Luin joskus tarinan intialaisesta gurusta, joka oli niin vakuuttunut jumalansa voimasta, että sen turvin pystyisi hän kävelemään veden päällä. Järjestettiin näytös. Keskellä aukiota oli iso vesiallas. Uteliasta yleisöä oli runsaasti. Ja niin Guru astui altaaseen, mutta hulahti tietysti heti upoksiin. Voi olla, että tarina on keksitty. Sama se. Mutta tietenkin on niin, että jos meille kerrottaisiin juttua gurusta, joka kävelee veden päällä kuin pilkkijä jäällä, hymähtäisimme me kristityt ja jumalattomat säälivästi. Mutta Raamatussa kerrotun Jeesuksen veden päällä kävelyn on oltava totta, koska se Raamatussa kerrotaan. Ja Raamattu on Jumalan sanaa.
Kun meille kerrotaan eläinlajien ja ihmisen kehittyneen yhteisestä alkumuodosta pitkän ajan kuluessa mekanismilla, josta käytetään sanaa evoluutio, naurahdamme ymmärtäväisesti mokomalle huuhaalle ja toteamme, että eiköhän koko evolutionismi ole ihan pelkkä ateistien utopia, ellei peräti uskonto. Mutta kun luemme Raamatusta, että Jeesus sikisi ilman hedelmöitystä, Pyhän Hengen vaikutuksesta, ja syntyi neitsyestä, on se ilman muuta totta, koska se näin Raamatussa kerrotaan. Ja Raamattu on Jumalan sanaa (tosin sana neitsyt tullee hepreankielisestä alkutekstistä merkityksenä ”nuori nainen”).
Kun joku kertoo meille kaukaisilla mailla tapahtuneesta kuolleista herättämisestä, toteamme vain, että niin niin, ja lehmätkin lentää. Zombie-elokuviakin on ihan mukava kauhistella. Viihteeksi. Mutta kun Lasarus on ollut haudassa neljä päivää ja Jairuksen tytärkin tunnin pari, tuli Jeesus, lausui manaukset ja katso: molemmat heräsivät henkiin. Ja näiden on oltava totista totta, koska se Raamatussa niin kerrotaan. Ja Raamattu on Jumalan sanaa. – Lasarus muuten heräsi kalmosta eläväksi vain Johanneksen evankeliumissa. Siinä viimeiseksi kirjoitetussa. Kummallista, että tuo melkoinen ihme kolmesta aiemmasta unohtui. Vai epäiliköhän niiden kirjoittajat sitä vai mahtoiko Johanneksen kirjoittaja päästää mielikuvituksen laukalle?
Jairuksen tyttären virkoaminen ei kai niin kovin ihmeellinen juttu ollut – hän lienee ollut tajuton ja sydämen lyönnit huomaamattomia. Oli ikään kuin valekuollut. Näitähän tapahtuu tuolloin tällöin. Tai sitten nukkui ihan niin kuin Jeesus sanoi. Mietin sitäkin, että Jeesus kielsi tytön vanhempia kertomasta kenellekään tapahtuneesta, vaikka hän noita ihmeitä ja ”tunnustekoja” teki muuten varsin julkisesti. Ehkäpä Jesse todellakin tiesi, että tyttö vain nukkui ja tiesi jonkun muunkin tietävän.
Kun meille kerrotaan, että joku ruokki ison kylällisen parilla puurokattilalla, nauramme. Mutta kun Jeesus ruokki 5000 miestä (tietysti miehiä) kahdella kalalla ja viidellä leivällä, joista jäi vielä useita korillisia tähteeksikin, on sen oltava totta, koska se Raamatussa kerrotaan. Peräti kuuten kertaan. Ja Raamattu on Jumalan sanaa. Tai itse asiassa tarina kerrotaan seitsemän kertaa. Kuusi kertaa evankeliumeissa ja aina vähän eri tavoin. Markuksen toisessa versiossa leipiä onkin seitsemän, mutta ei kaloja, heti. Nyt Jesse siunasi ja mursi leivät ja jakoi tällä kertaa 4000:lle miehelle. Vasta tämän jälkeen muistettiin ne kalatkin. montypythonmaisesti opetuslapset muistivat sitten, että niin, onhan heillä vielä muutama pieni kalakin. Jeesus käski pistää jakoon nekin. Niin, se leivän ihme kerrottiin jo VT:ssa Toisessa kuninkaiden kirjan jakeissa 4:42-44. Eli tarina on kopsattu.
Jeesuksen ylösnouseminen se vasta ihme onkin, kuten alla olevasta Jarlan Fingerpori-stripistä ilmenee. Ainakin omilla pojillani se näin yleensä tahtoi olla.
by 
Puhumattakaan evolutionisti-ateistien uskosta vielä suurempaan ihmeeseen: tyhjästä nyhjäys.
Niin. Onhan se niin, että kun on joku tietty mysteeri, mitä ei ole tieteen keinoin (vielä) selvitetty, niin se on vain pelkkää uskoa ja tyhjästä nyhjäisyä. Ja OIKEA vastaus on Jumala. Siinähän ei ole mitään ihmettä, että Jumala loi kaiken. Tyhjästä. Sanalla. Ei mitään ihmettä, vaan vain suurta ihmeellisyyttä, jonka edessä pitää vain olla nöyrä. Ja uskominen siihen on sitä parempaa uskoa.
Nykytieten mukan tyhjyyttä absoluutisessa ’ei mitään’ mielessä ei ole eikä ole ollut.
Kaikki tuo mitä tiede on esittänyt tyhjyydestä on jotakin, mutta mitä? Yksi ehdokas on pimeä aine, josta ei ole mitään havaintoa. Toinen on pimeä energia, josta ei myöskään ole mitään havaintoa. Lisää riittää: multiversumit, mustat aukot jotka vuotavat muihin ulottuvuuksiin ym. muita SciFi-juttuja.
Hienoja teorioita, jotka eivät selitä mitään. Niinpä ainoa mitä jää käteen, on: emme tiedä. Tietysti toinen vaihtoehto on suljettava pois, koska se ei ole ateistinen.
Et sinä Kukkanen Jumalastakaan mitään absoluutista tiedä. Tiede tietää mailmasta varmasti sentään jotain. Luulenpa että menet koipesi katkaistuasi esim. tieteellisen koulutuksen saaneelle lääkärille etkä esim. vain rukouksella parantajalle.
Se, että tiede on havainnut tyhjiöenergian on fakta.”Fysiikan mukaan systeemiä, jolla ei ole MITÄÄN kvanttiominaisuuksia, ei yksinkertaisesti ole olemassa. Kosmoksessamme EI siis ole tyhjiötä (ei edes ”tyhjän” pelikentän käsitteenä).”
”Nykytieten mukan tyhjyyttä absoluutisessa ’ei mitään’ mielessä ei ole eikä ole ollut.”
Nykytieteen mukaan kaasun täytyy olla ikuista, koska se räjähti ja siitä kaikki moni mutkainen järjestelmä, jota maailmamme on, sai alkunsa. Tämäkin vaatii aikamoista mielikuvitusta.
”Se, että tiede on havainnut tyhjiöenergian on fakta.” Totta kai se on fakta. Että minä tallustelen tällä pallolla, on myös fakta.
Koko systeemi on saanut alkunsa, vasta sen sen jälkeen sillä voi olla ominaisuuksia.
Mitä ennen alkua?
Mitä ennen alkua?
Mitään absoluuttista ’alkua’ ei ole tarvinnut koskaan olla varsinaisesti olemassa eli jos voimme olettaa ikuisen Jumalan,voimme olettaa myös ikuisen energian, joka on jatkuvan muutoksen (mm. e=mc^2) käynnistäjänä ja ylläpitäjänä, itse asiassa vanhin tuntemamme Jumala-sana eli sumerilainen El (josta heprealainen elohaa ja elohjim)-merkitseekin juuri ’voima’ ja sen lukaurvo 31/ 4 voi hyvin viitata juurikin neljään perusvoimaamme.
Mielestäni vetten päälläkävely on hyvä kriteeri kristillisestä uskosta. Harjoittelen sitä kovasti. Toistaiseksi olen uintiasteella mutta katsotaan nyt mitä harjoitus tuo tullessaan. Olen siis edistynyt ainakin jonkin matkaa kun en , Pietarin tapaan, pelkää hukkuvani ainakaan rantavesiin.
Minulla oli onni ansioelämäni suhteen siinä , että ajauduin mahdollisesti ainoaan minulle sopivaan ammattiin. Pääasiallinen työkaluni oli keskustelut sitä haluavien kanssa. Vaikka taitamattomuuttani menetin joskus potilaitani ja joku muu hoiti niitä suuremman ymmärryksensä ja sopeutumiskykynsä ansiosta paremmin kun minä. niin katson selvinneeni kokonaistyöpanoksellani tyydyttävästi.
