Luin joskus tarinan intialaisesta gurusta, joka oli niin vakuuttunut jumalansa voimasta, että sen turvin pystyisi hän kävelemään veden päällä. Järjestettiin näytös. Keskellä aukiota oli iso vesiallas. Uteliasta yleisöä oli runsaasti. Ja niin Guru astui altaaseen, mutta hulahti tietysti heti upoksiin. Voi olla, että tarina on keksitty. Sama se. Mutta tietenkin on niin, että jos meille kerrottaisiin juttua gurusta, joka kävelee veden päällä kuin pilkkijä jäällä, hymähtäisimme me kristityt ja jumalattomat säälivästi. Mutta Raamatussa kerrotun Jeesuksen veden päällä kävelyn on oltava totta, koska se Raamatussa kerrotaan. Ja Raamattu on Jumalan sanaa.
Kun meille kerrotaan eläinlajien ja ihmisen kehittyneen yhteisestä alkumuodosta pitkän ajan kuluessa mekanismilla, josta käytetään sanaa evoluutio, naurahdamme ymmärtäväisesti mokomalle huuhaalle ja toteamme, että eiköhän koko evolutionismi ole ihan pelkkä ateistien utopia, ellei peräti uskonto. Mutta kun luemme Raamatusta, että Jeesus sikisi ilman hedelmöitystä, Pyhän Hengen vaikutuksesta, ja syntyi neitsyestä, on se ilman muuta totta, koska se näin Raamatussa kerrotaan. Ja Raamattu on Jumalan sanaa (tosin sana neitsyt tullee hepreankielisestä alkutekstistä merkityksenä ”nuori nainen”).
Kun joku kertoo meille kaukaisilla mailla tapahtuneesta kuolleista herättämisestä, toteamme vain, että niin niin, ja lehmätkin lentää. Zombie-elokuviakin on ihan mukava kauhistella. Viihteeksi. Mutta kun Lasarus on ollut haudassa neljä päivää ja Jairuksen tytärkin tunnin pari, tuli Jeesus, lausui manaukset ja katso: molemmat heräsivät henkiin. Ja näiden on oltava totista totta, koska se Raamatussa niin kerrotaan. Ja Raamattu on Jumalan sanaa. – Lasarus muuten heräsi kalmosta eläväksi vain Johanneksen evankeliumissa. Siinä viimeiseksi kirjoitetussa. Kummallista, että tuo melkoinen ihme kolmesta aiemmasta unohtui. Vai epäiliköhän niiden kirjoittajat sitä vai mahtoiko Johanneksen kirjoittaja päästää mielikuvituksen laukalle?
Jairuksen tyttären virkoaminen ei kai niin kovin ihmeellinen juttu ollut – hän lienee ollut tajuton ja sydämen lyönnit huomaamattomia. Oli ikään kuin valekuollut. Näitähän tapahtuu tuolloin tällöin. Tai sitten nukkui ihan niin kuin Jeesus sanoi. Mietin sitäkin, että Jeesus kielsi tytön vanhempia kertomasta kenellekään tapahtuneesta, vaikka hän noita ihmeitä ja ”tunnustekoja” teki muuten varsin julkisesti. Ehkäpä Jesse todellakin tiesi, että tyttö vain nukkui ja tiesi jonkun muunkin tietävän.
Kun meille kerrotaan, että joku ruokki ison kylällisen parilla puurokattilalla, nauramme. Mutta kun Jeesus ruokki 5000 miestä (tietysti miehiä) kahdella kalalla ja viidellä leivällä, joista jäi vielä useita korillisia tähteeksikin, on sen oltava totta, koska se Raamatussa kerrotaan. Peräti kuuten kertaan. Ja Raamattu on Jumalan sanaa. Tai itse asiassa tarina kerrotaan seitsemän kertaa. Kuusi kertaa evankeliumeissa ja aina vähän eri tavoin. Markuksen toisessa versiossa leipiä onkin seitsemän, mutta ei kaloja, heti. Nyt Jesse siunasi ja mursi leivät ja jakoi tällä kertaa 4000:lle miehelle. Vasta tämän jälkeen muistettiin ne kalatkin. montypythonmaisesti opetuslapset muistivat sitten, että niin, onhan heillä vielä muutama pieni kalakin. Jeesus käski pistää jakoon nekin. Niin, se leivän ihme kerrottiin jo VT:ssa Toisessa kuninkaiden kirjan jakeissa 4:42-44. Eli tarina on kopsattu.
