Uskova toteaa, että Jeesus on Jumalan poika. Tätä ei ole luotu vaan hänen kauttaan on luotu kaikki mitä luotu on. Näin Kalevi Kauppinen, yksi harvoista blogimetsän aktiiveista, kommentoi edellistä bloggaustani. Samankaltaisen ns. todistuksen kristityiltä olen kuullut ja nähnyt useasti aiemminkin.
Mutta kun niitä poikia oli useita. Raamatussa puhutaan Jumalan pojista. Keitä nämä sitten ovat? Ottopoikia vaiko jotain muita vähempiarvoisia poikia?
Maailman luominen eläimineen ja ihmisineen on yksi kristinuskon peruskivistä, tosin vanhemman uskonnon, juutalaisuuden, tuotetta. Toisaalta maailman luominen esiintyy useissa uskonnoissa ja tarustoissa vähän erilaisina versioina. Raamatun luomiskertomuksessa (tai kertomuksissa, jotka ovat vieläpä ristiriitaisia keskenään) ei vain mainita mitään Jeesuksesta. Miten se tapahtuu, se luominen Jeesuksen kautta? Tarkoittaako se siis sitä, että Jeesus oli olemassa jo ennen kaikkea tätä olemassa olevaa kaikkeutta? Toisaalta kristinuskossa mainitaan, että Jumala tuli maailmaan ihmisenä, ihmiseksi syntyneenä. Mutta sitten hänet mainitaan Jumalan poikana. En saa selville, mikä nyt oikein on relevanttia. Onko Jumalia siis kaksi, isä Jumala ja Jeesus, jotka molemmat ovat olleet ikuisesti olemassa vai paniko Jumala itsensä syntymään ihmisenä maailmaan, vai tekaisiko tämä Joosefin lapsivaimon, Marian, kanssa pojan itselleen, jonka saattoi sitten panna kärsimään kidutuksen ja raa´an ristiinnaulitsemisteloituksen?
Luomiskertomuksia on siis useita. Niin on myös uskontoja. Niitä on arvioiden mukaan noin 4000. Jumalia näihin mahtuu ainakin 10.000. Paitsi että hindulaisuudessa niitä kerrotaan olevan kymmeniä miljoonia. Melkoinen tungos tuolla jossain. Niin, miten kristitty sitten voi sanoa juuri hänen uskontonsa olevan ainoa oikea ja jumalansa olevan ainoa oikea jumala? Tai sitten se, mistä tietää, mikä on se oikea kristinuskon versio tai suuntaus? Missä suuntauksessa uskotaan oikein ja palvotaan oikealla tavalla sitä jumalaa? Niitäkin suuntauksia on tuhottomasti kuten on myös islamin kahden päähaaran eri sovelluksia.
Muuten, 1. käsky paljastaa tragikoomisesti, että käskyt antaneen juutalaisten ja kristittyjen jumala tiesi olevan muitakin jumalia. ”Minä olen sinun jumalasi, sinulla ei pidä olla muita jumalia”. Kristinuskon jumala on mustasukkainen. Luotunsa eivät saa vilkuilla muihin jumaliin päin tai käy huonosti.
Jotkut kristityt väistävät useiden uskontojen jumalien ongelman niin, että he toteavat olevan vain yksi jumala, mutta sillä vain on useita nimiä ja palvontatapoja (eli uskontoja). Mutta silloin pitäisi periaatteessa tunnustaa, että ne kaikki muut uskonnot ovat aivan yhtä relevantteja, eikä ole yhtään uskontoa yli muiden. Toisaalta jotkut uskovat vaikka yksisarvisiin. Yhtään yksisarvista ei ole nähty. Kristityn on helppo sanoa, että höpö höpö, ei ole tuollaista olemassa. Mutta yksisarvinisti vastaa kristitylle, että näytä sitten oma jumalasi. Ja onhan niin, että väitteen esittäjällä on todistustaakka. Edellä mainittujen tulisi todistaa väitteensä eli oman uskonkohteensa olemassaolo.