Peruskoulutukseni on diakonin koulutus. Ollessani seurakuntatyössä niin en todellakaan tuntenut itseäni sellaiseksi vaikka yritin kuitenkin. Vasta kun pääsin maallisiin töihin , niin jotakin tuosta diakoniuudesta syttyi . Keskustellessani monen epätoivoisesti kärsivän ja sairaan kanssa tunsin tekeväni diakoniatyötä sitä koskaan ääneen sanmatta potilaalle tai työtovereilleni. Se antoi tavatonta tyydytystä ja motivoi kestämään mahdottomia ja mahdollisia elämänkohtaloita vaipumatta osittaisen samaistumisen aiheuttamaan epätoivoon.
Tuossa työssä ammatillenen samaistuminen , empatia, oli työn onnistumisen edellytys. Se oli ajoittain vaarallista , uhkana oman identiteetin menetys. Joskus kesti kauan päästää jätekuilutunnelmasta raikkaaseen ulkoilmaan. Mutta näin jälkikäteen voin haikeasti todeta , että ainakin joskus olin oikea diakoni.
.
Aika on sidoksissa materiaaliin, jos ei ole materiaalia, niin silloin ei ole aikaakaan, vaan sitä voidaan nimittää vaikkapa ikuisuudeksi. Raamatun mukaan aika syntyi silloin, kun materiaali on tullut, ja se aika loppuu silloin kun materiaali häviää. Tämän takia monet pitävät materiaalista kiinni, koska ikuisuus on heille järjenvastainen ajatus, joka romuttaa heidän maailmakuvansa.
Ja se, että energiaa on voinut olla aina romuttaa Kalevi Sinun maailmankuvasi. Raamattu ei määrittele ajan syntyä missään.
Ajan mittaamistavasta se kylläkin kertoo.
Genesiksen ikuisuudeksi väärinkäännetty sana olma merkitse itse asiassa avaruus, maailmankaikkeus tai viittaa aikaan, jonka pituutta ei ole määrätty. (Ut:n aion) Se voi olla minuutti tai miljardi vuotta.
Onneksi ateisteillakin on vain uskoa, ei tietoa. Esim. jokainen uskoo että aurinko nousee, vaikka todellisuudessa maa kiertyy pyörähdysakselinsa ympäri niin pitkälle, että auringon säteet ulottuvat taas ao. kohtaan maapallon pinnalle.
Samoin jokainen uskoo, että tuoli jolle aiot istua, kestää painosi, ilman että sinun pitää suorittaa asiaankuuluvia lujuustestejä ja materiaalin analyysejä.
Mitä sitten itse kukin uskoo, on valintakysymys. Ateistit uskoo uskoonsa, ettei Jumalaa ole. Jotkut toiset taas uskoo jotain toista.
Ymmärrän hyvin Markun kirjoituksen. En ole terapeutti, mutta olen saanut etuoikeuden olla pitkään vertaistukiryhmissä ahdistuneitten ja masentuneitten ihmisten, erityisesti alkoholistien, parissa ja kun ympärilläni on ollut enimmäkseen laillani mieli matalalla olleita ihmisiä, on se vaikutanut välillä omankin pilvipeitteen väriin ja korkeuteen, matalapaietta on pitänyt.
Mutta iloa on ollut nähdä ja kokea myös oma, ja monen muun toipuminen ja elämänilon löytyminen.
Seppo ”Ja se.että energiaa on voinut ola aina romuttaa Kalevi Sinun mailmankuvasi. Raamattu ei määrittele ajan syntyä missään.”
Vaikka en olekaan Kalevi, niin vastaan silti.
Mikä sitten todistaa että aikaa on joskus ollut? Tai energiaa? Tai mimateriaa?
Kaikki nuo ovat tähän aiooniin kuuluvia. Ja sillä on selkeä alkupiste. Ennen kuin Jumala loi yhtään mitään, ei ollut aikaa. Vasta kun Jumala loi, oli alku.
”Esim. jokainen uskoo että aurinko nousee, … Mitä sitten itse kukin uskoo, on valintakysymys. Ateistit uskoo uskoonsa, ettei Jumalaa ole.”
Ontuva vertaus,sillä aurigon ’nousemisesta’ on konkreettinen havainto aikaisemmista nousuista. Konkreettista havaintoa oliosta Jumala ei ole.
”Vaikka en olekaan Kalevi, niin vastaan silti.
Mikä sitten todistaa että aikaa on joskus ollut? Tai energiaa? Tai mimateriaa?”
Viestissä Kaleville EN yrittänyt todistaa, että aika on aina ollut, vaan VAIN sanoin, että Raamattu ei määrittele ajan syntyä. Lue j o s k u s please tekstit niin kuin ne on kirjoitettu…
Ja olen tuonut esille, että aina ollut energia on loogisesti yhtä mahdollinen kuin aina ollut Jumalakin. Tyhjöenergiasta on näyttöjä, Jumalasta ei.
Sepon kommentista tuli mieleeni se että myös näyttelijän työssä on samoja vaaroja kun terapioissa. Eläytyminen roolin ei vain rikastuta näyttelijää vaan se voi vaarantaa minäkuvan. Muistan kertomuksen siitä kuinka ensimmäisessä Tuntematon filmissä esiintynyt Rokka ei koskaan päässyt eroon roolistaan vaan näytteli sitä siviilissäkin.
Markku, roolin jääminen ’päälle’ on näyttelijän työssä sangen harvinaista etenkin ammattinäyttelijän. Mieli toki kuormittuu, mutta muista syistä, työ on henkisesti erittäin kuormittavaa etenkin harjoitusvaiheessa. Enkä ihmettele että ammattini on aikanaan valittu maailman 5:ksi raskaimmaksi ammatiksi. (Raskain oli öljypalojen sammuttaja, balettintanssijan oli toinen tai kolmas.)
”Ja olen tuonut esille, että aina ollut energia on loogisesti yhtä mahdollinen kuin aina ollut Jumalakin.”
Kaikki on mahdollista, jos ei muualla niin itse kunkin mielikuvituksessa. Se että vaaleanpunainen spagettihirviö (ateistien bravuuri) on luonut kaiken on myös mahdollinen (ainakin ateistien mielikuvituksessa).
Mitä tulee logiikkaan niin sekin että kaikki on nyhjästy ikuisesti olleesta energiasta ehkä on joskus mahdollista (ainakin jos uskoisi ateisteja).
Toinen logiikka edellyttää että energia ja aine ovat sidoksissa toisiinsa, jolloin tyhjiöenergiakin on materiaa. Mutta energian häviämättömyyden lain mukaan sen laatu aina huononee, jolloin lopulta on olemassa vain hieman absoluuttisen nollapisteen yläpuolella olevaa energiahuojuntaa ja atomeja. Tie on yksisuuntainen, jolloin sillä on oltava alku, joten energiakaan ei ole ikuista.
Ei ole hyvää tai huonolaatuista ainetta. On vain erilaisia energian tiivistymiä, kun tiivistymät hajoavat ne palautuvat vain puhtaaksi energiaksi, joka häviämättömyytensä takia on ikuista. Teosofit sanoivat jo 1800-luvulla wanhaan intialaiseen viisauteen perustaen että maailmankaikkeus on ikuisessa sisään- ja uloshengityksen tilassa. Eli tiivistymisen ja hajoamisen.
Myös muinaiset juutalaiset rabbit tiesivät tämän,kun he muotoilivat sanan kabbala niin,että tämä Qbalah (lue voimamitta qab alh) saa lukuarvon 137 joka on aineen ns. hienorakennevakion suhdeluku.
Vanha intialainen kabbalismi antaa siis lopullisen totuuden. Aina sitä oppii lisää kun saa viisautta viisaammiltaan.
Yki ei ymmärrä ihmeen kokemisen ihmettä eikä allegorisen ulottuvuuden ihmeellisyyttä. Ihmeen ihmeellisyyden fyysinen perusta on täysin toisarvoinen. Ainoa, millä on merkitystä, on se mitä ihme saa aikaiseksi. Ihmeitä on helppo tehdä, ihmeen eläväksi tekemiseen tarvitaan enemmän.
”Vanha intialainen kabbalismi antaa siis lopullisen totuuden. Aina sitä oppii lisää kun saa viisautta viisaammiltaan.”
Niinpä, olet saanut nollan käsitteen matematiikkankin intialaisilta. Ilman sitä eläisit vielä about kivikaudessa. Intialaiset myös ensimmäisinä käsittivät maailmankaikkeuden äärettömän koon ja aikakausien syklien äärettömän pituuden. Mutta myös ajan lyhyyden,sillä he jakoivat sekunninkin vielä tuhansiin osiin. Aryabhatiyassa esiintyy pitkä jakso, yuga, jonka kuluttua Aurinko, Kuu, Kuun nouseva solmu ja planeetat palaavat taas samaan keskinäiseen asentoon. Tämän jakson pituus on 4 320 000 vuotta.
Ei ole olemassa ihmeitä. On vain ihmeellisiä ilmiöitä, kuten erikoisen kaunis auringonnousu tai -lasku, optiset ilmiöt, ihmisten välisten suhteitten monimuotoiset ihmeellisyydet jne.
Ei ole olemassa fysikaalisia ihmeitä, on vain ilmiöitä, joiden toimintaa tai syntyä ei vielä tunneta. Painovoimakin on vielä sellainen ihme. Sen toimintaa ei edelleenkään tunneta. Se on niin ihmeellinen, että se voittaa heittämällä buddalaismunkkien ilmassa leijumiset…
Ei se Juha niin ole, ettenkö ymmärtäisi ihmeen kokemisen ihmettä. Olen sen tähän ikääni monta kertaa kokenut. Kyse onkin mielen liikkeistä suhteessa aistihavaintoihin tai kokemuksiin. Ihmeitä on juu helppo tehdä – vaikka tehdä jotakin sellaista toiselle, jota toinen ei ikimaailmassa olisi odottanut. Tai tosi taitava taikuri voi tehdä edessämme ihmeitä. Ehkäpä taikuri tekeekin ihmeitä eläviksi.
On tietty niin, että Raamatussa kerrotut aivan selvästi luonnottomat ja mahdottomat ihmeet on helpompi niellä allegorioina. Raamattua täytyykin lukea sen päättömyydet sulattaakseen tunteella, eikä niinkään järjellä. Muuten usko on koetteella. Mutta lienee niin, että niiden ihmeiden kirjoittajat tai sepittäjät kirjoittivat ne uuden uskonnon vahvistukseksi. Tuskin hekään niitä tosissaan kirjoittaneet tai jos niitä kuulopuheista ylös pränttäsivät, ottivat niitä todesta.
Yki, Raamatun monet ihmeet ja monet nimet olivat ns. pesher-peitekieltä ja vertauskuvakieltä. Yksiä pesher-metaforia on Raamatussa esim sanat ’puu’- ja ’sokeus’, katsotaan miten:
Eräs Jeesuksen parantamista sokeista näki parannuttuaan ”kaiken aivan selvästi” ja kertoi nähneensä ensin käveleviä ihmisiä, jotka olivat olleet ”aivan puiden näköisiä”!
Kertomus on Ut:n ja myös Vt:n kielen ymmärtämisen kannalta merkittävä. Olennaiset sanat ovat ’kaiken, selvästi, kävelevät, ihmiset ja puut! ’ Miksi sokea vertasi kävelevää ihmistä puuhun? Eiväthän puut liiku! Ja hänhän näki kaiken aivan selvästi, siis ihmisenkin selvästi, joten koko vertausta liikkuvaan puuhun ei välttämättä olisi edes tarvittu!
Kun ymmärrämme, että Jeesus tässä poistaa opillista sokeutta eli avaa sokean silmät ymmärtämään Toran salaisuuksia, näkee ’opillisesta sokeudesta’ parantunut nyt selvästi, että esim. Toran puut ovat usein muuallakin Raamatussa i h m i s e n metaforia. Niin myös paratiisin puut! Näin Jeesusta itseäänkin kutsuttiin ’elämän puuksi’.
Eli Yki ymmärtää erittäin hyvin miten Raamattua pitää lukea saadakseen siitä jotakin irti. Saa nähdä mihin hän päätyy jos hän jatkaa raamatun lukua ymmärryksen silmällä.
Valitettavasti Ykin simmut ovat alkaneet harittaa ymmärryksen kannalta. Ihmettelyä riittää kuten ennenkin mutta enempää liikahdusta en ole havainnut.
En liene saanut ”ymmärryksen siipiä”…
Ernest Hemingway näki maailmasta ja elämästä paljon. Sotaa, kärsimystä, syrjäytymistä, rakkautta, rehentelyä, ulkokultaisuutta, rehellisyyttä, vilpillisyyttä, toksista maskuliinisuutta ja sen sellaista. Mahtoikohan hänkään saada ymmärrystä vai saiko sitä liikaakin? Hän posautti aivonsa pellolle 61-vuotiaana.
Minulla menee vielä noin puolitoista vuotta Hemingwayn täältä ajasta poistumisen ikään. Mutta en ole ajatellut eksistenssin ongelman olevan niin suuri, että se täytyisi ratkaista aivan noin. Olemassaolon ongelmia tietty minullakin on, mutta kevyenlaisia sellaisia. Minusta on ollut ja on edelleen mukava pohtia niitä kristinuskon kummajaisuuksien myötä. Ihmettelyä siis riittää jatkossakin. Uskonnot ovat yksi tapa ihmetellä olemassaoloa. Se meitä, minua uskonnotonta ja teitä uskovia yhdistää – siis eksistenssin ongelma. Uskonnottomana katson silti olevani onnellisemmassa asemassa kuin te, minulla riittää ihmettelyä ja tutkimista enemmän kuin teillä, jotka katsotte löytäneenne ratkaisun tai jonkinlaisen ajatuksen jossakin odottavasta turvasatamasta. Ernest Heminway löysi sen haulikosta. Todennäköisesti epäuskoisena kaikkeen mitä oli nähnyt, kuullut, kokenut ja elänyt.
Hemingway ,minun nuoruuteni sankari ,ampui itsensä koska aivosyöpä olisi tappanut hänet hyvin tuskallisesti. Paljon alkoholin käyttö ja luomisvireen loppuminen kiirehti asiaa. Hänen rakkauselämänsä laita oli vähän niin ja näin . Alkoholi oli tehnyt hänestä enemmän ja vähemmän impoteetin. Hän ene vaimonsa olivat ihmisiä joilla oli oma luova ammatti . He eivät olleet taloudenhoitaja sellaisia vaan ammatin puitteissa hyvin liikkuvaisia.
Hemingway on Kinseyn ohella se henkilö joka on vaikuttanut ameriikalaisten seksielämään kaikkein eniten. Kirjassa Kenelle Kellot Soivat hän kuvaa yhdyntää joka päättyy naishenkilölle orgasmiin joka tuntui maanjäristykselle. Tästä seurasi se ,että naiset alkoivat toisaalta odottaa enemmän miehiltään ja itseltään. Ylä- ja keskiluokan naiset rupesivat hakeutumaan psykoanalyysiin parantaakseen seksielämäänsä. Miehet pelkäsivät että he eivät riitä naisilleen. Monet 40- ja 50 luvun filmit ja kirjallisuus heijastelevat tätä.
Voi ollakin, että Hemingway pakenikin tuota sairautta haulikolla, mutta todennäköisesti eksistenssin sietämätön keveys tai raskaus oli se varsinainen syy. Ja tietysti juopon hapottuneet ajatukset. Lopputulos olisi kai ollut sama ilman sairauttakin.
– Muistan, kun luin kauan sitten Kenelle kellot soivat -kirjan. Se orgasmikuvaus oli vaivaannuttava, eikä vain nuoren miehen maailmassa, vaan se tuntui naurettavalta. Itse asiassa en niin kirjasta niin järin paljon pitänyt. Paras Hemingwayn kirjoista minulle taitaa olla Kirjava satama, josta Hollywoodissa tehtiin ihan hyvä, mutta paljon siistitty elokuvaversio. Kirja on aika lailla rankempi.
Ihmeistä vielä se Jeesuksen veden päällä kävely. Sehän on tietysti täyttä puppua. Mutta tuohon aikaan, kun Markuksen evankeliumi kirjoitettiin, oli liikkeellä juttuja veden päällä käveleskelyistä. Teologi Rudolf Karl Bultmann on tästä huomauttanut. Eli sekin tarina on lainattu, kuten niin monet evankeliumin jutuista. Ihmeet ovat aina kiehtoneet ihmisiä. Siksipä taikurit ovat olleet aina suosiossa. Mitä mahdottomampi ihme, sitä kiehtovampi. Ajatellaan, että mahdotonta, mutta mitäs, jos oikeasti kävisikin niin? Että vesi muuttuisi viiniksi silmänräpäyksessä, että kuollut herää henkiin, että seinien läpi kävellään, että neitsyt tulee raskaaksi, että Jeesus nousee kuolleista ja kävelee satojen kilojen painoisen kiven takaa. Muuten, se kivi oli vieritetty pois haudan suulta. Miksei Jesse vain kävellyt sen kiven läpi, kun hän kerran sitten seinien läpikin pystyi kävelemään?
Yki ,kun kerran ymmärrät aivan hyvin vertauskuvallisen ja symbolisen lukutavan ,niin älä vinoilee noista kohdista, jotka järkevälle jalat maassa ja vain kovassa todellisuudessa elävälle ovat mahdottomuuksia.
Ei sillä ole väliä että aikalaiset kokosivat ja kehittelivät kertomuksia jotka olivat linjassa Jeesuksen opetusten ja persoonan kanssa. Kova historiallinen totuus on joskus vääristävä totuus kun se ei aina ymmärrä asian syvällisintä sisältöä.
Hyvä esimerkki on Mannerheim joka oli paskiainen kenraaleita kiusatessaan mutta myyttisenä henkilönä hän sai samat kenraalit kilpailemaan siitä kuka on paras.
”Kova historiallinen totuus on joskus vääristävä totuus kun se ei aina ymmärrä asian syvällisintä sisältöä.”
Jaa, miten lie …
Historiallinen totuus on ainoaa vääristelemätöntä totuutta. Kun alamme puolustella vääristeltyä totuutta, olemme pahemman kerran eksyneet oikealta tieltä. Toki sellaista elämä on.
Pinna alla on aina monenlaista syvällistä sisältöä. Vääristellyn totuuden alla on vääristeltyä syvällisyyttä. Jos haluamme löytää aitoa syvällistä totuutta, ei meidän tarvitse (eikä kannata) katsella sitä minkään historiallisen valheen läpi.
”Hyvä esimerkki on Mannerheim joka oli paskiainen kenraaleita kiusatessaan mutta myyttisenä henkilönä hän sai samat kenraalit kilpailemaan siitä kuka on paras.”
Mannerheim piti kenraalit varpaillaan, ( kuului hänen sodanjohdolliseen taktiikkaansa), MutTa ei sentään ammuttanut heitä kuten teki vastapeluri.
Millainen Mannerheim oikeasti pohjimmiltaan oli ; se selvinnee suht. suurin osin tästä:
http://www.mediapinta.fi/isbn/978-952-81-0528-2
Karl Bultmann on parhaita viimeaikojen liberaaliteologeja, koska hän katsoi että kaikki ihmekertomukset ovat valhetta, koska ihmeitä ei ole. Hän siis jatkoi vanhaa antikristillistä narratiivia, mikä alkoi jo heti Jerusalemista seuraavana päivänä Jeesuksen ylösnousemuksesta.
Kumma kyllä ateistit riemastuvat vielä suuremmasta ihmeestä: Tyhjästä nyhjäys, jota ei tietenkään tarvitse selittää, eihän se ole ihme, kuten ei myöskään elävän solun syntyä, koska tiede ei VIELÄ ole keksinyt tämän ihmeen selitystä.
No ei Rudolf Karl Bultman nyt mikään ihan viimeaikojen liberaaliteologi ollut, tämä ns. entmythologisierung-tulkinnan ja käyttösovelluksen Raamatulle antanut teologi kun syntyi jo 1884 ja lopetti 1951 mennessä.
Bultman oli oikeilla jäljillä, mutta hänkään ei tuntenut Raamatun ns pesher-kieliä eikä Raamatun teksteihin punottuja kabbalistisia salakirjoitusjärjestelmiä.
Bultmannin perintö on innoittanut ateistiteologeja näihin asti, vaikka hän iski kirveensä pahasti Jeesus-kallioon.
Kaikkinainen salakähmäisyys on vain vanhan vihtahousun kähmintää, sillä Raamatun evankeliumi on pikkulastenkin (ja erityisesti niiden jotka nöyrtyvät lasten kaltaisiksi) ymmärrettävissä.
Ateisti ei valitettavasti pääse jyvälle, vaiika olisi millainen kabbala ja okkultismi apuna.
”Miksei Jesse vain kävellyt sen kiven läpi, kun hän kerran sitten seinien läpikin pystyi kävelemään?” Yki, se tapahtui vain siksi että ateistit saisivat pähkäiltävää. Jeesus on huumorimiehiä.
Kyllä se Raamatun Jesse oli kaikkea muuta kuin huumoriveikko. Oli kaikesta päätellen varsin vakava, totinen ja hymytön. Paasasi vakavasti ja totisesti ja ikävyyksiä huolettomille luvaten. Koskaan eikä yhdessäkään evankeliumissa mainita tämän naureskelleen, vitsailleen tai edes hymähtäneen. Totinen torvensoittaja.
Ihmeisiin en ota kantaa, mutta Jeesuksen huumorintajuun kyllä. Jos Jeesus olisi ollut vain vakava ja hymytön, miksi häntä syytettiin aterioimisesta publikaanien kanssa? Kai ne publikaanit olisivat lähteneet tiehensä sellaisen luota. Jeesus esitetään aina puhumassa hyvin juhlallisesti, mutta mitä muuta”Ukkosenjylinän pojat” voisi olla kuin sarkasmia?
”mutta mitä muuta ”Ukkosenjylinän pojat” voisi olla kuin sarkasmia?
Ukkosenjylinän pojat eli Boanergekset viitasivat kahteen Zebedeuksen hurjaan poikaan Jakobiin ja Johannekseen eli zeloottiveljekseen. Jeesuksen opetuslapsista n. puolet olivat joko hänen sukulaisian tai zelootteja.
”Ukkosenjylinän pojat eli Boanergekset viitasivat kahteen Zebedeuksen hurjaan poikaan Jakobiin ja Johannekseen eli zeloottiveljekseen.”
Järkeenkäypä selitys lempinimelle. Ostan tuon. Se ei silti poista sitä asiaa, että luen tässä, samoin kuin Pietarin nimessä ja joissakin Jeesuksen sanomisissa lämmintä sarkasmia mieluummin kuin teatraalista paatosta. Johtuu ehkä satakuntalaisesta syntyperästäni.
Mutta jos joudun hylkäämään mielikuvani satakuntalaisen sarkastisesta Jeesuksesta, silloinhan lempinimet olisivatkin… rohkaisevia?
Yki, hämmästelen, että tiedät noin paljon Jeesuksen mielenlaadusta. Taidat ollakin päässyt paljon lähemmäksi Jeesusta kuin monet muut. Jään kiinnostuneena seuraamaan entistä kiinteämpää lähestymistäsi.
Jos oletamme historiallisen Jeesuksen olleen olemassa (mikä lie kiertelevä opettaja ja kultin perustaja ollut), emme tiedä hänen sanomistaan oikein mitään. Oli sitten sarkasmin mestari tai totinen torvensoittaja. Jos ne Jeesuksen sanomiset ovat ensin vuosikymmeniä kulkeneet kerrontaperinteenä, niin ne ovat muuttuneet siinä ilman muuta moneen kertaan. Sitten kun ne kirjattiin ylös, tuli vielä kirjoittajan tulkinta ja näkemys mukaan, kuten huomataan evankeliumien runsaista eroavaisuuksista. Yksi harvoista sanonnoista, jotka voivat hyvinkin olla totta, on se kun Jesse tokaisi Pietarille, että ”väisty, saatana, sinun ajatuksesi on ihmisestä, ei jumalasta”. Ja tämä varmaan siksi, että Pietari kutsui Jeesusta Messiaaksi. Ja se hermostutti Jeesusta, koska levitessään tieto tarkoittaisi teloitusta. Se kun tarkoitti silloin poliittista henkilöä, joka vastustaisi Rooman valtaa. Hyvin uskottavaa. Tuskin Markuksen evankeliumin kirjoittaja ehdoin tahdoin keksi Jeesuksen herjanneen kaveriaan saatanaksi. Ja suullisessa perinteessä tuollainen vahva kohtaus säilyi todennäköisesti muuttumattomana sen herkullisuuden takia. Ei juuri tarvinnut värittää.
Kari, minä tiedän Jeesuksen mielenlaadusta aivan yhtä paljon kuin te uskovat. Olen päässyt myös tasan yhtä lähelle häntä kuin tekin. Tai kauas.
Jeesuksen mielenlaadusta ei kukaan voi tietää juuri mitään. Syynä se, mitä tuossa yllä olevassa vastauksessani Merille kirjoitin.
Upeaa, Yki, jatketaan eteenpäin.
Mitä tulee tietoon Jeesuksesta tai ei-tietoon, olemme samalla viivalla. Minä uskon, sinä et. Siinäpä se.
Ehkä kannattaisi katsoa,mitä käsite ’saatana’ l. ’vastapalloilija/diabolos ’
Ut:n käsitemaailmassa muuta saattoi tarkoittaa kuin Paholaista. Tämän on erinomaisen hyvin selittänyt teologian tohtori Barbara Thiering kirjoissaan ja haastatteluissaan:
https://www.youtube.com/watch?v=vvQj2CCr6ZU&list=PLizgPjvMku3W6tvvQSJhqug8etbGvTHEI&index=305
Nykyajan about vastaava ’saatana’ olisi esim. väitöstilaisuuden vastaväittelijä eli opponentti.
Kyllä käännöstyö on sitten hankalaa hommaa. Ja kun Raamatusta ei kirjaintakaan saa muuttaa…
Diabolos on sama kuin VT:n saatana = syyttäjä. Tehtävänä on siis syyttää kristittyjä heidän synneistään (ateisteillahan ei ole syntejä, jolloin ei ole tarpeen syyttääkään).
Pyhä Henki taas muistuttaa että Jeesus on kantanut ristillä kaikki kristittyjen synnit.