Joulunalusmietteitä

Maailmassa tapahtuu nyt niin paljon – tai sitten kyse on vain siitä, että ehdin nyt – yhdeksän vuoden tiiviin työputken jälkeen – seuraamaan kunnolla muutakin kuin kirkollista tai hengellistä kenttää. Jostain syystä politiikan ja kaikkien maailman ilmiöiden seuraaminen tempaisi opintovapaan alussa, marraskuussa mukaansa niin voimakkaasti, että sen on loputtava. Trump on presidentti, ja hänen vastustajansa vaietkoon, ei iäksi, mutta ainakin nyt vajaaksi neljäksi vuodeksi. Tällä tarkoitan sitä, että Facebookissa etenkin tuli pyörittyä liikaa.

Olen taas langennut pähkäilemään suurta filosofista ongelmaani: voinko vaikuttaa tapahtumien kulkuun edes pieneltä osin kirjoittelemalla mielestäni oikeiden näkökulmien puolesta vai meneekö kehitys suuntiinsa omia latujaan minun kannanotoistani ja murehtimisesta huolimatta – rukouksistanikin huolimatta? Onko rukouksista hyötyä vain siitä näkökulmasta, että pyydän ja saan oikean ja levollisen lähestymistavan asioihin, jotka joskus menevät tyystin eri tavalla, kuin olen toivonut?

Epätoivon hetkinä olisi syytä ottaa käteen Raamattu. Tämä on Jumalan maailma: näin rauhoitteli jo 22 vuotta sitten tästä ajasta iäsyyteen siirtynyt lasteni äiti. Sen hän sanoi juuri sillä tavoin sydämestään, kuin vain minä tarvitsin ihmisenä, jolla ei ole juurevaa herätysliiketaustaa monessa sukupolvessa, kuten hänellä. Raamattu sisältää kaikkien aikojen suurimman kertomuksen, kertomuksen ihmisestä, Jumalan kuvakseen luomana olentona, joka (minäkin) halusi heti luoduksi tultuaa ollakin itsenäinen päätöksentekijä, vähintään oman itsensä herra. Ne joilla on rahaa, valtaa ja henkilökohtaista karismaa, tuntuvat lähes automaattisesti haluavan hallita myös muita niin laajalti kuin mahdollista. Raamatun kirjoituksissa kuvataan millaiseksi maailman meno ja ihmisten touhu paratiisista karkoituksen jälkeen ryöstäytyi.

Jumala herätti silloin Abrahamin, jonka kautta oli lopulta syntyvä Jeesus tähän maailmankaikkeuteen. Uusi testamentti kuvaa tätä aikaa, jolloin Jumala todisti itsestään epäuskoiselle maailmalla Jeesuksen toiminnan ja puheiden kautta. Joka uskoo Hänen olevan Jumala ja ihminen, kuolleen ja nousseen ylös (!), kärsittyään täällä ajassa ennustusten mukaan (Vanha testamentti), Jumalan niin tahtoessa, ihmisen pahuuden takia, hänelle on luvassa pelastus aikojen lopulla. Jos antaudut tähän kristillisten uskontunnustusten eli klassisen kristinuskon mukaiseen uskoon, saat myös Hengen vahvistuksen uskollesi ja johdattajaksesi elämääsi. Sekin on luvattu vaikka tulkinnassa on vaikeuksia, myönnän sen omasta kokemuksesta.

Mielenkiintoista on, että epäuskoni vääntyy joskus huonoina hetkinä siten, että Raamatun ilmoitus on totta mutta usko Jumalan armoon syntinsä (omahyväisyytensä suhteessa Jumalaan) tunnustavalle, ei taida riittää minulle, koska olen vielä muitakin huonompi. Tuomio uhkaa vallankin siksi, että olen lukenut aktiivisesti sanaa ja minun pitäisi tietää … Jos luet vaikka Lutherin kymmenen käskyn selityksiä, siellähän annetaan ymmärtää, että jo ajatusrikos käskyjen suhteen on niiden rikkomista. Niin onkin.

Käskyjen tarkoitus on kuitenkin myös osoittaa meille, että et sinä, en minä, eikä pääministerikään, voi olla lain täydellinen toteuttaja. Jos focus on teoissa, yhä huonommin onnistumme, se on varmaa. Ja se tie ei vie perille, kirkkon uskon mukaan. Uuden liiton (Uuden testamentin ajan) ihmisille käskyt ovat merimerkkejä, jotka osoittaessaan kykenemättömyytemme niiden toteuttamiseen pakottavat meidät ajattelemaan uskomme ydintä. Se on yksin uskossa, yksin armossa. Vain usko Joulun Herraan voi olla kristillisyyden keskiössä. Jumala on armossaan lähestynyt kaikenlaisia merkkejä odottavia ihmisiä, kerran. Mutta uskommeko kaikki edes sitten, vaikka niin on käynyt? Vaihtoehtoja ei ole. Elämä maan päällä ja ainakin seurakunnissa olisi täydellistä, jos me kykenisimme koko ajan rakastamaan toisiamme yhtä paljon kuin itseämme. Silloin meillä ei olisi niitä sotia, joiden takia moni ei katso voivansa uskoa.

Täydelliseen tekojen hurskauteen me emme pysty, eikä meitä eikä muita pitäisi ensi sijaisesti sitä kautta seuratakaan. Mutta niin vain moni seuraa, minua, pääministeriä, Timo Soinia, KD-puoluetta, herätysliikeväkeä, etenkin lestadiolaisia ja evankelisia, katolisen kirkon johtajia aikojen saatossa, ja niin edelleen. Yllättävän moni tuntuu tietävän, mikä se kristityn mitta on. Sitten muka uskottaisiin, jos nämä täydellisyyden tunnusmerkit täyttyisivät näissä julkikristityissä.

Meidän ihmisten ainoa toivo, meidän uskovaisina pidettyjenkin, on se, että uskomme joka päivä kaikki synnit anteeksi, viime kädessä epäuskomme ja samalla kaikki synnin teot epäuskon hedelmänä, Jeesuksen Kristuksen nimessä ja veressä. Jeesuksen ajan kansankirkolliset, juutalaiset, odottivat messiasta mutta kun he hänet ihmeineen ja merkkeineen saivat, moni ei sittenkään uskonut, eivät ainakaan ylipapit. Heidän maallinen valtansa ja asemansahan olisi murtunut saman tien, jos he olisivat tunnistaneet ja tunnustaneet messiaan syntyneen juuri silloin maailmaan. Jeesus itse kuitenkin kävi ja kehotti muitakin käymään synagogassa, ”oman seurakunnan kokouksissa”, säännöllisesti joka sapattina. Ja varmaan kehottaisi käymään tänä aikanakin. Kirkollista esivaltaakin tarvitaan, siinä kuin maallistakin. Uskon niin.

Meidän ainoa toivomme on aloittaa joka aamu uudestaan puhtaalta pöydältä, uskoa itsemme autuaaksi tällaisina. Jos sinä uskot sen mitä uskontunnustuksissa joka sunnuntai lausumme (käsittääkseni niiden sisällön voi ja tulee uskoa kirjaimellisesti), ja siinä uskossa odotat joulua, sinun on lupa odottaa valoisaa tulevaisuutta aikojen lopulla, Jeesuksen palatessa maan päälle. Antaudu tuon uskon valtaan.

Tänä aamuna avasin, juuri hetki sitten Raamatun näissä mietteissä, ennen työpäivää. Siksi aloin tätä kirjoittaakin. Olin tapani mukaan vähän epätoivoissani herätessä, miten ehdin kaiken, mitä tehdä pitäisi, saada tänään ja ennen joulua valmiiksi.

Silmiini osui silloin kohta Vanhasta testamentista, kun en ehtinyt vielä siihen kohtaan, johon aioin:

”Sinun tulevat päiväsi hän turvaa, hetkestä hetkeen, hänellä on varattuna apua yllin kyllin, viisautta ja tietoa. Siionin aarre on Herran pelko.” (Pelko ymmärrettynä uskona ja luottamuksena). (Jes. 33:6)

Minä uskon, että sain vastauksen aamuhetken kysymyksiini. Sanasta.

 

Facebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

3 kommenttia artikkeliin ”Joulunalusmietteitä”

  1. ”Sinun tulevat päiväsi hän turvaa, hetkestä hetkeen, hänellä on varattuna apua yllin kyllin, viisautta ja tietoa. Siionin aarre on Herran pelko.”

    Tänään olin perinteisillä joulukahveilla parin vanhan ekonomistitutun kanssa. Kuulin sellaista, että opiskelijat joutuvat jonkinmoiseen kriisiin nykyään perusturvallisuutensa kanssa jo taloustieteen peruskurssilla, kun heille selviää, että kaikkea ei tiedetäkään ollenkaan varmuudella. Malli ei kerrokaan välttämättä puhdasta totuutta vaan riskit jää.

    Aika hurjaa, ja pelottavaa oikeastaan. Ihmiset hakevat epätoivoisesti näköjään turvaa kaikenlaisista asioista, paitsi ehkä Jumalasta vähemmän tai kukas sen tietää.

  2. hmm. Jouko ja Atso… muutitteko te artikkelienne julkaisupäivää kun nämä jutut olivat muistaakseni täällä aika paljon ennen kuin tuo minun 12.12. päivättyä uutistani? Vai tapahtuiko tämä sen tähden, että ainakin Jouko muokkaili blogiaan?
    Vai liekö Tuomas ohjelmoimassa jotain ”keskustelua nyt”-palkin korviketta?

  3. Pahoittelen. Muokkasin juttuani ja päivitin, joten se pomppasikin kärkeen, joka ei ollut mitenkään tarkoitus. Heh. Olisi kaiketi pitänyt hoksata. Sen voi siirtää taaemmas mutta sisällöllisesti sopii hyvin tähänkin aamuun.

Jätä kommentti

Social media & sharing icons powered by UltimatelySocial

Piditkö lukemastasi. Jaa teksti.