Meänkielen puolustaminen on intersektionalismia.

Tässä takavuosina Ruotsin valtiopäivät julistivat Tornionlaakson suomen murteen Meänkieleksi ja kansalliseksi vähemmistö kieleksi mm Suomen kielen rinnalla.

En tiedä jossa Suomessa näkyy meänkielisiä uutislähetyksiä mutta Ruotsin TVs kyllä. Joka ikinen savolainenkin hämmästyisi sitä miten hyvin hän ymmärtää tällaista vierasta kieltä. Murteena se aika lähellä suomenkielen normaalia puhekieltä muutamin ruotsin kielen sanojen höystämänä .

Tämä tällainen syntyi yhden papin , Bengt Pohjasen, itsepäisen kulttuuritaistelun seurauksena. Valtiovallalla oli huono omatunto kun takavuosina tornionlaaksolaiset joutuivat opiskelemaan pakkoruotsia. Nyt sitten yritetään vahvistaa näin jälkikäteen heidän kulttuuriidentiteettiään julistamalla yhden paikallisen sovellutuksen itsenäiseksi kieleksi ja siten epäsuorasti pyydetään anteeksi aikaisempia rasistisia julmuuksia vähän saman tapaan kun saamelaisten kohdalla ( uskaltaako enään puhua lappalaisista?)

Eli kaikilla on oikeus kokemaansa identiteettiin ja voi sitä joka niitä ihmettelee?

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

5 kommenttia artikkeliin ”Meänkielen puolustaminen on intersektionalismia.”

  1. Meri
    kiitos vinkistä. Mutta silti on eriasia julistaa meänkieli viralliseksi vähemmistökieleksi. Juntti puhuu Meänmaasta mutta suomenkielestä ja suomalaisuudesta. Samoilla perusteilla voisi jokainen Suomen murre vaatia oikeuksia olla oma erityinen kieli.

  2. Näitä meänkielisiä kuuluu koko joukko tuttavapiiriin. Ruotsin kansallissosialistisina vuosina meitä matalakalloisia suomalaisia kuten saamelaisiakin hyljeksittiin aika lailla. Myös meänkielisten kohtelu oli Torniojokilaaksossa varsin törkeää.

    Näiden intersektionalistien ajattelu on myös aika outoa. Torniojokilaakson nuoret haluaisivat opiskella suomea eikä suinkaan meänkieltä, joka on kuitenkin aika keinotekoinen kieli.

    Onko kyse kielestä, vai Suomen kielen murteesta? Minusta kyse on aika puhtaasti täysin elinvoimaisesta murteesta.

    Minusta nämä etelän intersektionalistit ovat aivan samanlaisia päällepäsmäreitä, kuin natsiajan kallonmittaajatkin.

  3. Onpa hyvä esimerkki siitä, mistä tässä uuden ajan feminismissä on kyse. ”Etelän intersektionalistit” – tuossapa neutraali termi tuon joukon kutsumanimeksi. Tosin kai niitä pohjoisessakin on, vai?

  4. Joo Anne,…

    Tämä intersektionalismi on hieman se luonteinen ilmiö, että se leviää ryppäissä.

    Tyypillisiä leviämispaikkoja ovat esimerkiksi Yliopistojen kahvipöydät ja muut paikat, joissa juodaan kahvin sijaan lattea tai espressoa.

    Erityisen herkkiä altistumiselle ovat henkilöt, joilla ei ole juurikaan kokemusta Akatemian ulkopuolisista töistä. Vastaavasti esimerkiksi metsätyöt, kaivuutyöt ja muut maanläheiset työt tuntuvat tarjoavan hyvän suojan intersektionalismiä vastaan.

    Näiden altistavien tekijöiden yhteisvaikutus on sen suuntainen, että intersektionalismiä esiintyy lähinnä pääkaupunkiseudulla.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.