Te murheelliset

Nyt ne istuu tähän aikaan mutta pitääkö uskon olla tällaista valitusta ja vaikerrusta. Missä on se ilo ja toivo. No onhan se tuonne piilotettuna mutta ensiksi pitää polkea ihminen maan rakoon, että ymmärtää kurkkia valoa.

No tämä aika on meitä opettanut. Te murheelliset.

tuomo

1.
Te murheelliset,
kun kuljette kyynelten teitä,
pois vaikerrukset,
maan multa ei armoa peitä.

2.
Ah ylistäkää
myös Jeesusta aikoina vaivan
ja nostakaa pää.
On nyt suvi läsnä jo aivan.

3.
Kun syntinen saa
näin nukkua haavoihin Herran,
niin helmasta maan
hän riemuun on nouseva kerran.