10. Vajavuudet
Eikö olisi hyvä, jos minussa ei olisi mitään epätäydellistä? Olisin ruumiillisesti, sielullisesti ja henkisesti virheetön. Se tuntuisi olevan jokaisen ihmisen tavoite, ainakin jos uskomme mainostajia. Tietenkään kukaan ei tavoittele sairautta, kipuja, vammoja tai kurjuutta. Mutta kukaan ei säästy ruumiin, sielun tai hengen vajavuuksilta. Miksi näin on?
Paratiisissa ensimmäinen ihmispari oli täydellinen, Jumalan kädestä tulleina. Tämä oli Jumalan tarkoitus ja se tulee olemaan Jumalan lopullisena päämääränä. Kapina Jumalan tahtoa vastaan, halu tulla jumalaksi, olla riippumaton ja itseriittoinen, oman itsensä herra, johti väistämättä vaikeuksiin. Ihmisen geenit olivat alussa virheettömät, mutta paratiisin jälkeen muutaatiot ovat rappeuttaneet geenistöä yhä kiihtyvällä tahdilla. Satu ihmisen kehittymisestä yhä paremmaksi on vieläkin vallalla yleisessä evolutionismin propagandassa.
Lisäksi tulevat vammat synnytyksessä tai onnettomuudet, ihmisen tai luonnon aiheuttamina. Samoin itse aiheutetut sairaudet.
Vaarana on, että näistä kaikista aletaan syyttää jotain ihmistä. Tai itseä. Jeesus sanoi niille, jotka kysyivät, johtuiko tuo vamma sen ihmisen vai hänen vanhempiensa synnistä: ’ei, vaan jotta Jumalan tekojen piti tulla julki.’ Jotkut syyttävät Jumalaa onnettomuuksista ja sairauksista: Jumala olisi helposti voinut estää ne jne.
Mikä sitten on syynä vajavuuksiin? Yleisesti voi sanoa että synti on erottanut meidät Jumalasta, elämän ja terveyden lähteestä. Jumalan tahto on, että ihminen palaa takaisin hänen yhteyteensä. Usein yltäkylläisyys kasvattaa itseriittoisuutta, mutta kun vaikeudet tulevat, ymmärtää ettei olekaan haavoittumaton. Parhaassa tapauksessa ihminen huutaa Jumalan puoleen, joka on luvannut jo tässä elämässä täyden, joskaan ei vaikeuksettoman elämän, ja kuoleman jälkeen ikuisen elämän yhteydessään Jeesuksen sovitustyön takia.
by 
Minulle on aina jäänyt arvoitukseksi ja ongelmalliseksi se, että jos ihmisten perin erilaiset vajavuudet ja kovin eriasteiset synnynäiset kärsimykset ovat yhden ja saman syntiinlankeemuksen seurausta,niin miksi tästä yhdestä ja samasta synnistä koituvat seuraukset ovat niin erilaiset eri sikiöille? Mikä oikeudenmukaisuus tai rakkaus siinä toteutuu että yksi perisyntinen syntyy biologisesti terveenä ja toinen vaikapa ilman kunnon aivoja ja kolmas androgyyninä?
Nämä ovat äärettömän vakavia ja perustavan ahdistavia kysymyksiä. En pysty antamaan mitään sen kummenpaa vastausta. Raamatussa Job esittää samoja kysymyksia ihmisille ja Jumalalle.
Ainoa mihin voin itse turvautua, (omissa vajavuuksissani) on Jumalan rakkaus, minkä hän osoitti Pojassaan ja luvatessaan viimeistään kuoleman jälkeen ettei ole ole enää kipua, kärsimystä ja kyyneliä hänen yhteydessään.
Mutta kuoleman jälkeenhän ne kärsimykset vasta todella alkavat kun ihmiskunnan enemmistö joutuu ikuisesti helvetissä kidutettavaksi !
En mielelläni ryhdy väittelemään helvetistä, mutta mitä tarkoitat kidutettavaksi? Danten värikkäät kuvaukset Divina Commediassa ovat mitä ovat. Käsitykseni on, että jos ihminen ei halua olla yhteydessä Jumalaansa, joka on hänet luonut ja rakastaa häntä, mutta ihminen kieltäytyy yhteydestä Jumalaan, niin Jumala ei pakota ihmistä tulemaan. Kuolemassa ollaan joko Jumalan luona tai ei. Elämä on sama kuin Jeesus, kuolema on ero Jeesuksesta. Mitä kuolema on, en ryhdy kuvittelemaan. Minulle riittää Jumalan kutsu ja hänen tarjoamansa elämä.
No Raamattu -erityisesti Jeesus- ja monet uskovaiset opettavat että helvetissä ihminen palaa ikuisesti
koskaan sammumattomassa tulessa. Pidä hehkuvalla hellalla sormeasi 10 sekuntia ja mieti olisiko kidutusta jos tuo tuska kestäisi miljardi vuotta ja enemmän.
”Pidä hehkuvalla hellalla sormeasi 10 sekuntia ja mieti olisiko kidutusta jos tuo tuska kestäisi miljardi vuotta ja enemmän.”
Ei voida puhua ajasta, koska sitä ei ole olemassa, on vain kipu. Ei ole olemassa tulista järveä, se on kuvaus siitä tilanteesta, joka kuvaa sitä tuskaa joka on pysyvä.
Iäisyys on vaikea käsite, koska jo sen ajatteleminen vaatii jo aikaa. Voisiko kuvitella niin, että meissä kaikki pysähtyisi, ei tapahtuisi mitään, tilanne olisi sama, jos mitään liikettä planeettojen välillä ei tapahtuisi ja sama olisi myös materiaalin kohdalla kaiken sen aineen sisällä josta se on rakennettu.
Parannuksen tekeminen ei sen takia onnistu, koska kaikki on tilassa jossa ei mitään materiaalia ole, ei ole aivoja joilla ajatella.
Tuo sormen pitäminen hehkuvalla hellalla hyvin kuvaa sitä tuskaa jota ihminen voi tuntea. Jeesus on kokenut sen tuskan puolestamme, jos vain suostumme ottamaan sen vastaan, ellemme ota, niin se jää itsemme koettavaksi.
No, kommentoin vielä kerra.
Ajatus taivaasta ja helvetistä ei todellakaan tarkoita sitä mitä naturalisti ymmärtää olemassaololla. Taivas ei ole kaikkien himojen tyydyttämistä, vaan Jumalan ylistämistä palvelemalla häntä, kuollen itsekkyydelleen ja täyttäen tarkoituksen ihmiselle (tämä alkaa jo ennen kuolemaa). Helvetti on puolestaan tila jossa nuo himot ovat tallella, mutta ne eivät tyydyty, koska vain yhteydessä Jumalaan ihminen löytää merkityksen elämälleen. Helvetissä ei ole Jumalaa, vaan loputon itsekkyys.
Siinä Kauppinenja Kukkanen tekivät ihan ikiomat helvettitulkintansa joilla ei ole mitään tneemistä yhdenkään Raamatun lauseen kanssa. Raamttu ei esim. sano ettei h elvetissä ole aikaa. Ja ikuine tuska on sadistinen kohtuuton tuomio asiasta, johon ei lkähtökohtaisesti ole voinut itse vaikuttaman,kosak enole vatinutsada symntyä valmiina helvettijätteenä maailmaan.
Jeesus kärsi 6 tuntia, Jumala kiduttaa helvetiin tuomitsemiaan ihmisiään vuosimiljardista toiseen.
”Raamttu ei esim. sano ettei helvetissä ole aikaa.”
Kyllä Raamattu sanoo että vanha maailma häviää, ja myös kertoo sen, että uudeksi Jumala luo kaiken. Millainen se uusi maailma on, senkin Raamattu kertoo.
Tämän maailman hävitessä häviää myös aika, koska se sidottu materiaaliin, tämän jo tiedekin todistaa.
Raamattu ei sano,että uusi taivas ja uuis ma olisivat paikkoja ilman aikaa. Kun Jeesus puhuu tulesta joka eisammu ilmaisee tuo sammutattomuus tapahtumisen aikamuotoa-
Ja Kalevi nämä lauseesi:
”Ei voida puhua ajasta, koska sitä ei ole olemassa, on vain kipu. Ei ole olemassa tulista järveä, se on kuvaus siitä tilanteesta, joka kuvaa sitä tuskaa joka on pysyvä.”