Minä taas voisin kertoa kristitylle, että avaruusolento kävi kylässä ja kertoi, että ei ole mitään jumalia, ei Allahia, ei Shivaa, ei kristinuskon jumalaa, eikä muita. Ihmiset ovat luoneet ne. On vain lukuisia sivilisaatioita. Te olette niistä yksi, kun Tellus on elämälle suotuisalla vyöhykkeellä, ja oli vain universaali laki, että elämä täällä alkoi. Kristitty sanoo minulle, että puhu pukille. Kyllä. Enhän minäkään voisi todistaa sitä, ellei tuo avaruusolento olisi jättänyt jotain konkreettista todennetta käynnistään. Ufouskovia on niitäkin runsaasti. Itse en usko vieraiden sivilisaatioiden käyneen täällä, vaikka minulla ei ole mitään syytä epäillä tuolla jossain olevan muita sivilisaatiota. Välimatkat ja aikaeroavaisuudet ovat niin valtaisia, ettei liene yksikään pitkällekään kehittynyt sivilisaatio näitä ongelmia ratkonut – olettamuksella että niitä on.
Mutta koska me olemme täällä valtaisassa universumissa ja joka puolella vallitsevat samat luonnonlait ja alkuaineet, tuntuisi todella kummalliselta, että me olisimme täällä yksin. Sikäli minun avaruusolentoni on todennäköisempi kuin yhdenkään uskonnon jumala. Näistä ei voi edes tehdä todennäköisyyslaskelmia saati mitenkään falsifioida. Usko ylittää kaikki todennäköisyyslaskelmat.
Kristityn ei tarvitse uskoa minun avaruusoliotani. Mutta ei minunkaan kristityn jumalaa ja neitseestä syntynyttä ja kuolleista herännyttä Jeesusta. Mutta hassua silti, että uskova kristitty pitää uskomustaan totuutena ja säälii minua uskon puutteestani (tai saattaa salaa olla vahingoniloinen, että siinäpä sitten herää ikuisuuteen kuumassa paikassa).
Ihminen keksi jumalat. Vähän jokainen kulttuuri on keksinyt oman jumalansa. Jos Kalevi Kauppinen olisikin syntynyt muualla, eikä olisi kuullutkaan Jeesuksesta, uskoisi hän kulttuurinsa jumalaan tai henkiin. Näin se vain menee. Minä olen elänyt koko elämäni luterilaisuskontoisessa kulttuurissa, koulussa tuputettiin kristinuskoa ja rippiuskonkeskitysleirillä väen väkisin tungettiin Jeesusta sisuksiini, mutta siltikään minulla ei ole aavistustakaan siitä olennosta, josta kristityt puhuvat. Ei protoninkaan vertaa uskoa.
Muuten, Linnunrata, galaksimme, tulee törmäämään yhteen naapurigalaksi Andromedan kanssa. Andromeda lähestyy meitä koko ajan 432.000 km/tunnin nopeudella. Törmäys alkaa kuitenkin vasta 4–5 miljardin vuoden kuluttua eli ei syytä huoleen vielä. Kun törmäys eli yhteensulautuminen on tapahtunut noin 10 miljardin vuoden kuluttua, on uuden supergalaksin nimi oleva Milkomeda. Näin on päätetty. Tieteemme on siis niin kehittynyt, että kykenemme nimeämään taivaan muodostelmia jo 10 miljardia vuotta etukäteen…
by 
Hyvä kysymys Yki. Tässä yksi vastaus jumalien pojiksi perikoopissa,misä he olivat laseutyuneet taivaalta ja yhtyneet ihmisten tyttäriin: Näin voi nyt todeta, että kun nefilim johtuu verbistä nafal eli ”laskeutua alas”, on johdonmukaista kääntää myös sana olma avaruudeksi ja myös termi shem taivaan patsaaksi. Tällöin saamme Genesiksen 6: 4:n viimeisen lauseen käännettynä muotoon:
Ja nämä olivat noita voimakkaita, jotka a v a r u u d e s t a miehiä (uroksia) tuon taivaan t u l i p a t s a a n.
הַנְּפִלִ֞ים הָי֣וּ בָאָ֘רֶץ֘ בַּיָּמִ֣ים הָהֵם֒ וְגַ֣ם אַֽחֲרֵי־כֵ֗ן אֲשֶׁ֨ר
Jättiläisiä oli maassa päivinä niinä ja myöhemmin,
יָבֹ֜אוּ בְּנֵ֤י הָֽאֱלֹהִים֙ אֶל־בְּנ֣וֹת הָֽאָדָ֔ם וְיָֽלְד֖וּ לָהֶ֑ם
kun tulivat pojat jumalien tyttäriin ihmisten ja synnyttivät heille
הֵ֧מָּה הַגִּבֹּרִ֛ים אֲשֶׁ֥ר מֵֽעוֹלָ֖ם אַנְשֵׁ֥י הַשֵּֽׁם
Nämä olivat uroksia, jotka avaruudesta tuon tulipatsaan
Tasavälisalakirjoitus skip 13 (madm shm /boltatut fontit=Mars) sisältää tässä siis sanonnan Marsin tulipatsas. Els koodi päätyy saman tulipatsas-sanan kuin mistä alkaakin.
Selvää on, että että kanonisoiduille tulkinnoille uskolliset raamatunkääntäjät eivät hyväksy ovlamin kääntämistä ainakaan tässä yhteydessä ’avaruudeksi’ tai ’universumiksi’. Heille sana merkitse yksiselitteisesti ’ikuisuus’ tai ’muinaisuus’.
Kuitenkin ovlam-sanalle merkityksen ”maailma, universumi” ovat antaneet jo keskiajan rabbit. Nachman Bratslavalainen rukoili: ”Universumin Herra, anna minulle kyky olla yksin”: רבונו של עולם / Eikä rabbi Nachman ole asiassa ainoa. Ovlam merkitsee avaruus tai maailmankaikkeus jo Abrahamin kirjoittamaksi uskotussa Sefer Yetzirahissa
”Ihminen keksi jumalat. Vähän jokainen kulttuuri on keksinyt oman jumalansa. Jos Kalevi Kauppinen olisikin syntynyt muualla, eikä olisi kuullutkaan Jeesuksesta, uskoisi hän kulttuurinsa jumalaan tai henkiin.”
Jos en olisi koskaan kuullut Jeesuksesta, niin en tietenkään olisi uskonut häneen, mutta jos tietämyksen taso olisi nykyisen tasolla, niin tuskin olisin uskonut tekojumaliin.
Se, että Raamattu olisi keksintöjen kirja on ihmeellinen väite. Vanha testamentti on juutalaisten historiaa ja Uusi testamentti on kristinuskon perusta. Nyt on kysymys siitä, uskommeko me näihin kirjoituksiin, joita Raamatussa on. Raamatun todenperäisyyttä on tutkittu paljonkin löydöksien pohjalta joita on löydetty kaivauksista. On löydetty kirjoituksia, jotka käy yksiin Raamatun kertomuksiin, siis aineistoa on Raamatun todenperäisyydestä.
Toinen asia Raamatun todenperäisyydestä on ennustukset jotka ovat käyneen toteen ja varmasti tulevat käymään jatkossakin. Sieltä löytyy ennustuksia noin 650 joita käymättä toteen on noin 150.
Maailman tapahtumia yhdistämällä Raamatun ennustuksiin on monet epäilijät alkaneet uskomaan Jumalan olemassa oloon. Jos ihminen on lukinnut itsensä tilaan, johon ei saa tulla hänen mielenrauhaansa mikään häiritsemään, niin hän kiistää kaiken joka vähänkin viittaa Jumalan olemassa oloon.
Niinpä niin, Kalevi, uskosi on kulttuurisi tuote. Ilman tätä kulttuuria, mihin olet syntynyt ja siinä elänyt, et olisi uskova niin kuin olet. Sinulla olisi joku muu jumala. Näin on kaikkialla. Lähes jokainen kulttuuri on kehittänyt itselleen omat jumalansa ja uskonjärjestelmänsä. Ja jokainen väittää jumaliaan ainoiksi oikeiksi. Kaikki muut siis ovat tekojumalia.
Ja todellakin, jos Raamatussa kerrotaan paikoista ja ihmisistä, jotka oikeasti ovat olleet olemassa, niin sekö todistaa kaikki ihmeet ja luonnottomuudet faktuaalisesti tapahtuneiksi?
Ennustukset ovat aina vain pelkkiä olettamuksia, miten asiat voisivat mennä. Tällaiset ennustukset ovat aina yhtä ylimalkaisia. Jälkeenpäin tapahtumia voi sovittaa ”ennustuksiin”. Aivan kuten Raamattua on pyritty sovittamaan tieteen selvittämiin tosiasioihin maailmasta.
Jos ennustuksista peräti 500 on käynyt toteen, niin mielelläni kuulisin vaikka muutaman niistä. Ennustuksissa on sekin hankala puoli liittyen Jumalanne ”hyvyyteen”, nimittäin se tarkoittaa, että Jumala on nähnyt (tai säätänyt) kaiken etukäteen, myös siis ihmisen syntiinlankeemuksen. Vai ovatko ennustusten kohteet aivan jotain muuta kuin Jumalan ennalta säätämiä tapahtumia? Jos ei, niin voiko sellainen jumala olla oikea jumala, jos ei kykenekään kaikkeen..?
Voin kertoa, ettei minulla ole mitään lukittunutta tilaa aivoissani. Olenhan jo pitkään yrittänyt saada selkoa kristinuskosta ja ihmisen uskosta. Väitän, että suurin osa meistä uskonnottomista on hällävälistejä, joille Raamattu on pelkkä kulttuuriinen tarinakokoelma ja jumalat aivan yksi ja sama, ja kirkossa käynti lähinnä häissä, konfirmaatioissa ja joulukirkoissa yksi tavallinen tapa. Eivät hekään itseään ole lukinneet tilaan, jossa väenväkisin kiistetään jumalan olemassa olo.
Minäkään muuten en kiellä jumalaa. Minä vain en usko sellaisen olemassa oloon muuten kuin ihmisen ajatuksissa. Yksinkertaisesti: ihminen keksi jumalat. Sikäli jumala on olemassa oleva juttu – käsite.
Kalevi, kirjoitelma voi olla silti fiktiivien vaikka kaikki sen tapahtumapaikat ja ihmiset olisivat tosia. Vaikka Helsinki on oikeasti olemassa,se ei todista että kaikki mitä Helsingistä on sanottu ja kirjoitettu olisi totta. Ja vaikka tietäisimme,että jotkut tapahtumat ovat tosia, niiden syyt,kuvaukset ja tulkinnat voivat olla virheellisiä. Tämä ihan logiikan peruskurssin mukaan.
”Kalevi, kirjoitelma voi olla silti fiktiivien vaikka kaikki sen tapahtumapaikat ja ihmiset olisivat tosia.”
Lähi-Idässä arabien taholta juutalaisten usko Jumalaan sopii tähän kuvaukseen.
Kalevi,edellä tarkoittamani logiikka ei ole aika- paikka-, asia- eikä henkilö- tai aatesidonnainen. Tässä tapauksessa se sopii myös yhtä hyvin Sinun kuin minunkin niihin uskomuksiin ja luuloihin, joita emme voi varmuudella todentaa.
Romaanit ja novellit ovat tämän logiikan maallinen ilmestysmuoto.
Hauskoja nämä perustavaa laatua olevat spekulaatiot. Harrastan niitä itsekin. Jo antiikin aikoihin oli ateisteja. Kerrotaan, että kun roomalaiset senaattorit kulkivat jossain liturgisessa kulkuessa, niin heidän oli pidäteltävä nauruaan koska he katsoivat jumalien palvelun lapselliseksi.
Platon sen sijan oli niitä jotka ymmärsivät ihmisen mielessä elävän mielikuvistusmaailman ja tarkemmin ottaen ideoiden ja ideaalisen maailman. Hän spekuloi paljon ihmisen ja jumalten ( sen ainoan jumalan) olemuksesta. Hänen ajattelunsa on jättänyt painavan jälkensä kristinuskoon.
Luulen, että voidaan puhua jumala-tarpeesta. Sen alkujuuret on vastasyntyneen avuttomuus joka jatkuu joillakin läpi elämän. Avuttomuus joka tarvitsee tukea itsen ulkopuolelta. Aluksi konkreettisesti vanhemmat, koulut ja yhteiskunta. Mutta jossain vaiheessa tuon tukihahmon tarve ja etsiminen hengellistyy ja syntyy jumala-idea. Yki puhuu kymmenestä tuhannesta jumalasta, mutta on ihan oikeutettua puhua omasta henkilökohtasesta, joko tukea antavasta tai tukea antamattomasta, mutta kaivatusta jumalasta . Ne ovat tietenkin mielen luomuksia. Tuskin tietoisia, mutta alitajuisia luomuksia.
Jumalien syntymiseen mielessä auttaa lapsen primitiivinen maailman elävänä , animistisena, kokeminen. Animistinen kyky yleensä häviää normaalikehityksen myötä, mutta on aivan pinnan alla . Jokainen joka on ollut humalassa on voinut kokea maailman animistisena, siis elävänä. Siihen tilaan pääsemiseksi tarvitaan apukeinoja. Lestaadiolaisten , ja ehkä muittenkin herätysliikkeiden monen tunnin seurat tiiviissä kammarissa ja vähällä hapella ja loputtomalla virsilaulannalla sai lopulta ekstaattisen tilan ja suoran jumalakokemuksen aikaan. Sama ykyisissä herätyskokouksissa. Tuollainen tilanne on kun parempikin rock-konsertti tilapäisin minän menetyksin ja massaan sulautumisin. Huumeiden käytön viehätys on tuo leijuva rajattomuus ja huolien poissaolon atama tyydytys.
Ihan arkinen musiikinkuuntelu lähentää meitä tuollaiseen primääri-prosessi tilaan jossa sanallinen ajattelu pysähtyy hetkeksi ja vain kokeminen dominoi.
Eli , Jumalien synnyssä ihmiset ovat toimineet kätilönä. Mutta sitten tuo kaikkien mielikuvitusten luomien epäjumalien yllä oleva Jumala, josta ei voi tietää muuta kun sen mitä hän on itse tahtonut ihmisille ilmoittaa, ehdolla että hän on jollain lailla olemassa! Ainoa mitä uskallan totuudessa siitä sanoa on se että ainakin sellaisen Jumalan kaipaus on tosiasia. Mitä se kaipus sitten luokin , on toinen asia.
Minua ei Raamatun sisäiset ristiriidat häiritse. Hyväksyn, että eri kirjoittajilla on eri lähteensä ja siitä on seuraukset . Heidän luomuksensa antaa siemenen ihmettelyn jatkolle.
En viitsi enään riidellä tieteen maailmankuvan ja uskonnollisen maailmankuvan tulkintaetuoikeudesta. Molemmat ovat omassa karsinassaan oikeassa. Jopa niin että tottakai Jumala on olemassa, vaikka tiede voi ainakin tiettyyn pisteeseen todistaa että sanoma hänestä ei tieteen kannalta voi pitää paikkansa. Samoin Jumalaa ei tietenkään ole olemassa muuta kun ihmisen luomuksena.
Siis Markku, aivan kerrassaan hieno kommentti ja erittely. Mielen ammattilaisen tekstiä. Kunnioitukseni. Niin paljon tässä komppaan, mutta myös eräin kohdin panen kyllä vastalauseen. Mutta mietin vielä ja kommentoin sitten…
Itse asiassa kristittyjäkin pidettiin antiikin aikoina ateisteina – he eivät uskoneet roomalaisten jumaliin.
Ideoiden ja ideaalisen maailman ero lienee yksi oleellisimmista syistä, miksi ihminen keksi jumalat. Maailma ei ole täydellinen ja koska se on epätäydellinen, on oltava myös täydellinen. Muuten emme havaitsisi epätäydellisyyttä. Ihminen keksi jumalan kuvakseen, eikä toisin päin kuten Raamatussa kerrotaan. Jumala on se täydellinen ihminen täydellisessä maailmassa. Paradoksi on, että ihminen joka teki täydellisen jumalan, on paljon voimallisempi kuin jumala, jonka pitäisi olla kaikkivoipa. Tämä ei ole kyennyt estämään maailmaa luisumasta epätäydelliseksi ja ihmisiä pahuuksiin.
Joo, ihmisillä on jonkinlainen jumalatarve. Mutta ei läheskään kaikilla. Kaltaisiani jumalattomia ja uskonnottomia on paljon. Evoluutio on muokannut meistä olentoja, joilla on kyky hahmottaa aikaa, sekä mennyttä että tulevaa. Ja se luo pelkoa ja epävarmuutta tulevasta – siispä jumala, tuki ja turva ja kai sitten lohtu.
Minuakaan Raamatun ristiriitaisuudet eivät häiritse, vaikka useimmissa fiktiivisissä romaaneissa näitä ristiriitaisuuksia on huomattavasti vähemmän. Raamattu on ristiriitaisuuksien ja irrationaalin sekamelska. Se on yksi tärkeimmistä syistä, miksi ihmettelen niin monien uskoa, joka perustuu juuri Raamattuun. Kristinuskoa ei olisi ilman Raamattua. Se olisi aivan joku muu uskonto.
Uskonnollisilla piireillä on toki oikeus tulkita maailmaa oman uskomusjärjestelmän pohjalta, mutta ei oikeutta levittää tätä ainakaan lapsille. Tieteellinen maailmankuva sikäli kuin se on kaikin havainnoin ja mittauksin todistettavissa, on relevantti ja sitä sopii ja pitääkin levittää. Koko meidän elämämme monen sadan vuoden ajalta ja hyvinvointimme perustuu juuri tieteeseen. Voi vain yrittää kuvitella, mitä elämämme olisi ilman tiedettä.
Tieteellinen maailmankuva on näkemys, jossa ei pitäydytä sen absoluuttiseen virheettömyyteen. Tiede on siitä hyvä, että se korjaa jatkuvasti itseään. Virheelliset tiedot korvataan armotta uusin tiedoin. Uskonnot ovat jämähtäneet paikoilleen. Toistavat toistamistaan omia epärelevanttiuksiaan. Uskonnot voivat auttaa ja lohduttaa ihmisiä, mutta ne eivät ole auttaneet ihmiskuntaa. Päinvastoin, ne ovat tuottaneet runsain mitoin onnettomuutta ja kurjuutta.
Tieteessä muuten ei juuri oteta kantaa jumalan olemassa oloon. Yksittäiset tieteilijät kyllä voivat. Ja useimmat tieteilijät ovatkin agnostikkoja tai hällävälistejä.
Yki,tuosta ’jumalankuvaksi’ luomisesta; olet siinä kääntjienuhri. Luepa jos jaksat yhden luvunalku tulevasta kirjastani:Jumalan kuva
Ns. luomiskertomusten tarkoitus näyttää ihminen lähtökohtaisesti ’jumalan kuvana’, ei ole epäselvä, mitä sen seurakuntateologiset selitykset ja käännökset kylläkin ovat. Alkutekstit ja kertomuksissa esiintyvien nimien rabbinistiset tulkinnat selventävät heprealaiseen kirjoittamisen tapaan perehtyneelle paljon. Kertomusten antamat nimet eivät ensinnäkään ole vain yhtä ihmistä tarkoittavia erisnimiä vaan useita sukupolvia käsittäviä eräänlaisia lajinimiä, jotka kuvaavat rotujen evoluutiobiologista kehitystä, joka alkaa androgyynistä alkuihmisestä adamista (1.veri sananmukaisesti), etenee yonin ja linghamin omaavaan nimeen ajish ja isha, siten siittimen nimessäänkin omaavaan ensimmäiseen varsinaiseen mieheen Kajniin ja ymmärryksen omaavaan ihmiseen ha-enochiin (tietoon vihitty) jne.
Tämä tosiasia paljastuu myös toisen nimen, JHVH:n, analyysissä: luomiskertomuksen alkutekstin sananmukaisesta käännöksestä voimme näet hämmentyneinä lukea miten Eeva saatuaan ensimmäisen lapsensa sanookin:
kaniniiti ajish et Jhvh
Olen saanut miehen Jahven!
Kohtaa ei Raamatussamme ole uskallettu sen paremmin kuin haluttukaan kääntää oikein. Käännökset väittävät Eevan saaneen lapsen Herran avulla ikään kuin Herra olisi lapsen lihallinen isä!
Mutta meillä on vieläkin vahvempi osoitus siitä, että tetragrammatonia JHVH:ta käytettiin myös kuvaamaan ihmistä itseään. Löydämme sen I Ms. luvussa 5, missä on Adamin sukuluettelo. Tässä kuvataan ihmiskunnan lisääntymistä yhdeksässä vaiheessa siten, että kantaisien ikä aina uuden jälkeläisen syntyessä jää hyvin merkittäväksi. Kyseiset vuosiluvut ovat:
Adam 130, Seth 105, Enosh 90, Kenan 70, Mahalel 65, Jered 162, Hanok 65, Metusalah 187, Lemek 182.
Kun nyt laskemme nämä 9 lukua Adamista Lemekiin yhteen, summaksi saadaan luku l056 eli Jahven jhvh luvun kolmen erilaisen kirjaimen jhv arvot!
Adamin sukutaulussa kuvataan siis ne yhdeksiin valtavan pitkää aikakautta, jonka aikana ihmiskunta kehittyy Jumalan kuvaksi eli samaksi kuin JHVH. Tänä aikana ihminen saa sukupuolisen luonteensa: Eevalle kehittyy hovah eli kohtu ja mies saa jodin eli peniksen. Näin ensimmäisen poikalapsen Kainin nimen keskellä onkin kirjain jod ja Kainia sanotaan sattuvasti ’keihään’ mieheksi.
Antiikin jumalat nähtiin usein androgyyneinä, kaksisukuisina.
Niin myös heprealainen elohjim kabbalistien mukaan omasi sekä feminiinisen että maskuliinisen prinsiipin. Sanan juuri, elohee, päättyy feminiinin tunnukseen Hee, joka heprean ideogrammina vastaa naisen kohtua ja merkitsee myös aukkoa. Jumal-nimi ottaa kuitenkin monikossa maskuliinin päätteen mim. (Tämä mim merkitsee ’vesi’ miehisenä tekijänä mahdollisesti ’elämän hedelmöittävä vesi’.) Jumalien kaksisukuisuus osoitetaan Zoharissa monin tavoin, ja tästä luonnollisena seurauksena nähtiin myös ensimmäinen ihminen kaksineuvoisena. Olihan Jumala luonut ihmisen omaksi kuvaksensa, tarkkaan sanoen elohimit tekivät ihmisen verenkuvansa kaltaisuudessa.
Hyvin yksinkertaistetusti sanoen Herran nimi JHVH tässä mielessä tarkoittaa vain miestä ja naista. Nimen alkuosa on mies ja loppuosa nainen
Suomalainen pastori Juha Muukkosen mukaan: (Concordias 6/2006) ”Hepreankielisessä alkutekstissä Eevan sanat kuuluvat: ”qaaniiti ´äš ´ät JHWH.” Kun sanat käännetään niiden perusmerkityksissään, niin kohta kuuluisi: ”Olen saanut miehen, Jahven.”
Sinulla on hieman vaaleanpunainen käsitys tieteen olemuksesta. Kokeilin tiedejulkaisuja hakusanalla ”Does God Exist”. Google Scholarilta kesti 90 ms löytää 4,4 miljoonaa tieteellistä julkaisua, jotka käsittelevät kyseistä aihetta.
Nykyisin tiedettä tehdään siten, että ensin etsitään artikkeleita, jotka sopivat omaan korvasyyhyyn ja sitten väitetään omaa korvasyyhyä totuudeksi, koska niin moni tiedemies on samaa mieltä.
Esimerkiksi RK Meyer on vuonna 1987 julkaissut Noûs tiedelehdessä tiedeartikkelin otsikolla ”God Exists.” Tiedejulkaisu löytyy JSTOR:n digitaalisesta kirjastosta, eli artikkeli on täysin vakavasti otettava tieteellinen julkaisu.
Samantekevää, kuinka monta miljoonaa artikkelia löytyy. En ota kantaa siihen, mitä nähtävästi monet tieteen kanssa tekemisissä olleet tai olevat ovat kirjoittaneet aihealueesta.
Ilmaisin itseäni taas huonosti. Tarkoitin lähinnä sitä, että LUONNONTIETEISSÄ ei jumalia tai kristinuskon jumalaa tutkita. Nämä eksaktit tieteet eivät tutki mitään sellaista, mistä ei voi tehdä havaintoja eikä mitata.
Yksinkertaisesti: Jumala tai jumalat ovat yksiselitteisesti tieteen teon ulottumattomissa. Eri asia on sitten se, miten käyttäytymistieteet, teologia, psykologia ym. tutkivat uskoa ja uskomista. Jumalan olemassaolon tutkiminen on tyystin turhaa. Se ei johda mihinkään. Jäljelle jää kysymys, jota voi tietty jankata loputtomiin ilman asian kehittymistä: does god exist…
On aika loogista, ettei Jumalaa tutkita luonnontieteissä, koska Jumala kuuluu teologian, ihmistieteiden, yhteiskuntatieteiden ja sosiologian tutkimuskenttiin.
On hyvä olla tarkkana kun esittää yksittäisten tiedonsirpaleiden pohjalta yleistäviä väitteitä. Ei pidä puhua Jumalasta yleensä, jos tarkoittaa luterilaisten tunnustuskirjojen mukaista Jumalaa, eikä tieteestä, jos tarkoittaa luonnontieteitä.
Uskon ja tieteen asettaminen vastakkaisiksi tai keskenään kilpaileviksi asioiksi on sekin kyseenalaista.
Tästä lähin, kun tekstejäni lukee, on hyvä pitää mielessä, että aina kun puhun tieteestä, tarkoitan eksakteja kovia tieteitä, luonnontieteitä, tähtitiedettä, kosmologiaa, fysiikkaa, lääketiedettä jne.
Ihmistieteet, vaikka tieteen aloiksi voidaankin lukea ja ovat olleet ja ovat erittäin tarpeellisia sivilisaatiomme kehityksessä ja elomme tarkastelussa, eivät ole niin eksakteja.
Siitä olen samaa mieltä, että uskon ja tieteen vastakkainasettelu tai keskenään kilpaileviksi on jokseenkin turhaa. Onhan selvää, ettei uskonnolla ole mitään selitysvoimaa verrattuna tieteisiin. Eikä uskonnolla ole mitään tekemistä tiedon kanssa.