Jeesuksen ylösnouseminen se vasta ihme onkin, kuten alla olevasta Jarlan Fingerpori-stripistä ilmenee. Ainakin omilla pojillani se näin yleensä tahtoi olla.
by 
Selittäkää joku, että yhtä ja samaa käsitettä voi eri diskursseissa käyttää monissa eri merkityksissä ja eri subjekteja edustaen. Teologian tohtori Barbara Thiering on tämän hyvin ymmärtänyt ja kirjoissaan ymmärrettäväksi välittänyt.
”Jos ne Jeesuksen sanomiset ovat ensin vuosikymmeniä kulkeneet kerrontaperinteenä, niin ne ovat muuttuneet siinä ilman muuta moneen kertaan.”
On mielenkiintoista, että jopa ateistiset sananselittäjät ovat joutuneet myöntämään, että 1. Kor. 15: 1-7 on sellainen traditio, joka on syntynyt viimeistään muutama kuukausi Jeesuksen ylösnousemisesta. Paavali kirjasi tuon vakiintuneen formulan n. vuonna 55.
Olisi mielenkiintoista saada tietää ketä nämä ”ateistiset sananselittäjät” ovat/olivat. Varsinkin, ovatko nämä kunnottomat ateistit myöntäneet Jessen oikein ylösnousseen, ellei kyse ole aamuisesta vuoteesta nousemisesta.
Yki, tule sinäkin pois noista vuosikymmenien takaisista ateisti-liberaaliteologien lehdyköistä ja tutustu viimeisimpiin tutkimustuloksiin.
Tietenkään ateistit eivät tunnusta ylösnousemusta. Kyse onkin siitä, että vanhat luulot evankeliumien ajoituksista ovat raskaasti pielessä. Esim. Luukkaan evankeliumi on tunnustettu kirjoitetun viimeistään vuonna 62 ja Markuksen evankeliumi jo sitä ennen.
Ongelmana tietysti on, että Jeesuksen ennustus Jerusalemin temppelin tuhoutumisesta ei SAA olla oikea, jolloin evankeliumit on ollut PAKKO kirjoittaa vasta 70 jälkeen.
Kuinka laimeata.
Kaikkinainen salakähmäisyys on vain vanhan vihtahousun kähmintää, sillä Raamatun evankeliumi on pikkulastenkin (ja erityisesti niiden jotka nöyrtyvät lasten kaltaisiksi) ymmärrettävissä.
’Salakähmäinen’ on taas Kukkasen ikiomaa manipulativista kielenkäyttöä… Olisiko Jeesus siis ’salakähmäinen’ kun antoi Joh.Ilm 13: 18 salakirjoituksen ratkaistavaksi?
Ja sitten, Raamatussa on toki paljon paljon muutakin kuin evankeelista tekstiä, ja uskallan sanoa ettei sitä kaikkea edes Kukkanen ymmärrä saati lapset. Kun Paavalikin oli jakanut ko. viisautta vain ’täydellisille’.
Kari, minä tunnustan tuon mystisen ylösnousun HETI, kun se selvästi ja vastaansanomattomasti todistetaan. Sitä ennen minun ei luonnollisestikaan tarvitse sitä uskoa saati tunnustaa.
Niin, edelleen, ketkä ovat ne kunnottomat ateistisananselittäjät?
Entä mitä ovat ne viimeisimmät tutkimustulokset? Lähteet? Sitä ennen minä pitäydyn niissä käsityksissä, että eka evankeliumi, Markus, on kirjoitettu joskus vuoden 70 tienoilla. Sekin on täysin mahdollista, että vasta Jerusalemin temppelin tuhoutumisen jälkeen, jolloin on ollut helppo pistää Jessen suuhun ”ennustusta” temppelin tuhosta. Näin siis käsitän, kunnes siis toisin osoitetaan ja hyvällä näytöllä.
Minä kun en ole asiantuntija, enkä löydä tähän hetkeen luotettavaa tietoa, olen sieltä täältä saatavien tietojen varassa. Wiki on semmoinen, että se puhelee usein omiaan. Ja näköjään moni muukin netistä löytyvä lähde näissä evankeliumien ajoituksissa. Useimmat ovat tietävinään vanhimmalle eli Markukselle vuosia 60 – 70. Kuka tietää oikein tai edes lähimmäs oikein?
Totta kai sinä, Yki, tiedät parhaiten itse tykönäsi, miten asiat ovat, koska olet itse totuus itsellesi. Siihen eivät minun tai kenenkään muun todistukset liikuta pätkääkään.
Kuten sanottu, usko ei ole joka miehen (kuten ei useimmiten tietokaan).
Niinpä niin, usko ei ole joka miehen – eikä naisen – koska jumalanne itse päättää siitä kuka tulee uskoon ja kuka ei…
Mutta joo, usko on yhä harvemman miehen ja naisen. Suomen kansalaisista nyt joku 25 – 30 % enää on kristinuskovaisia. Siinä välissä on sekalainen joukko hällävälistejä ja muun uskoisia tai mitä liekin ja sitten on se joku noin neljännes, joka ei usko mihinkään jumaliin. Uskovien määrä on nähtävästi ja nuorisobarometrin mukaan vähenemässä – yhä useampi nuori on uskonnoton.
Seuraava Raamatun kohta kertoo sen, kuinka usko saavuttaa ihmisen. Ne, jotka ovat saaneet uskon, niin Raamatun luku ja luetun ymmärtäminen onnistuu paremmin, koska hän joka antaa uskon auttaa myös ymmärtämään luetun tekstin.
Täytyy tunnustaa se, että usko annetaan eikä sitä voi ottaa silloin kun itse haluaa.
”Matteuksen evankeliumi:
7:7 Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan.”
Niin, onhan se varma, että kun alkaa uskoa johonkin tiettyyn asiaan, ideologiaan, aatteeseen tms., niin varmasti sen tekstejä alkaa lukea sen mukaisesti ja asettaa ne tukemaan omaa uskomustaan. Onhan se varmaa, että perussuomalaisia tukeva ja äänestävä lukee puolueen ohjelmia aivan erilailla kuin vihreitä tai vassareita äänestävä.
Raamatun tekstien kummallisuuksien ja päättömien ihmeitten kuvailujen ymmärtäminen ja tosina pitäminen vaatii todellakin uskomista. Vahvaa sellaista. En tosin ymmärrä, mitä se Raamatun monien tekstien absurdiuksien ”ymmärtäminen” oikein tarkoittaa.
Aamen, Yki.
Tuo egyptiläisperäinen Amen-sana on mielenkiintoinen, yhdistyyhän se moniin Keminmaan Jumal-nimiin. Amon (muinaisegyptin ”salattu” tai ”kätketty”) oli muinaisessa Egyptissä palvottu auringon jumala. Nimen liittyminen aurinkoon on merkittävää, sillä sen heprealainen sovellus אָמֵן muodostuu juuri aurinkoon ja elämän syntyyn liittyvistä kirjaimista ’härkä’ V, ’vesi’ ^^^^ ja ’kala'() (kala on vesica piscis =synnyttävä vulva) ja AMN saa lukuarvon 1 40 50 eli 91, joka on juurikin tuolloisen aurinkovuoden neljänneksen eli kolmen kuukauden päivien lukumäärä. Kun vuosiympyrä jaetaan
r i s t i n välityksellä neljään osaan, jää jokaisen segmenttiin juuri 3 kk eli 91 päivää. Eikä vähemmän merkittävää ole sekään, että heprean Jumala saa määrätyssä muodossa האלהים (ha elohjim) saman lukuarvo 91.