Matematiikan valtavat aukot

Matematiikka on vaiheittain kehittynyt kamelien laskemisesta kymmenen sormen avulla itsenäiseksi ja abstraktiksi näennäistieteeksi, jonka harjoittajat kuvittelevat voivansa ratkaista tuntemattomia luonnonilmiöitä monimutkaisten kaavojen avulla.

Alkuperäinen kamelien laskeminen perustui luonnollisiin lukuihin, eli 1,2,3 ja niin edelleen. Matematiikan ensimmäinen laajennus sisälsi nollan ja negatiiviset luvut. Tällä on looginen vastine, jos miehellä oli kolme kamelia ja hän myi jollekin neljä kamelia. Näin syntyi velka, eli abstraktio kamelista, jota ei ole olemassakaan. Velka on sinällään looginen ajatus, mutta moni matemaatikko kuvittelee edelleenkin puhuvansa jostain tosiolevasta tehdessään vähennyslaskuja, joiden tulos ei ole luonnollinen luku.

Seuraava matemaattisen näennäistieteen sisäinen innovaatio oli murtoluvut. Tästä seurasi ajatus, että joku voisi esimerkiksi perinnönjaon seurauksena omista 3,333… elävää kamelia. Arkijärkikin sanoo, ettei elävä kolmasosakameli ole mielekäs ajatus, mutta kun koulussa asiaa riittävästi toistetaan, moni alkaa asiaan uskoa.

Matemaattisen näennäisinnovaatiot eivät lopu murtolukuihin, vaan jokaisen kahden murtoluvun väliin mahtuu äärettömän monta reaalilukua, joita ei voi ilmaista murtolukuina. Siis äärettömän monta? Mitä se tarkoittaa? Ovatko matemaatikot siis omissa kuvitelmissaan löytäneet Jumalan, joka on äärettömän suuri ja ihmisen, joka on Jumalan rinnalla äärettömän pieni?

Jokaisen kahden murtoluvun väliin joka tapauksessa mahtuu ääretön määrä muita reaalilukuja. Tiede osaa kuvata näistä muutaman, kuten pii ja e. Lähes kaikki muut reaaliluvut ovat tieteelle vieraita. Toisin sanoen matemaatikoilla ei loppujen lopuksi ole aavistustakaan luvuista, joilla he tekevät laskutoimituksia. Yleensä tyydytäänkin muutamaan helppoon erityistapaukseen kuvitellen, että näillä muutamalla erikoistapauksilla on laajaa yleistettävyyttä.

Luvut eivät likikään lopu reaalilukuihin. Reaalilukujen jälkeen voidaan siirtyä imaginäärilukuihin ja vaikkapa vektoreihin n-ulotteisessa avaruudessa. Kaikki tämä siis on siis pelkkää kuvittelua ja mielikuvitusta. Oikeassa elämässä ei ole vektoreita n-ulotteisessa avaruudessa. Ainakaan, jos uskotaan ettei sellaista ole olemassa, mitä ei voi mitata. Pitää vain uskoa, sillä matematiikka on uskonto, jolla on joukko opinkappaleita.

Kuten olen todistanut, matematiikka on käsitteellistä leikkiä luvuilla, joita ei tosielämässä ole olemassakaan. Kun ensin on keksitty kuvitteelliset luvut, matemaatikot alkavat keksiä laskutoimituksia näillä kuvitteellisilla luvuilla. Kaikki tuntevat matemaatikkojen yhtälöt, joissa lasketaan yhteen kirjaimia tyyliin c=a+b. Tässä vaiheessa antimatematemaatikot luovuttavat ja ryhtyvät jonkinlaisiksi agnostikoiksi – ehkäpä nuo tiedemiehet todellakin osaavat tehdä numerotaikoja kirjaimilla, nablalla, roottorilla, skalaaritulolla ja vektoritulolla. Ainakin tämä luonnontieteellinen papisto vaikuttaa viisaalta.

Yhtälöistä tehdään yhtälöryhmiä, joita sitten ratkotaan ymmärtämättä, ettei tosielämän yhtälöryhmiä voi ratkaista. Joko tuntemattomia on enemmän, kuin ratkaistavissa olevia yhtälöitä tai differentiaaliyhtälöryhmät ovat luonteeltaan ratkeamattomia. Niitä ratkeamattomia differentiaaliyhtälöitä on äärettömästi enemmän, kuin ratkeavia. Matemaatikkojen työkenttä ja tulevaisuus on siis yhtä turvattu, kuin luterilaisen kirkon papilla, joka on pyhästi luvannut ikuisesti uskoa, kuten itse opettaa.

Matematiikan onttoudella on tieteellinen nimikin eli kaaosteoria. Maailmankaikkeuden todellisuuden kuvaamiseksi tulisi ratkaista puuttuvilla tiedoilla ja määrittelemättömillä luvuilla ratkeamattomia yhtälöitä. Kouluissa opetetaan matematiikka huomattavasti enemmän, kuin uskontoa. Ei ihme, että moni uskoo matematiikkaan enemmän kuin uskontoon.

Kiistaton tosiasia kuitenkin on, että Jumala on totta ja matematiikka pelkkää kuvitelmaa. Descartes totesi aikoinaan ”Cogito, ergo sum” – ajattelen siis olen. Matematiikan olemassa oleminen siis todistaa Jumalan olevan totta, vaikka vähempikin turhanpäiväisyys toki riittäisi.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmailby feather
5 Kommenttia
Inline Feedbacks
Katso kaikki kommentit
Yki Räikkälä

Matemaattisesti varsin lahjattomana ja sitä varsin kehnosti ymmärtävänä voin vain todeta, että matematiikka on ollut tyystin korvaamaton väline siinä, miten ihmiskunta on selvittänyt luontoa ja universumia.

Ihmettelen suuresti, miten voi väittää jumalan olevan kiistattomasti totta. Matematiikka ei ole pelkkää kuvitelmaa, vaan totta ja olemassa oleva metodi monessa arjen kysymyksessä sekä suurempia asioita tutkittaessa ja mitattaessa.

Jos minä sanon jumalan olevan kuvitelmaa, pitää sanojeni kumoamiseksi esittää vahvoja perusteluja. – Paitsi tietysti silloin kun puhumme käsitteestä. Silloin jumala on totta. Sana ja käsite on totta yhtälailla kuin matematiikka on totta.

Seppo Heinola

Se vaan,että Raamatulla on matemaattinen rakenne ja lukuisia matemaattisia ilmaisuja. Kuluisin Jeesuksen kehotus laskea ns. ’pedon luku’. Asian ovat toteennäytäneet jo 1300-luvun rabit, ja myöhemmin Ivan Panin ja Introducktion to the mathematical structure in Torah kirjoittanut matemaatikko Yizach Gingburgh.

Viimeksi muokattu 3 vuosia sitten by Seppo Heinola
Seppo Heinola

Totta, toimii vaan molempiin suuntiin eli uskonnossamme on paljon myös matemaattisia elementtejä. Taikaneliö on tuttu myös Uudelle testamentille, missä se näyttää Maria Magdaleenan ja Jeesuksen liiton näin: Marian gematria on 152 ja Jeesuksen 888. Nyt:

152 = 8
215 = 8
521 = 8
888

Viimeksi muokattu 3 vuosia sitten by Seppo Heinola
Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial