntynyt ensimmäinen elävä solu, mutta se olisi ollut vain yksi solu, olisiko se sitten sattumalta jakautunut useammaksi soluksi. Tähän en usko, koska liian paljon tulee sattumia.

Uskon siihen, että solussa on niin suuri tietomäärä, joka voi syntyä ainoastaan suunnittelun avulla. Tämäkin kirjoitus on mahdollista sen takia, kun joku on ensin tehnyt ohjelman joka sen mahdollistaa, ei tietokoneeseen synny ohjelmia sattumalta.

Yki Räikkälä

Kalevi, miten henki, siis eteerinen olento, tekee konkreettisessa aika-avaruudessa fyysisiä juttuja? Suunnittelu? Ok, mutta miten se valmistaminen? Miten se jumalasi loi sen ensimmäisen elollisen solun? Tai itse asiassa satoja tuhansia ellei miljoonia ensimmäisiä soluja, kun siis kaikki lajithan on luotu erikseen, vai mitä?

Tuo tietokoneanalogia on yhtä pätevä kuin se aikojen takainen kelloseppä-vertaus tai se kuuluisa Boeing kaatopaikalla -vertaus. Nämä molemmat siis ontuvat.

Kari Kukkanen

Minähän en mitään tiedä, minä vaan kysyn, kuten Pekka Puupään kaveri Pätkä aikoinaan sanoi.
Kukin määrittelee sanan ’laji’ miten huvittaa, jotta evolutionismi olisi oikeassa. Jos katson esimerkiksi Raamatun ensilehdeltä, Jumala loit ’lajit’, siis hepr. min (מין) joka tarkoittaa lajia, sukua, tyyppiä, heimoa tms. [Seppo tietysti tietää, ettei se sana ainakaan tuota tarkoita].
Siis kukin alkulaji (suku, tyyppi, heimo tms.) on yleiskäsite, ja siitä lajiutuminen tarkoitaa alilajien jne. jakautumista, jotka joissain tapauksissa eivät enää pysty lisääntymään keskenään, ja tällöin taksonoijat puhuvat erillisistä lajeista.

Ulla Tuominen

Markku: ”Anne täysin amatöörinä en uskalla keskustella siitä miten ulkomaailma ja kulttuuri vaikuttaa genetiikkaan. Mutta viisaitten mukaan niin todellakin tapahtuu ”

Uusimman kirjallisuuden kanssa, tämän amatööriyden lisäksi on se ongelma, että minulla on huonot matematiikan taidot. Ja niitä tarvittaisiin.

Tuo epigeneettinen periytyminen on joskus mietityttänyt. Tutustuin tuohon toveri Lysenkoon, kun luin Dimitri Beljajevin domestikaatiokokeista. – Niitä häntää heiluttavia kettuja. Millaiset hankitut taidot voivat periytyä?
Wikipedia sanoo, että kyse on geenien itsesäätelystä???

https://fi.wikipedia.org/wiki/Epigeneettinen_periytyminen

Voisiko kulttuuriin liittyen olla kyse esim tästä: Useimmilta kansanryhmiltä laktoosia pilkkova entsyymi loppuu aikuisuuden myötä. Sellaisila alueilla, mm. Afrikassa ja Skandinaviassa, joissa karjatalous tuli tärkeäksi ravinnontuottajaksi ja ihmiset alkoivat lipitellä lehmän- ja vuohenmaitoa, laktoosientsyymi säilyi. Tapahtui itsesäätelyä geeneissä. ???

Lysenko taisi soveltaa teoriaansa lähinnä viljelykasveihin – huonolla menestyksellä.

Markku Hirn

Sorry Anne . En ole vielä kuunnellut videota, vastasin lonkalta tuohon geneettiseen kysymykseen.

Mutta asiaan. Kysyt siis sitä että onko kultuurievolutiota. Totta kai on.Yksi Raamatun kipeistä totuuksista on se että isien pahat teot todellakin polvetuvat kolmanteen ja neljänteen polveen jos ei pitemmällekin. Käydyt sodat menevät meemeinä sukupolvia. Köyhyys ei ole vain varojen puutetta vaan se on kulttuuri ja identiteetti jota on vaikea jättää. Tai se että lahjakkaatkin naiset pärjäävät yhteiskunnallisesti paremmin jos heillä on menttori joka on tunnistanut kyvykkyyden . He eivät siis ilman muuta voi jättää naisroolia luottaen vain kyvykkyyteensä. Jne.

Ennen vapaan koulutuksen antamaa mahdollisuutta säätykierto oli hidastaja . Vain vähän on muuttunut , minkä näkee siitä kuinka ei-akateemisten vanhempien lapsilla on suuria vaikeuksia korkeimmissa opinnoissa jollei heillä ole tuuria A) joutua kaveripiiriin jossa opiskelua innostetaan b) joku opettaja on kannustamassa. On hämmästyttävää miten tärkeä opettajan rooli voi olla. Joku aineopettaja huomaa lahjakkuuden ja tukee eteenpäin menoa niin ihmeitä tapahtuu.

Kalevi Kauppinen

Täällä viitataan moniin eri lähteisiin, jotka tukevat evoluutioteoriaa, mutta on olemassa myös useita lähteitä, joissa on hyvin perusteltuja epäilyksiä evoluutioteorian paikkansa pitävyydestä.
http://www.kotipetripaavola.com/tiedemiestenlausuntoja.html

Ei tarvitse olla uskovainen ja sen perusteella pitää evoluutioteoriaa mahdottomana, vaan siinä on niin paljon vastaamattomia kysymyksiä, joihin ei mitään järkevää selitystä löydy.

Yksi ratkaiseva kysymys mielestäni on se, että ei ole löytynyt välimuotoja, jotka todistaisivat teorian todeksi. Niitä on kyllä etsitty kuumeisesti, mutta kun ei vaan löydy. Tämä olisikin mahdotonta, koska niitä ei ole olemassakaan.

Fossiilien löytyminen liittyy kiinteästi siihen, kun maapallo on ollut kokonaan veden peitossa, ja vesi on tullut niin nopeasti, että kaikki maalla olevat eläimet ovat kuolleet pienen ajan sisällä. Eläinten luita on valtavat määrät samoissa kerroksissa, ja sieltä olisi pitänyt kaiken järjen mukaan täytynyt löytää myös välimuotoja, mutta ei ole löytynyt sen takia, kun niitä ei ole.

Markku Hirn

Anne , kuuntelin vihdoinkin TED-luennon, (niitä kannattaa muuten kuunnella jos haluaa saada nopeasti hyvin yhteenvedottua vaikeaa tietoa).

En taida oikein ymmärtää mitä haluat minun kommentoivan tästä? Terapioissa tulee tietenkin esiin sekä isien että äitien synnit niin kuin potilas on ne kokenut. Minä en kylläkään ajattele genetiikkaa heitä kuunnellessani.

Yhteen mielenkiintoiseen perintä kontra kulttuuri kysymyksen törmäsin jo 80-luvulla. Kun on tutkittu sellaisia identisiä kaksosia joista joku on sairastunut skitsofreniaan niin todettiin että 65% tapauksissa myös se toinen sairastui siihen. Eli sairaudessa on vahva geneettinen osa. Mutta se mikä on erityisen mielenkiintoista on se että 35% ei sairastu. Eli genetiikka ei ole täysin determinoiva tekijä geneettisesti samanlaisilla henkilöillä.

Myöhemmin on tutkittu sitä että onko ympäristö identtinen kaksosille ja on todettu että ei ole. Erilaisuus ilmenee ”mikrohuolenpidossa” . Tärkeimmät hoitajat , yleensä äiti, suosii , yleensä tiedottomasti, jompaa kumpaa ja toinen lapsista saa vähemmän huomiota ja pitkän tähtäimen seuranta vahvistaa sen ,että he kehittyvät luonteeltaan ja temperamentiltaan erilailla . Tunnen kaksi aikuista identtistä kaksoisparia. Vaikka he heissä on hämmentävän paljon samanlaisuutta ,niin toinen on dominantti ja toinen alistuva melkein kaikessa.

Markku Hirn

Mielenkiintoisia kysymyksiä.

Ei kaikki terapia ole menneisyyden selvittelyä ,mutta se on aina rekvisiittana , elämän raameina mukana kuvioissa.Potilaan kannalta kysymys on siitä ,että missä määrin hän pystyy hyväksymään elämän realiteetit eli kaikki se viidakko missä hän on yrittänyt pysyä hengissä. Miten paljon hän voi hyväksyä vanhempiensa puutteita vanhempina. Tällöin tulee kyseeseen vanhempien erikoislaadun ymmärtämien ja se mikä mikä heitä on muovannut , ymmärrys, joka parhaassa tapauksessa voi johtaa sovintoon menneisyytensä kanssa jos kyse on siitä.

Itsensä hyväksymään oppiminen merkitsee myös oman perintönsä ja niihin liittyviin puutteiden ymmärtämistä. Kun elää alemmuuden tunteen kanssa ,niin kyse on yleensä epärealistisista odotuksista itsensä suhteen , eli henkilö vaatii ja odottaa itselleen sellaista arvostusta mikä ei vastaa heidän kykyjään. Tämä on genetiikkaa koska tietyt lahjakkuudet ovat perinnöllisiä.

Suurimmat onnettomuudet mihin ihmiset ajavat itsensä on geeniperinnön kanssa tekemistä. Eli mitä sukupuolinen himo , sairaloinen kunnianhimo,kateus , mustasukkaisuus,nöyrytykset ja siihen liittyvä kostonhalu ja depressio saavat aikaan. Tai niin sanottu bordeline-tila jossa minä-heikkous pakottaa etsimään rakkauskohteita joihin voi sulautua ( korvauksen etsimistä puutteelliseen alkuperäiseen äitisymbioosiin).

Psykoottiset tilat ovat joko hyvän -tai pahantahtoisia riippuen geneetisestä perinnöstä.

Eli yhteenvetona : Ei terapiaa ilman tiettyä perinnöllisyyden ymmärtämistä.

Markku Hirn

Anne.

Kun kirjoitan että joku on perinnöllistä , niin yleisesti ottaen sillä tarkoitetaan pitkää kauas ulottuvaa perintöä eikä vain vanhempia jotka ovat puolestaan perinnön välittäjiä.

Kun puhutaan siitä miten ”vanhempien jutut vaikuttavat lapsiin” , niin silloin tarkoitetaan kulttuuriperintöä.

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial