Vihollisen itseymmärryksessä osa 91

Ateismin itseymmärrys

On mielenkiintoista, että toisin kuin yleensä, jonkun ihmisen (tai useamman ihmisen) todistus asiasta oletetaan todeksi, ellei ole vahvoja argumentteja sille vastakkaisesta näytöstä, niin ateistit määrittelevät uskonnollisen, etenkin kristityn ihmisen todistuksen olevan valhetta, olkoonkin sillä vaikka kuinka vahva tuki takanaan. Kääntäen, ateistin mielipide on, a priori, ennalta määrättynä, aina oikea, vaikka sille ei olisi mitään todistetta sitä tukemassa.

Tämä näkyy parhaiten arvoitaessa antiikin dokumentteja, joista Vanha testamentti ja Uusi testamentti ovat tärkeä osa. Yleisesti ottaen, kaikki antiikin dokumentit ja piirtokirjoitukset jne. ovat tutkijoiden mielestä kuvauksia todellisista tapahtumista (paitsi sellaisissa tapauksissa, joissa selvästi ilmoitetaan kirjoituksen olevan satu tai muu keksitty juttu viihdyttämistarkoituksessa). Toki teksti- ja kirjallisuuskriitikot arvoivat muiden dokumenttien perusteella, onko ko. dokumentti luotettava, mutta periaatteessa niitä ei lähtökohtaisesti (a priori) epäillä. Paitsi VT ja UT, jotka ovat ateistien mielestä kokonaan valhetta, beduiinien nuotiojuttuja ja höyrähtäneiden uskonkiihkoilijoiden keksimiä tarinoita, joilla saatiin herkkäuskoilta raukoilta rahat pois helvetillä pelottelun ja painostuksen avulla.

Koska Raamattu siis on täyttä valetta, sitä ei pidä uskoa saatikka pitää millään tavoin ohjeellisena. Sitävastoin esim. antiikin filosofien kirjoitukset ovat loistavaa ohjeistusta ihmiskunnalle ja antiikin tiede ja yhteiskuntajärjestys oli edistyksellistä osoittaessa ihmisen voivan edistyä kehityksessään evoluution ohjauksessa. Vastaavasti Raamatun ihmiskuva ihmisen syntisyydestä on ehdottomasti väärä, koska lähtökohtaisesti ihminen on hyvä, mutta ympäristö vain vaikuttaa negatiivisesti ja aiheuttaa oikeutetun raivon, jolla patsaat on kaadettava ja auktoriteetit murskattava.

Onneksi ateistit ovat saaneet tuekseen Raamatun vääräksi todistamiseen liberaaliteologit, joiden tutkimussilppurin jälkeen Raamatusta on tuskin muuta jäljellä kuin kannet. Paitsi normaalin kirjallisuuskritiikin jäljiltä, kaikkein tärkein todiste Raamatun valheellisuudesta on tietysti ihmeiden mahdottomuus, koska materialismin mukaan ei ole muuta kuin materia, eikä mitään luonnonlakien normaalin kulun ohittavaa voi olla. Tämä sulkee pois Jumalan, jota ei siis saa olla, ja sen mukana kaikki kertomukset erilaisista ihmeistä, esim. Jeesuksen tekemänä, ovat valheita, hallusinaatioita ja vilkkaan mielikuvituksen tuotteita. Kaikkein tärkein todiste on tietysti se, että kuoltuaan Jeesus mädäntyi haudassaan (dosentti Matti Myllykoski todisti että Jeesuksen ruumis heitettiin kaatopaikalle, koska se oli tuolloin tapana. Se että evankeliumeissa puhutaan muuta on hänen mielestään valetta). Näin on todistettu ettei mitään ylösnousemusta ole tapahtunut, joten kristinusko perustuu valheelle.

Vastakkaiseet todistukset eivät saa kelvata, niiden esittäjäthän ovat puolueellisia, koska ovat uskovia. Väitetyt silminnäkijät ovat lähtökohtaisesti valehtelijoita tai muuten höyrähtäneitä, koska ovat uskovia. Jokainen, joka uskoo, on siis lähtökohtaisesti (a priori) valehtelija. Olen antanut itseni ymmärtää, että vain ateisti tietää, mitä todellisuudessa tapahtui, koska hän ei ole uskova.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

9 kommenttia artikkeliin ”Vihollisen itseymmärryksessä osa 91”

  1. Ymmärsinkö oikein, Yki, että just just tarkoittaa että olet samaa mieltä kanssani?

  2. ”Lähde Jumalan pulppuaapi, virta Herran täynnä on…
    Peleg Elohim, male majim…”

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.