Edellyttävät ollakseen mitenkään mielekkäistä myös ajan. Miten kipu voi ’olla’ ilman aikaa? Ja miten voi ola ’pysyvä’ tuska, sillä ’pysyminen’ edellyttää aikaa.
Raamattu puhuu uudesta maailmasta jossa ei ole aurinkoa eikä kuuta antamassa valoa, valon lähteenä on Jumala itse. Miten siihen sitten liittäisimme ajan kulun, sitä en ymmärrä, enkä ymmärrä muutatkaan, joka liittyy uuteen maailmaan. Se on vain varmaa, että näin tapahtuu, niin kuin muutkin Raamatun ilmoitukset.
Sinulla ei siis ollut vastauksia näihin:
Miten kipu voi ’olla’ ilman aikaa? Ja miten voi olla ’pysyvä’ tuska, sillä ’pysyminen’ edellyttää aikaa?
Loputulemaksi siis jää että Jumala kiduttaa itse luomistaan ihmisistä suurinta osaa koskaan loppumattomasti eli sinun sanoinesi ’pysyvästi’ tulisessa helvetissä.
Kipu kuuluu ruumiin toimintaan, mutta jos ei ole ruumista niin ei voi olla kipuakaan ruumissa, kun sitä ei enää ole.
Raamattu puhuu kärsimyksestä mielentilana, jota jokainen varmaan elämänsä aikana tuntee joko hyvänä olona tai sitten pahana olona. Mielen tila voi olla niin pahaa oloa täynnä, että siitä voi johtua myös ruumiin sairaudet. Kun ruumista ei enää ole niin paha olo voi jatkua sitten kuolemankin jälkeen, näin minä sen käsitän.
Tässä tilassa ei voi enää tehdä mitään, kun aika pysähtyy, mutta paha olo on jäljellä. En tiedä auttaako tämä selitys Seppoa ymmärtämään sitä, mitä tarkoitan kadotuksen ja taivaan erolla. Taivaassahan ei ole pahaa oloa (kipua), koska kaikki on jo sovitettu täällä maan päällä eläessä.
Jos helvetin ’pysyvä’ eli ikuinen tuska, mikä tuotta itkun ja hampaiden kiristyksen (Minkä hampaiden jos niitä ei henkiruumilla ole..?) onkin vain aineettoman ruumiin tunne, on se kyllä aivan yhtä sadistista kuin ruumiillinekin, sillä henkinen tuska voi toki olla jopa ruumiillista kauheampaa. Useimmat itsemurhat tehdään juuri henkisen tuskan vuoksi.
Jos helvetti on noin paha paikka, miksi sinne pitää ehdoin tahdoin tunkeutua?
Kukapa sinne ehdoin tahdoin tunkeutuu, mutta kun Raamatun mukaan Jehova ei kysy asiassa ihmisen omia mielipiteitä vaan paaduttaa kenet tahtoo ja pelastaa kenet tahtoo eikä edelleen Raamatun mukaan tahdo pelastaa kuin ne ennalta määrätyt piskuisen joukon porukat, joille hän pelastavan uskonlahjan katsoo ihan yksin hyväksi antaa…
Mutta kun Jahve nimenomaan Raamatun mukaan kysyy ihmiseltä haluatko pelastua. Ihminen sitten päättää haluaako Jumalan kaveriksi vai ei.
Saapihan sitä kysyä mitä toinen haluaa, eri asia antaako sitä sille…Lutherin ja kristinopin mukaan usko (uskonlahjan saaminen) on YKSIN Jumalan teko ilman MITÄÄN ihmisen omaa osuutta. Ja Kaikkinäkevä ja Kaikkivaltias Jehova on jo ennalta päättänyt ja nähnyt kenet pelastaa ja ketkä siis tulevat pelastumaan. Predestinaatioppi on selvääkin selvemmin Raamatussa.
Joo, jos joku haluaa antaa sinulle lahjan ja sanoo: ’Tässä on lahja sinulle, otatko sen vastaan?’, niin lahja on sinun vasta kun otat sen vastaan. Sama on uskon kohdalla, ihmisen osuus on hyväksyä että lahja on totta ja ottaa sen vastaan. Siinä sitä predestinaatiota.