SYYSTERÄTEOLOGISIA MIETTEITÄ 21. Me olemme kaikki pakanoita!

Jumaluskoko se ainoa oikea usko? ”Loitsut muuttuivat rukoukseksi – Thaimaalainen shamaani kääntyi kristinuskoon”. Näin otsikoi Seurakuntalainen -lehti, kun jutun tekivät Suomen Lähetysseuran lähettilaiden todistamisesta siitä, kun erään pohjoisthaimaalaisen kylän viimeinen ei-kristitty (shamaani) kastettiin ja tälle juotettiin Herran Pyhä Veri. Ja se öylättikin tietty. Ei liene ollut kalkki katkera, vaikka paikallista kansanperinnettä siinä tuhottiin Herramme Jeesuksen nimeen. Kastamisen jälkeen talismanit ja muut taikakalut kannettiin ulos ja poltettiin nuotiolla. Hallelujaa! Kiitos Herran!

Mutta siis loitsut muuttuivat rukouksiksi. Uskonto vaihtui ja uskonnon kielipeli loitsuissa/rukouksissa. Mutta mikä tekee shamaanin loitsun taikariitiksi, mutta rukouksen Jumalan puhutteluksi tai miksi sitä sitten kutsutaankin?

ME SUOMALAISET NYT VAIN OLLAAN IHAN PAKANOITA EDELLEEN VAAN

Me suomalaiset paljastamme tavallisesti lapsen nimen vasta kasteessa. Siinä on kyseessä pakanallinen traditio. Vastasyntynyttä pidettiin aikoinaan suojattomana ja jos joku, joka halusi loitsia ja pahuutta näin lapsen päälle tuoda, olisi sen voinut tehdä, jos olisi tiennyt lapsen nimen. Kristinuskon dogmeihin tuo nimen salaaminen ei kuulu.

Suomalaiset olivat aikanaan hartaita olevinaan kirkoissa, mutta kun kotiin pääsivät, ennusteltiin ja tehtiin taikamenoja metsäonnen, karjan ja viljan oivan kasvun turvaksi. Ei oikein ja loppuviimeksi luotettu muualta tuohtuihin uusiin taikamenoihin…

Meistä suuri osa on edelleen taikauskoisia, vaikka kristinusko on meitä paimentanut jo 700 – 800 vuotta. Tosin pitkään kesti, ennen kuin kaikki pakanalliset perukat saatiin puhdistettua vääristä uskonnoista. Monet wanhat uskomukset sanelevat vielä monien elämää. Vielä useammat sisimmässään uskovat horoskooppeihin, tarot-kortteihin, astrologeihin ym. hutunhäärimisiin. Perjantai 13. päivä, puun koputtaminen, musta kissa tien yli, neliapila, hevosenkenkä oven yläpuolella, peilin särkyminen, tikapuiden ali käveleminen, tyhjän kehdon keinuttaminen, tupakan sytyttäminen kynttilällä (tietää merimiehen kuolemaa), pahan ilman linnut, kaikki hääriitit jne. Niitähän riittää. Pakanallisia uskomuksia kaikki tyynni.

Hassujahan nuo ovat, mutta ovat olleet ja edelleen ovat monille ihan oikeita juttuja. ”Haltiasielut”. Sellaisiinkin on uskottu. Pakanallisissakin uskomuksissa ilmenee dualistisuus, ruumis ja sielu. Mitä eroa oikein on noissa vanhan kunnon pakanauskomuksissa ja kristinuskomuksessa? Henkimaailmat kummassakin. Kristinuskossa kyllä on enemmän väkivaltaa, kostonhimoa ja itsetyytyväisyyttä ja omahyväisyyttä. Kristityt uskovat, että saavat taivaspaikkansa ja ikuisen elämän VAIN ristiinnaulitun kautta, mutta mutta, ei ihan niin – vaan siinä tarvitaan yksilön OMA valinta, tulla kunnolliseksi, tulla uskovaksi, antaa elämänsä sille ristiinnaulitulle tms. Eli oma panos, omahyväisyyden panos. Pakanauskonnoissa vain pyydetään hengiltä joten kuten selviämistä arjen hankaluuksissa. No, sitähän kristitytkin tekevät alituiseen ristimällä kätensä ja rukoillen sitä ja tätä hyvää joko itselle tai jollekin sukulaiselle ja joskus valtion edeskäyville.

Muuten, moni kristitty käyttää tyynesti tai vähemmän tyynesti sanaa ”haltioitua”, mikä sana tulee kantasanasta ”haltia”… Luulisi, että Pyhä Henki neuvoisi olemaan käyttämättä mokomaakin pakanallisperäistä sanaa.

Ja sitten vielä: onkohan varmaa, että tuo shamaani oikeasti kääntyi ns. taivastielle? Vai käviköhän vain niin, että taikausko muuttui toiseksi taikauskoksi? Loitsut muuttivat muotoaan ja taikakalut toisiksi. Risteiksi. Mitenkähän lie.

Ai niin, minähän nyt en ole pakana, kun en usko mihinkään. Paitsi että huominen koittaa vielä. Mutta siihen en tarvitse taika- enkä palvontamenoja. Vain yö siinä välissä riittää.

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

3 kommenttia artikkeliin ”SYYSTERÄTEOLOGISIA MIETTEITÄ 21. Me olemme kaikki pakanoita!”

  1. Niinpä. Noihin symboleihin, joita kuvassa, olisi voinut hyvin lisätä suorakulmaisen ristin ympyrässä. Harva kristitty tietää,että se on ikivanha kelttiläinen tapa ilmaista neljä ilmansuuntaa ja vuosikierron kulmiaantiopisteet ja aurinkoprekessio. Symboli on liitetty Jeesukseen ja nuo ideat ilmenvät kyllä Gilgulot/pääsiäis-kertomuksessakin, sillä gilgul (33 39=72 ympyräympyrä) on sana joka kuvaa mm. auringon jälleensyntymää kevätpäiväntasauspisteessä, joka siirtyy yhden asteen aina 72 vuodessa…
    https://www.123rf.com/photo_115389365_stock-vector-celtic-cross-white-superiority-icon-black-color-vector-illustration-flat-style-simple-image.html

  2. Nyt kelttiläinen ristikin siellä. -Tosin kristiopin mukaisesti tyyliteltynä. En tiennytkään tuon ristin alkuperää. Luulin, että se oli vain irkkujen tms. käyttämä ristimukaelma. Mutta kävipäs hyvin niin, kun -96 kun isotätini 95-vuotiaana kuoli ja minulle annettiin tehtäväksi tehdä siunuutilaisuuteen se ns. käsiohjelma. Käytin siinä kelttiläistyylistä ristiä. Ja hän, isotätini, oli omien sanojensa mukaan puolipakana. Käytännössä täysi pakana, vaikka kirkkoon kuuluikin.

  3. Kiitti,kiva lisäys.Toki kelttikirkko sittemmin kristillisti ikivanhan drudien ristin, jossa on alunperin saattanut olla myös 360:n asteen asteikko ympyrällä, jollon neliristi on akseloitu siihen ympyrällä kääntyväksi. Näin on voitu seurata prekession päivittymistä, kun ristin kärjet ovat liikkuneet asteikolla siirtäen seisaus- ja tasauspäiviä.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.